Kiva että kurkkailet.
En mä osaa tarkkaan sanoa miten menee. Työt ovat edelleen poikki ja nyt vähän näyttää siltä, että eivät ehkä ala syksylläkään. Olin määräaikaisen projektityöntekijän statuksella, joten jos projekteja ei ole niin ei ole töitäkään. Olen katsellutkin muita hommia ja laittanut hakemuksia, mutta edelleen mun taustoilla työpaikan saaminen on melkoinen lottovoitto. Harvasta paikasta edes vastataan saati sitten kutsutaan haastatteluun. Viimeisinkin valtion työpaikka oli hakuna sellainen, että sinne piti kirjoittaa valikoihin ylös tutkinnot, työkokemus ja osaaminen. Ei noihin ole mitään mahdollisuuksia päästä, jos kaikki kohdat ovat tyhjää täynnnä. Työ kuitenkin oli kuvauksen perusteella sellainen, jonka pystyisin tekemään pienellä opiskelulla varmasti, mutta kun on kussut elämänsä niin tämä on se todellisuus, jossa elän.
Olen myös tässä vapaa-aikana katsellut mahdollisuuksia suorittaa jotain opintoja loppuun. Sekään ei ole ihan yksinkertaista, koska opintovaatimukset ja -kokonaisuudet ovat muuttuneet eikä vanhoja opintoja saa välttämättä korvattua. Suurin osa oppilaitoksista on suhtautunut hyvin nihkeästi opintojen loppuun saattamiseen eivätkä ole tulleet yhtään vastaan. Nyt selvittelenkin eräänlaista täydennyskoulutusta, jonka seurauksena saisin ainakin tutkintonimikkeen ansioluetteloon. Sekin olisi jotain.
Ikäkriisi mulla on ollut tuolla määritelmällä viimeiset 15 vuotta. Ennen kun vertasi itseään tosiin sanottiin, että aikaa on. Nyt sitä aikaa ei olekaan enää niin paljon ja tämän ikäiseltä oikeasti odotetaan jo kaikenlaista. Ei voi enää sanoa, että on kulkenut omia polkujaan, jos ne polut eivät ole johtaneet mihinkään. Kyllä jotain pitäisi olla. Edes se minimi, jota mulla ei ole.
Joku mielenhäiriö mulla on tässä kevään ja kesän aikana varmasti silti ollut. Olen käynyt muutamilla treffeilä ja tavannut toisia ihmisiä. Oli valtava kynnys edes mennä paikalle, mutta lopulta totesin, että mitä menetettävää mulla on? Olen keskustellut mukavien naisten kanssa, halannut, suudellut ja käynyt jopa toisilla treffeillä. Hauskaa ja viihtyisää on ollut vaikka olenhan mä aikamoinen pökkelö ja epämiehekäs epäröijä suurimman osan aikaa. En tiedä mitä jatkossa teen. Vähän noista jäi kuitenkin semmoinen kuva, että vaikka haluaisi mennä pidemmälle niin kyllä mä taidan kokemattomuuteni kautta ulkona seurustelukuvioista ihmisten kanssa, jotka ovat nähneet ja kokeneet niin paljon enemmän. Emme ole samalla elämänkokemustasolla vaikka he ovatkin sanoneet, että heilläkin oli hauskaa. Eivät vain tiedä kaikkea musta, koska ei tämän kertomisen aika ole ensimmäisten treffien aika.
Siinäpä se.
[ap]