~*~ alkionsiirroista plussanneet ~*~
- Viestiketjun aloittaja sydänsuvenyö
- Ensimmäinen viesti
Ihania ultrakuulumisia @Seesam78 ja @Puhalluskukka 
@kirsillevauva toivottavasti vointisi on jo parempi ja ihana mies sulla kun antaa sun levähtää rauhassa ja toipua
Tänne ei ihmeempiä, päivä kerrallaan yritän taapertaa eteenpäin, aika kuluu vain niin onnettoman hitaasti.. Tänään 8+0
@kirsillevauva toivottavasti vointisi on jo parempi ja ihana mies sulla kun antaa sun levähtää rauhassa ja toipua
Tänne ei ihmeempiä, päivä kerrallaan yritän taapertaa eteenpäin, aika kuluu vain niin onnettoman hitaasti.. Tänään 8+0
Kertokaa te kokeneemmat, että kannattaako aamupahoinvointia vastaan taistella vai auttaako oksentaminen? Mietin, että jos oksentaminen jää päälle kun kerran antaa periksi. Tänään oli hirveä aamu mutta en oksentanut vaan nieleskelin ja puhaltelin menemään
Onnea hyvistä ultrakuulumisista @Seesam78 ja @Puhalluskukka
Onnea hyvistä ultrakuulumisista @Seesam78 ja @Puhalluskukka
Viimeksi muokattu:
Täällä on sit koko alkuraskaus sujuvasti vedetty monivitamiinia a-vitamiinilla. Soitin tänään neuvolaan ja samalla keskusteltiin nää oleellisimmat vitamiini- ja ruoka-asiat. Aloin puhelun jälkeen miettiin, et niin... eihän siinä mun vitamiinissa ollut a-vitamiinia, eihän... Pieni googletus ja kyllähän siin on ja vielä aika paljonkin. Hain nyt sit semmoisia raskausajan monivitamiineja tilalle. Onneks mun ruokavaliolla a-vitamiinia ei kamalasti ruoasta tule.
Hus.fi:Täällä on sit koko alkuraskaus sujuvasti vedetty monivitamiinia a-vitamiinilla. Soitin tänään neuvolaan ja samalla keskusteltiin nää oleellisimmat vitamiini- ja ruoka-asiat. Aloin puhelun jälkeen miettiin, et niin... eihän siinä mun vitamiinissa ollut a-vitamiinia, eihän... Pieni googletus ja kyllähän siin on ja vielä aika paljonkin. Hain nyt sit semmoisia raskausajan monivitamiineja tilalle. Onneks mun ruokavaliolla a-vitamiinia ei kamalasti ruoasta tule.
”Tavallisimmat monivitamiinivalmisteet, joita voi ostaa suomalaisista apteekeista, eivät sisällä sikiötä vaurioittavaa määrää A-vitamiinia.”
Että ei hätää.
Joo, mä ehdin jo pienessä paniikissa tän googlata ja ilmeisesti a-vitamiinia tarttis saada jotain 7500 mikrogrammaa kerralla tjsp, et sillä olis vaikutusta.Hus.fi:
”Tavallisimmat monivitamiinivalmisteet, joita voi ostaa suomalaisista apteekeista, eivät sisällä sikiötä vaurioittavaa määrää A-vitamiinia.”
Että ei hätää.
@Silmu75 Täällä rinnat kipeytyi heti raskauden alussa ja kipu on jatkunut tähän asti. Nyt rv23. Kipu on kylläkin helpottanut ajan myötä, mutta edelleen tuntuu siltä että teräviä sukkapuikkoja vedetään rinnoista läpi.
@Ellinoora38 Yritin taistella pahoinvointia vastaan, mutta jossain vaiheessa totesi ettei enää pysty. Ällöttävää, mutta olo helpottaa pieneksi hetkeksi oksentamisen jälkeen.
@Ellinoora38 Yritin taistella pahoinvointia vastaan, mutta jossain vaiheessa totesi ettei enää pysty. Ällöttävää, mutta olo helpottaa pieneksi hetkeksi oksentamisen jälkeen.
@Ellinoora38 mulla ainaki auttaa se oksentaminen. Jos pidättelen niin se tulee jossain vaiheessa päivää kuutenkin ulos mutta kun heti vaikka just aamulla oksensi nii sai olla loppupäivän hyväl olol. Mulla esikoisen odotuksessa riitti onneksi se kerran päivässä oksentaminen en tiiä miten sit jos olo on huono ympäri vuorokauden..
Olo on parantunu lauantaista, oli 2 hyvää päivää välissä tänään taas vähän huonompi mut ihan ok. Varasin eilen ekan neuvolan ja se ois 5.2. Jos oikein laskin niin silloin ois rv 10+0
Olo on parantunu lauantaista, oli 2 hyvää päivää välissä tänään taas vähän huonompi mut ihan ok. Varasin eilen ekan neuvolan ja se ois 5.2. Jos oikein laskin niin silloin ois rv 10+0
Jes! Ihanaaa!Syke löytyi täälläkin ja koko oli just eikä melkein niin kuin pitää
Oottelinkin jo sun ultrakuulumisia Onnea ihanista ultrakuulumisista @Ellinoora38!
@Aallotar19 Kai tähän kipuun sitten täytyy vain tottua... Eihän nyt tietty koko aikaa satu, mutta joka päivä kuitenkin. Tänään on ollut taas omituisen normaali olo, tulis jo se maanantai ja nt-ultra.
@Aallotar19 Kai tähän kipuun sitten täytyy vain tottua... Eihän nyt tietty koko aikaa satu, mutta joka päivä kuitenkin. Tänään on ollut taas omituisen normaali olo, tulis jo se maanantai ja nt-ultra.
Olen lukenut niin monia juttuja, joissa nt-ultrassa löytyykin kuollut sikiö, että alan olla ihan paniikissa. Tilastojen mukaan km:n riski pitäis olla vain puolentoista prosentin luokkaa kun on havaittu syke rv8+, mutta niinpä vaan tänäänkin yksi ihminen oli saanut huonoja uutisia, vaikka kaikki oli ultrassa kunnossa rv9. Voisko joku tulla takavarikoimaan multa kaikki nettilaitteet, etten pääse lukemaan noita juttuja?
Tilastojen mukaan km:n riski pitäis olla vain puolentoista prosentin luokkaa kun on havaittu syke rv8+, mutta niinpä vaan tänäänkin yksi ihminen oli saanut huonoja uutisia, vaikka kaikki oli ultrassa kunnossa rv9. Voisko joku tulla takavarikoimaan multa kaikki nettilaitteet, etten pääse lukemaan noita juttuja?@Ellinoora38 Onnea ihanista ultrakuulumisista
@Silmu75 voin yhtyä tunteisiisi, mullakin pyörii ihan liikaa kaikki mahdolliset kauhujutut mielessä.. Mullahan eka km tuli 9+1, edellisenä päivänä ultrassa kaikki oli ok.. Mut pitäs vaan yrittää olla positiivinen ja nauttia tästä hetkestä Mulla on ens viikolla eka neuvola ja yritän siellä puhua näistä peloista, jos siellä osattaisiin jollain lailla auttaa.. Vaik ylimääräisillä käynneillä tms.. En toki tiiä helpottaako pelot, ennen kuin pikkuinen on sylissä..
@Silmu75 voin yhtyä tunteisiisi, mullakin pyörii ihan liikaa kaikki mahdolliset kauhujutut mielessä.. Mullahan eka km tuli 9+1, edellisenä päivänä ultrassa kaikki oli ok.. Mut pitäs vaan yrittää olla positiivinen ja nauttia tästä hetkestä
Mulla on ens viikolla eka neuvola ja yritän siellä puhua näistä peloista, jos siellä osattaisiin jollain lailla auttaa.. Vaik ylimääräisillä käynneillä tms.. En toki tiiä helpottaako pelot, ennen kuin pikkuinen on sylissä..Laitan taman nyt myos tanne, kun kaikki tutut kaverit eivat varmaankaan lue tuota yli nelikymppisten ketjua. (Ei kannata tasta liikaa pelastya niiden uusien palstailijoiden, jotka eivat ehka tarinaani tunne. )
Tanaan saatiin alustavat tiedot puhelimitse ruumiinavausraportin lukeneelta kohtu- ja neonataalikuolemiin erikoistuneelta katiloltamme kohtukuoleman syysta. Nama siis perustuvat ruumiinavaustietoihin ja minulle tehtyihin testeihin.
Kuten arvelimmekin: selittamaton.
Ei ollut tulehduksista mitaan merkkeja omissa verikokeissani, istukassa tai pojassamme.
Istukka ja napanuora olivat kunnossa. (Ei myoskaan merkkeja napanuoran kuristumisesta nuorassa tai henkitorvessa - kaikki kunnossa, ja vauvahan syntyi nuora hollasti ymparillaan.) Napanuora oli tosin pitka, joten sen kuristuminen yms. olisi periaatteessa mahdollista.
Kaikki vauvan elimet olivat kunnossa.
Vauva oli ylakayralla kokonsa puolesta, mutta ulkonaossa ei ollut mitaan epamuodostumia tai vastaavia.
Minulla ei ollut raskausdiabetesta. (Tiedan myos muista testeista, ettei minulla ole muita yleisesti tunnettuja riskitekijoita kuten tukostaipumuksia yms. kromosomeissa.)
Geenitesteja ei voitu tehda, koska ruumiin kunto ei testausvaiheessa mahdollistanut tavallisesti suoritettavia kultivaatiotesteja. Tama on valitettavaa, mutta toisaalta katilon mukaan vauvan ulkonako (ei deformaatioita jne.) ei viittaa yleisesti tunnettuihin geenivirheisiin, jotka olisivat periaatteessa voineet selvita testeilla. Tosin, jos lukee kohtukuolemia koskevia artikkeleita, niin huomaa kylla, etta laaketieteen maailma tietaa viela hyvin vahan kohtukuolemista, ja on mahdollista, etta suurempi osuus niista kuin nyt arvelemme johtuu nimenomaan geeneista, ja useat niista syista ovat taman paivan laaketieteelle viela selvittamattomia. Namahan eivat kuitenkaan ole automaattisesti toistuvia tai periytyvia asioita.
Miehen voisi toki lahettaa geenitesteihin, mutta luovuttajaahan ei voi. Emme todennakoisesti nain heikoilla perusteilla kuitenkaan ala testailla pakkasessa olevia luovuttajaperaisia alkioitamme. On epatodennakoista, etta kohtukuolema toistuisi, vaikka mahdollista se periaatteessa on - kaikki on tassa elamassa mahdollista. En kuitenkaan aio uskoa, etta ihan tallaisenaan tama olisi toistuva, vaikka tietynlaiset kohtukuolemat ehka voisivatkin toistua. En voi alkaa uskotella itselleni sita, silla muuten en pysty tekemaan mitaan. Minullahan oli se auto-onnettomuus heinakuussa, ja kaksi paivaa sen jalkeen pistin itseni kuitenkin taas ratin taakse ja moottoritielle, kun muuten olisi pitanyt lopettaa tyonteko. Niin ei vaan voi elaa. Mutta aion kylla nyt totta maar laihduttaa, ja uuden raskauden alkaessa yritan pitaa itsestani yha parempaa huolta.
Tapaamme viela kylla laakarin, jonka kanssa voidaan sitten keskustella enemman, esim. miksi sita lapsivetta ei “loydetty” kalvojen puhkaisun jalkeen. Katilo onnistui siirtamaan tapaamisen 28.2.:sta 3.2.:ksi, niin paastaan nopeammin tassa alkuun. Toivottavasti nyt sitten laakarin tapaamisessa ei tule mitaan hirvittavaa selville, mutta tuskin.
Poikamme takia pitaa menna elamassa eteenpain!!! Our Little Boy Is LOVE.
)Tanaan saatiin alustavat tiedot puhelimitse ruumiinavausraportin lukeneelta kohtu- ja neonataalikuolemiin erikoistuneelta katiloltamme kohtukuoleman syysta. Nama siis perustuvat ruumiinavaustietoihin ja minulle tehtyihin testeihin.
Kuten arvelimmekin: selittamaton.
Ei ollut tulehduksista mitaan merkkeja omissa verikokeissani, istukassa tai pojassamme.
Istukka ja napanuora olivat kunnossa. (Ei myoskaan merkkeja napanuoran kuristumisesta nuorassa tai henkitorvessa - kaikki kunnossa, ja vauvahan syntyi nuora hollasti ymparillaan.) Napanuora oli tosin pitka, joten sen kuristuminen yms. olisi periaatteessa mahdollista.
Kaikki vauvan elimet olivat kunnossa.
Vauva oli ylakayralla kokonsa puolesta, mutta ulkonaossa ei ollut mitaan epamuodostumia tai vastaavia.
Minulla ei ollut raskausdiabetesta. (Tiedan myos muista testeista, ettei minulla ole muita yleisesti tunnettuja riskitekijoita kuten tukostaipumuksia yms. kromosomeissa.)
Geenitesteja ei voitu tehda, koska ruumiin kunto ei testausvaiheessa mahdollistanut tavallisesti suoritettavia kultivaatiotesteja. Tama on valitettavaa, mutta toisaalta katilon mukaan vauvan ulkonako (ei deformaatioita jne.) ei viittaa yleisesti tunnettuihin geenivirheisiin, jotka olisivat periaatteessa voineet selvita testeilla. Tosin, jos lukee kohtukuolemia koskevia artikkeleita, niin huomaa kylla, etta laaketieteen maailma tietaa viela hyvin vahan kohtukuolemista, ja on mahdollista, etta suurempi osuus niista kuin nyt arvelemme johtuu nimenomaan geeneista, ja useat niista syista ovat taman paivan laaketieteelle viela selvittamattomia. Namahan eivat kuitenkaan ole automaattisesti toistuvia tai periytyvia asioita.
Miehen voisi toki lahettaa geenitesteihin, mutta luovuttajaahan ei voi. Emme todennakoisesti nain heikoilla perusteilla kuitenkaan ala testailla pakkasessa olevia luovuttajaperaisia alkioitamme. On epatodennakoista, etta kohtukuolema toistuisi, vaikka mahdollista se periaatteessa on - kaikki on tassa elamassa mahdollista. En kuitenkaan aio uskoa, etta ihan tallaisenaan tama olisi toistuva, vaikka tietynlaiset kohtukuolemat ehka voisivatkin toistua. En voi alkaa uskotella itselleni sita, silla muuten en pysty tekemaan mitaan. Minullahan oli se auto-onnettomuus heinakuussa, ja kaksi paivaa sen jalkeen pistin itseni kuitenkin taas ratin taakse ja moottoritielle, kun muuten olisi pitanyt lopettaa tyonteko. Niin ei vaan voi elaa. Mutta aion kylla nyt totta maar laihduttaa, ja uuden raskauden alkaessa yritan pitaa itsestani yha parempaa huolta.
Tapaamme viela kylla laakarin, jonka kanssa voidaan sitten keskustella enemman, esim. miksi sita lapsivetta ei “loydetty” kalvojen puhkaisun jalkeen. Katilo onnistui siirtamaan tapaamisen 28.2.:sta 3.2.:ksi, niin paastaan nopeammin tassa alkuun. Toivottavasti nyt sitten laakarin tapaamisessa ei tule mitaan hirvittavaa selville, mutta tuskin.
Poikamme takia pitaa menna elamassa eteenpain!!! Our Little Boy Is LOVE.
@Silmu75 yritä päästä näytille. Tai kyllähän ne sut ottaa tossa tilanteessa. Voi toivon niin että kaikki ois kunnossa.
Voi @Rusakkonen voimia sinne! En tiedä onko harmi vai helpotus teille, ettei mitään syytä löytynyt. Voimia kuitenkin ihan hurjasti. Ja hyvä että saitte tota aikaa siirrettyä aikaisemmaksi ettei helmikuun loppuun asti täydy odottaa!
Onko radi muuten jotenkin kohottava tekijä kohtukuolemissa
@Silmu75 tuleeko sitä verta ihan lorisemalla? Mullakin tuli yhden kerran ihan kirkasta verta lorahtamalla pikkareista läpi mut tässä sitä ollaan! Ei mitään hätää kunpa se ois sullakin sitä samaa. Mut äh ei oo kyl yhtään ikävä tota alkuraskautta ja sen epätietoisuutta. Oisko sulla ketään keltä voisit doppleria lainata ja kokeilla löytyskö sydänääniä?
Onko radi muuten jotenkin kohottava tekijä kohtukuolemissa
@Silmu75 tuleeko sitä verta ihan lorisemalla? Mullakin tuli yhden kerran ihan kirkasta verta lorahtamalla pikkareista läpi mut tässä sitä ollaan! Ei mitään hätää
kunpa se ois sullakin sitä samaa. Mut äh ei oo kyl yhtään ikävä tota alkuraskautta ja sen epätietoisuutta. Oisko sulla ketään keltä voisit doppleria lainata ja kokeilla löytyskö sydänääniä?@nyuu Siskolta saisi dopplerin lainaan, mutta se asuu 150km:n päässä. Siteeseen asti ei ole vielä tullut paljoa. Ei ole kipuja, mutta alavatsassa kyllä sellainen kireyden aavistus. Mun mielestä ihan aamusta oli vielä jotain vihlaisuja rinnoissa, mutta nyt ei mitään. Ja pitäis lähteä viemään pissanäytteitä labraan kun en ole aiemmin ehtinyt, vähän tuntuu turhalta hommalta nyt sekin.
Siteeseen asti ei ole vielä tullut paljoa. Ei ole kipuja, mutta alavatsassa kyllä sellainen kireyden aavistus. Mun mielestä ihan aamusta oli vielä jotain vihlaisuja rinnoissa, mutta nyt ei mitään. Ja pitäis lähteä viemään pissanäytteitä labraan kun en ole aiemmin ehtinyt, vähän tuntuu turhalta hommalta nyt sekin.Kohtukuoleman riskitekijoita loytyy esim. taalta: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2699761/Voi @Rusakkonen voimia sinne! En tiedä onko harmi vai helpotus teille, ettei mitään syytä löytynyt. Voimia kuitenkin ihan hurjasti. Ja hyvä että saitte tota aikaa siirrettyä aikaisemmaksi ettei helmikuun loppuun asti täydy odottaa!
Onko radi muuten jotenkin kohottava tekijä kohtukuolemissa
@Silmu75 tuleeko sitä verta ihan lorisemalla? Mullakin tuli yhden kerran ihan kirkasta verta lorahtamalla pikkareista läpi mut tässä sitä ollaan! Ei mitään hätää
Raskausdiabetes on yksi mahdollinen riskitekija/aiheuttaja, muita ovat siis esim. geenivirheet ja tulehdukset, taudit kuten hallitsematon/laakitsematon kilpirauhasen vajaatoiminta taikka tietyt autoimmunisairaudet, lupus, munuaissairaudet ja sydantaudit, traumat/onnettomuudet, joissa verenvuotoa, napanuoraonnettomuudet, istukan irtoaminen/repeaminen, napanuoran ahtaus tai muu juttu, joka voisi haittaa hapen-/ravinnonsaantia, seka raskausmyrkytys; voivat altistaa. Riskitekijoita ovat aidin ominaisuuksista yli 35 vuoden ika (tosin siis naita kylla sattuu siis kaikenikaisille, kun meillekin sanottiin, ettei ikamme tata siis ‘aiheuttanut’), ylipaino, tukostekijat, edellinen kohtukuolema jne. Monikkoraskaus on myos riskitekija. Halyttava tekija voi olla vauvan pieni koko (kun vauva ei ole saanut sita ravintoa normaalisti).
On kuitenkin huomattava, etta vain pienella osalla nama sitten johtavat kohtukuolemaan.
Kohtukuolemaa pitaisi tutkia enemman, jotta siihen loydettaisiin todellinen seulontamahdollisuus: https://www.google.co.uk/amp/s/www.washingtonpost.com/posteverything/wp/2016/05/16/stillbirth-is-more-common-than-you-think-and-were-doing-little-about-it/?outputType=amp
Kohtukuoleman tutkimukseen pitaisi laittaa enemman julkisia ja myos saatioista tulevia tutkimusvaroja; muuten “mysteeri” pysty ratkaisemattomana. Nythan sitten kohtukuoleman jo kokeneita seurataan uusissa raskauksissa enemman, kun ei ole viela mitaan yleista testia ja varat eivat niin sanotusti sitten (esimerkiksi nykypolitiikan perusteella) riita kaikkien seuraamiseen, ja useimmilla tietenkaan riskitekijat eivat materialisoidu. Mutta jokainen kohtuun kuollut vauva on ihminen, joka kuoli - ihminen, jonka jokin perhe/vanhempi/suku - ja yhteiskunta - menetti! Nyt siis, kun tutkimusaihe ei ole “seksikas”, niin ne vauvat sitten kaytannossa uhrataan säästöjen alttarille ja vain sanotaan, etta “emme tieda naista asioista paljoakaan”. Emme tieda, kun ei ole tutkittu. Myos neonataalikuolemista kuten katkytkuolemista tiedetaan suhteellisen vahan, mutta kuitenkin kohtukuolemia enemman. Nykytietamyksen perusteellahan pelkka yleinen seuraaminenkaan ei siis aina riita, jos juuri seurannan hetkella mitaan ei loydeta, niin kuin itse asiassa minulle kavi; edellisena paivana vauvan sydan loi sairaalassa hyvin. Olisiko auttanut, jos tuolloin olisi myos ultrattu? Turha kysya enaa - ehka, ehka ei, ultrassa ei ehka olisi viela juuri tuolloin nakynyt mitaan... Ja olen toki ylipainoinen ja nelikymppinen, mutta niin vain niita on paljon nelikymppisia ja ylipainoisia, jotka saavat terveen vauvan. Ehka siis tulevaisuudessa on saatu naista asioista enemman selville ja loydettaisiin oikeastaan seulonta- ja seurantatavat, jos ja kun taman alueen tutkimukseen panostetaan enemman. Meille siis jai ilmeisesti se varsinainen syy mysteeriksi.
Viimeksi muokattu:
@Rusakkonen no joo. Mä lueskelinkin ittekin kohtukuolemasta aika paljon kun tämä kamaluus sattui teidän kohdalle. Ja nyt kun itte sain tän radi-diagnoosin (vaikka oonkin alle 25-vuotias ja normaalipainoinen...) niin iski kauhea pelko että mitä jos meidänkin kohdalla käy nyt näin miten te muuten selvisitte joulusta ja uudestavuodesta? Eikös LA ollut niillä main? Entä ootteko saanut tukea ja apua siten miten toivoitte?
) niin iski kauhea pelko että mitä jos meidänkin kohdalla käy nyt näin miten te muuten selvisitte joulusta ja uudestavuodesta? Eikös LA ollut niillä main? Entä ootteko saanut tukea ja apua siten miten toivoitte?Ei varmastikaan satu Sinulle!@Rusakkonen no joo. Mä lueskelinkin ittekin kohtukuolemasta aika paljon kun tämä kamaluus sattui teidän kohdalle. Ja nyt kun itte sain tän radi-diagnoosin (vaikka oonkin alle 25-vuotias ja normaalipainoinen...
Selvisimme siis taalla jotenkin joulusta, kavimme pubissa syomassa ja joululahjatkin avattiin. Emme kuitenkaan menneet ihan joulupaivana tapaamaan miehen sukua, kun emme jaksaneet. Menimme katsomaan ihan vain miehen aitia ja veljea muutamaa paivaa myohemmin, itse asiassa LA-paivana, joka olisi ollut 28.12.
Mies on mennyt jo osa-aikaisesti takaisin toihin viime viikosta, ja hautajaisten jalkeen varmaan taas kokopaivaisesti. Itkemme kylla kaikki jossain vaiheessa oikeastaan joka paiva - mina, mieheni ja isanikin, joka on meilla talla hetkella. Tama on kauhea asia, joka iskee samoilla ja uusilla asioilla tajuntaan. Esimerkiksi nain netissa pikkuvauvan avonaisen arkun kuvan eilen, hiukan nakyi myos vauvaa, ja tuli se sama hirvea olo kuin sairaalassa oli.
Aktivisesti muun ajatteleminen kuten hautajaisten jarjestely auttaa. Olen myos aloittanut uuden tyopaikan etsimisen. Sain myos sita uutta maisterintutkintoani varten muut opinnot tehtya; nyt vain gradu puuttuu enaa. Ja se laihdutusprojekti auttaa. Uskomme, etta poikamme on Rakkautta, ja han haluaa meidan elavan, ja elavan hyvin, seka mielellaan han haluaisi myos pikkusiskon tai -veljen, eli yritamme menna eteenpain. Myos toisaalta jokainen paiva tuo meita myos lahemmaksi hanen tapaamistaan, mika sekin on lohdullista. Tasta maailmasta sitten joskus lahdettaessa on nyt sitten se hyva puoli, etta sitten saan lopulta tutustua poikaani ja oppia ihan kunnolla tuntemaan hanet; pitaa hanta sylissa, imettaa ja vaihtaa vaippoja... (itken nyt)
Olemme saaneet jonkin verran vertaistukea brittilaisen Sands-jarjeston kautta, mutta viela emme ole ollet missaan ryhmatapaamisessa tms. Olimme kylla paikallisessa joulukirkossa, jonka jarjesto jarjesti. Siella saatiin mm. ripustaa joulukuuseen omaa lasta symboloiva joulupallo. Paikalla oli parisensataa taman kaupungin alueella asuvaa, viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vauvansa menettaneita vanhempia ja heidan perheidensa jasenia. Olen myos tiedostellut mahdollisuudesta saada vauvan menetykseen erikoistuneelta terapeutilta aikoja. Niiden saaminen on kiven takana, kun ei ole terapeutteja ja aikoja julkisella puolella (emme voi maksaa yksityisesta terapiasta). Nyt vaikuttaa, etta voisimme saada kuusi ilmaista baby loss -terapeutin sessiota, mutta pitaa ajaa 1.5 tuntia toiseen kaupunkiin, jos ne saadaan. Katsotaan, miten kay. Mutta eteenpain mennaan, vaikka esikoispoikamme on aina mielessamme.
Viimeksi muokattu:
@Silmu75 tuo vuotaminen on todella yleistä näissä hoitoalkuisissa raskauksissa. Välillä olo, että ennemminkin se on sääntö kuin poikkeus. Voin kyllä kuvitella miten paljon se säikäyttää ja luo epätoivoa. Toivotaan ja uskotaan, että kaikki on hyvin!!
@Rusakkonen kiitos, kun jaksat tulla kertomaan tänne kuulumisia. Täällä taas vedet silmissä luen. Varmasti kovin ristiriitainen olo, kun ei selviä syytä. Toivottavasti saatte kaiken mahdollisemman ja haluamanne tuen ja avun. Voimia hautajaisten järjestelyyn.
ON: Vielä tässä vaiheessakin pahoinvointi jaksaa nostaa päätään. Eilen oksensin kerran oikein runsaasti. Ja tämän aamun aamupuuro meinas pyrkiä ylös. Puhaltelin ja nieleskelin hetken. Mulla kun oli ne oikein pahat pukamat ni kävin sitten lääkärissä. Siellä oli yksi pahasti trombosoitunut. Puudutettiin, viillettiin auki ja tyhjättiin. Voitte varmaan kuvitella ettei ollut mikään mukava operaatio, mutta nyt olo helpotti. Viikon päästä to synnärille, katsotaan mikä "tuomio" tulee käynnistyksen suhteen. Kai se synnärikassi pitää varmuudeks ottaa mukaan. Nyt luin lääkärin lausuntoa, että mun esikoisen synnytyksen kokonaiskesto on ollut 3 h 22 min. Aika nopeahan se on ollut. Vaikka itsestä tuntuu et synnytin 1,5 vrk ku käynnistäminen kesti.
Rv 36+2
@Rusakkonen kiitos, kun jaksat tulla kertomaan tänne kuulumisia. Täällä taas vedet silmissä luen. Varmasti kovin ristiriitainen olo, kun ei selviä syytä. Toivottavasti saatte kaiken mahdollisemman ja haluamanne tuen ja avun. Voimia hautajaisten järjestelyyn.
ON: Vielä tässä vaiheessakin pahoinvointi jaksaa nostaa päätään. Eilen oksensin kerran oikein runsaasti. Ja tämän aamun aamupuuro meinas pyrkiä ylös. Puhaltelin ja nieleskelin hetken. Mulla kun oli ne oikein pahat pukamat ni kävin sitten lääkärissä. Siellä oli yksi pahasti trombosoitunut. Puudutettiin, viillettiin auki ja tyhjättiin. Voitte varmaan kuvitella ettei ollut mikään mukava operaatio, mutta nyt olo helpotti. Viikon päästä to synnärille, katsotaan mikä "tuomio" tulee käynnistyksen suhteen. Kai se synnärikassi pitää varmuudeks ottaa mukaan. Nyt luin lääkärin lausuntoa, että mun esikoisen synnytyksen kokonaiskesto on ollut 3 h 22 min. Aika nopeahan se on ollut. Vaikka itsestä tuntuu et synnytin 1,5 vrk ku käynnistäminen kesti.
Rv 36+2