Meilläkin tähän asti ultrakutsu tullut postissa, ja sen odottelu on ärsyttävää... Tietääkö kukaan, onko Helsingissä mitään modernimpaa käytäntöä nykyään ultrien varaukseen? Viime raskaudessa meni eka neuvola vähän myöhään, kun en keskenmenon pelossa halunnut soittaa aiemmin, ja kaikki muukin meni vähän myöhään sen seurauksena.Täällä joulu mennyt ihan ok. Ruokaa ei juurikaan tee mieli, mutta ei ole varsinaista pahoinvointiakaan. Meillä oli ensimmäinen neuvola maanantaina. Ei siellä muuta tehty, kun juteltiin taustoista, mitattiin paino, verenpaine ja hemoglobiini. Muutamia esitteitä ja kirjasia saatiin mukaan. Seuraava neuvola tammikuun lopulla rv13 ja silloin se onkin lääkärin vastaanotto. Sitä ennen pitäisi olla nt-ultra. Meilläpäin tulee postissa aika, ei jaksais millään odottaa.. Edelleen mietin, että kävisinkö ennen sitä vielä yksityisellä ultrassa tsekkaamassa, että pienellä edelleen sydän hakkaisi..
No meilläpä on käynyt juuri näin. Eli veljeni ovat antaneet suunnilleen samanikäisille pojilleen saman nimen, ja heillä on sama sukunimi. Ja se nimi oli sama, jota myös me olimme ajatelleet esikoiselle, jos olisi ollut poika. Ja edelleen olisi mieluinen vaihtoehto, mutta eipä sitä voi nyt ajatellakaan... Eikä muuten ole aiemmin edes ollut suvussa kyseistä nimeä!Tytölle olisi pari hyvää nimivaihtoehtoa mut pojalle en keksi mitään Mua vähän jännittää kun lapsille syntyi just tyttöserkku ja toinen syntymässä keväällä ja jos sekin on tyttö että jos heille annetaankin just se nimi mitä minä oon pyöritellyt päässäni tai joku samantyylinen etten vois käyttää omaani. Ollaan niin paljon tekemisissä ja samat sukunimet niin ei tulis kuuloonkaan antaa samaa nimeä
Just sama fiilis täällä. Onneksi nuo isosisarukset on lomilla ja voivat touhuta kuopuksen kanssa. Mutta... lapsiahan hekin ovat, ja heti kun pääsen edes hetkeksi pitkäkseni, niin taatusti sieltä joku säntää paikalle jotain asiaa toimittamaan. Ja omatunto kolkuttaa, kun en jaksaisi keskittyä asioihinsa. Nyt yritän voittaa väsymyksen ja huonon olon ja vääntäytyä täältä hämärästä makkarista katsomaan Pekka Töpöhäntä -videota kanssaan...Mä voin niin pahoin. Ensin ihmettelin, kun ei ole oireita ja nyt älyttömän huono olo kokoajan. Lomaillaan esikoisen kanssa ja mulla ei kyllä riitä energia eikä vointi 3 vuotiaan kanssa touhaamiseen, kun haluaisin vain maata pimeässä huoneessa.
Mä luulen, että nää joulunpyhät sotki vähän. Itsekin oon täällä käynyt lukemassa, mutta kommentointi jäänyt vähemmälle.Hmm, onkohan kaikki menneet facebookiin, kun täällä on niin hiljaista...? Miten te pahoinvoivat, joilla on jo isompia lapsia, selitätte huonon olon lapsille? Täällä lapset ihmettelevät, kun äidille ei maistu edes tee eikä suklaa...