Hmmm....ei millään pahalla. Mut
nytkö, tässä vaiheessa vakuutat että osaat keskittyä myös muuhun elämään ja sanot iloitsevasi siitä?
Voidaan katsoa vanhoja viestejäsi ja kyllä olit hapan kuin sitruuna kun vajaa vuosi sitten ehdotin elämästä iloitsemista.
Noo, uskotaan että pystyt iloitsemaan elämästä.
Mutta -älä loukkaannu- mut sä olet näissä keskusteluissa kyllä liukas kuin saippua. Haukut itsesi totaalisesti maanrakoon ja piste, mut sit kun joku alkaa ihan viisaasti pilkkoa sun ongelmaasi pienempiin osasiin ja miettii oikeaa parannusehdotusta/syytä yksinäisyyteesi niin käännät sen haukkumiseksi.
No. Okei. Olet 100 % varma, vuosien alaspainama ja masentama että ei eukkoasioista mitään tule. Tekstisikin on sen mukaista.
Ymmärrän, koska olen omien kipukohtien kanssa kuluttanut n.25 vuotta; toivoa niissä on mutta hyvin hidasta on edistyminen, ja ne kipukohdat vaivaavat ja hävettävät päivittäin
-> voi sitä itseruoskimisen määrää, varsinkin nuorempana.
Mutta voin sanoa, että toivoa on aina. Mut siinä tarvitaan koko elämän nostamista uudelle tasolle.
Paraneminen on kokonaisvaltaista.