Elämättömän elämän häpeä

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Moi, taas kaikki. Tiedän, että olette kuumeisilla hiilillä odottaneet, että milloin se [ap] taas saapuu päivittämään ketjuaan vertaansa vailla olevilla tarinoilla, anekdooteilla ja seikkailuilla. No, tänään on se päivä. Jouluruoat on syöty, maha on turvoksissa ja lomapäivä antaa mahdollisuuden kirjoittaa.

Mikään ei ole muuttunut. Tilanne on sama. Maksan veroja, mutta olen näkymätön. Olen risteyskohdassa. En tiedä mitä teen. Mietin sitä kovasti.

[ap]
 
Well hello! :)

Juu ei keltään James Bondin päiväkirjan otetta odoteta.

Mutta kirjotin sun kans eka kerran vuosi sitten, ja mieti mitä on kuitenki tapahtunu sen jälkeen: oot saanu töitä, ja ilmeisesti sua ei oo vielä poispotkittu. :) "Mahdottomat" asiat ovatkin mahdollisia.

Omalta työpaikalta on tänä vuonna lähteny 2 työntekijää joilla oli perheet ja kaikki, mutta pomo antoi silti lähtöpassit. Sekään ei ole työntekijöille mukava tilanne.
 
vierailija
Well hello! :)

Juu ei keltään James Bondin päiväkirjan otetta odoteta.

Mutta kirjotin sun kans eka kerran vuosi sitten, ja mieti mitä on kuitenki tapahtunu sen jälkeen: oot saanu töitä, ja ilmeisesti sua ei oo vielä poispotkittu. :) "Mahdottomat" asiat ovatkin mahdollisia.

Omalta työpaikalta on tänä vuonna lähteny 2 työntekijää joilla oli perheet ja kaikki, mutta pomo antoi silti lähtöpassit. Sekään ei ole työntekijöille mukava tilanne.
Työ nyt tässä oli se helpoin asia. Mä tiedän ja olen aina tiennyt, että olen hyvä työntekijä. Teen mitä sovitaan, teen ne aikataulussa, olen aloitteellinen ja omatoiminen. Ongelmana on vain se työpaikan saanti ja jalan työntäminen tarpeeksi monen oven väliin, jotta työnantajat näkisivät potentiaalin puutteellisen CV:n takana. No, töitä nyt on ja maksan veroja. En ole enää yhteiskunnan tukien avulla toimeentuleva loisija. Jee?

Silti mä olen edelleen yksin. Olen edelleen vailla suhdetta, kumppania, kokemuksia. Vaikka olen lopettanut muiden mielipiteiden miettimisen ja rohkaistunut tekemään aloitteita ja keskustelunavauksia, niin takamatka vain on ilmeisesti liian suuri. Kun miehen pitäisi tehdä X, minä teen Y. Kun huomaan, että olisi pitänyt tehdä X ja teen sen, niin ollaankin jo kohdassa epsilon. Mä en ole komea, en ole rikas, en ole oikealla lailla supliikki. Nämä tiedän. Ja kun tähän lisätään, että en osaa juttuja, jotka jo teinitkin osaavat on tuloksena melkoisen toivoton taivas vaikka miten kovasti yritän. En ole heittänyt toivoa, mutta kun positiiviset merkit naisten suunnalta ovat niin harvassa, niin kovasti pitää tehdä töitä uskon säilyttämiseksi.

[ap]
 
vierailija
Silti mä olen edelleen yksin. Olen edelleen vailla suhdetta, kumppania, kokemuksia. Vaikka olen lopettanut muiden mielipiteiden miettimisen ja rohkaistunut tekemään aloitteita ja keskustelunavauksia, niin takamatka vain on ilmeisesti liian suuri. Kun miehen pitäisi tehdä X, minä teen Y.
---Ja kun tähän lisätään, että en osaa juttuja, jotka jo teinitkin osaavat on tuloksena melkoisen toivoton taivas vaikka miten kovasti yritän. En ole heittänyt toivoa, mutta kun positiiviset merkit naisten suunnalta ovat niin harvassa, niin kovasti pitää tehdä töitä uskon säilyttämiseksi.
[ap]
Sulla on ne parhaat ajat edessä, usko pois:rolleyes:
 
Työ nyt tässä oli se helpoin asia. Mä tiedän ja olen aina tiennyt, että olen hyvä työntekijä. Teen mitä sovitaan, teen ne aikataulussa, olen aloitteellinen ja omatoiminen. Ongelmana on vain se työpaikan saanti ja jalan työntäminen tarpeeksi monen oven väliin, jotta työnantajat näkisivät potentiaalin puutteellisen CV:n takana. No, töitä nyt on ja maksan veroja. En ole enää yhteiskunnan tukien avulla toimeentuleva loisija. Jee?

Silti mä olen edelleen yksin. Olen edelleen vailla suhdetta, kumppania, kokemuksia. Vaikka olen lopettanut muiden mielipiteiden miettimisen ja rohkaistunut tekemään aloitteita ja keskustelunavauksia, niin takamatka vain on ilmeisesti liian suuri. Kun miehen pitäisi tehdä X, minä teen Y. Kun huomaan, että olisi pitänyt tehdä X ja teen sen, niin ollaankin jo kohdassa epsilon. Mä en ole komea, en ole rikas, en ole oikealla lailla supliikki. Nämä tiedän. Ja kun tähän lisätään, että en osaa juttuja, jotka jo teinitkin osaavat on tuloksena melkoisen toivoton taivas vaikka miten kovasti yritän. En ole heittänyt toivoa, mutta kun positiiviset merkit naisten suunnalta ovat niin harvassa, niin kovasti pitää tehdä töitä uskon säilyttämiseksi.

[ap]
Njaa, ei mun tai kaverien miehet ole olleet mitään parkettien partaveitsiä, supliikkikerronnan MM-mestareita, lukeneet Kirjoittamattomien Seurustelusääntöjen ABC:ta tms.

Mun mies on tehnyt paljon kömpelöyksiä seurusteluaikana - ja tekee edelleen. :) Ja monen naisen kohdalla (ennen mua) sai pakit, tai sitten karkasi jonkun häiriintyneen vosun luota itse.
Mutta naisisissa -ei kaikissa- on niitä jotka osaa nähdä hiomattoman timantin arvon. Mun miestimantti piti kaivaa suunnilleen kiven alta tai mutakuopasta.
Sullekin riittää semmoisista tarkkasilmäisistä naisista vain se yksi. (y)

Äläkä ajattele että sun pitää heti päästä huipulle tai maaliin eli olla samalla tasolla kuin sun perheelliset supliikkikaverit. Et sä heitä ehdi saada ehkä kiinni, mut sun elämä on suntahtisesi.

Kohenna sun elämääsi ja sen osa-alueita omaa tahtia, ota semmosia askelia kuin itse pystyt. Niin mäkin oon tehnyt, pikkuhiljaa.
Ota ensi vuonna 1-2 pienen lähitavoitteen toteutuminen. 5 vuoden päästä sulla on jo joukko niitä toteutuneita tavoitteita.
 
vierailija
Hankala uskoa, kun ei niitä vähemmän hyviäkään aikoja ole ollut. Jos nytkään en herätä kenessäkään mitään mielenkiintoa, tunteita tai seksuaalisia haluja, niin miten sitten tulevaisuudessa? En mä tästä komistu, rikastu tai tule karismaattisemmaksi.

[ap]
No esim.ujoudesta pystyy pääsemään iän myötä eroon ja ihmisestä tulee iän myötä rennompi.
Itse olin täys tuppisuu vielä 20-25 -vuotiaana, nyt olen kamala rääväsuu. :eek:
 
vierailija
Njaa, ei mun tai kaverien miehet ole olleet mitään parkettien partaveitsiä, supliikkikerronnan MM-mestareita, lukeneet Kirjoittamattomien Seurustelusääntöjen ABC:ta tms.

Mun mies on tehnyt paljon kömpelöyksiä seurusteluaikana - ja tekee edelleen. :) Ja monen naisen kohdalla (ennen mua) sai pakit, tai sitten karkasi jonkun häiriintyneen vosun luota itse.
Mutta naisisissa -ei kaikissa- on niitä jotka osaa nähdä hiomattoman timantin arvon. Mun miestimantti piti kaivaa suunnilleen kiven alta tai mutakuopasta.
Sullekin riittää semmoisista tarkkasilmäisistä naisista vain se yksi. (y)

Äläkä ajattele että sun pitää heti päästä huipulle tai maaliin eli olla samalla tasolla kuin sun perheelliset supliikkikaverit. Et sä heitä ehdi saada ehkä kiinni, mut sun elämä on suntahtisesi.

Kohenna sun elämääsi ja sen osa-alueita omaa tahtia, ota semmosia askelia kuin itse pystyt. Niin mäkin oon tehnyt, pikkuhiljaa.
Ota ensi vuonna 1-2 pienen lähitavoitteen toteutuminen. 5 vuoden päästä sulla on jo joukko niitä toteutuneita tavoitteita.
Mä tykkään, että jaksat vastailla ja olla positiivinen, mutta tässä aihepiirissä sulla on sokea piste. Ei se, että joku suhteita ja naisia saava mies tekee mokia tai toimii välillä väärin ole millään tavalla vertailukelpoinen muhun. Mä en ole tehnyt mitään oikein. En ole onnistunut koskaan. Mä en ole mokailija, olen moka.

Kyllä mä tiedän, että ei tarvitse olla täydellinen. Tarvitsee silti olla jotain. Jotain josta joku kiinnostuu. Pitää osata sitä mitä nainen etsii. Ei voi olla outo, tylsä, epäviehättävä ja olettaa saavansa jotain. Ja edelleenkään tässä asiassa en ole menossa huipulle enkä sinne edes pyri. Mä toivoisin kumppania, joka aidosti pitää musta ja mä voisin pitää hänestä takaisin. Näkisimme toisemme viehättävinä, seksikkäinä ja olisimme yhdessä, koska se on hauskaa joka ikinen päivä. Tämä ei voi olla mahdollista, jos yksikään nainen ei minua noin näe.

[ap]
 
vierailija
No esim.ujoudesta pystyy pääsemään iän myötä eroon ja ihmisestä tulee iän myötä rennompi.
Itse olin täys tuppisuu vielä 20-25 -vuotiaana, nyt olen kamala rääväsuu. :eek:
Mä en ole ujo. Olen ehkä taustastani johtuen varautunut naisten seurassa ja intiimeissä tilanteissa, mutta musta tuo on vain luonnollista ja sallittua. Nyt viime aikoina mä en edes enää välitä mitä muut ajattelevat tai pohdi onko joku asia järkevää vai ei. Mä teen, otan riskejä. Tämä vain ei auta, jos näiden toimien kohteeksi ei löydy ketään.

[ap]
 
Mä tykkään, että jaksat vastailla ja olla positiivinen, mutta tässä aihepiirissä sulla on sokea piste. Ei se, että joku suhteita ja naisia saava mies tekee mokia tai toimii välillä väärin ole millään tavalla vertailukelpoinen muhun. Mä en ole tehnyt mitään oikein. En ole onnistunut koskaan. Mä en ole mokailija, olen moka.

Kyllä mä tiedän, että ei tarvitse olla täydellinen. Tarvitsee silti olla jotain. Jotain josta joku kiinnostuu. Pitää osata sitä mitä nainen etsii. Ei voi olla outo, tylsä, epäviehättävä ja olettaa saavansa jotain. Ja edelleenkään tässä asiassa en ole menossa huipulle enkä sinne edes pyri. Mä toivoisin kumppania, joka aidosti pitää musta ja mä voisin pitää hänestä takaisin. Näkisimme toisemme viehättävinä, seksikkäinä ja olisimme yhdessä, koska se on hauskaa joka ikinen päivä. Tämä ei voi olla mahdollista, jos yksikään nainen ei minua noin näe.

[ap]
Hmm, tää on jatkoa viimeisimpään viestiini, mutta supliikkitaidot on semmoisia joita voi hioa. Yhdistettynä muka-itsetunnolla (siis kun tiedän että sulla ei itsetuntoa ole, niin joudut näyttelemään :D).

Just kattelin telkusta Hannu-Pekka Björkmania. Se ei ihan Tauno Palolta näytä, mut ai että Björkan seurassa ois mukava viettää tovi jos toinenkin.
 
Mä en ole ujo. Olen ehkä taustastani johtuen varautunut naisten seurassa ja intiimeissä tilanteissa, mutta musta tuo on vain luonnollista ja sallittua. Nyt viime aikoina mä en edes enää välitä mitä muut ajattelevat tai pohdi onko joku asia järkevää vai ei. Mä teen, otan riskejä. Tämä vain ei auta, jos näiden toimien kohteeksi ei löydy ketään.

[ap]
Njaa...sä et ole läpimätä, mut ehkä hurmaamistaidot puuttuu. :rolleyes:
 
vierailija
Hmm, tää on jatkoa viimeisimpään viestiini, mutta supliikkitaidot on semmoisia joita voi hioa. Yhdistettynä muka-itsetunnolla (siis kun tiedän että sulla ei itsetuntoa ole, niin joudut näyttelemään :D).

Just kattelin telkusta Hannu-Pekka Björkmania. Se ei ihan Tauno Palolta näytä, mut ai että Björkan seurassa ois mukava viettää tovi jos toinenkin.
Hannu-Pekka nyt onkin karismaattinen kuin mikä. Mä olen vähän laihempi, mutta kuin hiilihapoton vichy hänen rinnallaan.

Ja edelleen, mä päätin etten välitä mitä muut ajattelevat. Se on itsetuntoa. Se vain ei riitä, jos sitä ei ole ketään vastaanottamassa. Ja puhun nyt Tinderistä, koska se on nykyajan suosituin pariutumiskeino. Tietenkin voisin mennä maitohyllylle tai tansseihin etsimään, mutta se on vielä suurempaa hakuammuntaa.

[ap]
 
Hannu-Pekka nyt onkin karismaattinen kuin mikä. Mä olen vähän laihempi, mutta kuin hiilihapoton vichy hänen rinnallaan.

Ja edelleen, mä päätin etten välitä mitä muut ajattelevat. Se on itsetuntoa. Se vain ei riitä, jos sitä ei ole ketään vastaanottamassa. Ja puhun nyt Tinderistä, koska se on nykyajan suosituin pariutumiskeino. Tietenkin voisin mennä maitohyllylle tai tansseihin etsimään, mutta se on vielä suurempaa hakuammuntaa.

[ap]
Hienoa ettet välitä mitä muut ajattelevat, se on joka tapauksessa tärkeä ominaisuus, vaikka kaikki akat loppuisivat maailmasta. (y)

Mutta tuli mieleen: paistaako susta epätoivo naisten suhteen läpi? Vaistoaako naiset semmoisen?

Mutta sanoin sulle joskus, että paisuta muita elämän osa-alueita. Ystävyyssuhteita, harrastuksia. Arvosta niitä, vaikka et koskaan näkis naisesta vilaustakaan. Älä ajattele sitä minkä saisit niiden avulla eli naista, vaan arvosta elämän muita sisältöjä oikeasti.

Mä löysin mun miehen ihan random-kuvioista mutta suurin osa miesten lähentymisyrityksistä on tullut tutuilta, omissa ympyröissäni.
Eli joiden kanssa oon ensin ollut kaveria/naapuria/opiskelu-tai työkaveria ja ei ole ollut tarkoitus iskeä ketään vaan oon höpötellyt kaverimielessä ummet ja lammet. Jossain vaiheessa vaan oon tajunnut että toinen lähentyy oudosti.
Ilmeisesti silloin ihminen on herttaisimmillaan kun ei yritä iskeä, vaan on oma itsensä. :) (n)
 
Viimeksi muokattu:
Voisiko kyseessä kumminkin olla tässä se, että olet taipuvainen negatiivisuuteen ja olet pessimistinen. Ehkä jollain tapaa neuroottinen? Mietit paljon asioita ja sitä millä saisit itsesi onnelliseksi?
Mutta oletko ajatellut sitä , että jos vaikka huomenna löytäisit sen naisen ja eläisit sen kanssa sen vuoden, jolloin on jo kohta edessä suhteessa arkisempikin arki eikä toinen näytäkään enää niin söpöltä istuessa kakkosella vessanpöntöllä... Niin jos sulle taas tulee se, että et vieläkään ole tyytyväinen ja näet vain aina elämässäsi ne huonot puolet?
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Voisiko kyseessä kumminkin olla tässä se, että olet taipuvainen negatiivisuuteen ja olet pessimistinen. Ehkä jollain tapaa neuroottinen? Mietit paljon asioita ja sitä millä saisit itsesi onnelliseksi?
Mutta oletko ajatellut sitä , että jos vaikka huomenna löytäisit sen naisen ja eläisit sen kanssa sen vuoden, jolloin on jo kohta edessä suhteessa arkisempikin arki eikä toinen näytäkään enää niin söpöltä istuessa kakkosella vessanpöntöllä... Niin jos sulle taas tulee se, että et vieläkään ole tyytyväinen ja näet vain aina elämässäsi ne huonot puolet?
Oon aina miettiny että on ihme että mun mies ei käytä jo psyykenlääkitystä tai vähintään rauhoittavia, kun se näkee mut kotona piereskelemässä jossain verkkareissa ja tukka hajallaan, syömässä suklaata ja tiuskimassa kaikille. :eek:

Kulta sinusta on tullut pullukka/Kulta sinusta on tullut pierutyyny/kiukkupussi/pierukiukkupussi
 
vierailija
Hienoa ettet välitä mitä muut ajattelevat, se on joka tapauksessa tärkeä ominaisuus, vaikka kaikki akat loppuisivat maailmasta. (y)

Mutta tuli mieleen: paistaako susta epätoivo naisten suhteen läpi? Vaistoaako naiset semmoisen?

Mutta sanoin sulle joskus, että paisuta muita elämän osa-alueita. Ystävyyssuhteita, harrastuksia. Arvosta niitä, vaikka et koskaan näkis naisesta vilaustakaan. Älä ajattele sitä minkä saisit niiden avulla eli naista, vaan arvosta elämän muita sisältöjä oikeasti.

Mä löysin mun miehen ihan random-kuvioista mutta suurin osa miesten lähentymisyrityksistä on tullut tutuilta, omissa ympyröissäni.
Eli joiden kanssa oon ensin ollut kaveria/naapuria/opiskelu-tai työkaveria ja ei ole ollut tarkoitus iskeä ketään vaan oon höpötellyt kaverimielessä ummet ja lammet. Jossain vaiheessa vaan oon tajunnut että toinen lähentyy oudosti.
Ilmeisesti silloin ihminen on herttaisimmillaan kun ei yritä iskeä, vaan on oma itsensä. :) (n)
En usko, että vaistoavat, Ei mulla edes voi olla epätoivoa, kun oletus on, että en ketään saa. Olen oma itseni, kerron huonoja juttujani ja yritän olla hurmaava siinä onnistumatta.

Ja sulla, ja muilla, on helppo sanoa, että löydä arvoa ja iloa muista jutuista. Tietenkin löydän ja etsin, mutta valitettavasti se ei riitä. Mä haluan olla kuin muutkin, haluan kokea onnen, haluan tietää miksi ihmissuhdetta tavoitellaan niin kovasti. Mä olen mies kenessä on sisällä vuosikymmenten patoutunut rakkaus, jota haluaisin päästä edes yhdelle antamaan. Entäs jos en olekaan tyytyväinen yksin? Ei siinä lohduta kauniit sanat ihmisiltä, jotka eivät tällaisesta mitään tiedä.

[ap]
 
vierailija
Juu, mutta kuka haluaa ongelmajätettä kotiinsa?
Sulla on suurempi ongelma siellä korvien välissä.
"Lämminhenkinen elokuva maanpaossa elävän runoilija Pablo Nerudan ja yksinkertaisen posteljoonin ystävyydestä. Pääosissa Philippe Noiret, Massimo Troisi ja Maria Grazia Cucinotta. Ohjaus: Michael Radford ja Massimo Troisi (Il postino, Italia 1994)"
Tuossa on todella hyvin kuvattu se tilanne, joka nyt on ongelmana ja miten se ratkesi. Todellisuuteen pohjautuva kuvaus, valtavan hienot näyttelijäsuoritukset:love:(y)
 
vierailija
Voisiko kyseessä kumminkin olla tässä se, että olet taipuvainen negatiivisuuteen ja olet pessimistinen. Ehkä jollain tapaa neuroottinen? Mietit paljon asioita ja sitä millä saisit itsesi onnelliseksi?
Mutta oletko ajatellut sitä , että jos vaikka huomenna löytäisit sen naisen ja eläisit sen kanssa sen vuoden, jolloin on jo kohta edessä suhteessa arkisempikin arki eikä toinen näytäkään enää niin söpöltä istuessa kakkosella vessanpöntöllä... Niin jos sulle taas tulee se, että et vieläkään ole tyytyväinen ja näet vain aina elämässäsi ne huonot puolet?
Tarkoitat siis sitä kliseistä juttua miehestä, joka luulee naisen parantavan kaiken? En ole se mies.

Ei tuonut nainen mulle työpaikkaa. Ei ollut naista kotona odottamassa, kun olen yrittänyt saada terveyttäni kuntoon. Onko liian vaikeaa uskoa, että haluaisin kokea jotain mitä en ole kokenut? Että haluaisin olla tasavertainen kumppani jollekin ylä- ja alamäissä? Rakastaa ja tulla rakastetuksi?

[ap]
 

Yhteistyössä