IVF hoidoissa oleville/sinne joutuville

@MyMa ja @Pupuna112 inssi tehdään torstaina, sitä ennen ei mitään ultria enää, irrotukseen ovitrelle ke-aamuna. Kyllähän se vähän kuumottaa kun tuossa on toki monikkoraskauden riski, koska se ei kyllä olisi kovin toivottavaa..Mutta toisaalta on niin vaikea uskoa, että näistä rupusoluista nyt kovin suurella todennäköisyydellä kaksosia puhumattakaan kolmosista tulisi Toisaalta mulla oli nyt se Pergoveris käytössä, minkä pitäisi juuri sitä solujen laatua kai vähän parantaa

Me piinaillaan @Pupuna112 sitten yhtä aikaa, eiköhän teillä siirrettävääkin tule

Aika jännä @MyMa että yhtäkkiä aloitus onkin kp1, jos aina ennen ollut kp2. Luulisi kyllä, että ei ole niin tarkkaa, jos kerran aikaisemminkin ollut kp2. On tässä kyllä niin paljon muistettavaa koko ajan ja välillä pelkään, että yhtäkkiä unohdan juuri jonkun oleellisen pistoksen tms.!

@Silmu75 llakin alkaa siellä tapahtua, jännittävää

 

@Silmu75 on kyllä sinullakin tosi jännät paikat. Kaverilla onnistui heti luovutetulla solulla, olivat aika kauan yrittäneet omilla. Pidetään peukkuja!

@MyMa näin olin sen ajatellut, ensi kuussa sitten Joko tiedät koska olisi siirto about? Ja minkä ikäiset ne teidän alkiot ovat?

@Solunen oi, kaksoset eniten kuulemma syntyy kaksosia samannimisessä horoskooppimerkissä ja vaikka laskettu aika voisi jo mennä ravun puolelle, kaksoset syntyvät yleensä vähän aiemmin. Olen aina halunnut kaksoset, kunnes sain melko vaativan vauvan, mutta olen niin monta vuotta niitä toivonut että voi olla jo liian myöhäistä perua

@Pupuna112 pidetään peukkuja.

 

@Pupuna112 Tsemppiä punktioon ja toivottavasti olet viikon kuluttua jo lähtökuopissa siirtoreissuun!

Tiedättekö ne sellaiset toivetaulut, että liimaillaan pahville lehdistä leikattuja kuvia kaikesta mitä elämältä toivoo, ja sitten maailmankaikkeus antaa ne asiat? Mulla oli joskus ehkä 18-vuotiaana sellainen, missä oli kymmenen vauvan kuvat ja muistaakseni nimetkin niille. Tässä on nyt joku neljännesvuosisata odotettu toimitusta!

Tuli vaan kaksosista mieleen, toivoin silloin että olisi osa kaksosia tai kolmosia, koska en todellakaan synnyttäisi kymmentä kertaa! Mutta siskon vauva-arkea seurattuani se yksi pieni riittäisi kyllä hyvin. Meillä kun on kaksi koiraakin viemässä aikaa ja energiaa - ja rahaa.

 

Eipä tarttenu odotella ja testailla ollenkaan. Eilen alkoi jo vähäinen vuoto ja kivut ja tänään ei jää mitään arvailujen varaan, että mistä on kysymys. Ainoa positiivinen asia on, että voin vihdoinkin ottaa särkylääkettä. Taidan tänään soitella klinikalle ja varata uutta aikaa lääkärille. Mulla oli sellainen tunne, että hoito ei tainnut oikein istua riittävästi mun omaan kiertoon, johon hoitoa yritettiin mukauttaa. Masistelen tässä nyt varmaan pari päivää.

Tsemppiä kaikille! Toivottavasti muilla menee omat seuraavat etapit paremmin.

 

Eipä tarttenu odotella ja testailla ollenkaan. Eilen alkoi jo vähäinen vuoto ja kivut ja tänään ei jää mitään arvailujen varaan, että mistä on kysymys. Ainoa positiivinen asia on, että voin vihdoinkin ottaa särkylääkettä. Taidan tänään soitella klinikalle ja varata uutta aikaa lääkärille. Mulla oli sellainen tunne, että hoito ei tainnut oikein istua riittävästi mun omaan kiertoon, johon hoitoa yritettiin mukauttaa. Masistelen tässä nyt varmaan pari päivää.

Tsemppiä kaikille! Toivottavasti muilla menee omat seuraavat etapit paremmin.

Tsemppiä uuteen yritykseen ja nousuun! Harvoin onnistuu kerrasta, mutta kun jatkaa yrittämistä ennen pitkää onnistuu!

 

Kiitos tsempeistä ja peukuista @Silmu75 ja @cindra toivotaan teillekin pikaista siirtoon pääsyä! Ja harmi juttu @Ellinoora38 ettei nyt tärpännyt mutta toivottavasti seuraava alkionsiirto onnistuisi

 

@Ellinoora38 harmi, että ei tärpännyt Tsemppiä täältäkin uuteen yritykseen. Näköjään sun omat tuntemukset osui oikeaan, ja niinhän se taitaa melko usein mennäkin.

@Pupuna112 lle tsemppiä punktioon! Ja samoin @Solunen, toivottavasti inssi menee hyvin
@Silmu75 , jännät paikat on sielläkin, toivottavasti luovuttajan osalta kaikki menee hyvin ja saisitte monta hyvää solua Ja kunpa ne menkat sieltä alkaisi... tiedän tunteen, niin monta kertaa niitä on itsekin saanut odottaa.

Täällä ei mitään erityistä, kierron päivässä 9 mennään ja viikon päästä aloitan Primolut Nor -kuurin. Lääkäri kommentoi jotenkin niin, että Terolut on "miedompi" kuin Primolut, ja usein sillä kokeillaan ensin. No, mun kroppa ei ilmeisesti Terolutteihin reagoi, tarvitaan voimakkaampia lääkkeitä unohdin @MyMa lle aiemmin kommentoida tästä aiheesta, että näin siinä tosiaan kävi - toisille ne Terolutit sopii, mulle taas ei. Jos nyt tuosta yhdestä kokeilukierrosta voi jotain päätellä

 

Voi harmi @Ellinoora38 että ei tärpännyt Kyllä ne sun tuntemukset sitten vaan piti paikkansa. Toivotaan että pakkasessa oleva olisi the alkio

@Solunen ja @Pupuna112 teillä onkin huomenna jännä päivä molemmilla, tsemppiä kovasti toimenpiteisiin!

@Nuttu92 ootko päässy jo kovimman ketutuksen yli?

@Tuutikki84 mulla ei myös ekassa hoidossa ollut primolutillekaan mitään vastetta. Sitten kokeiltiin vielä Letrozolia, mutta ei toiminut sekään. Sitten piti lähteä ivf:ään No nyt tämä alkionsiirtorumba tuntuu jo ihan "tavalliselta" hoidolta.

@cindra noniin, pianhan me molemmat sit jo plussaillaan Mulla on ens vkolla ultra ja seuraavan vkon lopulla, luultavasti 18.10. siirto. Meillä on vielä 5 alkiota, 3-6- päiväisiä. Nuo nuoremmat on aina jatkoviljelty niin, että siirretty on ollut aina blasto. Taas on toiveet korkealla, sanoisiko kolmas kerta meillä toden....

 

Kyllä täällä on @MyMa pahin ketutus vaihtunut pelkoihin ja ahdistukseen. Mulla on nyt tuon punktion jälkeen mieli ollut jotenkin todella maassa, öisin näen painajaisia, ettei meille tule vauvaa koskaan. Päivisin ei oikein huvita mikään, elämä tuntuu tällä hetkellä aika merkityksettömältä. Töissä olen kyllä jaksanut käydä normaalisti, mutta olisi mukava nauttia elämästä muutenkin. on tämä vain niin raskasta tunteiden vuoristorataa.. meillähän ei hoitojen nykytilanteesta tiedä kuin minä ja mies, muille en ole halunnut/osannut kertoa. Omassa ikäluokassa tuntuu, että lapsia vain tupsahtelee, niin en oikein osaa ottaa asiaa puheeksi kenenkään kanssa. Siitäkin syystä vertaistuki täällä on todella arvokasta.<3

Minua on tässä jo vuoden verran mietityttänyt eräs asia raskautumiseen liittyen. Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta noin vuosi sitten ja sain siihen lääkityksen. Kilpirauhasvasta-aineet olivat tuolloin selvästi koholla ja siitä asti olen googlettanut niiden vaikutusta raskautumiseen. Valitettavasti Google antaa aika synkkiä tilastoja asiasta ja nyt olen saanut päähäni, että alkio ei tule kiinnittymään noiden vasta-aineiden takia, vaikka yhtään siirtoa ei ole vielä edes tehty. Tämä asia vaivaa minua todella paljon.. Olisiko kenelläkään asiasta omakohtaista kokemusta/tietoa tarkemmin? Kuinka paljon vasta-aineet vaikuttavat kiinnittymiseen ja tarvitseeko siinä aina kortisonia tukena? Lääkäri oli sitä mieltä, että kokeillaan ensin ilman kortisonia. Olisin todella kiitollinen, jos joku osaisi minua valaista asiassa, pyörii niin paljon mielessä.

Anteeksi tämä masentava vuodatus. Toivotan kaikille tasapuolisesti tsemppiä ja jaksamista omiin tilanteisiin, ootte supernaisia. <3

 

@Nuttu92 testataanko nuo kilpirauhasen vasta-aineet rutiininomaisesti kaikilta (joilla on vajaatoiminta) vai oliko joku muu syy, miksi ne testattiin? Oon aika varma, ettei multa oo niitä koskaan edes testattu ainoastaan TSH ja T4-V. Ei ole edes tullut koskaan puheeksi lääkärin kanssa.

Mutta en valitettavasti osaa auttaa, kun ei ole itselläkään yhtään tietoa tuosta asiasta Toivotaan nyt kuitenkin, että ei vaikuttaisi kiinnittymiseen, tai saat apuja esim. siitä kortisonista. Harmi, ettei lääkäri osannut antaa sulle enempää rauhoittavaa tietoa. Epätietoisuus on aina tosi raastavaa.

Samaa mieltä siitä, että vertaistuki täällä on tosi arvokasta... en itsekään oikein osaa jutella näistä asioista kavereiden kanssa. Vain yhdelle kaveripariskunnalle kerroin keväällä, että ollaan menossa syksyllä hoitoihin, muuten ei oo tullut puheeksi. Ei näistä jaksa avautua varsinkaan sellaisille, jotka eivät itse lapsia halua, tai joille lasten saaminen on ollut tosi helppoa... viikonloppuna miehen kaverin tyttöystävä kyseli multa, että joko me aletaan hankkia lapsia. Inhoan sitä kun tollasta kysellään, ja sanoin vaan, että en tiedä, ei ihan vielä. Eli valehtelin, koska liian intiimi kysymys. Ja tilanne oli muutenkin sellainen, että ympärillä oli hirveästi hälinää ja muita ihmisiä, joten rehellinen vastaus siitä, että ollaan menossa lapsettomuushoitoihin, olisi vain herättänyt noin sata kysymystä lisää. Eikä siinä tilanteessa olisi voinut kuitenkaan paneutua aiheeseen kovin syvällisesti, ja kepeään small talkkiin tämä aihe ei vaan yhtään sovi.

Onneksi täällä ymmärretään, millaisia tunteita lapsettomuuden kanssa käydään läpi, helppoa ei ole kenelläkään

 

@tuutikki Nuo vasta-aineet testataan yleensä siinä tilanteessa, jos TSH tai T4v - arvoissa on jotain häikkää. Näin päästään selville, että onko kyse autoimmuunivaajatoiminnasta, josta kohonneet vasta-aineet kertovat. Vasta-aineet nousevat myös kilpirauhastulehduksen aikana. Minulle lääkäri sanoi, että vasta-aineet katsotaan vain kerran, eikä niitä tarvitse kontrolloida. Ilmeisesti niihin ei pysty kauheasti itse vaikuttamaan ja taso laskee autoimmuuniperäisessä vajaatoiminnassa vasta sitten, kun oma kilpirauhanen on tuhoutunut. Näin minä olen asian käsittänyt.

Ymmärrän täysin tuon kantasi, miksi olet päättänyt olla kertomatta hoidoista laajemmin. Itse koen myös asian erittäin vaikeaksi puheenaiheeksi, se ei kyllä todellakaan sovi miksikään mukavaksi rupatteluaiheeksi illanistujaisiin. Jollain tapaa myös suojelen itseäni sillä, kun en kerro asiasta. Eipä tarvitse kuunnella mitään ontuvia neuvoja lapsen hankintaan tai saada sääliviä katseita sukujuhlissa. Haluan pitää asian itselläni ainakin toistaiseksi, vaikka sekin on välillä kovin vaikeaa. Tässä asiassa mikään vaihtoehto ei tunnu helpolta/täysin oikealta.

 

Nimi #ikä #yritys aloitettu #mones lapsi #syy #mones hoito meneillään

cindra#37#(nyt toisella kerralla 3/19)#2.#selittämätön#1.IVF
Ellinoora38 #38, #12/18, #1. #siittiöiden vähyys ainakin, #1 IVF
Eloveera-79 # 40 # 10/2018 # 1 # luomuraskauden keskenmeno 4/2019 rv 16/ikä # 1. pitkän kaavan ivf tulossa
Haaveilija91 #5/2018 #1. #FAP geenimutaatio #2. IVF+PGD
Jasmina20 #26 #toinen #miehellä syöpä #1. IVF? PAS tulossa 8/19
Jonxu #31 #8/17 #3. (miehen 1.) #siittiöt/ylipaino #1. ICSI tulossa 11/19
lapsettomuutta10v #1. #munatorvet/alkioiden laatu #2.IVF
MyMa #31 #2016 #2. #PCO/anovulaatio #2.IVF 2.pas
Nipsu_78#41#selitt./ikä#4.ivf
Nuttu92 #27v., mies 32v.#5/17#1. lapsi#selittämätön#1.ICSI
Silmu75 #43 #2013 #1. #ainakin endometrioosi ja ikä #1.IVF/ICSI lahjasoluilla tulossa 9/19
Tuutikki84 #35 #9/18 #1. #munanjohdinvaurio #1.ivf


Piinailijat



Plussat 2019
Tammikuu:
hillan_kukka 4.IVF/2.PAS (5pv)
CherryPie85 3.ICSI/2.PAS (6pv)
Domi (5 IVF:n, yhteensä 18 siirron jälkeen "luomu", scratchingin jälk.)
Helmikuu:
kirsillevauva lahjamunasoluhoito (5pv) (km 8+0)
Taigariina 2.IVF (2pv)
Milli-34 2.ICSI (3pv) (tm)
Maaliskuu:
Anemonee 2.ICSI (6.pv)
Noran 2.IVF/5.PAS (3pv)
AuroraK 1. IVF, 2. PAS
Huhtikuu:
WishingUponAStar 1. IVF 1.PAS (5pv)
BlackCat 1.ICSI 2.PAS (3pv)
julie_ 1.IVF/ICSI/3.PAS (3pv)
Rusakkonen 6.IVF/ICSI (3pv)
rouvaNiisku 1. IVF 3. PAS
Toukokuu:
Millionnea 3.ICSI (3pv) kaksoset
Nipsu_78 4.ivf, 1.pas, (5pv) km
Kirsillevauva (km)
Kesäkuu:
Shelterme 1.IFV 1.PAS
Toiveitakovain80 1.IVF/1.PAS
Jantzu 5. ICSI 1. PAS
Aislinn83 2. IVF
Nonnakka 1.IVF 1. PAS
Nyuu 3. IVF
Elokuu
kirsillevauva. 2.Pas/lahjoitetut munasolut
Syyskuu
Carinem 3. IVF

 

Pahoittelut @Ellinoora38..voin jotenkin samaistua hyvin sun fiiliksiin kun mäkin olin tosi innoissani sen ekan siirron jälkeen ja oli jotenkin tosi toiveikas olo. Mutta olen kyllä ymmärtänyt, että tosiaan eka IVF-kierros on monella vähän sellaista testaamista lääkkeiden jne suhteen. No, itse olen kyllä huono esimerkki, kun toisella kerralla ei päästä edes munasoluja keräämään tai niitä isoja on siis niin vähän, et päädyttiin siihen inseminaatioon

Mulla siis huomenna aamulla sitten se inssi, kiitos vaan tsempeistä! Ei oikeastaan jännitä kun siinähän vaan laitetaan ne tavarat sisään, tänä aamuna pistin Ovitrellen. Vähän mietin, kuinka pahat ovulaatiokivut tulee, jos kuitenkin 3 munasolua voi irrota kun mulla kahdestakin joskus tullut todella kovat kivut, jotka menneet kyllä aika nopeasti ohi.

Mulla on aikamoinen stressi päällä töissä, ollut koko syksyn oikeastaan ja koko ajan mietin, että miten se vaikuttaa tähän hommaan ja sit sekin alkaa stressaamaan, et pitäisi nyt olla vaan tosi zen koko ajan. Oletteko muut yrittäneet jotenkin konkreettisesti stressiä välttää nyt hoitojen aikana? Vähentäneet töitä tms?

Mutta tsemppiä @Pupuna112 lle huomiseen ja muillekin eri vaiheisiin! Oliko teillä @Silmu75 se keräys jo?

 

No niin, nyt on punktio takana. Osa follikkeleista oli jo ottanut varaslähdön ja puhjennut itsestään ja yksi puhkesi lääkärin silmien edessä, hän näki ultraäänessä miten se tyhjeni. Talteen imettiinkin follikkelinesteen lisäksi vähän jo vatsaonteloon päässyttä nestettä. Labraan asti pääsi 9 munasolua, mihin olemme tyytyväisiä. Huomenna saadaan tietää, kuinka moni hedelmöittyi, toivotaan tietysti että mahdollisimman moni!

Mä olen puhunut hoidoista läheisimmille ystävilleni, lisäksi töissä olen kertonut omalle tiimille koska poissaoloja tulee väkisinkin ja se puolestaan kuormittaa muita samassa tiimissä olevia. Uskoisin, että heidän on helpompi ymmärtää poissaolot kun tietävät, mistä ne johtuvat (useimmilla kuitenkin on lapsia). Ymmärrän silti, että kaikille ei ole helppoa eikä luontevaa puhua asiasta lähipiirin kanssa. On hienoa, että tältä palstalta voi saada vertaistukea samassa tilanteessa olevilta

 

Kyllä täällä on @MyMa pahin ketutus vaihtunut pelkoihin ja ahdistukseen. Mulla on nyt tuon punktion jälkeen mieli ollut jotenkin todella maassa, öisin näen painajaisia, ettei meille tule vauvaa koskaan. Päivisin ei oikein huvita mikään, elämä tuntuu tällä hetkellä aika merkityksettömältä. Töissä olen kyllä jaksanut käydä normaalisti, mutta olisi mukava nauttia elämästä muutenkin. on tämä vain niin raskasta tunteiden vuoristorataa.. meillähän ei hoitojen nykytilanteesta tiedä kuin minä ja mies, muille en ole halunnut/osannut kertoa. Omassa ikäluokassa tuntuu, että lapsia vain tupsahtelee, niin en oikein osaa ottaa asiaa puheeksi kenenkään kanssa. Siitäkin syystä vertaistuki täällä on todella arvokasta.<3

Minua on tässä jo vuoden verran mietityttänyt eräs asia raskautumiseen liittyen. Minulla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta noin vuosi sitten ja sain siihen lääkityksen. Kilpirauhasvasta-aineet olivat tuolloin selvästi koholla ja siitä asti olen googlettanut niiden vaikutusta raskautumiseen. Valitettavasti Google antaa aika synkkiä tilastoja asiasta ja nyt olen saanut päähäni, että alkio ei tule kiinnittymään noiden vasta-aineiden takia, vaikka yhtään siirtoa ei ole vielä edes tehty. Tämä asia vaivaa minua todella paljon.. Olisiko kenelläkään asiasta omakohtaista kokemusta/tietoa tarkemmin? Kuinka paljon vasta-aineet vaikuttavat kiinnittymiseen ja tarvitseeko siinä aina kortisonia tukena? Lääkäri oli sitä mieltä, että kokeillaan ensin ilman kortisonia. Olisin todella kiitollinen, jos joku osaisi minua valaista asiassa, pyörii niin paljon mielessä.

Anteeksi tämä masentava vuodatus. Toivotan kaikille tasapuolisesti tsemppiä ja jaksamista omiin tilanteisiin, ootte supernaisia. <3

Minullakaan ei kilpirauhasen vasta-aineita automaattisesti mitattu (minulla ovat arvot olleet normaalien puitteissa, mutta hedelmallisyyshoitojen takia siirryin Dextran laakarin suosituksesta tablettihoitoon, jotta pystyttiin pitamaan arvot lahella ykkosta, joka on hyva arvo raskautumiselle). Nyt olen raskaana 27+5 ja TSH-arvo nousi sen myota, kuten oli odotettavissa, joten olen lisannyt tablettilaakitysta.

Otin pitkan yritysaikamme (9 alkionsiirtoa) myos nuo kilpparivasta-ainearvot. Niita ei minulla ollut, mutta sen takia kirjoittelen, etta mieleen tulee, etta koska kyseessa kasittaakseni on autoimmuunijuttu, niin jos kortisoni ei toimi, on viela jaljella keinoja: intralipidi ja ehka myos IVIG. Molemmat ovat suoneen tiputettavia laakkeita, intralipid on aika tavallinen (itse en ole kokeillut, mutta taalla palstoilla ovat kirjoittajat saaneet apua mm. keskenmenoihin). IVIG on aika kallista, en tieda, onko Suomessa saatavilla, mutta USA:ssa ainakin paljon kaytetaan. Itsella kylla olisi ollut suuri pelko sen kayttamisesta, koska se on verituote, mutta moni vannoo sen nimeen maailmalla.

Kortisonista voi kuulemma olla hedelmoitykselle haittaa, jos sita ottaa ilman tarvetta; siksi varmaan haluavat ensin kokeilla ilman. Kokeilin itse kylla myos sitakin, antibiootin kanssa ja ilman, mutta kun minulla ei ollut erityissyyta sen kayttamiseen, se lopetettiin. Lopulta tarppasi viiden omasoluyrityksen ja 1. lahjaaolukierron kolmen yrityksen jalkeen 2. lahjoittajan kanssa tuoresiirrosta. Meilla oli iso juttu miehen siittioiden avustaminen noin seitseman kuukauden ajan lisaravinteilla, antioksidanteilla ja Sermatropilla (ensin miehesta ei mitaan korjattavaa edes loytynyt; vasta myohempien testien jalkeen). Itse laihdutin 23 kiloa ja mies siirtyi gluteenittomaan dieettiin. Siina vaiheessa sitten jostain syysta tarppi tuli - mika siunaus. Toivotan myos teille suurta onnea matkaan; joskus vain menee “pidemman kaavan” mukaan tama tie!

 

Yritän nyt aktivoitua kirjoittamaan tänne ja yritän päästä kärryille muidenkin tilanteista. Meillä on siis ensimmäinen ivf meneillään pitkällä kaavalla (Synarela, Elonva ja Gonal F), huomenna tulee 7 vrk täytteen Elonvan pistämisestä ja tänään ultrattiin. Aika lannistuneet fiilikset, oikeassa munasarjassa ei näkynyt yhtään kasvuun lähtenyttä follikkelia, vasemmalla yhteensä 4kpl (11-12mm 2kpl., 9-10mm 1kpl ja 6-8mm 1kpl).
Kysyin lääkäriltä voiko oikealle vielä kasvaa follikkeleita, johon lääkäri vain vastasi että sen takia maanantaina ultrataan uudestaan että nähdään onko kasvua. Vähän kyllä epäilyttää voiko kolmessa päivässä tapahtua kasvua kun tänään ei näkynyt mitään?????? No loppuviikko 300 yksikön annostuksilla Gonal-f. Ei kai tässä voi muuta ajatella kuin että teoriassa se yksikin riittää.....

@Pupuna112 Hieno määrä munasoluja, onneksi olkoon, toivotaan että kaikki hedelmöittyisivät! Olen itsekin miettinyt pitäisikö töissä kertoa näistä hoidoista kun nyt on tullut poissaoloja todella lyhyellä varoitusajalla. Ja omassa työssä tehdään tosi tiiviisti yhdessä töitä, ja jos joku on poissa niin se kuormittaa muita työntekijöitä.

@Solunen Toivotaan että inssi johtaisi raskauteen. Kysyit työstressistä. Itse teen nyt muutaman kuukauden ajan lyhennettyä työpäivää. Toki se näkyy palkkapussissa, mutta halusin vähän rauhoittaa omaa elämää nyt kun on hoidot alkaneet, enkä oikein tiennyt miten kroppa ja pää näihin reagoi. Oli hyvä päätös. En tosiaan ole töissä kertonut hoidoista, tarvii varmaan jossain vaiheessa jaksaa kertoa.

@Carinem Onnea Carinem valtavasti! Tosi rohkaisevaa kuulla että se yksikin voi riittää!

 

Meidän luovuttajalla oli punktio eilen ja saatiin viisi solua, joista neljän ilmoitettiin tänään hedelmöittyneen. Vähän hirvittää melko pienen solumäärän jatkoviljely, että onko maanantaina enää mitään pakastettavaa. Mutta toivon parasta!

 

Kiitos @Rusakkonen viestistäsi. Hyvä tietää, että on olemassa myös muita vaihtoehtoja kortisonin lisäksi vasta-aineista johtuvien kiinnittymisongelmien hoidossa. Aluksi haluan itsekin kokeilla alkion siirtoa ilman kortsionia, koska miehen siittiöiden liikkuvuudessa ja määrässä on ollut ongelmia ja myös se voi olla syy, miksi meillä ei ole 2,5 vuoden aikana kertaakaan tärpännyt. Jotenkin minulla on vain aina ollut vahva olo siitä, että myös vasta-aineilla on osuutta asiaan. Asia selviää varmasti ajan kanssa nyt, kun olemme siirtyneet ICSI-hoitoon.
Teillä on kyllä ollut pitkä ja kivinen tie, en voi kuin ihailla tuota sinnikkyytä jatkaa eteenpäin pettymyksistä huolimatta. Ihanaa, että kivisen tien päässä odotti lopulta se paras palkinto, lämpimät onnittelut sinulle ja kaikkea hyvää loppuraskauteesi.

Tervetuloa mukaan @Maris83! Follien kasvua tuntuu olevan vaikea ennustaa, varsinkin ensimmäisessä ivf-hoidossa. Itselläni folleja löytyi joka ultrauskerralla lisää ja niiden kasvu myös kiihtyi loppua kohden. Vaikka sinulle ei ilmestyisikään lisää folleja, niin voit olla tyytyväinen myös niihin neljään, jotka siellä nyt kasvavat. Minulle lääkäri sanoi, että nykyään toivotaan ennemmin muutamaa hyvänlaatuista munasolua kuin tusinaa huonoja, joissa käy yleensä vielä suuri kato. Myös hyperin riski pienenee tällöin, mikä on tuoresiirtoon pääsyn kannalta hyvä asia.

 

@Nuttu92 On kyllä tuttuja tunteita nuo. Varsinkin hoitojen alkutaipaleella ne vastoinkäymiset tuntuu niin hirveältä, kun on ladannut kovat odotukset, satsannut aikaa, rahaa ja hermoja... Ja toki ne takapakit myöhemminkin tuntuu kurjalta, varsinkin kun toivo ja positiivisuus usein vähenee matkan varrella kun ei vaan jaksa niitä jatkuvia pettymyksiä.

Itsellä ainakin vähän aaltoilee nuo pettymysten syvyydet. Ekan ivf ja negan jälkeen olin ihan masennuksen partaalla, varhaisultrassa todettiin kemiallinen raskaus ja tyhjä kohtu, menin siitä suoraan tenttiin (silloin vielä opiskelin) ja kun kaveri kysyi tyyliin kynää lainaksi, niin pillahdin poruun. Itkin koko tentin ja koitin jotain rustata paperille. Ja oikeasti vielä sillä samalla viikolla läheinen ystäväni sai vauvan, heille toinen lapsi, ja olin kuolla katkeruuteen.

Tähän liittyen tuosta elämän keventämisestä:jos siihen on mahdollisuutta että voi vaikka vähentää töitä tms, niin se voi olla hyvä ratkaisu. Toisaalta voi olla, että kiireinen elämä pitää ajatukset pois hoidoista. Liika stressi tietenkin on aina huono juttu.

@Silmu75 tuohan on vallan kelpo määrä, kunhan vain kaikki neljä jaksaisivat pakkaseen asti! Peukkua sinne ja nyt toivotaan parasta

@Maris83 tervetuloa mukaan ja voi harmi jos oli huonosti tulossa folleja En valitettavasti osaa tuohon noiden kasvunopeuteen muuta kommentoida, kuin että toivottavasti toivoa on vielä saada punktioon mennessä isompia!

@Pupuna112 Oliko sulla jarrupiikkiä mukana, Orgalutrania siis? Oho että vielä punktion aikanakin poksahti Mutta tosi hieno saalis! Toivotaan että huomenna kasvu jatkuu Mitkä olot punktion jälkeen? Sujuiko muuten hyvin?

@Solunen toivotaan ettei tule kovasti jälkikipuilua. Ja kunpa nyt aamulla pikku uimarit löytäisivät hyvin maaliin

@Tuutikki84 Olipa kurja tilanne tuo juhlissa kysely lapsista. Noi on sitten aina niin ärsyttäviä juttuja. Me ei olla kerrottu juuri kellekään hoidoista, ei varsinkaan omille läheisille. Mä olen ihan parille läheiselle ystävälle puhunut jotain, mutta jotenkin tuntuu että ei he tätä tajua kunnolla, joutuu niin alusta alkaen selittämään. Vaikka empatiaa nyt saakin tietty, mutta sellainen oikea ymmärrys puuttuu, mikä on toki luonnollista ja ihan fine. Ja vähän meni maku kun yksi näistä ystävistä sanoi (kun kerroin esikoisen syntyvän alkionsiirrosta) että "no hienoa kun raskaus alkoi, vaikka olisitte te varmaan luomustikin lopulta onnistuneet". Että joo, kun se on just tää pointti että ei oltais

 

@Nuttu92 taidetaan uiskennella samoissa vesissä. Mulla kans hurjat toiveet vaihtuneet ahdistukseksi. Pakkasessa tosiaan se yks alkio ja pelkään että se ”tulee läpi” yhtä nopeasti kuin edellinenkin, jos edes siirtoon sen kanssa päästään. Töitten jälkeen en jaksa tehdä yhtään mitään eikä kovin paljon positiivisia ajatuksia liiku päässä. Mies yrittää piristää mutta senkin jutut lähinnä ärsyttää tällä hetkellä. Sillä on täysin erilainen tapa käsitellä asioita. Se murehtii vain sitä, että minä olen huonolla tuulella ja surullinen. Se pitää itsensä liikkeessä ja aktiivisena niin ehtii murehtia vähemmän. Mä taas olen ihan lamaantunut. Olen ihan varma, että minussa on jotakin vikaa, kun alkiot ei kiinnity.

Tsemppiä ja toivottavasti tulehdus helpottanut ja pääsette pian ekaan siirtoon. Mä kuulen tänään mitä ja milloin sen meidän viimeisen oljenkorren kanssa tehdään.

 

Mulla oli eilen se inseminaatio ja 3 isoa munasolua siellä vielä köllötteli, viime yönä taisi siellä jotain tapahtua, ainakin kivut vatsalla olivat sellaiset eli liekö munasolut sitten irronneet. Hieno saalis teillä @Pupuna112 ! On toi teknologia kyllä ihmeellistä kun voi nähdä livenä munasolujen puhkeamisenkin! Mullekin osoitti siitä ruudulta, että tuossa ne siittiöt nyt sitten on ja jos niitä jäisi seuraamaan, voisi nähdä kumpaan suuntaan lähtevät liikkumaan Aina ihmettelen, miten ne siitä harmaalta ruudulta erottaa ylipäänsä mitään kun musta se on niin epäselvää mössöä aina kaikkiJa teillä oli @Pupuna112 lyhyt viljely siis?

@Silmu75 llekin onnea punktiosta, eihän se määrä tosiaan välttämättä mitään vaan se laatu!

Tsemppiä kovasti @Maris83 ja @Ellinoora38 ! Toisaalta kun katsoo noita plussanneita, niin kovin moni ei ole siitä ekasta hoidosta vielä onnistunut. Oletteko siis yksityisellä vai julkisella? Sekin vaikuttaa itsellä ainakin ketutuksen määrään kun rahaa palaa..

On se tosiaan niinkin, kuten @MyMa sanoit, että työ ja pieni kiire on kyllä hyvä tapa pitää ajatukset muualla ja harva näitä hoitojakaan varmaan ihan rennosti pystyy ottamaan. Mua niin ärsyttää nämä "otat rennosti vaan" -tyypit, jotka ovat tietysti itse aina helposti raskautuneet.
Helppoahan se on olla rentona kun aina heti tulee raskaaksi Minäkin olin mielestäni tälläkin kertaa aluksi tosi rentona kun ei mielestäni ollut niin isoja paineita kun oli jo yksi lapsi..no eipä tuo mitään vaikuttanut..

Mutta täällä nyt vaan odotellaan sitten seuraavat pari vkoa..la 19.10. on virallinen testauspäivä..en aio testata ainakaan paljon etukäteen, mutta meillä on juuri appivanhemmat testipäivänä kylässä, saatan testata vasta kun he ovat lähteneet su-iltapäivällä, sitten on se ilta siinä aikaa romahdukselle Olen vaan huomannut, että vaikka kuinka olisi henkisesti varustautunut negaan, niin silti aina tulee sellainen tunnevyöry päälle, että olen ruvennut vähän miettimään, missä tilanteessa testaan, että onko mulla sen jälkeen aikaa olla omassa rauhassa tms.

 

Tervetuloa myös minunkin puolesta @Maris83 !

@Nuttu92 Minulla oli myös vasta-aineet "hiukan" koholla, eli melkein 1000, kun pitäisi olla alle 60. Gyne sanoi, ettei sille tarvitse mitään tehdä. Mitään muuta ei tehty kuin että aika kului( muutama vuosi) ja tulin heti ekalla siirrolla raskaaksi. Mitä olen käsittänyt, kun olen vähän noita keskusteluja seurannut, ongelmia saattaa olla jos koko ajan tulee varhaisia keskenmenoja. Ongelma siinä on se, ettei ainakaan lääkärit Ruotsissa (joten tuskin suomalaisetkaan) reagoi siihen, nostavat kätensä vain, ei voi mitään. Moni käy sitten esim Ateenassa ja olikohan Bulgariassa hoidoissa.

 

@Pupuna112 Oliko sulla jarrupiikkiä mukana, Orgalutrania siis? Oho että vielä punktion aikanakin poksahti Mutta tosi hieno saalis! Toivotaan että huomenna kasvu jatkuu Mitkä olot punktion jälkeen? Sujuiko muuten hyvin?

Oli toki Orgalutran mukana, se meni yhteensä viitenä stimulaatiopäivänä. Punktio sujui muuten hyvin, yhdessä kohtaa oli vähän kivuliasta kun tyhjennettiin sellaista follikkelia johon oli vähän vaikea päästä käsiksi ja hoitaja joutui painamaan mahan päältä. Muuten ei ollut juurikaan tuntemuksia ja jälkikipuihinkaan en ottanut kotona mitään lääkettä, kun en mielestäni sitä tarvinnut (klinikalla antoivat parasetamolia suun kautta ennen toimenpiteen alkua). Tällä kertaa ei edes tullut pahoinvointia kipulääkkeistä koska sain heti punktion jälkeen pahoinvoinninestolääkettä vuotoa ei tullut paljoakaan, pientä tiputtelua eilen ja tänään ei enää mitään. Olin tänään jo ihan normaalisti töissä. Helpolla siis selvisin punktiosta, kuten aikaisemmin lahjoituskerroillakin.

Tänään soittivat klinikalta, että niistä yhdeksästä munasolusta seitsemän oli kypsiä ja viisi on hedelmöittynyt normaalisti. Nyt toivotaan, ettei enää kävisi kovaa katoa. Meille tulee pitkä viljely eli tiistaina olisi luvassa siirto, sikäli mikäli joku on siihen mennessä ehtinyt blastoksi asti.

Tsemppiä piinailuun @Solunen meillekin annettiin testipäiväksi tuo sama 19.10., jos siirtoon päästään.

Toivotaan, että teidän kaikki alkiot selviävät viikonlopun yli @Silmu75 ja saatte hyvän blastonelikon pakkaseen!

 

@MyMa tuo tunteiden aaltoilu on kyllä tuttua, monenlaista tunteenkirjoa on kyllä tullut käytyä läpi tässä yritystaipaleella. Ensimmäisen vuoden aikana olo oli kovin malttamaton ja puolen vuoden jälkeen aloin saada oikein kunnon dramaqeen-itkupotkuraivareita menkkojen alkaessa. Noin 1,5 vuoden kohdalla oli hyväksynyt sen, että tämä ei olekaan nyt niin helppoa ja voimakkaiden tunnepurkauksien tilalle tuli syvällä rinnassa painava suru ja pelko. Kahden vuoden jälkeen ajan kulun merkitys katosi, toivoi vain, että tämä joskus onnistuisi. Tällä hetkellä ahdistus ja pelko lapsettomaksi jäämisestä nostaa yhä useammin päätään ja olo on jotenkin lamaantunut. Kunnon itkukohtauksia tulee harvoin, tällä hetkellä menen vain hammasta purren eteenpäin ja toivon, että joskus helpottaa. Tällä hetkellä melkein naurattaa se ensimmäisen vuoden sekoaminen jo yk 6 kohdalla, onneksi en silloin vielä tiennyt, kuinka monta turhaa kiertoa tässä vielä näkeekään. Minulle työ on ollut asian käsittelyssä henkireikä, en löisi vetoa mielenterveyteni säilymisestä tämän kaiken keskellä, jos töitä ei olisi.

@Ellinoora38 meilläkin mies on se, joka käsittelee omaa suruaan pitämällä itsensä liikkeessä. Minä taas olen se, joka jää pahimmalla hetkellä sohvan nurkkaan kyhjöttämään ja tuijottamaan tyhjyyteen. Toivon todella, että teillä viimeinen alkio toisi onnen, eikä tarvitsisi lähteä enää uudelle kierrokselle. Tsemppiä sinnekin, tule kertomaan tulevista suunnitelmista sitten, kun jaksat/ehdit.

@cindra onpa helpotus kuulla, että sinulla raskaus on onnistunut, vaikka vasta-ainetasot olleet selvästi koholla, antaa toivoa omaankin tilanteeseen. Minulla arvo oli vuosi sitten yli 1000. Toivotaan, että se ei estäisi alkion kiinnittymistä.

 

@Pupuna112 teillä on tähän asti munasolujen määrä ja kato noudattanut täysin samaa kaavaa, kuin meillä. Meilläkin tosiaan saatiin 9 solua, joista 7 kypsää. 5 hedelmöittyi ja lähti jakaantumaan ja niistä saatiin lopulta 3 alkiota, joista 2 top-laatuisia ja 1 hyvä. Meillä tosin alkioita viljeltiin vain kaksi päivää. Toivotaan, että teilläkin saataisiin alkioita pakkaseen asti, tsemppiä!