Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Jossain Ovumian sivullahan oli juttu ruotsalaisesta parista, joka oli ollut niillä hoidossa ja käyneet sen neuvonnan Ruotsissa. Siitä oletan, ettei tartte olla niiden oma psykologi, mutta tietysti joku aiheeseen perehtynyt. Joita ehkä sitten löytyy vain klinikoiden palkkalistoilta.

Me oltiin aiemmin Felicitaksen asiakkaina ja käytiin siellä lahjasoluneuvonnassa. Sieltä saatu lausunto kelpasi Ovumiassa.
Ovumiasta mulle jäi tosi hyvä fiilis. Ajat järjestyivät meidän aikataulun mukaan. Siellä myös aika jämptisti pitivät kiinni sovituista. Eli so far so food.

 

No mulla on tampereen ovumiasta ihan hyvä fiilis, mut helsingistä ei niinkää. Lääkäri kuittaili mun iästä kun käytiin ultrassa, ja se lahjasoluneuvoja siellä oli ihan kamala. Mulla oli pahempi ja epävarmempi olo kun lähdettiin sieltä pois kun mitä oli sinne tullessa. Taisi tännekin kirjoitella silloin neuvoja mm. korosti, ettei lapsi sit peri multa yhtään _mitään_, ja että todennäköisyys jäädä kaksin on niin suuri et ei kannata tuudittautua siihen et tälläkään onnistuis. Ja kuinka lahjasolulapsien identiteetti on rikkinäinen kunnes tapaa luovuttajansa. Vähän omituista kaiken kaikkiaan. Ja sit kun aloin siellä käynnillä jo itkemään, kuittas hän vaan sen asian sillä et omasoluhoidot ei oo selkeesti vielä käsitelty loppuun asti jos tolleen vaan alkaa itkettämään.

Ja sit joka kerta on ollu jotain pientä ku on käyty. Ajanvaraus haastavaa ja sitten maksun kanssa tullu semmonen fiilis että ollaan ihan hemmetin hankalia kun halutaan maksaa kortilla paikanpäällä. Onhan ne lääkärit ollut ystävällisiä ja hommat hoidettu niinkuin pitääkin, mut jos vertaan tampereeseen tai dextraan niin on meininki sensitiivisempää ja itellä ei oo semmosta oloa et ois riesa.

Ja tosta psykologikäynnistä! Dextraan kelpaa ainakin se Ovumiassa käyty keskustelu. Psykologin täytyy olla lahjoihin erikoistunut mut mukten ei oo mitään väliä.

 

No mulla on tampereen ovumiasta ihan hyvä fiilis, mut helsingistä ei niinkää. Lääkäri kuittaili mun iästä kun käytiin ultrassa, ja se lahjasoluneuvoja siellä oli ihan kamala. Mulla oli pahempi ja epävarmempi olo kun lähdettiin sieltä pois kun mitä oli sinne tullessa. Taisi tännekin kirjoitella silloin neuvoja mm. korosti, ettei lapsi sit peri multa yhtään _mitään_, ja että todennäköisyys jäädä kaksin on niin suuri et ei kannata tuudittautua siihen et tälläkään onnistuis. Ja kuinka lahjasolulapsien identiteetti on rikkinäinen kunnes tapaa luovuttajansa. Vähän omituista kaiken kaikkiaan. Ja sit kun aloin siellä käynnillä jo itkemään, kuittas hän vaan sen asian sillä et omasoluhoidot ei oo selkeesti vielä käsitelty loppuun asti jos tolleen vaan alkaa itkettämään.

Ja sit joka kerta on ollu jotain pientä ku on käyty. Ajanvaraus haastavaa ja sitten maksun kanssa tullu semmonen fiilis että ollaan ihan hemmetin hankalia kun halutaan maksaa kortilla paikanpäällä. Onhan ne lääkärit ollut ystävällisiä ja hommat hoidettu niinkuin pitääkin, mut jos vertaan tampereeseen tai dextraan niin on meininki sensitiivisempää ja itellä ei oo semmosta oloa et ois riesa.

Ja tosta psykologikäynnistä! Dextraan kelpaa ainakin se Ovumiassa käyty keskustelu. Psykologin täytyy olla lahjoihin erikoistunut mut mukten ei oo mitään väliä.

@nyuu Aika ikävät kokemukset teillä Hgin Ovumiasta. Se on oikeastaan pahinta mitä voi olla, kun näin herkän ja vaikean asian kanssa joutuu vielä kohtaamaan ammattilaisen, jolta puuttuu tunneäly ja empatiakyky.

 

Sovin ensikaynnilla Ovumiassa, etta kaikki maksut tehdaan luottokortilla, koska muuten en kylla voi. He laittoivat siita merkinnan asiakkuuteni kohdalle ja sen jalkeen onnistui aina hyvin. Kummallinen kylla tuo teidan psykologikaynti, omituinen, onneksi siita on nyt aikaa, tsemppia!

 

Joo musta lasku vaihtoehtona on jotenki tökerö varsinkin kun se laskutuslisä tulee päälle! Halutaan maksaa luottokortilla heti paikanpäällä ni säästyy muutama kymppi.

Ja tosiaan se oli omituinen se neuvonta. Oon miettiny et kun on aikaa, voisin käydä dextrassa juttelemassa terapeutin kanssa vielä. Mua ei vaivaa lahjasolu tosiaan enää enkä kaipaa siihen pohdintaan mitään apua tai tukea, mutta tähän lapsettomuuden suruun joo ja jotenkin tuli tossa lahjasoluneuvonnassa semmoinen olo et mua pidettiin vähän tyhmänä.

 

Taidan tuon perusteella @nyuu harkita neuvontaa jossain toisessa paikassa... Oletan siis, että siellä on sama ihminen edelleen.
Hyvä ettei otettu sitä nyt samalla, jos vaikka on kohdussa jotain häikkää ja sitten perään ikävä neuvontakokemus, niin vois koko juttu jäädä siihen!

 

Varmaan ihmiset kokee asiat omalla tavallaan, siksi sama paikka voi saada joltain yksi ja toiselta viisi tähteä. Mä esimerkiksi olen aika yliherkkä tunnejutuille, siis ahdistun tosi paljon huonosta ilmapiiristä ja konflikteista yms. Mutta sitten taas en koe tätä lahjasoluasiaa mitenkään vaikeana, en koe sitä epäonnistumisena tai jotenkin huonompana vaihtoehtona, vaan olen ihan että jee, viimeinkin meillä vois olla mahdollisuus onnistua! Siinä mielessä luulen, etten ehkä ota sitä niin rankasti jos joku kritisoi tätä valintaa.

 

@Silmu75 joo oletettavasti on sama mut siis en mä pelotella varsin halua, voi olla et teil ois eri kokemus. Mä luulen et se et oon näin nuori oli hänellekin sit jotenkin uus tilanne, ja ajatteli et meikäläinen ei tiedä mistään mitään ja siksi korostamalla korosti geenittömyyttä ja kuinka lapsi ei peri multa mitään. Voi olla et teidät otetaan enempi ”tosissaan”

 

@Silmu75 joo oletettavasti on sama mut siis en mä pelotella varsin halua, voi olla et teil ois eri kokemus. Mä luulen et se et oon näin nuori oli hänellekin sit jotenkin uus tilanne, ja ajatteli et meikäläinen ei tiedä mistään mitään ja siksi korostamalla korosti geenittömyyttä ja kuinka lapsi ei peri multa mitään. Voi olla et teidät otetaan enempi ”tosissaan”

Voi olla, mutta koko toi asenne lahjasoluhoitoihin kuulostaa aika omituiselle. Ehkei se ole vielä itse prosessoinut suhtautumistaan hoitoihin haluaviin. Mitä nyt oon lähinnä keskustelupalstoilta lukenut, niin musta sen neuvonnan tehtävänä olisi kartoittaa meidän elämäntilannetta ja lapsettomuuden kokemusta ja miettiä mitä mahdollisia haasteita lahjasolulapsen kasvattaminen tuo - ei keskustella hoidon onnistumisen todennäköisyydestä (lääkäri on varmaan parempi arvioimaan sitä) saati käytännössä tuomita koko hoitomuoto.

Eikä asiat ole aina niin yksioikoisia kuin jotkut psykologit kuvittelee. Mä oon esimerkiksi kyllästynyt lukemaan otsikoita siitä, miten haitallinen avioero on lapselle. Mulla oli alkoholisti-isä ja se, että vanhemmat erosivat kun olin 10v oli varmaan parasta mitä mulle oli siihen mennessä tapahtunut. Eikä meillä siis ollut väkivaltaa tai mitään karmeaa, kärsin vain tosi paljon siitä ilmapiiristä ja isän arvaamattomasta käytöksestä.

 

Aijkamala, millainen kokemus nyuulla. Tällaisten asioitten parissa työskentelevien toivois omaavan herkkyyttä ja tilannetajua aika roimasti enemmän.

 

Täällä alkaa into nousemaan: tiistaina alkion siirto. Tilasin kirppariryhmästä kahdet äippähousutkin, kun olivat oikeaa kokoa ja edulliset. Nyt on neljät äippähousut Eiköhän niillä pärjää tulevan raskausajan <3

 

@kirsillevauva ihana juttu mä niin jännitän täällä et pääsen jännittämään teidän tilannetta!

Älä ymmärrä väärin, en tarkoita pahalla mitenkään, mut miten voit olla noin... varma? En tosiaan tarkoita tätä mitenkään ilkeästi vaan ihaillen, sillä ite oon vaan pohjalla ja paskana tästä kaikesta ja keskenmenostakin, vaikka se menikin niin alussa. Mäkin haluisin positiivista asennetta, varmasti auttais onnistumisessakin, mut oon vaan niin pohjattoman surullinen ja epätoivoinen enkä usko enää onnistumiseen

 

@kirsillevauva ihana juttu mä niin jännitän täällä et pääsen jännittämään teidän tilannetta!

Älä ymmärrä väärin, en tarkoita pahalla mitenkään, mut miten voit olla noin... varma? En tosiaan tarkoita tätä mitenkään ilkeästi vaan ihaillen, sillä ite oon vaan pohjalla ja paskana tästä kaikesta ja keskenmenostakin, vaikka se menikin niin alussa. Mäkin haluisin positiivista asennetta, varmasti auttais onnistumisessakin, mut oon vaan niin pohjattoman surullinen ja epätoivoinen enkä usko enää onnistumiseen

Mä oon vähän turhankin pessimistinen elämän suhteen, ja jos onnistun raskaaksi tulemaan niin varmaan synnyttämästä kotiin palatessa siellä on vain äitiyspakkaus odottamassa kun en ole uskaltanut ostaa mitään tarvikkeita etukäteen. Mutta toivottavasti elämä yllättää vielä meidät molemmat positiivisesti!

 

@kirsillevauva ihana juttu mä niin jännitän täällä et pääsen jännittämään teidän tilannetta!

Älä ymmärrä väärin, en tarkoita pahalla mitenkään, mut miten voit olla noin... varma? En tosiaan tarkoita tätä mitenkään ilkeästi vaan ihaillen, sillä ite oon vaan pohjalla ja paskana tästä kaikesta ja keskenmenostakin, vaikka se menikin niin alussa. Mäkin haluisin positiivista asennetta, varmasti auttais onnistumisessakin, mut oon vaan niin pohjattoman surullinen ja epätoivoinen enkä usko enää onnistumiseen

Minulla on hyvä ja luottavainen olo. Lääkärillä käynti oli käänteentekevä keskiviikkona. Lääkäri selitti, että keskenmenon syynä oli arvatenkin kromosonivika ja oli todella toiveikas sen suhteen, että raskaus onnistuu. Ja onhan matematikkakin meidän puolella. Meillä on kymmenen alkiota ja jokaisen siirron raskauden todennäköisyys 50% Ja toisaalta käyn jo kahdeksatta vuotta terapiassa ja olen kokenut elämässä paljon vaikeuksia, jotka olen selättänyt. Se on opettanut luottamaan elämään. Minulla on myös rukoukset <3

 

Mulla on alkion siirto huomenna. En ollut käynyt pitkään aikaan puntarilla ja pahoitin tosi pahasti mieleni puntarilla. Paino noussut nyt estrogeenistä 3 kiloa parissa viikossa ja nyt painoindeksi 40!!! Siis ei ole todellista, painan 11 kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Syksyllähän pudotin paoinoa 8 kiloa ja kaikki tuli heti takaisin. Ei tällainen jojoilu voi tehdä hyvää. Yritän nyt rauhoittua ja olla levollisin mielin. Viimeksi heti siirron jälkeen juuttelin alkiolle ja oli onnellinen olo. Toivottavasti nyt menee samoin Mies tulee mukaan tällä kertaa.

 

Kirsillevauva: Onnea huomiseen! Mulla on vahva tunne, että nyt onnistuttu.
Älä murehdi nyt painoa. Mulla itseasiassa ihan sama tilanne. Syksystä tullut 8 kiloa lisää. Täytyy nyt vaan keskittyä tärkeimpään.

Meilläkin on todennäköisesti siirto ens viikolla. Loppuviikosta ollaan viisaampia.

Ihanaa, että pian meitä on monta piinailijaa!

 

@kirsillevauva Tsemppiä huomiseen! Olet ajatuksissa P.S. Mullahan nousi paino kaikesta kortisonista ja estrogeenistä 15kg! Nyt paino ei sitten ole noussut lainkaan, lääkepöhö laskenut ja raskauspaino pitää painon samassa. Eipähän neuvolassa voida valittaa painon noususta En ole koskaan painanut näin paljoa, mutta en stressaa sitä nyt, synnytyksen jälkeen voin sitä pudotella ja käydä vaunulenkeillä jne.

20+1

 

Mulla on alkion siirto huomenna. En ollut käynyt pitkään aikaan puntarilla ja pahoitin tosi pahasti mieleni puntarilla. Paino noussut nyt estrogeenistä 3 kiloa parissa viikossa ja nyt painoindeksi 40!!! Siis ei ole todellista, painan 11 kiloa enemmän kuin vuosi sitten. Syksyllähän pudotin paoinoa 8 kiloa ja kaikki tuli heti takaisin. Ei tällainen jojoilu voi tehdä hyvää. Yritän nyt rauhoittua ja olla levollisin mielin. Viimeksi heti siirron jälkeen juuttelin alkiolle ja oli onnellinen olo. Toivottavasti nyt menee samoin Mies tulee mukaan tällä kertaa.

Onnea siirtoon @kirsillevauva! Älä murehdi painosta, hyvät ajatuksen alkioon!

 

@kirsillevauva Onnea siirtoon, täälläkin peukut pystyssä teille <3

ON: Olen edelleen voimaton ja alakuloinen. Ferritiini oli tullut ryminällä alas ja kilppariarvot jokseenkin sekaisin, mutta enemmän kai henkistä väsymystä. Äitienpäivä masensi entisestään- olin alunperin ajatellut, että silloin kerron perheelle vauvauutisen.
Viikonloppuna alkoi "uusi vuoto"- hyvä sinänsä, että tulee kaikki pois. Ultrassa tänään näyttikin kohtu hyvältä, mutta kolme follia kasvamassa kovaa kyytiä, joten alkionsiirtoon ei tässä kierrossa todennäköisesti päästä. Paradoksaalista sinänsä- yritetään luomuraskautta nyt sitten tähän kiertoon

 

Onnea siirtoon @kirsillevauva!

 

Kiitoksia kaikki ihanat kannustuksesta ja myötäelämisestä, olette tärkeitä

Siirto sujui hyvin ja helposti. Jännitin taas sitä täyttä rakkoa, kun huono pissanpidätyskyky, mutta hyvin meni. Siirrettävä oli IVF-maljalla syntynyt, hyvin kehittynyt ja laadukas viisipäiväinen blasto. Testipäivä siirtyi 24.5, joka onkin syntymäpäiväni! Mitä ihanin lahja voi siis olla ihan oven takana<3. Otin rennosti siirron jälkeen, käytiin syömässä ja kotona tunnin unet. Illalla käytän koirat ja aikaisin nukkumaan.

@Iid@, piinaillaan lähes samaan aikaan! @Ramiina, onko sulla jo kaikki tukilääkkeet veks? Onko pahoinvointi helpottanut? @Plusyks, oltteko sopineet lääkärin kanssa jatkosta? @Rusakkonen, ultrakuulumisia odotellen Ja lämpimiä ajatuksia teille muillekin.

 

@kirsillevauva Kiva kuulla että kaikki sujui hyvin Nyt vaan otat iisisti ja toivotaan parasta
Lopetin tukilääkkeet jo rv 10. Syön vain raskaus- ja imetysvitamiinia ja Neuromaxia (B-vitamiinipuutteeseen). Ja on pahoinvointi helpannut, Luojan kiitos Ei silti maistu mikään makea, yffff, ajatuskin oksettaa.

20+2

 

Ylihuomenna se ensikäynti Ovumiassa ja nyt joka paikasta tuntuu hyppäävän silmille ne mielipiteet, joissa ei kyseistä klinikkaa suositella. Pitäiskö sittenkin mennä Dextraan...?? Vähän kalliimpi kyllä, ainakin tuo ensikäynti ultran kanssa. Netissä näkyi olevan vielä aikoja torstaille.

Muoks. Ai niin, mutta siellä on kai pidempi jono. Mennään nyt sinne Ovumiaan ja toivotaan parasta. Ei kai se onnistuminen (pelkästään) klinikasta kiinni ole.

 

Ylihuomenna se ensikäynti Ovumiassa ja nyt joka paikasta tuntuu hyppäävän silmille ne mielipiteet, joissa ei kyseistä klinikkaa suositella. Pitäiskö sittenkin mennä Dextraan...?? Vähän kalliimpi kyllä, ainakin tuo ensikäynti ultran kanssa. Netissä näkyi olevan vielä aikoja torstaille.

Muoks. Ai niin, mutta siellä on kai pidempi jono. Mennään nyt sinne Ovumiaan ja toivotaan parasta. Ei kai se onnistuminen (pelkästään) klinikasta kiinni ole.

Olen ollut molempiin tyytyvainen, varmaan ei mene vikaan kummankaan kanssa. Mutta ensimmaisessa paikassa olivat ne kahdeksan alkionsiirtoa tuloksella nega, toisessa tuli heti plussa. (Tosin noista kahdeksasta ensimmaisesta siirrosta viisi tehtiin ihan omilla soluilla, eli onnistumistodennakoisyys oli pieni.) Mista sitten johtui - no varmaankin syyt tahan olivat moninaiset, kuten olen kirjoitellut, enka syyta mitaan klinikkaa, olen fine molempien suhteen. Sitten, kun teidan aika ne on, niin mikaan ei sita onnistumista voi estaa. ONNEA MATKAAN!

Kenelle laakarille aiotte menna? Jos saa kysya...

Itse taalla odottelen huomisen ultraa... Aamulla jannitti ja pelottikin kovasti, nyt olen rauhoittunut. Rukoilen ja toivon parasta!!! Jos joku jaksaa ajatella minua pikkuisen huomenna, ihanaa...

 

Pidän peukkuja, että ultra menee hyvin @Rusakkonen!