Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

@Piikkinen Olen niin pahoillani! Voimahalaus ❤ Tämä on niin raastavaa, kun panokset ja odotukset ovat niin isot ja sitten taas kun tullaan alas pettymyksen vuoristoradassa. Huoh.

Olen itse vielä tuolla alhaalla. Eilen oli rankka päivä: kontrolliultrassa näkyi ettei kohtu ollut tyhjentynyt. Onneksi ihana lääkärini pystyi tekemään imukaavinnan heti samana päivänä. Se on tietty hyvä asia, että nyt on kohtu tyhjä niin päästään eteenpäin, mutta suren vieläkin tätä epäonnistumista... Ja tuntuuhan nämä vuosien pettymykset. Niinkuin hyvin tiedätte. Sain kätilöiltä mahtavaa tukea ja myötätuntoa. Tänään paistaa aurinko, pitää yrittää lähteä ystävien seuraan, että mieli piristyisi.

@Iid@ @Aallotar19 @Silmu75 Ihania uutisia teillä. Nyt toivotaan plussa-aaltoa. Jos kaikki menee hyvin, pääsen kesäkuussa myös siirtoon. Eli @nyuu voi hyvinkin olla että piinaillaan kaikki yhdessä ❤

Hyvää vappua kaikille:)
 
@Piikkinen, syvä pahoittelu. Olette varmaan murtuneita, kun noin iso panostus. Onko jatkoon mahdollisuuksia, vai onko rahat loppu? Vai henkisesti liian väsynyt?

@Iid@, teilläkin etenee nopeaa vauhtia! Toivottavasti saatte useamman alkion!

@Aallotar19, onnea luovuttajan löytymisestä. Oliko yhtään sun piirteitä? Meillähän luovuttaja on ihan erilainen kuin minä, ja ressasin aluksi, kun on niin lyhyt: 154 cm. Itse olen 166. Toivotaan, että perii pituuden isältään :)

@Silmu75, uskoisin, että ultrat onnistuu etänä, mutta kohtahan saatte vastauksia :)

Mukavaa vappupäivää siskot :)
Luovuttaja on samanpituinen kuin meikäläinen, hiusten väri on vaal ruskea kun minä olen blondi. Eipä tuo haittaa. Meidän tapauksessa tarvitsemme molempien lahjasolut, joten meidän ”piirteitä” ei hirveästi tule olemaan. Ihana päästä vihdoin tositoimiin!
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
@Piikkinen olen niin kovin pahoillani. Pettymys on niin musertava, ettei vähään aikaan pysty mihinkään järkevään. Kun mulla tuli edelliskerralla nega, tuntui että missään ei ole mitään järkeä ja kaikki on paskaa. Siinä meni jokin aikaa, ennen kun pystyi ajattelemaan jatkosuunnitelmia. Kovasti tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia sinne.
 
Meille soitettiin tänään Dextrasta, et meille ois nyt sielläkin luovuttaja. Kieltäydyttiin mut sanottiin et halutaan pysyä jonossa, että voidaan myöhemmin tämän hoidon epäonnistuessa siirtyä heille hoitoihin.

Hoitaja oli tosi ihana, mut heitti taas et ”mut eihän teillä mikään kiire oo kun sä oot niin nuorikin et voit hyvin odotella”. Sanoin et tuntuu kurjalle kun kokoajan joka käynnillä vähätellään. Mulla takana jo 3x ivf ja 1x lahjishoito ja kolme vuotta yritystä niin odoteltu täs on jo ihan tarpeeks. Ja mahiksetkaan ainakaan parane jos odotellaan ja ihmetellään. Hoitaja pahoitteli ja ymmärrän ettei tahtonut mun mieltä pahoittaa, sanoi et halus vaan tsempata kun näkee itse työssään pääsääntöisesti 40+ naisia. Ja siihen verrattuna ”mulla on aikaa”. Ja kuinka onnistumistodennäköisyys on erinomainen ja hyvä. No joo, enpä tiedä.

Mutta, kuulemma kahden vuoden aikana lahjahoidoissa on ollut parisenkymmentä 20-vuotiasta ja toiset saman verran alle 35-vuotiasta. Kuulemma selkeä vähemmistö mut kuitenkin. En oo siis ainoa ja uskokaa tai älkää miten se mua helpottaakaan, kun tuntuu et oon tässä suossa ihan yksin!
 
@nyuu, hirmuinen määrä alkioita, kyllä se teidän vauva siellä pakkasessa jo odottelee <3

Yritän itsekin olla positiivinen. Tää estrogeeni laskee mielialaa ja muutenki alkaa oleen jo kisaväsymystä, pelkää jo valmiiksi epäonnistumista. Alkaa olla näitä keskenmenoja jo riittävä määrä...
 
@kirsillevauva no joo oishan se ihana ajatus:love:
Montakos keskenmenoa teil on takana? Meillä tosiaan jo neljäs toi viimesin ni on tosi hankalaa uskoa onnistumiseen. Mä etsin tietoa jo sijaissynnyttäjistäkin. Mut yritän nyt mennä hetki kerrallaan. Kaksin jäämisen pelko on vaan jo ihan valtaisa :(

@Rusakkonen sulla menee siellä ilmeisesti mainiosti?:love:
 
@kirsillevauva no joo oishan se ihana ajatus:love:
Montakos keskenmenoa teil on takana? Meillä tosiaan jo neljäs toi viimesin ni on tosi hankalaa uskoa onnistumiseen. Mä etsin tietoa jo sijaissynnyttäjistäkin. Mut yritän nyt mennä hetki kerrallaan. Kaksin jäämisen pelko on vaan jo ihan valtaisa :(

@Rusakkonen sulla menee siellä ilmeisesti mainiosti?:love:
Kiitos @nyuu! Menee ihan hyvin. :) Talla viikolla siirsin kakkostyoni lahemmaksi, ei enaa 3-4 tuntia matkustamista yhteen suuntaan kerran viikossa, nyt vain tunnin ajo ... tata on kylla odotettu, erityisesti nyt, kun paatyohon 5 x vk menee kylla nykyisellaan 1.5-2h yhteen suuntaan ajoa (helmikuusta), ja kun nykytilanteessa iltaisin vasyn aivan yhtakkia ja tolkuttomasti. (Jouduttiin miehen kanssa katsotaan samaa Blueray:ta kolme iltaa, kun aina vain nukahdin kesken ohjelmaa katsellessa.:) ) Ykkostyon pomon (joka siis plussasta tietaa) kanssa sovittiin, etta lahden kotiin joka paiva viimeistaan klo 18, jotta yha jaksan ajaa. Olen myos siirtymassa pois iltaopiskeluistani, koska en tosiaan enaa jaksa ajaa klo 21 jalkeen; yritan, etta jos paivakurssiin saisi muutaman paivan lomaa. Eli lyhyesti sanoen yritan tassa laittaa kuntoon olosuhteita hyviksi itselle ja kehittyvalle alkiolle/sikiolle.

Kavin talla viikolla myos mittauttamassa suomalaisen laakarini kehoituksen mukaisesti TSH- ja T4 -kilpirauhasarvot; ne olivat hyvia, ja ajattelen nyt, etta ehka niita olisi hyva kayda ottamassa saannollisesti. Nyt ei siis kuitenkaan laakitysta nosteta. Saman tien, kun klinikalla kerran kavin, otatin myos hcg-arvon uudestaan, ja se oli tuplaantunut hyvin, arvoksi 8101. Tama auttoi minua, kun oli vaikeaa odotella ultra-aanta! Ultra otetaan, kun on 7+2 (ennen 7+0:aa suomalainen klinikkani ei suositellut ultraa).
 
@nyuu, mulla on ollut 3 keskenmenoa: 2004, 2015 ja 2018. Kaksi ensimmäistä olivat ns tuulimunaraskauksia ja luomuna alkunsa saaneita. Viimeisin nyt siis tästä tuoresiirrosta helmikuussa. Olisi ihana, jos ei tarvitse enää keskenmenoa kokea! Mutta onhan noita joillakin ihan järkyttävä määrä. @Ramiina llakin muistaakseni yli 10 :( . Toivotaan meille molemmille plussaa ilman keskenmenoa <3

Hienoa @Rusakkonen, että kaikki vaikuttaa lupaavalta. Melkoinen tahti sulla kyllä ollut, toivottavasti töiden ja opsieklujen keventäminen onnistuu. Oletteko miettineet vauva-arkea? Kauanko saat olla kotona? Miten päivähoito?
 
Älkää vielä luovuttako keskenmenojen suhteen naiset ❤ Kuten Kirsillevauva sanoi, niin mulla on yli 10 takana, neuvolakortissa lukee että tämä on 15 raskaus, eli sen mukaan 14 keskenmenoa. Ei saa heittää kirvestä kaivoon! (Onpa muuten tyhmä sanonta kun miettii..) Mä en koskaan antanut periksi sille kun lääkärit sanoivat Suomessa että mussa ei ole vikaa, tiesin että on, mutta kukaan ei tiedä mikä. Kunnes Virossa lääkäri arvuutteli ja kokeiden perusteella oli oikeassa. Eli mulla on niitä tappajasoluja liikaa, jotka tuhoavat alkiot ja häätävät pois ne kehosta. Kuinka monta keskenmenoa olisi voitu välttää jos Suomessa tutkittaisiin näitä asioita, eikä vain sanota että ei ole vikaa kun tehdään muutama perustesti. Jos myöhemmin rahatilanne antaa periksi, niin me yritetään vielä omilla muniksilla, niin että tiputetaan sitä intralipidiä jo ennen kuin munikset kypsyvät, joillekin on kuulema onnistunut niinkin. Eli mun "tyhmät" munikset voisi ehkä jopa toimia oikealla lääkityksellä :) Ja jos ei ja on kamala vauvakuume, niin yritämme lahja-alkiolla. Huomaa pahoinvoinnin helpanneen kun miettii että ehkä voisi sittenkin vielä :whistle:
 
@nyuu, mulla on ollut 3 keskenmenoa: 2004, 2015 ja 2018. Kaksi ensimmäistä olivat ns tuulimunaraskauksia ja luomuna alkunsa saaneita. Viimeisin nyt siis tästä tuoresiirrosta helmikuussa. Olisi ihana, jos ei tarvitse enää keskenmenoa kokea! Mutta onhan noita joillakin ihan järkyttävä määrä. @Ramiina llakin muistaakseni yli 10 :( . Toivotaan meille molemmille plussaa ilman keskenmenoa <3

Hienoa @Rusakkonen, että kaikki vaikuttaa lupaavalta. Melkoinen tahti sulla kyllä ollut, toivottavasti töiden ja opsieklujen keventäminen onnistuu. Oletteko miettineet vauva-arkea? Kauanko saat olla kotona? Miten päivähoito?
Ei kai kukaan viela noin pitkalle ole ajatellut, etta kaikki paivahoito yms.?! :) No, joka tapauksessa tassa ihan kahden-kolmen minuutin paassa on seka paivahoitopaikka etta koulu, etta kaipa sinne sitten. Kaksivuotiaasta voi aloittaa, eli jotain sitten sita ennen pitaa keksia, muualta samasta kaupungista kylla loytyy paikkoja, johon voi ihan pienestakin viela. En tieda, kuinka kauan saan varsinaista aitiyslomaa, voi olla, etten saa palkalista lainkaan, kun olen niin vahan aikaa ollut tassa tyopaikassa. Tai ehka itse asiassa saan 6 viikkoa palkallista (90%) ja sitten avustusta 33 viikkoa. Palkattomasti voisin kylla varmasti ottaa jopa vuoden, ja kasittaakseni taman voi jakaa miehen kanssa, eli jos minun mieluummin kannattaa palata ensin toihin. Pitaa katsoa, mita tapahtuu, ei ole viela tallaiset yhtaan mietittyina. :) Oletko Sina jo ratkaissut asian, mita te aiotte tehda?
 
Viimeksi muokattu:
@Ramiina Piti sulta kysyäkin just tuosta NK-soluista. Oon yrittänyt haalia ja lukea tietoa aiheesta... Lääkärilläni on teoria, että keskenmenoni ei ollut alkioperäinen (koska tutkittu alkio) vaan luultavasti kehoni hylkii alkioita ja yksi hyvä selitys voisi olla nuo tappajasolut. Makes sense! Mullahan on myös autoimmuunisairaus tuo kilpirauhasen sairaus. Saitkos intralipidin ohella jtn muuta perustukilääkkeiden lisäksi... Kuinka usein intralipidiä tiputettiin? Oliko Kortisoni? Minihepariini? Voikohan NK-solut tutkia Suomessa? Pitää kysyä lääkäriltä. Nyt on alkiot niin vähissä, että aioin vähintäänkin intralipidin vaatia. Kortisonihan on mulla ollut jo useammassa siirrossa. Kiitos jos ehdit vastata ❤
 
@Ramiina Piti sulta kysyäkin just tuosta NK-soluista. Oon yrittänyt haalia ja lukea tietoa aiheesta... Lääkärilläni on teoria, että keskenmenoni ei ollut alkioperäinen (koska tutkittu alkio) vaan luultavasti kehoni hylkii alkioita ja yksi hyvä selitys voisi olla nuo tappajasolut. Makes sense! Mullahan on myös autoimmuunisairaus tuo kilpirauhasen sairaus. Saitkos intralipidin ohella jtn muuta perustukilääkkeiden lisäksi... Kuinka usein intralipidiä tiputettiin? Oliko Kortisoni? Minihepariini? Voikohan NK-solut tutkia Suomessa? Pitää kysyä lääkäriltä. Nyt on alkiot niin vähissä, että aioin vähintäänkin intralipidin vaatia. Kortisonihan on mulla ollut jo useammassa siirrossa. Kiitos jos ehdit vastata ❤
Sitten on myos IVIG intralipidin asemesta, jos uskaltaa kayttaa, on verituote (googlaa/vrt. IVF-Facebook-ryhmat).

Enpa usko, etta Suomessa voi tutkia NK-soluja. Itse tutkin Briteissa.
 
@Rusakkonen, on kaikki jo mietittynä: kummit, päiväkoti :) Ohjelmakin ristiäisiin :) On ollut tässä aikaa haaveilla. Haluttaisi pitää lapsi kotona kolmevuotiaaksi, joten jokin järjestely miehen kanssa voisi olla. Mutta jos nyt eka raskautuisi ja synnyttäisi ;)

@Ramiina, onneksi osasit vaatia tutkimuksia ja et luovuttanut <3 Varmasti on jälkensä jättäneet nuo keskenmenot? Vai onko surut jo surtu? Ihanaa, että pahoinvointi on hellittänyt!

Huomenna ultra, pitäkää peukkuja!
 
@Plusyks Voisi hyvin sulla olla samaa. En tiedä otetaanko Suomessa, mun "testinipussa" oli ainakin sellaisia testejä joita ei Suomen labroissa ole listoilla lainkaan, en siis tiedä oliko se just tappajasolut mitä täällä ei saa. Mutta Viroon on lyhyt matka jos Suomessa ei oteta (y)
Mä sain intralipidiä huomattavasti enemmän kuin mitä "muut". Viron lääkäri määräsi sitä paljon, kun taas muualla sitä määrätään vain pari kertaa. Mulle siis tiputettiin sitä viikko ennen siirtoa, heti siirron jälkeen (samana päivänä siis), heti plussattua, ja siitä sitten joka viikko rv 13 asti. Söin lisäksi kortisonia, asoa (sama kuin miniaspiriini), piikkeinä lihakseen progesteronia joka päivä (lisäksi 3× 400mg/pv lugesteronia), 3×pv estrogeeniä, paljon eri vitamiinejä (testeissä löytyi suuria puutoksia, jopa foolihappoa söin rv 12 asti 1600mg/pv) en muista oliko muuta.

Niin ja siis mun Viron lääkäri käski ottaa progesteroniarvot, joita ei Suomessa normaalisti oteta raskaudessa. Hyvä että otin, oli niin alhaiset että sen mukaan olisi pitänyt mennä kesken! Ja olikin jonkinmoista vuotoa alussa. Siksi hän lähetti Virosta progesteronia lihakseen pistettäväksi lisäksi. Oli se aikamoista, äitini tuli joka päivä pistämään. Suosittelen siis myös sen tarkistamista raskauduttua (y)

@kirsillevauva Onhan ne keskenmenot jälkensä jättäneet. Tulee surtua niitä yksin ollessa, jouluisin vien kynttilän lapsilleni isäni haudalle, juttelen usein isälleni ja pyydän pitämään huolta lapsistani jne. On se rankkaa, mutta eteenpäin on mentävä. Se myös vaikuttaa tämän lapsen elämään. Olen jo valmiiksi sanonut että en lupaa että voin sairaalassa antaa vauvan kenenkään syliin, kun vihdoin yhden saan elävänä syliin, niin en välttämättä sitä hetkeksikään pois anna. Kuulostaa varmaan itsekkäältä ja oudolta, mutta haluan pitää pienen ihmeeni lähelläni. Miehen kanssa on riitaa jo siitä kun sanoin että kädet pitää aina alkuun pestä ennen kuin saa vauvan lähelle tulla. Minun perheelleni se on normaali asia, hänen perheensä kummastelee eikä pese käsiään kun menee vauvatalouteen. Ja minähän aion sanoa että peskää kädet kun tulette meille tai sairaalaan..! Ei kuulema saa sanoa, se on noloa. Nolompaahan se on jos lapsi saa kamalan taudin pöpökäsistä..
Tsemppiä ultraan! (y)
 
@kirsillevauva - joo ristiaiset... Olen hiukan katsellut, etta jos kastetaan anglikaanisen saantojen mukaan (taytyyhan se tehda englanniksi, jotta mies ja muut pystyvat ymmartamaan ja osallistumaan hyvin), niin tarvitaan kaksi samaa sukupuolta plus yksi eri sukupuolta oleva kastettu kummi. Jos tulee poika, niin mielestani tunnen tasan kaksi meidan sukupolven/nuorempaa miesta taalla Englannissa, jotka voisivat tulla kysymykseen... Suomestahan tuskin kukaan viitsii kummiuden takia tanne varmaan tulla, eika ainakaan yhteydenpito olisi helppoa ... meidan sukua ja Suomen ystavia ei ainakaan tassa “nuoremmassa polvessa” (eli meidan sukupolvi! :) ) saa pahemmin matkustelemaan. No, eikohan kaikki jarjesty, ja kylla minakin olen jo pikkuisen kukkia, kakkuja ja toivemusiikkia miettinyt, ja kaskin isaa etsimaan kaapin perilta aidin ja minun ristiaismekkoni, jonka han myos onneksi sitten loysi! :)

Rahallisesti meilla ei olisi nailla nakymin minkaanlaisia mahdollisuuksia minun toista pois jaamiseeni, eika mielellaan miehenkaan pitaisi niin tehda, joten vuosi meidan kotona olemiseemme on varmastikin maksimi.
 
Viimeksi muokattu:
Tappajasoluja ja kaikkea, mitä enemmän näihin lapsettomuusjuttuihin perehtyy, sitä enemmän ihmettelee miten maailmanhistoriassa on kukaan ikinä tullut raskaaksi! :eek:

Meillä on enää reilu viikko ensikäyntiin. (y) Harmittelen kun tämäkin kierto tuntuu venyvän (toivottavasti ei nyt ole menkat silloin kun pitäisi tutkia!), on se kurja sitten joskus siirtovaiheessa odotella menkkojen alkamista. Pitää kysyä saisko tähän väliin jonkun hormonikuurin, jolla saisi taas elimistön taas käyntiin.
 
Kiitos kaikille tsempeistä, olette ihania!

Henkisesti olen kyllä suunnilleen jo päässyt tämän epäonnistumisen yli, mutta en tiedä jatkosta. Kyse on siis siitä, että olin omalle lääkärille luvannut, että tämä yritys vielä, ja jos ei tulosta niin luovutetaan. Mulla siis krooninen sairaus, jonka lääkitystä vähennetty yrityksen ajaksi, ja kunto menee koko ajan huonommaksi. (Raskausaika taas helpottaisi oireita, reuma+crohn siis kysessä)

Eli en tiedä kannattaako jatkaa, vai onko nyt meidän aika luovuttaa. Meillä kuitenkin on jo yksi lapsi, joten koen, että mulla ei ole "oikeutta" liikaa surra jos toista ei nyt saada. Toisaalta ei ole myöskaa oikeutta päästää omaa kuntoa repsahtamaan ihan tämän ekan lapsenkin takia.

Nyt iskikin sellaiset uudet oireet päälle, että olen tässä nyt juossut lääkärillä. Huomenna pitää taas yrittää varata akuuttiaikaa. Mikähän osa mahtaa olla tällä henkisellä puolellakin tässä...

Ai niin, kuukautiset ei ole vieläkään alkanut, vaikka luget lopetettu. Onko kellään kokemusta tällaisesta...?

@Silmu75 onnea ensikäynnille!
 
@Ramiina miksei ne tuota soluasiaa sit suomessa olleet halukkaita ottamaan tosissaan?:confused: Mullekin vaan kokoajan sanottu et on soluperäitä, minkä kyllä uskonkin kun ei niitä alkioitakaan ikinä saatu, ja tässäkin oli toi pakastusongelma. Mut ihan vaan jatkoa jo mietin et jos keskenmenot jatkuu ja jatkuu ni pakko siihen on jotain keksiä tai yrittää. Nyt tosiaan seitsemän blastoa ni vaikee uskoa et ois soluperäistä jos ei nyt onnaao_O siis en meinaa seuraavaa siirtoa vaan et ylipäätään koko tää kierros menis mönkään.

@Piikkinen voi sua! Voimia voimia <3 tosi ikävää et surun lisäks pitää jaksaa kantaa fyysisiäkin oireita. Tietysti joo oot onnellinen esikoisesta mut ei silti oo kiellettyä surra sitä, ettei saa sitä lapsilukua mistä haaveilee ja mitä haluaa.

Täällä ei itellä oo mitään uutta auringon alla. Mieli on yhä maassa, ja väsyttää ja paha olla. Nyt on ollu tosi kovia mahakipuja nimenomaan kohtu-munasarjat -alselilla. En toedä johtuuko noista pillereistä, siitä et mulla ei oo maha toiminu kunnolla ton keskenmenon jälkeen vai sit siitä et mulla on kamalat allergiaoireet ja oo nnyt kaks viikkoa putkeen niistänyt kuin viimeistä päivää ja sen takia ois alamaha kipeytynyt. Vähän huolettaa onko noista pilsuista voinut nyt aiheutua jotakin (kystaa tms) kun ihan kesken kierron ne käskettiin aloittamaan(n) tai et limis ei sit kasvakaan niinkuin pitää tai jotain. Noh, perjantaina apteekkiin ja kauhistuttaa jo valmiiks mikä lasku sieltä tulee kun haetaan kaikki lääkkeet kolmen viikon ajaksi:D
 
@Piikkinen Onpa sulla vaikea tilanne! Ja isot asiat puntarissa jatkoa ajatellen, täytyyhän omaa terveyttäänkin ajatella. Mutta joka tapauksessa tietysti saa surra, jos toinen lapsi jää haaveeksi. Mulla on pikkusisko ja vaikkei aina olla tultu kovin hyvin toimeen, niin nykyisin ollaan läheisiä ja voidaan viestitellä toisillemme melkein kaikesta. Kyllä sen sisaruksen haluaisi tarjota omalle lapselleenkin, mutta tässä iässä olen onnellinen jos ehdin edes sen yhden lapsen saamaan.

Tsemppiä @nyuu! Toivottavasti kaikki menee hyvin ja kroppa toimii niin kuin pitää ja pääset taas yrittämään uudelleen. Mullakin on ollut jotenkin mieli maassa, olen ihan varma että kohdussa on jotain häikkää, kiertoa ei saada toimimaan, limakalvo ei kasva tai endometrioosi jotenkin estää kiinnittymisen tai jos joskus plussaan, niin se on tuulimuna tai kohdun ulkoinen jne. :rolleyes:
Ja tuntuu, että pitäis käyttää kaikki rahat ekaan yritykseen ja ottaa ERA ja kromosomitestaukset ja kaikki mahdollinen- mutta sitten olis vaan se yks yritys (jos ei jää mitään pakkaseen). Mutta kai lääkäri päättää mitä tehdään, ettei mun tartte kaikkeen ottaa kantaa. :D

On varmaan ihan normaalia, että tässä käy joka päivä läpi koko tunnekirjon toiveikkuudesta epätoivoon.
 

Yhteistyössä