Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

@Ramiina, olet kyllä tosi paljon surua joutunut kohtaamaan <3 Kaunis ajatus, että isäsi huolehtii pikkuisista...

@Piikkinen, voimia päätöksentekoon! Varmasti helpottaa oloa, jos ja kun päätöksen saatte tehtyä. Ja itse suren lapsettomuutta, vaikka kolme lasta...

@nyuu, itsellä koheni mieliala, kun päästään uuteen yritykseen. Toivottavasti sinulle käy samoin! Meillä siirto siis 14.5

@Silmu75, onnea ensikäyntiin :)

@Iid@, miten teillä menee?

@Rusakkonen ja @Ramiina, olisiko mahdollista laittaa raskausviikot loppuun, kun kirjoitatte? Olisi kiva olla enemmän kartalla :)
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Mulla menee kyllä piinailut syksyyn kun ei olla vielä edes jonossa. :) Hei onko Ovumialla oikeasti hinnastossa mainittu munasolupankki? En hahmota mistä ihmeestä ne sais sinne mitään varastoon kun koko ajan ihmiset jonottaa soluja. o_O No kuitenkin, ehkä sieltä sais nopeammin, mutta tuntuu että olis ihan hyvä meidän molempien vähän tankata vitamiineja, syödä terveellisemmin yms ennen yritystä. Elokuussa on lomaa, siihen jos saisi siirron niin olisi tosi hienoa, mutta jos on se neljän kuukauden jonotus niin ei millään ehdi.
 
Täällä piinailut menevät kesäkuun puoleen väliin, jos kaikki sujuu hyvin. Mulla perjantaina hoitosuunnitelman läpikäynti ja tarkempi aikataulu selviää toivottavasti silloin. Kuukautisten jarrutukseen otin sen Procren-piikin eikä siitä tullut mitään ihmeempiä oireita.

@kirsillevauva ihana että pääsette siirtoon pian. Täällä kaikki varpaat ja sormet ristissä jotta onnistuisitte!

@Piikkinen Vaikeita asioita joudutte pohtimaan. Oloa helpottaa, kun saatte tehtyä päätöksen. Tärkeintä, että otat siihen aikaa.
 
Kävin äsken lantion röntgenkuvassa, olisi kannattanut tehdä turha raskaustesti niin olisi voinut vastata raskauskysymykseen yksiselitteisesti ei. Tänään kp39, niin oli selitettävä että periaatteessa voisin olla, mutta todennäköisesti en, koska viime kiertokin venyi pitkäksi plus vuosikausia tuloksetonta yritystä.

Harkitsin tosiaan eilen testin ostamista, mutta olisi pitänyt sen takia lähteä kauppaan tai apteekkiin, ja on se aina vaan niin tympeää tuijotella sitä yksinäistä kontrolliviivaa. :(
 
Nyt on aika varattu sinne ultraan. Mun on pakko sanoo et tää helsingin ovumia on jotenkin tosi nihkeen olonen paikka. Aina hirveen työn takana saada aikoja ja tuntuu et pitäis henkilökunnalta pyytää anteeks omaa olemassaoloaan. Nytkin toi ultraamispäivä oli huono, et ”menee kyllä aika hankalaks” jos sillon haluan. Et ens viikolle ois pitänyt siirtää ja mä olin et ei käy, sit mennään jonnekin muualle. Äh niin tympeää.

Mulla ei henkinen vointi tästä vaan parane. En tiedä huomasitteko tota artikkelia tääl kaksplussassa, missä ystävä lahjoitti munasolun. Niin artikkelin ekassa kappaleessa jo ”*luovuttajan nimi* on lapsen biologinen äiti”. Silleen et miten vauva- ja perhelehdessäkään ei osata käyttää termejä oikein...? :( mä oon ihan aikuisten oikeesti päässyt yli koko lahjasoluasiasta, mutta valehtelisin jos väittäisin ettei mua kirpaise se kun enemmistö on sitä mieltä et lapsella olis useempi äiti.

Mies ei ymmärrä ei sit yhtään, kun aloin paasaamaan tästäkin sille kun se yövuorosta tuli kotiin. Kuulemma kenenkään ei tarvi tietää. Mutta kun ei se pointti ole siinä, et tietääkö kukaan vai ei. Miltä se tuntuu kun istutaan kahvipöydässä lahjasolulasten kanssa ja sit joku alkaa saarnaamaan miten lahjasolulapsilla on useampi äiti. Miten sen lapsille sit selittää? Ja se et heillä on tunne et heidän olemassaolonsa on jotenkin... väärin? Kun ihmisten asenteet on niin kielteisiä. Hesarissa oli jokunen tovi sitten artikkeli lahjasoluista taas, ja kommenteissa kuhistiin kuinka lapsi on rakkauden hedelmä eikä mikään lääketieteellinen tekele... :/ mä tiedän et lehtien kommenttiosioissa öykkää vaan se marginaalinen ihmisryhmä, mut silti.

Joo, ei tää pitkä odotteluväli näis hoidoissa oo hyvä :| ehtii vaan märehtimään itsekseen kaikkea ja lietsomaan pahaa oloa. Mulle tuli muutama päivä sitten niin vahva olo ettei tää tuu onnistumaan. Mulla piti olla omasoluhoidoissakin ihan mielettömät todennäköisyydet onnistua vaan kuinka kävi. Nyt taas kehutaan kuinka on melkein 100% todennäköistä et näillä onnistuu niin näinköhän vaan.
 
@nyuu Mä kun kyselin siltä Ovumian yhteyshenkilöltä (psykoterapeutti) kaikkea ennen ajan varaamista, niin tuli heti kiva vaikutelma. Kurjaa jos sitten paikan päällä ei olekaan niin mukava tunnelma. :unsure: Tietää sen jo nyt, että se aikojen sovittelu on ilman tuollaista asennettakin hankalaa. Mietin myös Jyväskylän Ovumiaa, mutta sinne ei kovin kätevästi pääse meiltä päin julkisilla.
 
En ole kertonut kellekään etukäteen, että ollaan menossa lahjasoluhoitoihin (tai hoitoihin yleensäkään), mutta jos lapsen saisin, niin ainakin tällä hetkellä ajattelen, että haluaisin kertoa siitä rohkeasti kaikkialla. Ja että mitä useampi tekis niin, sitä tavallisempi asia siitä tulisi.

Lapselle haluaisin antaa sellaisen tunteen, että hän on kauan kaivattu ja arvokas lahja, että voi olla melkein ylpeä siitä kun joku on niin kovasti hänet halunnut.
 
@nyuu, mä lähinnä mietin, jos lapsi perii luovuttajalta jonkun tosi oudon piirteen tai taipumuksen. En ymmärrä ollenaakaan, kuinka luovuttajasta voidaan puhua äitinä, sehän on vain solu, jonka luovuttaa.

Hitsit, että on hormonit! Yksi asiakas oli niin ilkeä, että aloin itkemään ja ajoin sen mun huoneesta. Sit se vaan sanoi, ettei se välitä mun itkemisistä! Ei helvetti, kuinka tätä olisi jaksanut vuosikausia? Myötätunnolla ajattelen vuosien hoidoissa olleita <3 Itsellä vasta toinen lääkkeellinen hoitokerta.
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
@nyuu ja @Rusakkonen Kävittekö Ovumialla siinä lahjasoluneuvonnassa? Oliko se psykologi (vai onko se nyt se psykoterapeutti sitten?) hyvä tyyppi? Se jotenkin jännittää mua vaikkei olla vielä varattu aikaakaan, tulee sellainen olo kuin jossain adoptioprosessissa, että kelvataankohan me...

Tiedättekö muuten tekeekö ns. tavalliset psykologit noita neuvontoja vai onko sitä tarjolla vain klinikoiden yhteydessä?
 
@nyuu ja @Rusakkonen Kävittekö Ovumialla siinä lahjasoluneuvonnassa? Oliko se psykologi (vai onko se nyt se psykoterapeutti sitten?) hyvä tyyppi? Se jotenkin jännittää mua vaikkei olla vielä varattu aikaakaan, tulee sellainen olo kuin jossain adoptioprosessissa, että kelvataankohan me...

Tiedättekö muuten tekeekö ns. tavalliset psykologit noita neuvontoja vai onko sitä tarjolla vain klinikoiden yhteydessä?
Me kaytiin Dextrassa, ja se oli todella mukava sessio. Ei mitaan omituisia puhuttu, paa-asiassa mina ja mies juteltiin kaikenlaisia ja sitten psykologi kertoi, miten lapselle voi kertoa lahjasolualkuperasta yms., mika oli ihan jees. En tieda, voiko muuallakin kayda kuin klinikoilla.
 
Me kaytiin Dextrassa, ja se oli todella mukava sessio. Ei mitaan omituisia puhuttu, paa-asiassa mina ja mies juteltiin kaikenlaisia ja sitten psykologi kertoi, miten lapselle voi kertoa lahjasolualkuperasta yms., mika oli ihan jees. En tieda, voiko muuallakin kayda kuin klinikoilla.
Tuo ainakin kuulostaa ihan mukavalle. (y) Varmaan voi ainakin käydä eri klinikalla kuin missä hoito tehdään. Meiltä pääsisi autolla kätevämmin Jyväskylään ja Lappeenrantaan, mies kun ei halua lähteä Helsingin keskustaan ajelemaan - viimeksi päätyi vahingossa ratikkakiskoille kun ei tajunnut että sellaisiakin on. :D
 
@nyuu ja @Rusakkonen

Tiedättekö muuten tekeekö ns. tavalliset psykologit noita neuvontoja vai onko sitä tarjolla vain klinikoiden yhteydessä?
Sori tuppautuminen tänne, taustalla seurailen... mut ite siis yksinäisenä kävin aikoinaan muutama vuosi sitten lahjasiittiöasioissa, eikä ainakaan Tre Ovumiassa ois kelvannu kun oman klinikan psykologi tai psykoterapeutti. Eli ilmeisesti pitää jotenkin olla ainakin erikoistunu aiheesen. Ensin mainittu oli nihkee ja jotenkin etäisen viilee, eikä kai kemiat oikein kohdannu, ja jätti puoltamatta hoitoja.. no ehkä suurin syy oli, että olin kuulema liian hiljattain eronnu, vaikka ite olisin ollu valmis jatkaan heti. Onneks se toinen olikin paljo empaattisempi ja myötämielinen. Tosi paskanahan sitä oli pitkään sen ekan käynnin jälkeen kun tuntu että seinä nousi siinäkin heti vastaan, ja jännitti mennä yrittään uudestaan, mutta ei kai niitä helposti jätetä puoltamatta ilman jotain erityistä syytä.
 
Sori tuppautuminen tänne, taustalla seurailen... mut ite siis yksinäisenä kävin aikoinaan muutama vuosi sitten lahjasiittiöasioissa, eikä ainakaan Tre Ovumiassa ois kelvannu kun oman klinikan psykologi tai psykoterapeutti. Eli ilmeisesti pitää jotenkin olla ainakin erikoistunu aiheesen. Ensin mainittu oli nihkee ja jotenkin etäisen viilee, eikä kai kemiat oikein kohdannu, ja jätti puoltamatta hoitoja.. no ehkä suurin syy oli, että olin kuulema liian hiljattain eronnu, vaikka ite olisin ollu valmis jatkaan heti. Onneks se toinen olikin paljo empaattisempi ja myötämielinen. Tosi paskanahan sitä oli pitkään sen ekan käynnin jälkeen kun tuntu että seinä nousi siinäkin heti vastaan, ja jännitti mennä yrittään uudestaan, mutta ei kai niitä helposti jätetä puoltamatta ilman jotain erityistä syytä.
Kaikki tieto otetaan kiitollisena vastaan! :) Ei meissä siis kai mitään vikaa ole, mua vaan jotenkin hermostuttaa psykologit kun tuntuu, että kaikki mitä sanoo voidaan ymmärtää väärin. Kerran jollekin sanoin, että ”me siskon kanssa” jne, mikä mun mielestä tarkoittaa minä ja sisko, mutta psykologi jäi jankkaamaan kuka se kolmas ihminen oli. :ROFLMAO:

Ja lapsena vanhempien erottua kävin jonkun kerran jossain vastaanotolla. Siellä oli se sellainen oliko kahdeksan kuvan sarja, missä on ruuduissa viivoja ja kaaria ja mitä lie ja ne pitää sitten täydentää valmiiksi kuviksi mielensä mukaan. Mulla on tolkuttoman huono mielikuvitus ja oon joka kerta ihan pulassa kun yritän keksiä mitä niistä saisi aikaiseksi! No, yhden täydensin sateenvarjoksi ja psykologi uteli kenen se on. Muistan jo silloin 10-vuotiaana ihmetelleeni miten niin kenen, en nyt vaan keksinyt siihen mitään muutakaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Rusakkonen
Tuo ainakin kuulostaa ihan mukavalle. (y) Varmaan voi ainakin käydä eri klinikalla kuin missä hoito tehdään. Meiltä pääsisi autolla kätevämmin Jyväskylään ja Lappeenrantaan, mies kun ei halua lähteä Helsingin keskustaan ajelemaan - viimeksi päätyi vahingossa ratikkakiskoille kun ei tajunnut että sellaisiakin on. :D
Mehan oltiin ensin Dextran asiakkaita ennen Ovumiaan siirtymista. Eli tuossa vaiheessa oltiin ainoastaan Dextran asiakkaita. Ovumiaan siirryttiin, koska haluttiin tehda uusi lahjasoluhoito ja Dextrassa oltiin menty heidan ikarajansa yli, eli siella eivat sita enaa tehneet.
 
Mehan oltiin ensin Dextran asiakkaita ennen Ovumiaan siirtymista. Eli tuossa vaiheessa oltiin ainoastaan Dextran asiakkaita. Ovumiaan siirryttiin, koska haluttiin tehda uusi lahjasoluhoito ja Dextrassa oltiin menty heidan ikarajansa yli, eli siella eivat sita enaa tehneet.
Jossain Ovumian sivullahan oli juttu ruotsalaisesta parista, joka oli ollut niillä hoidossa ja käyneet sen neuvonnan Ruotsissa. Siitä oletan, ettei tartte olla niiden oma psykologi, mutta tietysti joku aiheeseen perehtynyt. Joita ehkä sitten löytyy vain klinikoiden palkkalistoilta.
 

Yhteistyössä