Kiitos kaikille kommentoijille! Tarina on valitettavasti tosi. En olisi mieheni kanssa ollut 19 v, mikäli hän olisi paska, holtiton jne. Hän on ollut hyvä mies ja isä. Mieheni syöpäleikkaus oli hyvin haastava ja sijaitsi miehille arassa paikassa. Juuri kun hän alkoi toipumaan, kontrolleissa epäiltiin syövän uusiutumista. Epäilys oli musertava, kaikki alkaa taas alusta. .Olen paljon miettinyt miten itse reagoisin tilanteeseen, jossa pelkäisin kuolevani. Voi olla, että alkaisin myöskin tekemään suuria elämänmuutoksia. Siinä vaiheessa, kun mieheni huomasi tämän vikaratkaisuksi, tilanne ei ollut peruttavissa, koska nainen oli hankkiutunut raskaaksi. Jos mieheni olisi vastuuton helppoheikki, hän olisi jättänyt naisen raskauden kanssa yksin. Mutta hän ei ole, vaan kituuttelee nyt suhteessa, jossa ei haluaisi olla. Tiedän hänen katuvan sitä mitä on minulle aiheuttannut. Tiedän satuttavani tässä koko ajan itseäni, mutta elämä ei valitettavasti mene aina käsikirjoituksen mukaan..