Onko teille opetettu, että pahaaoloakin tuottavien ihmisten kanssa pitää olla, koska vika on itsessä

[vierailija]

Jos siis on paha olo jonkun ihmisen kanssa? Minulle oli opetettu sillälailla. Opettaja itse aiheutti minulle pahaa oloa siitä lähtien kun itselleni tuli omaa tahtoa, eli 2-3-4-vuotiaasta eteenpäin. Joten tietenkin hänen piti naamioida oma pahaa mieltä aiheuttava käytöksensä oikeutetuksi, etten minä voisi osoitella viallisuutta hänessä.
Muutenkin se opetus oli, ettei muissa ollut koskaan syytä eikä vikaa, jos minulle tuli heistä paha olla, mutta sen sijaan minua aina syytteli ja varoitteli aiheuttamasta pahaa oloa muille, koska se oli tietysti hirveää pahuutta ja minun syyni, jos niin päin olisi käynyt.
Tämä on pilannut elämäni ihmissuhteet täysin, koska olen pitänyt ympärilläni vain sellaisia ihmisiä, joista itselleni tulee paha olla, koska sehän ei koskaan ollut heidän vikansa, vaan sain oppia, että minussa on vikaa, ja samalla itsestäni on tehty arka ja pelkäävä ihminen, joka ei osaa luottaa siihen, että kukaan pitäisi minusta, koska saatanhan pahoittaa heidän mielensä vahingossa, eikä minulle ole annettu työkaluja käsitellä sitä. On vain syytetty, haukuttu, huudettu ja sanottu minua siltä varalta pahaksi. Ja miten pilaan muiden päivät, eivätkä he varmasti halua olla kanssani missään tekemisissä. Sellaista opetusta sain ihmisistä. Sen opetuksen mukaan ihmiset vaikuttavat oikeilta kakkkaisilta vitttupäiltä, vaikka tiedänhän minä, että suurin osa ei ole, tuntuu vain, että he eivät välitä minusta. Ja että ne, jotka ovat opettajani kuvaaman kaltaisia k*si- ja vitttupäitä ovat niitä, joita hän itse muistuttaa.

 

[AivanSama]

Ihmisillä on tapana kerätä ympärilleen sellaisia, jotka tuntuvat tutulle. Tuttuus tuo turvallisuutta.

 

[vierailija]

Ihmisillä on tapana kerätä ympärilleen sellaisia, jotka tuntuvat tutulle. Tuttuus tuo turvallisuutta.

Minulla kyse oli siitä, että en tajunnut, että se on tieni onnellisuuteen, että en anna ihmisten aiheuttaa minulle pahaa oloa. Eli, jos joku aiheuttaa, eikä ymmärrä asiasta, kun sanon, niin heivaan hänet helvettiin elämästäni. En tajua sitä, kun sanotaan, että ihminen on riippuvainen toisista. Miten niin on? En minä ainakaan ole. En taloudellisesti, enkä millään muullakaan tavalla. Jos olisin halunnut lapsia yksin, olisin hankkinut lapsia yksin, ei siihen ketään tarvita jne. Rahalla saa kaikkea, mitä tarvitsee. Ja se ei ole mitään rakkautta, kun joku kusipää pahoittaa minun mieleni.
Ap

 

[vierailija]

Tuntuu, että tuo riippuvuus muista on nimenomaan se onnettoman elämän ja paskaisuuden avain, ei kannata olla kenestäkään riippuvainen, koska ihmiset ovat niin paskoja. Jos sitten joku ei ole, niin se on iloinen yllätys. Mutta en halua olla siitäkään kovin riippuvainen.
Ap

 

[vierailija]

Kyllä periaatteessa.. Tai on sanottu, että vaikka enkun ope onkin kuinka ylimielinen tahansa, niin se silti on tavallinen ihminen ja kaivaa nenäänsä samoin kuin muut. Tosin ikinä ei ole sanottu, että niiden ihmisten kanssa pitäisi olla, täytyy vain tulla toimeen, sen verran, kun niiden kanssa on tekemisissä.
Ihmisten kanssa on hyvä olla tekemisissä, mutta ei sse automaattisesti tarkoita riippuvuussuhdetta. Ehkä parhaimmat tuttavuudet, mitä mulla on ollut, on juuri vapaita, eli toinen on siinä, kun halutaan pitää hauskaa ja jakaa asioita.

 

[vierailija]

Mä oon vasta nyt keski-ikäisenä tajunnut, että ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden seurasta tulee paha olo. Olen katkaissut välejä näihin ihmisiin, joiden kanssa en enää halua olla tekemisissä. Nuorempana vain kärsin, kuten oli opetettu.

 

[vierailija]

Mä oon vasta nyt keski-ikäisenä tajunnut, että ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten kanssa, joiden seurasta tulee paha olo. Olen katkaissut välejä näihin ihmisiin, joiden kanssa en enää halua olla tekemisissä. Nuorempana vain kärsin, kuten oli opetettu.

Just sama täällä. Aina kärsiessänikin mietin, mitä vikaa MINUSSA on, kun ahdisti toisen käytös. Äitini ei auttanut yhtään. Kuten sanomalla vaikka, että se toinen on epäkohtelias, väärässä, tms. Hyi että harmittaa se näihin ihmisiin tuhlattu energia. Toisaalta nyt on ihanan hyvää se, että jos joku pahoittaa mieleni, eikä ota siitä sanomalla mitään vastuuta minun tunteistani, niin se on moro.
Ap

 

[AivanSama]

Minulla kyse oli siitä, että en tajunnut, että se on tieni onnellisuuteen, että en anna ihmisten aiheuttaa minulle pahaa oloa. Eli, jos joku aiheuttaa, eikä ymmärrä asiasta, kun sanon, niin heivaan hänet helvettiin elämästäni. En tajua sitä, kun sanotaan, että ihminen on riippuvainen toisista. Miten niin on? En minä ainakaan ole. En taloudellisesti, enkä millään muullakaan tavalla. Jos olisin halunnut lapsia yksin, olisin hankkinut lapsia yksin, ei siihen ketään tarvita jne. Rahalla saa kaikkea, mitä tarvitsee. Ja se ei ole mitään rakkautta, kun joku kusipää pahoittaa minun mieleni.
Ap

Hienoa, että olet sisäistänyt ongelman, niin voit työstää sitä ja opettaa itsesi uusille urille!

 

[vierailija]

Hienoa, että olet sisäistänyt ongelman, niin voit työstää sitä ja opettaa itsesi uusille urille!

Niinpä. Kivaa vain ei ole se, että olen kuvitellut ihmissuhteiden vaativan rakentamista ja ettei niitä saa enää kovin helposti tässä iässä (45). En ole mikään supersosiaalinen tai hyvä tutustumaan ja minulla on huono itsetunto. Minulla ei ole yhtään ystävää, johon luottaisin, ja joka ei olisi pahoittanut mieltäni. Osaan kyllä olla yksinänikin, mutta se ei ole minusta kivaa, jos se ei ole valinta. Joten olen katkera siitä, että en ole voinut siinä iässä rakentaa muunlaisia ihmissuhteita, kun ihmisiä jotenkin luonnostaan tuli enemmän vastaani. Mutta... olen aina ollut herkkä, joten ehkä olisin sitten vain elänyt vieläkin enemmän yksin, mihin lie elämäni silloin olisikaan minut vienyt.
Ap