Hmm, mä en sit ole mikään parisuhdeneuvoja eli älä mua sit syytä.
Mutta mitä tarkoitat sillä että exäsi elää jännittävää ja aktiivista elämää?
Vai aktiivinen vaikka urheilemalla tai matkustamalla?
Ja sit mua hämää kun käytät termiä "se oikea" siitä tyypistä. Miksi teille tuli ero jos se oli se oikea?
Jos olet ollut nykyisen kanssa 3 vuotta etkä ole 25, niin sä oot exän kanssa ollut aika nuorena. Silloin moni voi tuntua siltä oikealta...
Mut selvennä mulle ensin mitä tarkoitat exän jännittävyydellä?
En tosiaan syytä, olen vain pohtinut näitä psykalla ja terapeuteilla, mutta on kivempaa saada maallikon mielipiteitä ne ei ole niin kliinosiä tai järkeiltyjä.
Eron syy oli tosiaan suurempi menetys molemmille, olin 5kuulla ja pahoinpitelyn seurauksena menetimme lapsen. Hän pitkään syytti mua siitä että olin edes ulkona siihen aikaan ja minun ei edes olisi pitänyt olla, olin siis ystäväporukan kanssa juhlimassa kesäyönä, minä ilman alkoholia tottakai, ja kimppuuni kävi narkkari, ystäväni eivät uskaltaneet tulla väliin soittivat kyllä apua, mutta se kun joku huumehoureissaan potkii maassa makaavaa niin minkäs teet. Se toisten syyttely ja oma syyllisyyden tunteeni ei auttanut, kun kumpikaan ei osannut tukea toista oman surunsa takia. Olemme käsitelleet asian ja nyt se ei enään kummittele kummankaan elämää.
"Oikealla" tarkoitin kun kuvailit että vaan napsahtaa ja tosiaan ekan kerran kun tapasin eksäni 1päivän meilijutustelun jälkeen katsoin häntä silmiin ja näin koko tulevaisuuteni, iso okt ja pihalla leikkivät 3lasta 2 koiran kanssa ja jotenkin tuntui siltä että hänen kanssaan saan tuon unelman, siksi olimmekin niin kauan yhdessä ja hetken koimme että se unelma oli toteutumassa, oli vuokra-asunto, molemmat hyvätuloisia, 1koirakin oli jo hankittu, joka jäi eksälle asumistilanteeni takia ja sitemmin jouduimme lopettamaan sen sairauden takia.
Ja siis hän on jyrkästi huumevastainen joten se toinen vaihtoehto, matkustelee ja käy salilla, suhteen jälkeen hänellä todettiin selkäranganreuma ja povattiin että hän ei kävele 30vnä enään, hetken oli vaikeeta ja tuin häntä niin paljon kuin osasin, mutta siinä kun näin hänen nyrkkeilijänurahaaveen murskautuvan 10vuoden ahertamisen jälkeen ei oikein osannut sanoa mitään. Itse olen ihan sohvaperuna mutta hän välillä käy noukkimassa kyytiin ja sanoo "perse ylös ja ulos lenkille" pidän siitä että hän aktivoisi elämääni paljon enemmän.
Nykyinen on niin kiireinen työssään, isäänsä auttamassa ja sijoitustaan työstämässä, ettei pysty rakentamaan mitään rutiineja kun en edes tiedä tuleeko se kotiin illalla, asia saattaa muuttua minuuteissa. Ainoa yhteinen harrastuksemme on lumilautailu eikä sekään ole varsinaisesti yhteistä, laskemme vain samaa mäkeä peräkkäin, sekä työttömänä mulla ei o varaa ostaa mitään hissilippuja joka viikonloppu, eikä aikaa ole niin paljoa että kausilippu kannattaisi yhtä kalliiksi tulee. Hän käy kyllä salilla, mutta hän käy veljensä/jätkien kanssa eikä niinkään kaipaa mua sinne hölöttämään. Olen yrittänyt tyrkyttää lenkille menoa tai hupiuimista ja luontokävelyitä, vieressä myös nurmikenttä jolla voi pelata jalkapalloa lähellä koulu jonka pihalla saa muutkin pelata korista yms. Tykkään myös itse tenniksestä, mutta mies on jyrkkä sulkapallon pelaaja ja tennis on kuulemma tylsää, kun mi taas olen elämässäni pelannut liikaa mökkisulkkista ettei kiinnosta, mutt ei se edes yritä aktivoitua munkaa.
Eksäni osasi ottaa minut huomioon, hemmotteli ja huolehti tekee sitä ystävätasolla vieläkin. Nykyinen taas... Esimerkkinä viime ystävänpäivä. Hän tietää etten pidä tulppaneista, ovat mielestäni rumia ja haisevat oudolle, lempikukkani ovat neilikat joten en vaadi mitään geenimutatoituja super ruusujakaan. Hän toi 2kimppua tulppaaneja lahjaksi, koska hän pitää niistä ja olivat tarjouksessa... Aikaisempina vuosina hän on merkkipäivinä tuonut ruusuja joko 2 tai 6. Ja semmoisia oikeasti romanttisia hetkiä ei ole ollut enään sen jälkeen kun hän pääsi armeijasta 1,5v sit mietin välillä että odotinko vuoden täysin turhaan täysin väärää miestä.
Mutta entäs kun hänen ei tarvitse kuin vain olla siinä vieressä ei edes koskettaa niin elämä tuntuu paljon valoisammalta, mitä se sitten on? Sama tunne tulee eksän kanssa.
Muutkin saa kommentoida.
