The Ketju kirjautuneille - tervetuloa
- Viestiketjun aloittaja Asiankannattaja
- Ensimmäinen viesti
Sinne ihmispaljouteen eksyy tai hukkuu
Kauppaan tarttis mennä
Käy mieluummin metsästämässä jotain evästä
Voi eiii.
Kauppaan tarttis mennä
Mitäs siellä tapahtuu
Jollakin kävi nolot ja joutuu myöhemmin pyykinpesulle.Mitäs siellä tapahtuu
Kaikki on hyvin ja oolspruit niin kauan kuhan et kirjota hyvästi.Meinasin kirjottaa pahasti
Lähenkin justnytheti tekeen lihapullataikinaa
Näihin tunnelmiin
Fantzu
Äh, miksi hotkit ruoan?Liian nopeeta söin, nyt sattuu kylkiin enkä jaksanut ees kaikkea syödä kun hotkin itteni täyteen.
Fantzu
Taasko siellä jotakin?
Puuuh. Kaikki valmiina. Viimein!
Ja typy on nyt lähdössä. Kilisteltiin kuoharillakin jo kun sit illemmalla ei oo paikalla. Mansikansiivujakin laitoin laseihin.
Ja typy on nyt lähdössä.
Kilisteltiin kuoharillakin jo kun sit illemmalla ei oo paikalla. Mansikansiivujakin laitoin laseihin.Noku ne porkkanat ja sipulit oli niin hyviä siinä kirkkaassa liemessä ja makaroni ja keitetty peruna maistui vielä paremmalta kun sen perunan tilsi ja antoi sen liemen imeytyä siihen....ja eikä sovi unehtaa kurkkuja ja tomaatteja...siis oikeesti, nytkyllä hotkin liian nopeeta, mutta ei hätää...puolet annoksesta on oottamassa iltaa jääkaapissa, että syön sen loppuun.Äh, miksi hotkit ruoan?
Fantzu
OkNoku ne porkkanat ja sipulit oli niin hyviä siinä kirkkaassa liemessä ja makaroni ja keitetty peruna maistui vielä paremmalta kun sen perunan tilsi ja antoi sen liemen imeytyä siihen....ja eikä sovi unehtaa kurkkuja ja tomaatteja...siis oikeesti, nytkyllä hotkin liian nopeeta, mutta ei hätää...puolet annoksesta on oottamassa iltaa jääkaapissa, että syön sen loppuun.
PäivääHuomenta
Et oo menettänyt yhtikäs mittää...*tarjoaa vapun kunniaks punaviiniä*Olenko mä nyt missannut jotain tuolta toiselta puolelta?
Et oo menettänyt yhtikäs mittää...*tarjoaa vapun kunniaks punaviiniä*
Oi. Kiiiitoss!
olet.Olenko mä nyt missannut jotain tuolta toiselta puolelta?
Ai nii, noist haaveista ja saavuttamisista...
Mullahan oli kaikki maallinen hyvä mitä mies ny vaan osaa toivoa. Upea vaimo, ihanat lapset, omakotitalo, pihalla kartanovolvo jos kaksikin, tietty koira myös ja kesämökki järven rannalla. Tosin pieni, vaatimaton ja kaukana mutta mökki kumminkin. Ja jokseenkin kelvollisesti palkattu asiantuntijavirka.
Ei muuta kuin odotella eläkepäiviä, että pääsee vaimon kanssa terassin kiikkustuolista laskemaan lastenlasten määrää.
Sit tuli pommi nimeltä avioero.
Vissiin erehdyin pitämään ex-rouvakultaa itsestäänselvyytenä. Koska kun hän on vierellä viihtynyt yli kakskyt vuotta niin mikäs tässä enää muuttuisi? Mut sit vaan ero ja ositus siten, että vaimolle jää omaisuus ja velat ja minä aloitan nollasta nukkumaluukussa. Lasten elämässä ei muutu muu kuin se, että isä ei enää asu täällä.
Sit yritin juoda itseni hengiltä mutta en osannut tai jaksanut.
Varma virka tosin lähti ja syystä. Jos johtaja joutuu pari kertaa laittamaan poliisipartion koputtamaan oveen ja varmistamaan, että mies on vielä hengissä kun ei hänestä ole pariin viikkoon kuulunut niin se on aika hyvä syy. Tosin johtaja olis pitäny mut duunissa koska ne eivät jääneet tekemättä, mitä ny viivästyivät, mut hallinto-osasto kyrpiintyi korjailemaan meikäläisen saldotunteja. Ammattiyhdistys, jonka toinen tilintarkastaja mä olin olis seissy puolellani, mut mua ei kiinnostanut. Kun elämä lakkaa kiinnostamasta, niin ei hirveesti välitä mistään muustakaan. Mainitsinko jo, että henkireikäni humpansoitto loppui myös, koska ainakaan minä en pysty kenenkään häitä soittamaan naama norsuvvitulla edes rahasta.
Mistä pääsemme asiaan raha. Ei se ole arvokasta. En mä ole sitä koskaan kerännyt. Korkeintaan pyrkinyt hankkimaan sevverran, että perheellä on hyvä olla. Pelkästään itteni vuoksi mä en ole koskaan vaivautunut laittamaan tikkua ristiin.
Asiat jotka saa rahalla on niitä halpoja asioita, vaikka ne maksais miljoonan.
Rahallako niit haaveita hankittais? Mitäs semmoisilla tekis?
En entisestä elämästäni kaipaa mammonaa, statusta, taloa tai autoja mutta lapsia on perhananmoinen ikävä. Joka päivä.
Entinen pomoni aikanaan sanoi, että kotka voi lentää matalalla vaan ei kana koskaan korkealla. Tämä kotka on nyt seittemän vuotta ollu alasammuttuna siipirikkona maassa mut jonain päivänä lentää vielä. Kotka ei muutu kanaksi vaikka se ammuttais alas.
Haaveet ne pitää olla, edes pienet koska ilman niitä tulevaisuudessa ei ole mitään, eikä kotkalla syytä nousta siivilleen.
Mullahan oli kaikki maallinen hyvä mitä mies ny vaan osaa toivoa. Upea vaimo, ihanat lapset, omakotitalo, pihalla kartanovolvo jos kaksikin, tietty koira myös ja kesämökki järven rannalla. Tosin pieni, vaatimaton ja kaukana mutta mökki kumminkin. Ja jokseenkin kelvollisesti palkattu asiantuntijavirka.
Ei muuta kuin odotella eläkepäiviä, että pääsee vaimon kanssa terassin kiikkustuolista laskemaan lastenlasten määrää.
Sit tuli pommi nimeltä avioero.
Vissiin erehdyin pitämään ex-rouvakultaa itsestäänselvyytenä. Koska kun hän on vierellä viihtynyt yli kakskyt vuotta niin mikäs tässä enää muuttuisi? Mut sit vaan ero ja ositus siten, että vaimolle jää omaisuus ja velat ja minä aloitan nollasta nukkumaluukussa. Lasten elämässä ei muutu muu kuin se, että isä ei enää asu täällä.
Sit yritin juoda itseni hengiltä mutta en osannut tai jaksanut.
Varma virka tosin lähti ja syystä. Jos johtaja joutuu pari kertaa laittamaan poliisipartion koputtamaan oveen ja varmistamaan, että mies on vielä hengissä kun ei hänestä ole pariin viikkoon kuulunut niin se on aika hyvä syy. Tosin johtaja olis pitäny mut duunissa koska ne eivät jääneet tekemättä, mitä ny viivästyivät, mut hallinto-osasto kyrpiintyi korjailemaan meikäläisen saldotunteja. Ammattiyhdistys, jonka toinen tilintarkastaja mä olin olis seissy puolellani, mut mua ei kiinnostanut. Kun elämä lakkaa kiinnostamasta, niin ei hirveesti välitä mistään muustakaan. Mainitsinko jo, että henkireikäni humpansoitto loppui myös, koska ainakaan minä en pysty kenenkään häitä soittamaan naama norsuvvitulla edes rahasta.
Mistä pääsemme asiaan raha. Ei se ole arvokasta. En mä ole sitä koskaan kerännyt. Korkeintaan pyrkinyt hankkimaan sevverran, että perheellä on hyvä olla. Pelkästään itteni vuoksi mä en ole koskaan vaivautunut laittamaan tikkua ristiin.
Asiat jotka saa rahalla on niitä halpoja asioita, vaikka ne maksais miljoonan.
Rahallako niit haaveita hankittais? Mitäs semmoisilla tekis?
En entisestä elämästäni kaipaa mammonaa, statusta, taloa tai autoja mutta lapsia on perhananmoinen ikävä. Joka päivä.
Entinen pomoni aikanaan sanoi, että kotka voi lentää matalalla vaan ei kana koskaan korkealla. Tämä kotka on nyt seittemän vuotta ollu alasammuttuna siipirikkona maassa mut jonain päivänä lentää vielä. Kotka ei muutu kanaksi vaikka se ammuttais alas.
Haaveet ne pitää olla, edes pienet koska ilman niitä tulevaisuudessa ei ole mitään, eikä kotkalla syytä nousta siivilleen.