Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Pohdinta obstetristen ja perinataalisten tulosten taustatekijöistä
Munasolunsaajat ovat heterogeeninen potilasryhmä. Raskaudenaikaisten komplikaatioiden riskin lisääntyminen liittyy, kuten tavanomaisessa koeputkihedelmöityksessä, ainakin osittain hedelmättömyyden taustatekijöihin. Lahjamunasoluilla hoidetaan potilaita, joilla on erilaisia autoimmuunisairauksia, geneettisiä poikkeavuuksia tai syöpähoito taustalla. On itsestään selvää, että potilaan ominaisuudet ja perusterveys vaikuttavat raskauden kulkuun.

[img src="http://www.duodecim.fi/xmedia/duo/duo14104.PNG" ng-click="openGallery(0)">
Kuva 1. Lapsen terveyteen vaikuttavat tekijät lahjamunasoluraskauksissa.

Joidenkin potilasryhmien riskit raskauden aikana ovat erityisen suuret. Turnerin oireyhtymää sairastavien naisten synnynnäiset sydämen rakennepoikkeavuudet ovat yleisiä, ja heidän aortan dilataation riskinsä on suurentunut. Pohjoismaisessa Turnerin oireyhtymää sairastavien naisten aineistossa, johon kuului 122 synnytystä lahjamunasoluhoidon jälkeen, raskaudenaikaista verenpaineen nousua tai pre-eklampsiaa esiintyi 35 %:lla ja vakavien raskauskomplikaatioiden esiintyvyys oli 3,3 % (23). Turnerin oireyhtymää sairastavan naisen riski kuolla aortan dissekoitumiseen on 2 % raskauden aikana tai synnytyksenjälkeisessä vaiheessa (24).

Toinen merkittävä taustatekijä on munasolunsaajien ikä. Suomessa THL:n tilastojen mukaan vuonna 2015 58,1 % lahjamunasoluhoitojen alkionsiirroista oli tehty yli 40-vuotiaille naisille. Suurin osa näistä naisista on 40 - 45-vuotiaita, mutta yksittäisiä hoitoja on Suomessa tehty 50 ikävuoteen asti. Yli 40-vuotiaiden naisten raskauksiin on yleisesti liitetty suuremmat riskit (25). Verrattaessa vanhimpiin ikäluokkiin kuuluvien lahjamunasolu- ja koeputkihedelmöitysraskauksia ainoastaan raskaudenaikaisen verenpaineen kohoamisen riski on munasolunsaajilla suurempi. Sen sijaan tilastollisesti merkitseviä eroja ei ole havaittu istukkakomplikaatioiden yleisyydessä, raskauden kestossa tai lapsen syntymäpainossa (22,26). Yli 50-vuotiaiden joukossa paitsi raskaudenaikaisen verenpaineen kohoamisen, myös sikiön kasvun hidastumisen esiintyvyys lisääntyy verrattuna 45 - 49-vuotiaisiin (27). Onkin hyvä pitää mielessä, että lahjamunasoluhoito on kehitetty auttamaan hedelmällisessä iässä olevia eikä postmenopausaalisia naisia.

Munasarjojen vajaatoiminta, vanhempi ikä tai ensisynnyttäjyys eivät kuitenkaan pelkästään riitä selittämään suurempaa raskaudenaikaisen verenpaineen kohoamisen riskiä lahjamunasoluraskauksien yhteydessä. Näyttää siltä, että geneettisesti vieras alkio aiheuttaa munasolunsaajalle immunologisen reaktion ja poikkeavan istukkakehityksen (28). Merkittävät histologiset ja immunohistologiset erot on todettu vertaamalla lahjamunasolu- ja koeputkihedelmöitysraskauksien istukoita. Tyypillisiä patologisia löydöksiä lahjamunasoluraskauksien istukoissa ovat krooninen desiduiitti, intervillosiitti ja iskeemiset muutokset (29,30). On ehdotettu, että HLA-yhteensovittaminen luovuttajan ja saajan välillä voisi vähentää saajan istukkapoikkeavuuksien esiintyvyyttä ja pre-eklampsian riskiä (30,31). On myös mahdollista, että POI-tilanteen immunologiset mekanismit voivat edistää lahjamunasoluraskauksien ja spontaanien raskauksien immunologisia eroja (30).

Raskaudenaikainen hypertonia on yleisesti yhdistetty sikiön kasvun hidastumiseen (SGA-lapset). Vaikka raskaudenaikaista verenpaineen kohoamista esiintyy kaksin - kolminkertaisesti, kun lahjamunasoluraskauksia verrataan koeputkihedelmöitysraskauksiin, SGA-lasten määrissä ei ole todettu eroja (20,21,32). Lahjamunasoluraskauksien pre-eklampsian taustalla saattaa olla omilla munasoluilla alkaneisiin raskauksiin nähden erilainen patofysiologia (33). Päätelmiä lasten syntymäpainosta pitää tehdä varovaisesti, koska monessa tutkimuksessa raportoidaan tuloksia yhdistetysti tuoreen ja pakastetun alkionsiirron jälkeen, eikä pakastetun alkion siirrosta syntyneiden lasten osuus ole yleensä tiedossa. Lasten syntymäpaino on pakastetun alkionsiirron jälkeen suurempi kuin tuoreen alkion siirron jälkeen, mikä saattaa vääristää tuloksia (18,19).

Pohdittaessa eri tekijöiden, kuten subfertiliteetin, oman tai vieraan munasolun tai kohdun, vaikutusta obstetrisiin tuloksiin on tuloksia verrattu myös sijaissynnytyshoitoon. Sijaissynnytyshoidossa tilanne on periaatteessa verrattavissa lahjamunasoluhoitoon eli alkio on immunologisesti vieras kantajalle. Luotettavaa tutkimustietoa aiheesta on vähän, mutta yleensä sijaissynnyttäjillä on raportoitu vähemmän komplikaatioita, esimerkiksi vähemmän raskaudenaikaisia verenpaineongelmia kuin munasolunsaajilla (34). Onkin spekuloitu, että terve lisääntymistausta ja optimaalisesti vastaanottokykyinen kohtu saattavat jotenkin kompensoida vieraan alkion aiheuttamaa poikkeavaa immunologista reaktiota kohdun sisällä (35).

 

Raskauden suunnittelu ja seuranta
Lahjamunasoluhoitoa suunniteltaessa pitää huomioida hedelmättömyyden syy, naisen yleisterveys, gynekologinen tilanne sekä ikä. Lahjamunasoluhoidon kannalta naisen hyvä terveys, normaalipaino ja normaali verenpaine ovat usein raskauden ennusteen kannalta tärkeämpiä kuin ikävuodet. Mikäli kohdun limakalvo reagoi huonosti estrogeenistimulaatioon, sitä kannattaa toistuvasti valmistella riittävän isolla estrogeenimäärällä. Potilaat, joilla on erityisiä raskausriskejä, on syytä lähettää perinatologin, sisätautilääkärin tai kardiologin arvioon. Turnerin oireyhtymää sairastavat muodostavat erityisen riskiryhmän. Jos Turnerin oireyhtymää sairastavalla naisella on huomattava synnynnäinen sydämen rakennepoikkeavuus tai havaitaan merkkejä nousevan aortan laajenemisesta, lahjamunasoluhoitoa ei suositella. Verenpaine on hoidettava tehokkaasti kuntoon ennen hoitoa. Uudet kansainväliset suositukset Turnerin oirehtymää sairastavien naisten terveysselvityksistä ennen lahjamunasoluraskautta sekä raskauden seurannasta on julkaistu syksyllä 2017 (36).

Raskaana olevalle munasolunsaajalle suositellaan huolellista seurantaa sekä neuvolassa että äitiyspoliklinikassa. On huomioitava, että ensimmäisen raskauskolmanneksen kromosomiseulonnassa tulee käyttää luovuttajan ikää äidin iän sijaan. Kajoamaton prenataalitutkimus (non-invasive prenatal testing, NIPT) on nykyään käyttökelpoinen myös lahjamunasoluraskauksissa. Pre-eklampsiariskin suurentumisen takia on harkittava pieniannoksisen asetyylisalisyylihapon käyttöä raskauden aikana (21).

Lopuksi
Riskiraskausleimasta huolimatta suurin osa lahjamunasoluraskauksista sujuu hyvin. Monisikiöraskauksia on ehdottomasti syytä välttää siirtämällä yksi alkio kerrallaan. Yhden alkion siirtostrategia on sitä tärkeämpi, mitä vanhempi saaja on tai jos hänellä on perussairauksia. Hoitoon tuleva nainen tai pari tarvitsee perusteellisen informaation raskauden riskeistä ja siitä, mitä tiedetään suomalaisista perheistä, joissa on lahjamunasoluhoidolla syntynyt lapsi. Väestöliiton lapsettomuusklinikan 15 vuoden munasolunsaajien seurantatutkimuksen mukaan kaikki vastaajat ovat olleet tyytyväisiä ratkaisuunsa käyttää luovutettuja munasoluja, ja kaikkien vastaajien mukaan lapsi on tuntunut omalta (37). Vanhempien avoimuus lahjamunasolujen käytöstä on vuosi vuodelta lisääntynyt, ja 61 % vanhemmista onkin kertonut tai aikoo kertoa lapselle, miten tämä on saanut alkunsa (37).

Ydinasiat
- Raskaustulokset luovutetuista munasoluista ovat alkionsiirtoa kohden paremmat kuin tavanomaisten koeputkihedelmöityshoitojen tulokset.

- Lahjamunasoluhoidossa sekä eri-ikäisten että eri indikaatioiden vuoksi hoidettujen naisten raskauden todennäköisyys on sama.

- Lahjamunasoluraskauksiin liittyy raskaudenaikaisen verenpaineen kohoamisen ja pre-eklampsian sekä synnytyksenjälkeisen verenvuodon riski.

- Ennenaikaisen synnytyksen ja pienen syntymäpainon riski on lievästi suurentunut tavanomaiseen koeputkihedelmöitysraskauteen verrattuna.

MARI SÄLEVAARA, LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
Fertinova Helsinki
VIVECA SÖDERSTRÖM-ANTTILA, dosentti, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
Felicitas Mehiläinen, Helsinki
sidonnaisuudet
Mari Sälevaara: Ei sidonnaisuuksia
Viveca Söderström-Anttila: korvaukset koulutus- ja kongressikuluista (Finox Biotech), luentopalkkio/asiantuntijapalkkio (Merck, Ferring)
Artikkelin tunnus: duo14104 (014.104)
© 2017 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim

 

Tuli tämmöinen ihan uunituore artikkeli vastaan, anteeksi kun tuolta toisilta palstoilta tänne tunkeilen, mutta ajattelin, että tässä mukavaa luettavaa palstan aiheeseen liittyen ja tätä artikkelia ei välttämättä pääse ilman tunnuksia lukemaan. Onnea kaikille raskautuneille ja tuleviin hoitoihin

 

Ovat kyllä alan huippuja ihan kansainvälisesti. Meillä lahjasiittiöt käytössä, joten monen palstalaisen ajatukset sivuaa omaa (ja puolison etenkin) tilannetta lahjasoluasiassa. Myös lahjamunasoluja aikanaan mietittiin, kun kahdesta ekasta IVF:sta niin huonot tulokset, siksi tämä asia on myös minun mielessä usein. Tämä artikkeli antaa mukavasti toivoa lahjasolujen suhteen. Tsemppiä kaikille hoitoihin!

 

@karhuemo75 kirjoitti:
"Takavasen ja muutkin jo lahjasolulla vanhemmaksi tulleet. Miten olette käsitelleet asian ettei solu ollut oma? Ja millaista psyykkistä työtä olette tehneet, että lapsi on alkanut tuntua omalta? Tällaiset asiat on alkaneet pyörä mielessä, ehkäpä onni pyyhkäisee ne alleen"


Pixabay Photo, CC0 - Creative Commons

Kiintymyssuhde alkaa tietääkseni ainakin normitilanteessa kehittyä äidin ja lapsen välillä jo raskausaikana. Meille psykologi kertoi tuosta prosessista aika hyvin. Tässä joitakin pointteja, joita muistamme:

• Psykologi ei puhunut lapsen vieraaksi tuntemisesta mitään - minusta kaikki ovat puhuneet, että lapsi tuntuu omalta. Tutkimukset (tätä lahjasoluhoitoa on tehty jo todella kauan) myös tukevat tätä - perhesuhteissakaan ei ole eroa. Monissa tutkimuksissa perhesuhteet, suhde lapseen, on jopa parempi kuin normiperheessä.
  
• Perhesuhteiden kannalta on erittäin tärkeää kertoa lapselle tämän alkuperästä pienestä pitäen ja puhua luovuttajalta mahdollisesti lapselle tulleista piirteistä ihaillen ja positiivisesti. Lapsen alkuperä ei siis ole "salainen" lähipiiriltä tai terveydenhoidossa, vaan siihen suhtaudutaan luontevasti. Toisaalta psykologi kertoi, että hyvin pian lapsen kasvaessa tästä asiasta tulee lapsen itsensä "kerrottavaa omaisuutta", eli lapsi itse päättää ja kertoo tästä niille ihmisille lähipiirin ulkopuolella, joille haluaa kertoa.
  
• Kiintymyssuhde kehittyy hiukan hitaammin lahjasolun saaneilla äideillä verrattuna normitilanteeseen. Raskaus edesauttaa kuitekin sitä ja lahjamunasolun kohdalla kiintymyssuhteen muodostuminen tapahtuu luontevammin kuin lahjasiittiöiden kanssa. Aika pian lahjasoluäidin kiintymyssuhteessa lapseen ei ole eroja verrattuna normitilanteeseen.
  
• Jo raskausaikana on tärkeää työstää surua siitä, ettei saanut biologista lasta. Tämä kuitenkin kaikki realisoituu lapsen synnyttyä, jonka vuoksi on suurempi riski synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
• Asiantuntijan kanssa asiaa voi työstää halutessaan. Varsinkin surua ja lapsettomuuteen liittyviä tuntemuksia / pettymyksiä kannattaa työstää, että on valmis vastaanottamaan suuren lahjan.

 

Kiitos Tupsuli tuosta hyvästä artikkelista!

Lapsen omaksi tuntemiseen pieni kommentti:
Minulla ei toki (vielä) ole omaa kokemusta asiasta, mutta mielessäni olen ajatellut että onhan adoptiolapsetkin omia - vaikka ei ole ensimmäistäkään tuttua geeniä eikä edesä tuota epigenetiikan tuomaa saati lapsen vatsassaan kantamisen ja synnytyksen tuomaa yhteenkuuluvuutta. Joten miksei sitten lahjasolulapsi tuntuisi omalta?
En tarkoita väheksyä asia psyykkisen käsittelyn tärkeyttä ja vähätellä kenenkään tuntemuksia. Mutta onhan lahjalapsi oikeasti oma! Ei sillä lapsella ketään muutakaan äitiä ole (näin minä olen viime aikoina muistuttanut itseäni, aina kun alkaa epäilyttämään että uskaltaako tuohon hommaan lähteä.)

Karhuemo75 mitä kuuluu, miten sun raskaus etenee?

 

Vähemmälle jäänyt tämän palstan seuraaminen.
Aletaan olla raskauden loppusuoralla tämän lahjasolulapsen kanssa.
Muutaman kerran raskauden aikana tullut ohimenevä suru siitä, että lapsi ei näytä vanhemmiltaan ja tietysti jännittää kuinka erinäköisiltä ehkä näytetään.. Mutta se ei ole muuttanut tunnetta siitä, että tämä vauva on meidän oma.
Onneksi lähdettiin kokeilemaan lahja-alkiolla, omilla soluilla lasta ei olisi saatu.
Todella kiitollinen olen luovuttajille, jotka tämän onnen ovat meille mahdollistaneet!

Lapsettomuus ja hoidot ovat kivinen tie, jotka aina jättävät jälkensä..
Stemppiä kaikille, niin raskautuneille, hoidoissa oleville ja niitä harkitseville!

 

Hei,

Uutena tänne kirjoitan. Löysin tämän ketjun kun etsin tietoa ja kokemuksia luovutetuista munasoluista sekä vertaistukea tilanteeseen. Itseellisenä olen tässä nyt vuoden verran yrittänyt tulla raskaaksi. Ikää on 37 vuotta. Heti alkuun löytyi ikävänä yllätyksenä endometrioosi, joka hyvin mahdollisesti on syy munasolujeni huonoon laatuun. 1xIVF ja 2xICSI takana, viimeisin ICSI tällä viikolla, mutta yksikään solu ei tällä erää hedelmöittynyt, ne harvat jotka aikaisemmin hedelmöittyivät olivat abnormaaleja eikä siirtoon asti olla päästy kertaakaan.

Lääkärin mukaan ei enää kannata omien solujen kanssa yrittää joten luovutetut munasolut nyt harkinnassa. Hieman ehkä vierastan ajatusta, että molemmat sukusolut tulisivat täysin tuntemattomilta, mutta lapsikaipuu taitaa tämän epäilyn voittaa. Ja teidän kirjoituksista käy ainakin ilmi, ettei kukaan ole asiaa ikinä katunut tai kokenut, ettei kiinnittyisi lapseen.

Lueskelin kokemuksia etsien tietoa Helsingin klinikoiden toiminta- ja laskutustavoista. Itse olen käynyt Felicitaksella ja olen ollut tyytyväinen heihin ja lääkärini on ihana, mutta nyt harkitsen silti klinikan vaihtoa kun vähän ymmärsin, että muualla voisi olla paremmat ehdot jos alkioita tuleekin vain yksi tai ei yhtään. Jos joku haluaisi kommentoida asiaa niin otan mielelläni kaiken tiedon vastaan. Rahaa kun on mennyt jo kiitettävästä, etenkin kun yksin näitä laskuja makselen, niin toivoisin tietysti mahdollisimman reilut ehdot.

Ennen munasoluluovutusjonoon ilmoittautumista odottaa luultavasti endometrioosin "saneerausleikkaus", joten kai tässä väkisin tulee vähän taukoa lapsettomuushoitoihin. Onko kellään kokemusta tällaisesta leikkauksesta?

Voimia kaikille!

 

Sukkis me olimme hoidossa Fertinovalla. Heillä oli ainakin silloin (-14) takuu, että jos ei tulee yhtään siirtoon kelpaavaa alkiota, hoito ei maksa mitään. Ja jos tulee vain yksi alkio, hinta olisi puolet. Kaksi alkiota tai enemmän olisi täydellä hinnalla. Tämä takuu sai meidät Fertinovan asiakkaiksi, mutta en tiedä mikä tilanne nyt on, kun hoidosta on jo monta vuotta. Tuo on kyllä asia mikä kannattaa selvittää etukäteen. Mutta suosittelen klinikkaa, meillä ihana 2 vee poika.

 

Sukkis me olimme hoidossa Fertinovalla. Heillä oli ainakin silloin (-14) takuu, että jos ei tulee yhtään siirtoon kelpaavaa alkiota, hoito ei maksa mitään. Ja jos tulee vain yksi alkio, hinta olisi puolet. Kaksi alkiota tai enemmän olisi täydellä hinnalla. Tämä takuu sai meidät Fertinovan asiakkaiksi, mutta en tiedä mikä tilanne nyt on, kun hoidosta on jo monta vuotta. Tuo on kyllä asia mikä kannattaa selvittää etukäteen. Mutta suosittelen klinikkaa, meillä ihana 2 vee poika.

Kiitos paljon tiedosta, pitää joo ehdottomasti selvittää asia etukäteen.

 

Sukkis me oltiin hoidoissa Ovumiassa viime syyskuussa luovutetuilla munasoluilla. Meillä seitsemästä solusta saatiin vain yksi alkio, muut lähtivät kehittymään epänormaalisti ja yksi ei edes hedelmöittynyt. Jouduttiin maksamaan munasolujen hinnasta vain puolet, kun saatiin vain tuo yksi.

Me ei hoksattu edes kysyä asiaa etukäteen, vaan kuultiin se vasta sitten maksuvaiheessa. En siis tiedä kaikkiaan heidän käytäntöjä. Ja alennus tuli tosiaan vain munasolujen hinnasta, muut tutkimukset yms piti maksaa kokonaisuudessaan, mutta oli se parin tonnin säästö silti merkittävä.

Meillä se yksi ainoa alkio kuitenkin kiinnittyi, ja odotellaan nyt poikaa syntyväksi toukokuun lopulla. Tähän asti on kaikki mennyt hyvin. Täytyy tosin sanoa, että mulla on ollut tässä raskauden aikana sellaista vierauden tunnetta. Että mahassa on toisen ihmisen lapsi. Yritän vain parhaani mukaan uskoa, että tuo tunne menee ohi viimeistään, kun vauva syntyy.

 

HEI KAIKKI VANHAT JA UUDET!

Mukavaa tulevaa kevättä kaikille. Näin se aika menee. Viime syksynä yhden alkion siirron jälkeen en tullut raskaaksi ja menimme sitten saman tien jonoon toiselle klinikalle. Siitä on kulunut ensi kuussa puoli vuotta, eli mahdollisesti kevään aikana pääsemme uuteen hoitoon.

Tämä on ollut hyvää aikaa, kun on saanut nollattua kaikki ajatukset pois lapsettomuushoidoista. Nyt olen alkanut taas miettiä tulevaa hoitoa ja sen onnistumista/epäonnistumista. Ehkä olen vahvempi tällä kertaa ja paineet tuskin ovat niin korkealla, koska tiedän miten hoito etenee.

Tsemppiä kaikille hoitoihin ja onnea plussan saaneille

 

@zammakko Kiitos kun jaoit tunteesi raskaanaolosta lahjasolulla. On kiinnostava kuulla että vierauden tunnettakin on. Hienoa, että uskalsit kirjoittaa siitä. Uskon, että itse kokisin myös vierautta (kaikenlaisten onnen tunteiden ohessa). Se kuuluu asiaan eikä sitä voi välttää. Tunteen tunnustaminen auttaa kasvamaan sinuiksi sen kanssa.

Itse en vieläkään ole tehnyt täysin lopullista päätöstä suuntaan tai toiseen. Alkaa kyllä ajatus raskaudesta tuntua yhä kaukaisemmalta. Käsittelen nyt lopullista lapsettomuutta - ainakin omiin soluihin liittyen.

 

Zammakko, mulla myös ajoittain samanmoinen fiilis, tuo vierauden tunne. Itse haluan uskoa, että "asiasta" kasvaa ulos. Kuitenkin asiaa on pakko miettiä jo ihan senkin takia..kun miettii kenelle kertoisi ja kenelle ei? Jotenkin tuntuu, että melkein ois helpompi lyödä tiskiin asia asiana, mutta onko sekään lasta ajatellen oikein?

Kuitenkin, on huojentavaa...olla raskaana eikä tästä vauvan alusta halua enää luopua. Itsellä siis viikkoja nyt 10+5.u

Zammakko, laitan sulle yv:n

Neppari, Kovasti onnea matkaan

Fridahelmi, tsemppiä päätöksen tekon? Vaikka vieraudentunne onkin välillä käynyt mielessä, uskon, että kaikki on tämän arvoista <3

Voimia matkaan jokaiselle joka tällä tiellä on

 

Sukkis mulla oli sama tausta kuin sulla, tosin endometrioosi löydettiin jo nuorempana mutta kun oltiin yritetty raskautta vuosi niin epäiltiin endometrioosin syyksi. Meille tehtiin ensin julkisella 3 IVF-hoitoa josta siirryttiin Fertinovaan. Siellä vielä 2 IVF-hoitoa omilla soluilla (koska saatiin aina muutama alkio) ja viimeisimpänä hoitona siis lahjamunasolu josta syntyi 2014 ihanan kaksospojat <3 Mulla on endometrioosi leikattu 2 kertaa joista viimeisin oli juuri ennen tätä hoitoa luovutetuilla. Leikkauksen jälkeen sammuteltiin kroppa 3 kuukaudeksi että toivuin leikkauksesta ja siihen perään hoito joka onnistui! Suosittelen

aniraz moikka sullekin pitkästä aikaa Ihana kun teilläkin vesseli jo taapero-iässä

 

Sukkis mulla oli sama tausta kuin sulla, tosin endometrioosi löydettiin jo nuorempana mutta kun oltiin yritetty raskautta vuosi niin epäiltiin endometrioosin syyksi. Meille tehtiin ensin julkisella 3 IVF-hoitoa josta siirryttiin Fertinovaan. Siellä vielä 2 IVF-hoitoa omilla soluilla (koska saatiin aina muutama alkio) ja viimeisimpänä hoitona siis lahjamunasolu josta syntyi 2014 ihanan kaksospojat <3 Mulla on endometrioosi leikattu 2 kertaa joista viimeisin oli juuri ennen tätä hoitoa luovutetuilla. Leikkauksen jälkeen sammuteltiin kroppa 3 kuukaudeksi että toivuin leikkauksesta ja siihen perään hoito joka onnistui! Suosittelen

aniraz moikka sullekin pitkästä aikaa Ihana kun teilläkin vesseli jo taapero-iässä

Kiitos johkunen viestistäsi ja todella hienoa kuulla, että teillä onnistui lahjamunasolulla <3

Kävin tällä viikolla uudella lääkärillä toisella klinikalla ja hän oli sitä mieltä, että voisi ehkä vielä kerran yrittää omilla soluilla. Pohti moneen kertaan ääneen, että mistäköhän oikein johtuu, ettei onnistu. Itse en oikein enää osa uskoa siihen, että onnistuisi omilla soluilla, enkä nyt oikein tiedä mitä tehdä. Neljästä hoidosta kuitenkin tuloksena yksi ainoa huonolaatuinen alkio, jota ei voitu pakastaa. En oikein osaa uskoa, että tulos paranisi tästä kovinkaan paljon. Rahakin alkaa olemaan tiukilla. Uudella klinikalla (Dextralla) on noin puolen vuoden jono luovutusmunasoluun (miksi siellä on jono mutta ei esim. Felicitaksella, tietääkö joku?), joten lääkäri laittoi mut jonoon ja sillä välin on aikaa miettiä, popsia taas jotain uusia lisäravinteita ja ehkä yrittää vielä viimeisen kerran taas uudella protokollalla. Onpahan taas ollut itkuntäyteinen viikko.

 

Sukkis me oltiin hoidoissa Ovumiassa viime syyskuussa luovutetuilla munasoluilla. Meillä seitsemästä solusta saatiin vain yksi alkio, muut lähtivät kehittymään epänormaalisti ja yksi ei edes hedelmöittynyt. Jouduttiin maksamaan munasolujen hinnasta vain puolet, kun saatiin vain tuo yksi.

Me ei hoksattu edes kysyä asiaa etukäteen, vaan kuultiin se vasta sitten maksuvaiheessa. En siis tiedä kaikkiaan heidän käytäntöjä. Ja alennus tuli tosiaan vain munasolujen hinnasta, muut tutkimukset yms piti maksaa kokonaisuudessaan, mutta oli se parin tonnin säästö silti merkittävä.

Meillä se yksi ainoa alkio kuitenkin kiinnittyi, ja odotellaan nyt poikaa syntyväksi toukokuun lopulla. Tähän asti on kaikki mennyt hyvin. Täytyy tosin sanoa, että mulla on ollut tässä raskauden aikana sellaista vierauden tunnetta. Että mahassa on toisen ihmisen lapsi. Yritän vain parhaani mukaan uskoa, että tuo tunne menee ohi viimeistään, kun vauva syntyy.

Kiitos zammakko rehellisestä vastauksestasi. Itsekin mietin tosi paljon asiaa ja tietenkin pelkään, että kokisin kuvailemaasi vierauden tunnetta lasta kohtaan. Aina silti palaan mielessäni siihen, että jos vaihtoehto on jäädä lapsettomaksi niin valitsen luovutussolun joka kerta. Ehkä mua myös hieman lohduttaa siskoni kertoma, että hän koki vierauden tunnetta biologista lasta kohtaan lapsen ensimmäisten elinkuukausien ajan. Että kesti aikansa "oppia tuntemaan" uusi ihminen. Onnea ja tsemppiä loppuajan odotukselle! <3

 

Sukkis, odotan lasta lahjasolulla, myös minulla oli alkuun tuota vierauden tunnetta. Mutta, olen käsitellyt kaikkia näitä asioita terapeutilla enkä enää tätä lasta vaihtaisi yhtään mihinkään mikä mukanani nyt on. Luulisin, että asia on olemassa, mutta käsiteltävissä.

Nyt 15+2

 

Ja olin, myös Dextrassa. Mullekin sanottiin tuo puoli vuotta solun odotus aika. Lopulta aika oli useamman kuukauden lyhempi. En toki tiedä tämän hetkistä tilannetta. Dextralla ainakin siirtävät blastoja, jolloin mahdollisuudetkin paranee. Suosittelen.

Dextralla on myös hoitotakuu, muistaakseni Felicitaksella ei, mutta en ole nyt ihan varma.

 

Kiitos Sukkis, Karhuemo75 ja muut! Miten muuten lapsettomuuden vaikeat tunteet (suru, viha, epäoikeudenmukaisuuden tunne) ovat näyttäytyneet lahjamunasoluraskauden aikana?
Pelkään, että en pääsisikään niistä eroon ja että lapsi tuntuisi vieraalta (myös esim. siksi, että se olisi geneettisesti mieheni mutta ei minun). Tavallaan pelkään, että lapsettomuuden tunnekokemus jatkuisi aina vaan.

 

Fridahelmi, olen käynyt läpi nuo kirjoittamasi tunteet. Mulla on yksi biolapsi, mutta kävin kyllä aika syvällä hoitojen aikaan tai oikeastaan kun kertaalleen lopetettiin hoidot. Kamala sanoa, mutta sekundaarinen lapsettomuuskin on yhtä tuskaa.

Luulen, että kielteiset ajatukset on käyty läpi. En enää mieti kovinkaan usein, että odotan lahjalasta. Vaan odotan minun omaa lasta. Alkuun ajattelin, "mitä muut ajattelee". ym. Nyt sillä ei ole enää merkitystä. Mä olen käynyt terapiassa näitä tunteita läpi. Kyllä rohkaisisin sinua lähtemään lahjasoluhoitoihin. Samalla rohkaisisin käymään tunteita läpi terapiassa kun niitä väistämättä tulee. Kyllä näidenkin tunteiden kanssa sinuiksi tulee.

 

Karhuemo75, kiitos kokemuksesi jakamisesta! Mullakin on yksi lapsi (jo lähes aikuinen), mutta vaikeaa tämä lapsettomuus on silti ollut.
Voinko laittaa sinulle yksityisviestin mikäli lahjamunasoluhoitoni etenee (olen nyt päätymässä siihen että kokeilemme sitä), olisi mukava vaihtaa kuulumisia ja jakaa tunnelmia?

 

Fridahelmi, totta kai voit laittaa viestiä

 

Hei! Täällä olisi yksi, joka kaipaisi vertaistukea tähän uuteen elämänvaiheeseen. Usean vuoden ajan olen lukenut lapsettomuuspuolen ketjuja ja nyt saa heittää kaivoon tuon ivf-ketjun lukemisen. Näyttää siltä, että tarvitaan lahjamunasoluja, jos lapsi halutaan... Tämä on vielä uusi ja tuore asia, mutta huomaan ajatusten kääntyvän siihen suuntaan, ettei lahjasoluilla tehty hoito ole pois suljettu asia.
Aika hiljaista on täällä keskustelu ollut...mutta jospa täällä joku muukin olisi.

 

FridaHelmi hienoa että ajatukset selkeytymässä! Tulehan tänne sitten kertoilemaan, miten homma etenee? Onko teidän klinikalla jonoa vai oletteko vielä edes klinikkaa valinneet?

Lumihiutale tervetuloa. Aika hiljaksiin täällä kirjoitellaan, mutta kyllä minä aikankin käyn täällä aina välillä kurkkimassa. Onko teillä siis kokeiltu jo IVF:t vai mikä sun tilanne on? Meillä vielä päätettiin kokeilla jälleen kerran "viimeinen" IVF yritys, ettei sitten jää mitään hampaan koloon. Itse olen jo ihan valmis luovutettujen solujen hoitoon, mutta mies vielä empii.

Muuten, osaako joku sanoa, että onko se psykologilla käynti pakollinen lahjasoluhoidoissa? Mun mies on ihan periaatteessa psykologeja vastaa, en tiedä miten saan sen psykologille narrattua!