Raskaustulokset
Euroopan tilastojen mukaan luovutetuilla munasoluilla aikaan saatavan raskauden todennäköisyys tuoresiirron jälkeen oli 48 % ja pakastetun alkion siirron jälkeen 36 %. Euroopassa siirretään yleisesti useita alkioita kerrallaan, joten joka neljäs raskaus on monisikiöinen (6). Suomessa siirretään yleensä vain yksi alkio kerrallaan, ja kliinisiä raskauksia on THL:n tilastojen mukaan raportoitu 28 - 37 %:n alkionsiirroista yhteydessä, kun tuoresiirrot ja pakastetun alkion siirrot lasketaan yhteen. Näistä raskauksista 20 - 30 % keskeytyy.
Raskaustulokset lahjoitetuilla munasoluilla ovat paremmat kuin omilla soluilla tehtyjen hoitojen jälkeen, koska munasolut saadaan nuorilta, terveiltä naisilta. Luovuttajan suurempi Müllerin tiehyitä surkastuttavan peptidin (AMH) pitoisuus ja suurempi munarakkuloiden, kypsien munasolujen ja kehittyneiden alkioiden määrä parantavat raskauden todennäköisyyttä (8). Todennäköisyys ei riipu saajan hoidon syystä eikä iästä ainakaan 45 ikävuoteen asti (9,10). Iäkkäänkin naisen kohtua voidaan hormonihoidolla valmistella alkion kannalta vastaanottokykyiseksi. Kohdun limakalvon vähintään 5 mm:n paksuuden on todettu riittävän raskauden alkamiseen noin 4 000 lahjamunasoluhoidon aineistossa (11). Siemennesteen laatu heikkenee miehen ikääntyessä, mikä huonontaa myös lahjamunasoluhoidon tuloksia, samoin kuin lahjamunasoluhoitoa saavan naisen ylipainokin (12,13).
Obstetriset ja perinataaliset tulokset
Tavanomaisiin koeputkihedelmöityshoitoihin, joissa käytetään omia munasoluja, liittyy suurentunut obstetristen komplikaatioiden, kuten raskaudenaikaisen verenpaineen nousun, raskausdiabeteksen, ennenaikaisuuden, sikiön pienipainoisuuden ja rakennepoikkeavuuksien riski (14,15). Kotimaisessa katsausartikkelissa selvitettiin vastikään ansiokkaasti mahdollisia taustalla olevia syitä koeputki- tai mikrohedelmöityksellä aikaan saatujen ja spontaanien raskauksien eroihin (15). Vaikuttaa todennäköiseltä, että tärkeä etiologinen tekijä on subfertiliteetti eli taustalla oleva hedelmättömyysongelma, mutta syyksi on epäilty myös munasarjojen hormonistimulaatiota ja laboratoriossa alkioihin kohdistuvia tapahtumia (16).
Mikä sitten on lahjamunasoluhoidon tilanne? Yleensä munasolu on peräisin hedelmälliseltä naiselta, jolla ei ole lapsettomuustaustaa. Munasolunsaajia ei ole stimuloitu kuten koeputkihedelmöityshoidoissa, mikä vähentää suprafysiologisten estrogeenipitoisuuksien haitallista vaikutusta kohdun limakalvoon (17). Saajan kohtua valmistellaan hormonikorvaushoidolla, yleensä samalla tavalla kuin tavanomaisessa koeputkihedelmöityshoidossa valmistellaan potilaita pakastetun alkion siirtoon. Pakastetun alkion siirrolla aikaan saataviin raskauksiin on puolestaan todettu liittyvän vähemmän ennenaikaisia synnytyksiä ja syntyneiden lasten pienipainoisuutta verrattuna tuorealkionsiirrosta seuranneisiin raskauksiin (18,19). Miten lahjamunasoluraskaudet siis sujuvat?
Raskaudenaikainen verenpaineen nousu. Jo 1990-luvulla kiinnitettiin huomiota munasolunsaajien suureen raskaudenaikaisen verenpaineen nousun ja pre-eklampsian riskiin (20). Ensimmäisessä suomalaisessa lahjamunasoluhoitoaineistossa raskaudenaikaista verenpaineen nousua esiintyi 31 %:lla munasolunsaajista. Vastaava luku verrokkiryhmässä, jossa oli tehty tavanomainen koeputkihedelmöitys, oli vain 14 % (20). Myöhemmin verenpaineen kohoamisen riskin suurentuminen on varmennettu toistuvasti. Tuoreessa systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin obstetrisia ja perinataalisia komplikaatioita laajassa aineistossa, jossa oli mukana 16 000 lahjamunasolu-, 118 000 koeputki- tai mikrohedelmöitys- ja miljoona spontaanisti alkanutta raskautta (21).
Yksisikiöisissä lahjamunasoluraskauksissa pre-eklampsian esiintyvyys oli 9,3 - 16,9 %, tavanomaisissa koeputki- tai mikrohedelmöitysraskauksissa 1,5 - 3,2 % ja spontaaneissa raskauksissa 2,4 - 3,8 %. Monisikiöraskaudet lisäävät kaikkien komplikaatioiden riskiä. Pre-eklampsian esiintyvyyden monisikiöisissä lahjamunasoluraskauksissa on raportoitu olevan 15,8 - 45,8 % eli kolminkertainen verrattuna tavanomaisiin koeputki- tai mikrohedelmöitysraskauksiin (21).
Synnytykseen liittyvät tapahtumat. Munasolunsaajat synnyttävät keisarileikkauksella useammin kuin tavanomaiset koeputki- tai mikrohedelmöityspotilaat (21). Eräässä tutkimuksessa 31,4 - 85,0 % yksisikiöisten ja 78,0 - 100 % monisikiöisten lahjamunasoluraskauksien synnytyksistä hoidettiin keisarileikkauksella (21). Syytä operatiiviseen synnytyksen hoitamiseen on tutkimuksissa harvoin raportoitu, mutta se liittyy todennäköisesti äidin ikään, ensisynnyttäjyyteen tai loppuraskaudessa esiintyviin raskausongelmiin. Synnytyksenjälkeisten verenvuotojen esiintyvyys on yksisikiöisissä lahjamunasoluraskauksissa 4 - 17 %, mikä on yleisempää kuin tavanomaisissa koeputkihedelmöitysraskauksissa (21). Munasolunsaajien synnytyskokemus on samankaltainen kuin muiden synnyttäjien, eikä koetun synnytyspelon riski ole suurentunut (22).
Neonataalitulokset. Ennenaikaisen synnytyksen riski on yksisikiöisissä lahjamunasoluraskauksissa 10,0 - 24,3 % eli suurempi kuin tavanomaisten koeputkihedelmöityshoitojen yhteydessä (5,9 - 18,9 %) ja spontaanisti alkaneissa raskauksissa (4,4 - 5,0 %) (21). Monisikiöisten lahjamunasoluraskauksien ennenaikaisuusriski on 29,8 - 83,0 % eli suurempi kuin verrokkiryhmissä. Myös riski syntyä pienipainoisena (< 2 500 g) on lahjamunasoluhoidon jälkeen lievästi suurentunut (21). Toisaalta sikiön pienipainoisuutta raskauden kestoon nähden (small for gestational age, SGA) ei ole todettu esiintyvän enemmän kuin verrokkiryhmissä (21).