"Epiteelisolujen muodostama tiivis kudos rajaa kaikkia kehon onteloita ja vapaita pintoja säädellen solujen ja nesteiden liikkumista elimistössä.
Helsingin yliopiston tutkimusryhmä on nyt osoittanut, että rintakudoksen epiteelirakenne kytkeytyy myös syöpägeenien toiminnan säätelyyn. Tutkimuksen tuloksena voi löytyä uusia rintasyövän kannalta merkittäviä syövän estogeenejä sekä hoidollisesti tärkeitä lääkekohteita.
Dosentti Juha Klefströmin tutkimusryhmän havainnot osoittavat, että epiteelisoluille tyypillinen tiivis ja järjestäytynyt kudosrakenne vaimentaa syöpägeenien toimintaa. "Syöpägeenit ottavat solusyklin säätelyn hallintaansa ja voivat pakottaa epiteelisolut lisääntymään.
Pahanlaatuisten solujen villi kasvu puolestaan voi rikkoa järjestäytyneen epiteelirakenteen. Emme kuitenkaan ole oikein tienneet missä järjestyksessä asiat tapahtuvat: käynnistääkö syöpägeeni solukasvun, jonka seurauksena epiteelirakenne rikkoutuu, vai tarjoaako ensiksi tapahtuva epiteelikudoksen rakenteen rikkoutuminen syöpägeenille otolliset olosuhteet villin solukasvun käynnistämiseen", Klefström selittää.
Hänen ryhmänsä tuore tutkimus tukee ajatusta, että kudoksen rakenteen rikkoutuminen tapahtuu ensin, sillä tiiviin ja järjestäytyneen epiteelirakenteen muodostus kykeni täysin estämään syöpägeeni c-Myc:n kyvyn aiheuttaa pahanlaatuista solukasvua.
Terveen, järjestäytyneen epiteelisolukon kyvystä estää syöpägeenien toimintaa oli saatu aiemmin viitteitä banaanikärpäsmalleista. Nisäkkäillä epiteelikudoksen aiheuttamaa syöpägeenivaimennusta ei kuitenkaan aikaisemmin ollut kyetty todentamaan. "Pystytimme asian selvittämiseksi niin kutsutun organotyyppisen rintaepiteelisoluviljelmän, jossa solut kasvatetaan muovipinnan sijaan kolmiulotteisessa tyvikalvogeelissä", Klefström kertoo. Tässä soluviljelymallissa rintaepiteelisolut kykenevät muodostamaan niille tyypillisen järjestäytyneen kudosrakenteen sekä tähän liittyvät fysiologiset rintaepiteelisolujen väliset liitokset samoin kuin tyvikalvoliitokset ja solupolaarisuuden. Nämä kaikki ovat keskeisiä fysiologisia tekijöitä epiteelisolujen kasvun ja ohjelmoidun solukuoleman, apoptoosin, säätelyssä.
Klefströmin ryhmän tutkimuksessa osoitettiin että kehittymätön ja vielä järjestystä hakeva epiteelirakenne on altis c-Myc-syöpägeenin aiheuttamalle pahanlaatuiselle kasvulle kun taas järjestäytymisen jälkeen solut kykenevät estämään c-Myc:n toiminnan.
Tutkimus osoitti myös, että Peutz-Jeghers-syndroomaan ja useisiin epiteelisyöpiin aiemmin yhdistetyllä LKB1-geenillä on keskeinen rooli järjestäytyneen epiteelirakenteen muodostumisessa. "LKB1:tä vastaavalla banaanikärpäsen Par4-proteiinilla tiedettiin olevan solupolaarisuutta sääteleviä vaikutuksia mutta aiemmin ei ole kyetty osoittamaan LKB1:n kytkeytyvän nisäkässolujen epiteelikudosrakenteen säätelyyn", kertoo Klefströmin ryhmässä työskentelevä tutkijakoulutettava, FM Johanna Partanen. LKB1:n poisto epiteelisoluista johti rikkonaisen, syöpägeenin kasvuvaikutuksille alttiin epiteelirakenteen muodostumiseen. "LKB1 voi siis olla eräänlainen epiteelirakenteen arkkitehti jonka suunnittelemat rakenteet kestävät jopa syöpägeenien iskut", vertaa Partanen.
Klefströmin ryhmän tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että epiteelirakenne kytkeytyy merkittävällä tavalla syöpägeenien toiminnan säätelyyn. Tutkimuksessa myös tunnistettiin uusia rintasyövän kehitykseen mahdollisesti liittyviä geenejä."