V
vierailija
Vieras
Miten monta tuntia nukutte yön aikana, kuinka teidän lapset nukkuu ja heräileekö öisin?
Ja teidän ikä?
T.19v lasta odottava
Ja teidän ikä?
T.19v lasta odottava
V
vierailija
Vieras
Itse nukun ehkä keskimäärin 7 tuntia yössä, mikä on minulle liian vähän. Iltaisin en kuitenkaan malta mennä nukkumaan lasten kanssa samaan aikaan, vaan haluan hiljaisen hetkeni 
Yöherätyksiä ei meillä ole kuitenkaan poikkeuksia (esim. hampaiden tulo, sairastelut, yökastelu) lukuunottamatta ollut kummankaan lapsen kanssa ensimmäisen vuoden jälkeen. Ensimmäinen lapsistamme oli itkuinen ensimmäiset kolme kuukautta ja nukkui tuon ajan huonosti, sitten alkoi nukkua melkein kokonaisia öitä. Toinen lapsi heräili koko ensimmäisen vuoden useamman kerran yössä, mutta toisaalta ei ollut mitenkään erityisen itkuinen/valvottava ihan pienenäkään. Minun kahden lapsen kokemuksellani jälkimmäinen oli rankempaa. Muutama kuukausi esikoisen kanssa meni erittäin vähillä unilla, mutta synnytyksen jälkeiset hormonit ja mahdollisuus nukkua päivällä auttoivat jaksamaan. Toisen lapsen kanssa valvominen oli rankempaa.
Lapset ja vanhemmat ovat toki tässäkin asiassa yksilöitä, mutta sanoisin, että omaa unentarvettaan normaalisti ja pikkuvauva-aikana ei oikeastaan voi verrata. Itse ainakin koin pärjääväni ja jaksavani pienen vauvan herätykset ja katkonaiset unet aika hyvin. Jos ns. normaalisti (ilman imetyshormoneja tai mitä lieneekään) yrittäisin pärjätä niin katkonaisilla unilla, ei varmasti onnistuisi.
T. Kolmekymppinen äiti
Yöherätyksiä ei meillä ole kuitenkaan poikkeuksia (esim. hampaiden tulo, sairastelut, yökastelu) lukuunottamatta ollut kummankaan lapsen kanssa ensimmäisen vuoden jälkeen. Ensimmäinen lapsistamme oli itkuinen ensimmäiset kolme kuukautta ja nukkui tuon ajan huonosti, sitten alkoi nukkua melkein kokonaisia öitä. Toinen lapsi heräili koko ensimmäisen vuoden useamman kerran yössä, mutta toisaalta ei ollut mitenkään erityisen itkuinen/valvottava ihan pienenäkään. Minun kahden lapsen kokemuksellani jälkimmäinen oli rankempaa. Muutama kuukausi esikoisen kanssa meni erittäin vähillä unilla, mutta synnytyksen jälkeiset hormonit ja mahdollisuus nukkua päivällä auttoivat jaksamaan. Toisen lapsen kanssa valvominen oli rankempaa.Lapset ja vanhemmat ovat toki tässäkin asiassa yksilöitä, mutta sanoisin, että omaa unentarvettaan normaalisti ja pikkuvauva-aikana ei oikeastaan voi verrata. Itse ainakin koin pärjääväni ja jaksavani pienen vauvan herätykset ja katkonaiset unet aika hyvin. Jos ns. normaalisti (ilman imetyshormoneja tai mitä lieneekään) yrittäisin pärjätä niin katkonaisilla unilla, ei varmasti onnistuisi.
T. Kolmekymppinen äiti
V
vierailija
Vieras
Onko ylipäätään minkään ikäisellä ennen kun sen lapsen saa?
Itse sain omat lapset 17v, 19v, 22v ja nuorena sitä jaksoi touhuta vaikka yöunet jäi vähäksi. Lapsista kasvanut reippaita. Sen sijaan tiedän monta iältään vanhempaa äitiä, jotka eivät ole suoriutuneet äitiydestä yhtä mallikkaasti
On. Jos on osallistunut muiden lasten hoitoon, tietää aika hyvin, mihin on ryhtymässä. Minulla ainakin oma lapsi osoittautui paljon helpommaksi kuin yksikään hoitolapseni oli ollut. Eipä se äidin iästä ole kiinni, tosin nuorelle niitä mahdollisuuksia toisten lasten hoitamiseen ei ole iän takia voinut tulla yhtä paljon kuin vanhemmalle. Tietysi jos se vanha odottaja on koko elämänsä sanonut hoitomahdollisuuksille "ei kiitos", on silloin se vanhakin aika tietämätön.Onko ylipäätään minkään ikäisellä ennen kun sen lapsen saa?
Itse sain omat lapset 17v, 19v, 22v ja nuorena sitä jaksoi touhuta vaikka yöunet jäi vähäksi. Lapsista kasvanut reippaita. Sen sijaan tiedän monta iältään vanhempaa äitiä, jotka eivät ole suoriutuneet äitiydestä yhtä mallikkaasti
V
vierailija
Vieras
No itse jatkan lapsen vauvavuosien jälkeen opintoja sairaanhoitajaksi ja tähän mennessä olen opintojen ohella työskennellyt päiväkodissa ja viikonloppusin tehnyt lapsenvahtikeikkoja. Silti se oma lapsi tuntuu ihan eriasialta, kun vuosien kokemus hoitolasten kanssa...
-ap
Riippuu aivan siitä miten on lapsia hoitanut. Minä olen asunut hoitolasten kanssa ja ollut se, joka yöllä herää antamaan maitoa. Hoitanut terveenä ja sairaana, käyttänyt lääkärissä ja neuvolassa, jne.
V
vierailija
Vieras
Noin kuusi tuntia yössä tulee unta itselle. Lapsi nukkuu kyllä hyvin, ei itkeskele tai muuta mutta syö kahden tunnin välein. Tätä kestänyt viitisen kuukautta ja kyllähän se väsyttää 
V
vierailija
Vieras
Mille mahdollisuuksille? Esim. omassa suvussani kukaan ei ole tehnyt lapsia sitten 90-luvun puolivälin, joten eipä sieltä ole tullut niitä hoitomahdollisuuksiakaan. Ja kaverit ovat joko lapsettomia tai sitten näiden lapset ovat aikuisia.
Ei se ole ollenkaan itsestäänselvää, että kaikilla on lähipiirissään ollut joku pikkulapsi, jonka kautta olisi oppinut tuntemaan ja tietämään lapsista jotain.
V
vierailija
Vieras
On sitä minkään ikäisellä. Ehkäpä sinäkin "muutaman yön" nukuttuasi huomaat, miten eletty elämä muokkaa ajatusmaailmaa moniulotteisemmaksi.Onko ylipäätään minkään ikäisellä ennen kun sen lapsen saa?
Itse sain omat lapset 17v, 19v, 22v ja nuorena sitä jaksoi touhuta vaikka yöunet jäi vähäksi. Lapsista kasvanut reippaita. Sen sijaan tiedän monta iältään vanhempaa äitiä, jotka eivät ole suoriutuneet äitiydestä yhtä mallikkaasti
V
vierailija
Vieras
Joo, iäkkäämmillä äideillä voi olla juurikin tuosta elämänkokemuksesta hyötyä ja nuorilla äideillä on taas jotain muita vahvuuksia, mitä vanhemmilla ei ole.
Tämä on +/-0 ja tähän päälle ihmisen tapauskohtaiset vahvuudet ja heikkoudet, jotka ikään liittymättä määrittelee kuinka siitä äitiydestä sitten suoriutuu.
-aloittaja
V
vierailija
Vieras
Sitä ajatusmaailmaa muokkaa monet muutkin tekijät, kuten elämän aikana koetut asiat. Joillakin niitä kokemuksia ja tapahtumia voi 19- vuotiaana olla jo paljon, 30- vuotiaalla yksitoikkoisen elämän eläneellä ei välttämättä niinkään paljon. Jälleen kerran kaikkea ei voi sanoa ikänumeron varaan.
Esim. Toinen parikymppinen on voinut saada kokemusta lastenhoidosta jo paljon, vaikka pikkusisarusten ammauksen kautta. Toinen nelikymppinen ei välttämättä koko elämänsä aikana ole lapsia hoitanut jolloin nuoremmalla luonnollisesti on enemmän elämänkokemusta aiheesta
V
vierailija
Vieras
Täällä puoli vuotiaan äiti joka nukkunut tähän mennessä öisin max. 7 tuntia yössä noin tunnin tai kahden pätkissä. Nukun päivällä aina kun vain voin ja silti väsymys jotain aivan järkyttävää. Mielestäni uni pienissä pätkissä on rankempaa kuin esim. 5 tuntia unta yössä yhteen putkeen.
Tsemppiä tulevaan vauva-arkea!
Tsemppiä tulevaan vauva-arkea!
V
vierailija
Vieras
Toki nuorellakin voi olla merkittäviä elämänkokemuksia, mutta eletyt vuodet näkyvät silti, halusit tai et. Elettyihin vuosiin kun mahtuu muun muassa psykologisten kehitystehtävien täyttymistä ja psyykkisen aikuisuuden saavuttamista, työ- ja opiskeluelämääkin ihan toisessa mittakaavassa ym. Pelkkä lastenhoitokokemus ei pätevöitä äidiksi. Vanhemmuus on niin paljon muutakin kuin hoitorutiineja. Jokainen tietenkin kasvaa vanhemmuuden matkan varrella vielä lisää, olipa äidiksi tulon ikä mikä tahansa.Sitä ajatusmaailmaa muokkaa monet muutkin tekijät, kuten elämän aikana koetut asiat. Joillakin niitä kokemuksia ja tapahtumia voi 19- vuotiaana olla jo paljon, 30- vuotiaalla yksitoikkoisen elämän eläneellä ei välttämättä niinkään paljon. Jälleen kerran kaikkea ei voi sanoa ikänumeron varaan.
Esim. Toinen parikymppinen on voinut saada kokemusta lastenhoidosta jo paljon, vaikka pikkusisarusten ammauksen kautta. Toinen nelikymppinen ei välttämättä koko elämänsä aikana ole lapsia hoitanut jolloin nuoremmalla luonnollisesti on enemmän elämänkokemusta aiheesta
Nuoruudessa ei ole mitään pahaa, mutta kiistatta nuoren ihmisen ajatusmaailma on paljon mustavalkoisempi kuin vanhemman (sen huomaa sinunkin teksteistäsi
). Se on ihan normaalia kehityskulkua.
V
vierailija
Vieras
Eivät he ole yhtään huonompia äitejä, jotka eivät ole aiemmin hoitaneet lapsia.
Enpäs puhunut mitään huonommuudesta, vaan tietämättömyydestä. Sinulla menee selvästi käsitteet pahasti sekaisin.
Aiemmin ketjussa joku väitti, ettei kukaan voi tietää, mihin on ryhtymässä kun lasta hankkii. Siteeraamassasi viestissä totesin, että riittävällä lastenhoitokokemuksella voi kyllä tietää, mihin on ryhtymässä. En siis ottanut minkäänlaista kantaa siihen, onko joku hyvä vai huono vanhempi.
V
vierailija
Vieras
V
vierailija
Vieras
Ihmisen kehitys päättyy noin 25 vuotiaana. Siihen asti ollaan raakileita oli sitten mitä hyvänsä elämässä tehnyt tai jättänyt tekemättä.
Iällä ei ehkä niin väliä. Mutta ammatti ja työ pitäisi olla. Ei tää maa kestä enää elätettäviä. Ja valitettava fakta on että äideistä liian moni syrjäytyy työelämästä lasten vuoksi ja se ettei ole ammattia tai edes työtä lisää riskiä. Joka siis on myös lasten kannalta huolestuttavaa. Yövalvomiset on sivu seikka. Vaikuttaa muutaman vuoden. Mutta ammatittomuus ja työelämästä syrjäytyminen voi leimata koko loppuelämän!!!
Iällä ei ehkä niin väliä. Mutta ammatti ja työ pitäisi olla. Ei tää maa kestä enää elätettäviä. Ja valitettava fakta on että äideistä liian moni syrjäytyy työelämästä lasten vuoksi ja se ettei ole ammattia tai edes työtä lisää riskiä. Joka siis on myös lasten kannalta huolestuttavaa. Yövalvomiset on sivu seikka. Vaikuttaa muutaman vuoden. Mutta ammatittomuus ja työelämästä syrjäytyminen voi leimata koko loppuelämän!!!
No onpa taas hienoja vastauksia aikuisilta(?) ihmisiltä 
30min-4h välein ollut meillä herätykset yöllä. Meidän esikoinen alkoi onneksi nukkua täysiä yöunia melko varhaisessa vaiheessa. Se oli pelastus. Esikoisesta kärsin jonkin asteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Meillä on molemmat lapset kärsineet koliikista. Nyt kun katsoo aikaa taaksepäin, niin toisen lapsen kanssa on ollut helpompaa, toki kun sitä kokemustakin asioista oli jo valmiiksi. Esikoinen alkoi kieltäytyä päiväunista ollessaan 8kk:n vanha. Kuopus tarvitsi päiväunet vielä 5-vuotiaanakin. Lapset ovat niin yksilöllisiä, että valmiita vastauksia minulla ei ole sinulle ap antaa.
30min-4h välein ollut meillä herätykset yöllä. Meidän esikoinen alkoi onneksi nukkua täysiä yöunia melko varhaisessa vaiheessa. Se oli pelastus. Esikoisesta kärsin jonkin asteisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.
Meillä on molemmat lapset kärsineet koliikista. Nyt kun katsoo aikaa taaksepäin, niin toisen lapsen kanssa on ollut helpompaa, toki kun sitä kokemustakin asioista oli jo valmiiksi. Esikoinen alkoi kieltäytyä päiväunista ollessaan 8kk:n vanha. Kuopus tarvitsi päiväunet vielä 5-vuotiaanakin.
Lapset ovat niin yksilöllisiä, että valmiita vastauksia minulla ei ole sinulle ap antaa.
V
vierailija
Vieras
Meillä kaks ensimmäistä nukkui hyvin jo pienestä asti, mutta tämä pienin nukkui pikku pätkissä heräten joka risahdukseen. Maitopulloa vaati joka heräämisessä ja sen myötä yöt olivat tosi katkonaisia. Unet tasoittui vasta kun vierotettiin yöpullo 8kk iässä pois, ja nyt reilu yks vuotiaana nukkuu täydet yöt. Itse olen nukkunut jo toista kymmentä vuotta pätkissä yöt, eikä muutosta näy... N. 5-7h tulee varmaan yhteensä yöllä nukuttua.
Raskausaika onneksi totuttaa meidät äidit yöheräämisiin, kun loppua kohti monesti odottajalla rupeaa paikkoja kolottamaan niin ne kivut herättelee meitä pitkin yötä...
Tsemppiä raskauteen
Raskausaika onneksi totuttaa meidät äidit yöheräämisiin, kun loppua kohti monesti odottajalla rupeaa paikkoja kolottamaan niin ne kivut herättelee meitä pitkin yötä...
Tsemppiä raskauteen
V
vierailija
Vieras
2-11 tuntia per yö, pahimmillaan 15 min. pätkissä ja parhaimmillaan läpi yön. Eka vuosi on molempien kanssa mennyt enimmäkseen 45 min. pätkissä, nyt kun nuorin on 3,5-vuotias niin ehkä puolet öistä saa nukkua häiriöttä, usein itkee unia tai kaipaa kainaloon. Lasten sairastaessa tulee enemmän valvottua kuin nukuttua yöllä.
V
vierailija
Vieras
Realismia vaan. Yöheräämiset on vaan yksi aikakausi josta selviäminen ei ole ikäriippuvaa vaikka ap kovasti maalaili että sillä on.No onpa taas hienoja vastauksia aikuisilta(?) ihmisiltä
.
On aika paljon isompiakin kysymyksiä mitä kannattaa pohti.
V
vierailija
Vieras
Ehkä selität myös, miten kehitystehtävä voi täyttyä, jos ihmiseltä puuttuvat vanhanakin sen täyttymisen edellyttämät kokemukset tietystä asiasta?Toki nuorellakin voi olla merkittäviä elämänkokemuksia, mutta eletyt vuodet näkyvät silti, halusit tai et. Elettyihin vuosiin kun mahtuu muun muassa psykologisten kehitystehtävien täyttymistä ja psyykkisen aikuisuuden saavuttamista, työ- ja opiskeluelämääkin ihan toisessa mittakaavassa ym. Pelkkä lastenhoitokokemus ei pätevöitä äidiksi. Vanhemmuus on niin paljon muutakin kuin hoitorutiineja. Jokainen tietenkin kasvaa vanhemmuuden matkan varrella vielä lisää, olipa äidiksi tulon ikä mikä tahansa.
Nuoruudessa ei ole mitään pahaa, mutta kiistatta nuoren ihmisen ajatusmaailma on paljon mustavalkoisempi kuin vanhemman (sen huomaa sinunkin teksteistäsi
