Mies myönsi että tahallaan satuttaa mua

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Helmililja29
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

Helmililja29

Vieras
Hän on tiennyt kauan että tarvitsen edes joskus kuulla että hän tykkää edes jostakin mun ulkonäössä, edes perseestä. Ei ole sanonut vuosiin. Nyt myönsi että kostaa sillä mulle . Joskus kyllä sanoi n. 7kk sitten että rakastaa mua, sitä ennen sanoi joka ilta, nyt 7kk ei ollenkaan. Sekin koska kostaa mulle.

Vittu kostaa minkä ?.. sen että olen stressaantunut ja väsynyt. Kun olen kaikkeni tehnyt tämän perheen eteen. Haistakoon vittu!!!
 
Riippumatta miehen mielipiteistä olisi varmaan järkevää pyrkiä eroon liiasta stressistä ja väsymyksestä niin tulisi itsellekin parempi mieli.

Työnjakoa ja priorisointia sen suhteen onko kaikki tekeminen aivan pakollista kuitenkaan jos vertaa siihen, että se voi johtaa ylirasitukseen...
 
Työnjakoa, anteeksi nyt vaan mutta millä ajattelit saada miehen tekemään oman osansa? Ihan mielenkiinnosta kysyn sillä .puhe ei auta, pyyntö ei auta, ei se jos itken väsyneenä. Ei huutaminen. Ei sen selittäminen että miten tämä vaikuttaa kaikkeen. Sit tekee jos suutun kunnolla ja käsken kuin lasta että laittaa heti ne tiskit. Mies vastaa ensin joo kohta (jos annan olla , ei laita niitä koskaan). Jos suutun kunnolla enkä anna periksi sitte laittaa tiskit. Mutta mä olenkin sitte nalkuttava ämmä. Ja itse tunnen olevani äiti miehelleni kun pitää vahtia että tekee, enkä halua olla äiti vaan vaimo

olisi vastuullinen ja tasavertainen aikuinen, eikä tollanen vastuuton ja itsekäs. Kyllä on järkevä pyrkiä eroon stressistä. Mutta kuka pesee pyykit ja tiskit ja imuroi joskus hiekat tms. Jos en minä. ei kukaan.

Jätin su-ti pyykit pesemättä.. ja tänään pakotin miehen nousee katsoo lapsille vaatteet jne. niin johan tuskaili että mitään ei löydy... no ei pitäisi olla yllätys että jos ei pese pyykkiä niin ei ne vaatteet tuu puhtaaksi. Mikä miehiä vaivaa?

Nyt asutaan paikassa josss meillä on oma pyykinpesukone.toi on ehkä vuoden aikana pessyt muutaman kerran pyykkiä (oikeasti mä laitan yleensä koneen joka päivä pyörii).

Aiemmin asuttiin kertostalossa silloin mies pesi pyykkiä, vaikka piti mennä perustuvalle. No mitään muuta se ei tehnyt silloinkaan.

Kai tässä täytyy lasten lemmikit myydää pois, se on vissiin ainoa keino vähentää mun työmäärää. Vai pitäiskö irtisanoa työpaikka ja ottaa karenssia? Ehkä mies sitten tajuaisi että en oikeasti jaksa?



Riippumatta miehen mielipiteistä olisi varmaan järkevää pyrkiä eroon liiasta stressistä ja väsymyksestä niin tulisi itsellekin parempi mieli.

Työnjakoa ja priorisointia sen suhteen onko kaikki tekeminen aivan pakollista kuitenkaan jos vertaa siihen, että se voi johtaa ylirasitukseen...
 
Tee lista kotitöistä.
Näytä se miehelle.
Annat myös hänen päättää mitkä on välttämättömiä kotitöitä. (Vaikka sun mielestä hiekat pitäisi imuroida joka päivä, niin se on vaan sun mielipide..)
Lisäätte listaan myös renkaiden vaihdot, auton huollot, viemäreiden putsaukset, haravoinnit, ikkunan pesut, jne.
Lasten nukutukset, ruuan laitot jne.
Merkkaatte myös lasten kotityöt johonkin ylös, ja pidätte niistä kiinni.

Sitten jaatte listan puoliksi.
Merkkaatte päivät milloin mitäkin on tehtävä.
Laitatte listanne seinälle ja merkkaatte aina kun työ on tehty.

Jos miestä ei kiinnosta tehdä osuuttaan, niin et tee sinäkään yhtään mitään, ja sillä selvä.

Ja jos ei yhteiselo ala sujumaan, niin muutatte erilleen.
Lopetat marttyyriyden. Ei se auta mitään. Ei kukaan sua pelasta vaikka poltat itsesi loppuun, ei kukaan tule estämään. Siinähän poltat itsesi loppuun. Romahdat, olet heikkohermo vihanen väsynyt ämmä. Eroatte ja mies saa lapset koska et vaan jaksa.

Nyt on aika olla Aikuinen. Seistä selkä suorana ja sanoa että tässä vaihtoehdot. Ei ole tarvetta huutaa tai romahtaa.

Mutta. Kerta olet jo huutanut, riehunut ja romahtanut, niin sun on myös kestettävä kun toinen käy saman läpi lisääntyvien kotitöiden myötä. Et itse ollut yhtään sen parempi. Vuosi-pari, nii kyllä se sit helpottaa.
Jos ei helpota, nii sit vaan eroatte, siinä ei ole mitään tekemistä millään rakkaudella tai historialla. Jos yhteiselo ei suju, nii sit ei vaan suju.
Itse en ainakaan aiokonut lapsieni oppia että isä/mies saa käyttäytyä noin parisuhteessa.
 
Meitä ihmisiä on niin monenlaisia.
Tekeekö mies yhtään mitään? Kysyn, koska mä en nyt ihan usko, että ei tee ikinä mitään, tai ei olisi ennen tehnyt.

Mun mies oli alussa melko vastahakoinen tekemään kotona mitään. Koska exänsä oli nalkuttanut kuinka tiskit on koneessa väärin, imurointi on tehty väärin, pyykit ripustettu kuivumaan väärin ja päiväpeittoa ei viikannut illalla niinkuin olisi kuulunut jne.
Minä taas en moisista viitsisi edes alkaa nalkuttamaan, riittää että jotain tapahtuu.

Että voisiko olla niin, että mies on alussa yrittänyt, mutta kaikki on tehty väärin mielestäsi?

En halua loukata sua nyt mitenkään. Mutta välillä pitää kurkata myös sinne peiliin, että olisiko siellä osa ongelmista.
 

Yhteistyössä