Huh! Täällähän on käynyt kuhina!
Onnea plussanneille
Paljon piti lukea ja että "pysyy kärryillä" ja tietenkin unohti puolet mitä piti kirjoittaa. Ehkäpä vaan omanapailen ja käyn uudelleen lukemassa ajatuksella viestit huomenna.
Elikkä. Täällä
kp 3/ 28 jos osasin oikein laskea. Outoa, niin normaali kierto että ihan piti itkeä. Ovikset pongailtu limoineen lämpöineen kaikkineen ja tikuteltu niin komia ovisplussat että ihan hirvitti. Mut silti alkoi menkat, vaikkakin olenkin normaalista kierrosta lähinnä onnellinen.
On ollu vähän hiljaiseloa täällä, olleet aika rankat ajat. Sairastuin itte vatsahaavaan, ilmeisesti tää kaikki saa mut stressaamaan tietämättänikin niin että vatsa ei sitten kestänyt. Helvetillinen kipu, en kyllä vihamiehellenikään soisi...
Ja samalla kaiken tän sairastamisen keskellä myös rakas mummoni meni yllättäen huonoon kuntoon ja joutui sairaalaan. Haimasyöpä diagnoosi, levinnyt maksaan ja keuhkoihin ja ilmeisesti nyt imusolmukkeisiinkin. Saattohoito-rumba on pitänyt ajatukset kaukana vauvahommista. Eikä tietenkään itkuittakaan ole selvitty, kun mummo alzhaimerista huolimatta supitteli mulle että "hän lähtee tuonne toiselle puolelle lähettämään teille vauvalähetystä, että on hänen aika antaa tilaa uudelle suvun jäsenelle." Eikä mummolle ole kerrottu mitään vauvahaaveista. Ikinä. Siinä sä lohdutteli minua kun räkä poskella porasin itkeä, toinen niin vakavana puhui että pakkohan se oli uskoa että se oikea mummo siinä, ei Alzheimerin tuomat ajatukset.
Niin paljon surua edessä, mutta silti sitä haaveilee että jospa se onnellisuuskin pian sieltä löytäisi tiensä tänne meille. Vaikka näiden luomumenkkojen myötä.