Toukotenavat 2017 <3 joulukuu

Jos tekee ite piparitaikinan niin eihän siihen tarvi laittaa inkivääriä mutta minä en ees tienny että niissä ja glögissä on sitä, en murehdi. Ekassa raskaudessa murehdin kyllä ja olin hirveän tarkka kaikesta. Oon syönyt maksalaatikkoakin pari lootaa tähän mennessä yhteensä. Siinä on A-vitamiinia aika vähän, koska itse maksaakaan ei ole kovin paljon. Mutta ei kannata jos itteä huolestuttaa. Oltiin jouluostoksilla ja yhdessä kaupassa oli inkivääripastilleja tarjolla, tai huomasin sen vasta kun olin suuhun laittanut. Sylkäsin vasta melkein loppuun imeskeltyä pois, kun ei jotenkin vaan maistunut enää. Miksi se inkivääri olikaan huono?

Mun pitäis ite soittaa rakenneultra-aikaa tammikuun alkuun. Jännittää kyllä kumpi siellä on! Nyt on viikkoja 17+3. Oon tuntenut joitain pieniä liikkeen tapasia, mutta en vielä kunnolla. Saiskohan joululahjaks pikku potkun..

 

Mukavia ru-kuulumisia täältä tasaisesti kasvava lapsonen, jolla rakenteet terveet. Nyt on jo kahteen kertaan sukupuolikin syynätty ja tytöltä hän tänäänkin näytti
Toivottavasti muillekin tulee ru:sta hyviä kuulumisia

Shagrathina ja muikku 20+3

 

Inkivääriä kovasti mietitty täällä. Itse alkuun kokeilin sitä pahoinvointiinkin, ja kerran join sellasen ihan mielettömän hyvän inkivääridrinksun ja tuli sairaan hyvä olo.

Sen takia se on Suomessa vältettävien listalla, koska ei oo tarpeeksi tutkittua tietoa. Niinkuin monet muutkin yrtit tms. Yleisesti maailmalla sitä käytetään kyllä raskauspahoinvointiin ja on yksi niistä keinoista, mikä voi oikeesti auttaa. Neuvolassa sanottiin että kunhan en litrakaupalla juo inkivääriteetä niin voi juoda. ja uskon että glögissä ja pipareissa on sitä kyllä tosi vähän.

Ihanaa joulun odotusta!

 

Heippa! Minäkin ajattelin hypätä mukaan jakamaan omia fiiliksiä tästä ensimmäisestä raskaudesta ja kuuntelemaan muiden kokemuksia.

28.5/PetraH/26/esikoinen/TYKS​

 

20+0, puoliväli saavutettu!

 

Neuvolakäynti takana . Meillä on tosi kiva tämä uusikin neuvolantäti. (Tai hassua sanoa täti kun hän on ehkä jotain 30v, eli vähän minua vanhempi ) Paino on noussut nyt yhteensä 3,9 kiloa, mikä oli hänen mielestään tosi hyvä määrä. Onneksi ei ollut ainakaan enempää kun lähtöpainoakin oli vähän liikaa... Nyt uskaltaa vähän enemmän jouluherkkujakin syödä, olin nimittäin varautunut paljon hurjempiin lukemiin. Verenpaineetkin oli hänen mielestään ihan esimerkillisen, Jes! Hb oli 120. Ja kuultiin sydänäänet ensimmäisen kerran . Pitihän siinä pari kyyneltä tirauttaa . Sykkeen oli +150. Mies halusi myös tulla mukaan, ihanaa että hänkin kuuli ne. (ja tietysti poika, joka totesi vaan että äiti nukkuu kun menin makuulle siihen vuoteelle ). Aamulla olin vatsallani kun heräsin, hassua että vielä tässä vaiheessa käännyn vahingossa niin... Vaikka todistetusti ei siis mitään vahinkoa aiheuttanut. Että sellaista. Kova mylläys taas mahassa menossa, minäpä jatkan kuulostelua

Kivaa alkavaa viikonloppua!

Niin ja tervetuloa PetraH, ja onnea

Sulkava_ ja masukki 19+6

 

Nyt on rakenne ultra takana, kaikki oli oikein hyvin pienellä pojalla
Spinaalista joku kyseli, minulla pelkkää hyvää sanottavaa! Kuopuksen synnytyksessä puudutuksen ajoitus meni nappiin ja vei kaikki supistuskivut. Ponnistuksen aikoihin tuntoa oli, mutta pahin terä pysyi vielä poissa. Synnytyksestä jäi muutenkin todella positiivinen muisto, ihana kätilö ja hyvä kivun lievitys.
Esikoisen synnytys oli ihan jotain muuta, ei kivunlievitystä ja kauhea kätilö... Pyysin silloin puudutusta kun sattui jo ihan kamalasti, kätilö vaan ovelta tokaisi, että ensisynnyttän kipu voi yllättää, mutta vielä on liian aikaista epiduraalille. Kävi vielä toisen kerran kertomassa (kun itkua väänsin) että ensisynnyttäjällä ei näin nopeasti mitään suurta vielä tapahdu kolmannella kerralla vilkaisi tilanteen peiton alla, ja sanoi "nyt reippaasti saliin, se syntyy nyt, ei tässä mitään puudutuksia keretä enään antamaan Salissa vielä käski lopettaa huutamisen kun ei se mitään hyödytä... Se oli kauhea kokemus, mutta onneksi kuopuksen kohdalla kaikki meni aivan toisin!

Mukavaa joulun odotusta kaikille mammoille, koitetaanhan ottaa rennosti!
Kolmonen* ja tyyppi 20+1

 

Hyi kamala Kolmonen millanen kätilö sulle on osunut! Tota mä ehkä kanssa vähän jännitän, että millanen kätilö omalle kohdalle sattuu osumaan. Jotenkin uskon tuntevani oman kehoni hyvin, enkä todellakaan kaipaa ketään kertomaan minkä verran mua sattuu tai ei satu. Ärsyttää sellainen vähättely, ihan kuin se äiti olisi aivan idiootti ja mistään mitään ymmärtämätön vaikka ensimmäistä kertaa synnyttäisikin.

Ai niin, mulla oli muuten rakenneultra ja kaikki hyvin! Ainoo negatiivinen juttu oli se, että kätilö ei ollut erityisen mukava. Aika tyly liukuhihnatyyppi joka ultrasi nopeasti, ei ollenkaan mulle sopiva persoonana. Mutta vauva oli ihana ja kaikin puolin terve!

 

Nyt on rakenne ultra takana, kaikki oli oikein hyvin pienellä pojalla
Spinaalista joku kyseli, minulla pelkkää hyvää sanottavaa! Kuopuksen synnytyksessä puudutuksen ajoitus meni nappiin ja vei kaikki supistuskivut. Ponnistuksen aikoihin tuntoa oli, mutta pahin terä pysyi vielä poissa. Synnytyksestä jäi muutenkin todella positiivinen muisto, ihana kätilö ja hyvä kivun lievitys.
Esikoisen synnytys oli ihan jotain muuta, ei kivunlievitystä ja kauhea kätilö... Pyysin silloin puudutusta kun sattui jo ihan kamalasti, kätilö vaan ovelta tokaisi, että ensisynnyttän kipu voi yllättää, mutta vielä on liian aikaista epiduraalille. Kävi vielä toisen kerran kertomassa (kun itkua väänsin) että ensisynnyttäjällä ei näin nopeasti mitään suurta vielä tapahdu kolmannella kerralla vilkaisi tilanteen peiton alla, ja sanoi "nyt reippaasti saliin, se syntyy nyt, ei tässä mitään puudutuksia keretä enään antamaan Salissa vielä käski lopettaa huutamisen kun ei se mitään hyödytä... Se oli kauhea kokemus, mutta onneksi kuopuksen kohdalla kaikki meni aivan toisin!

Mukavaa joulun odotusta kaikille mammoille, koitetaanhan ottaa rennosti!
Kolmonen* ja tyyppi 20+1

Tykkäys hyville ultrauutisille, onnea! Ja muillekin jos en ole muistanut onnitella... Aika karu tuo ensimmäinen synnytys, hui mikä kätilö . Onneksi toinen kerta oli jo miellyttävämpi!

 

Onnea Maya, ihanaa kun tulee näitä hyviä uutisia! Ihme henkilökuntaa... Eikö kannattaisi vaihtaa alaa jos oikein leipääntyy työhönsä. No joo, ei se niin yksinkertaista ole. Mutta kyllä tämä työ jos mikä tarvitsisi yksilöllistä ja empaattista suhtautumista

 

Eka synnytys oli kyllä kauhee, ehkä sen kivun olisi vielä kestänyt, mutta se vähättely löi kyllä todella maihin... Kuopuksen synnytyksessä kätilö sanoi heti, että äiti on kivun asijantuntija ja hän ehdottaa/kertoo kivunklievitys vaihtoehdot tilanteen mukaan. Tälle kätilölle kyllä 10+ Sanoinkin synnytyksen jälkeen, et näitähän vois käydä pyöräyttämässä vaikka viikon välein

 

Niin ja onnea kaikille hyvistä ultra ja neuvola kuulumisista

 

Poks, poks, poks 20+0!!

Ihanaa, ei voi muuta sanoa

Sulkava_ ja rakas pieni potkivat masukki

 

Rakenneultrassa perjantaina oli kaikki hyvin! <3 Mitat vastasivat kätilön mukaan hyvin viikkoja. Painoa vaavilla oli 319g

Koko raskauden ajan vallinneen poikaolon voi vaihtaa poikalupaukseksi! Isosisko 5v saa siis pikkuveljen

Vointi on uskomattoman hyvä, käyn kaks kertaa viikossa bodypump tunnilla ja reippaita lenkkejä koiran kanssa. Tällä viikolla kävin pitkästä aikaa yksin uimassa matkaa, se olis niin ihanaa säännöllisesti! jatkuispa olo näin hyvänä vielä pitkään!

Toinen neuvolakäynti on 23.12. Edellisestä onkin jo aikaa (9+vkolla) ja neuvolalääkäristäkin saman verran (10+2).

Kastehelmi ja Onni 20+3

 

Oih, täällä on jo monta rakenneultra kuulumista tullut. Hyviä taisivat olla. Itsellä tämä vasta välipäivinä. Mutta on tässä tekemistä joulun valmistelussa ettei juuri kerkeä päiviä laskea

"Toivottavasti on terve"-lause vähän ärsyynnyttää. Tai ei ehkä niinkään. Mutta mä meen jopa sillä periaatteella että otetaan se vastaan mitä tulee. Mun vahimmalla on nyt vihdoin todettu aivoperäinen rakennehäiriö nyt 9-vuotiaana. Arvioitu että on syntynyt raskausaikana. Kaikkia oireiluja on ollut. Toki ei kehitysviivästymiä ym. Hienosti kun kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Seurataan vain tarkoin. Refluksi, näköhäiriöt, paha migreeni olleet aina. Kun olen tätä läpi käynyt niin en voi sanoa enää "että kunhan on terve". Eli ihan mitä vain voi ilmetä myöhemminkin tai raskausaikana. Elkää kukaan ottako tätä tuomitsevana tai syyttävänä. Itse vain koen näin kaiken tämän jälkeen. Poika on kaikesta hankaluuksista huolimatta fiksu ja pärjää hyvin. Niin sinnikäs esikoispoika

Mä oon muutes takuuvarma jo ettei mun lähete äitipolille sokerirasituskokeen tuloksien takia ole lähetetty. Mulla oli kuitenkin 2 arvoa pielessä ja mitään aikaa ei ole tullut. Vai olisiko voineet yhdistää sen tuohon rakenneultra-aikaan. Sittenhän mun täytyy päästä myös lääkärille samalla Toivottavasti näin!

Raida ja mini 18+5

 

Onnea kaikille hyvistä ultrakuulumisista! Meillä ylihuomenna, ei malttaisi odottaa.

Mun mielestä on ainakin ihan ok "toivoa" sukupuolta Kun harvoin se nyt kuitenkaan tarkoittaa sitä, että se toinen olisi sitten jotenkin pettymys tai ei-haluttu. Mä olen tässä raskaudessa välillä "toivonut" tyttöä, välillä toista poikaa. Nyt mitä lähempänä tuo ultra on, niin sitä vähemmän se sukupuoli enää on sillä tavalla mielessä - sitä vaan toivoo että vauvalla olisi kaikki hyvin. Aika usein nykyään kuulee tuotakin mistä Rai-da just kirjoitti, ettei saisi enää sanoa että "kunhan on terve". Ymmärrän kyllä Rai-dan pointin hyvin, mutta kyllä silti ajattelen, että kai sitä lähtökohtaisesti vanhempana saa kuitenkin toivoa sitä, että omalla lapsella olisi asiat mahdollisimman hyvin. Eikä se jälleen kerran kuitenkaan tarkoita sitä, että mahdollisesti jollain tavalla sairas lapsi olisi sitten kuitenkaan yhtään vähemmän rakastettu. Jos tajuatte mitä tarkoitan enkä millään pahalla sano

No juu. Mä en tiedä miten saisi huomenna ajan kulumaan että maanantai tulisi mahdollisimman nopeasti Onneksi on jo kymmeneltä se meidän aika. Ennen sitä tosin vielä diabeteslääkärin ja kätilön vastaanotot, en taas tajua miten pystyn niissä keskittymään yhtään mihinkään kun odotan vaan sitä ultrausta!

Täällä on muuten liikkeitä alkanut nyt tuntua paljon aiempaa enemmän aika hentoja ne vielä usein ovat, mutta tuntuvat kyllä monesti kädellekin ja mieskin on saanut niitä tuntea. Yks ilta tuli peräkkäin pari niin napakkaa potkua että melkein säikähdin Näitä kunnon potkuja onkin kyllä ollut ikävä.

Pupumama ja Pottu 19+5

 

Ultrassa kaikki hyvin, painoa melkein 400 g. Musta tulee ihan oikeasti äiti!

 

Meillä oli tänään rakenneultra ja kaikki näytti hyvältä! Ainoa vaan kun tyyppi pötkötteli koko ultrauksen ajan samassa asennossa selkä ylöspäin että jäi jotkut virtaukset kunnolla näkemättä. Nekin tosin vaikutti olevan ihan kunnossa, mutta pitää silti mennä meidän joululoman jälkeen eli 3 viikon päästä käymään uudestaan että varmistetaan vielä sekin asia. Vilkkaasti hän kyllä liikutteli käsiä ja jalkoja mutta sitä asentoa ei suostunut vaihtamaan vaikka melkein 45 minuuttia ultrattiin Istukka on taas etuseinässä eli sen takia liikkeet on tuntunut aika hentoina. Muutenkin kyllä tuntunut vähän rauhallisemmalta tapaukselta tämä kuin isoveljensä.

Niin, ja tytöstä tuo lääkäri puhui... Taas osui äidinvaisto oikeaan, viimeksi oli poikaolo ja poika tuli, nyt ollut enemmän tyttöolo. Ihanaa <3

Ja poksuakin tässä voisi, puoliväli ja 20+0!!

 

Onnea Pupumama!  Onhan se tavallaan kiva päästä uudestaan ultraan tyttöä ihailemaan

Ja onnea Vauveli vanhalle! Liikutuin niin tuosta viestistäsi, olen kovin onnellinen teidän puolesta

Huomenna rakenneultra . Aapuuaaaa!!!! Vaikka täytyy myöntää etten ole sitä vielä hirveästi jännittänyt. Enemmän mua jännittää miten pärjätään pojan kanssa täällä kaksi yötä kun mies lähtee huomenna sinne työreissuun . Mä vaan olen tällainen säälittävä 26v että pelkään iltaisin "yksin" kotona, varsinkin täällä omakotitalossa
Mutta eiköhän se ultrajännityskin tässä vielä nosta päätään. Ja kyllä, toivon vaan että kaikki olisi hyvin. Sukupuoltahan ei aiota edes kysyä

Mun sisko kävi meillä eilen ja sanoi ettei mun maha ole hänen mielestään kasvanut paljon ollenkaan. Että kiitti vaan, en mä kyllä näin lihava ole normaalisti ollut vaikka vähän ylimääräistä onkin... Kaikki muut on sanoneet mun mahaa isoksi. Ehtiihän tuo vielä kasvaa sellaiseksi ihanaksi palloksi

Toissapäivänä tuntui huonosti liikkeitä. Vasta myöhään illalla tunsin ensimmäiset muksaukset, ehti kyllä jo huoli tulla. Onneksi taas tökkii mua tuttuun tapaan . Voikaa hyvin!

Sulkava_ ja masukki 20+2

 

Mulla tulee tästä eteenpäin muutenkin ultrauksia 4 viikon välein ja sitten 30. viikolta lähtien 2 viikon välein ja loppuvaiheessa vielä viikon välein ellei useamminkin Pääsee siis näkemään pikkuista usein Ainoa hyvä puoli kun sairastaa diabetestä...

Tsemppiä teillekin ultraan! Ja yksinoloon kotona Kyllä muakin aina vähän pelottaa olla yksin jos mies on poissa, vaikka asutaankin kerrostalossa. Mulla on niin vilkas mielikuvitus

 

Mekin käytiin tänään ultrassa. Kaikki hyvin, pienellä painoa jo yli 200g ja sukupuolikin saatiin tietää. Olo tosi huojentunut. Tää oli tämmönen ylimääräinen yksityisellä käynti. Viikkoja nyt 17+5 ja ru:hun vielä niin paljon aikaa niin halusin mielenrauhan takia käydä. Aamulla tilasin ajan ja lounasaikaan oltiin jo käyty, ei tarvinu asiaa turhan kauaa jännitellä.

 

Meillä oli tänään rakenneultra ja kaikki näytti hyvältä! Ainoa vaan kun tyyppi pötkötteli koko ultrauksen ajan samassa asennossa selkä ylöspäin että jäi jotkut virtaukset kunnolla näkemättä. Nekin tosin vaikutti olevan ihan kunnossa, mutta pitää silti mennä meidän joululoman jälkeen eli 3 viikon päästä käymään uudestaan että varmistetaan vielä sekin asia. Vilkkaasti hän kyllä liikutteli käsiä ja jalkoja mutta sitä asentoa ei suostunut vaihtamaan vaikka melkein 45 minuuttia ultrattiin Istukka on taas etuseinässä eli sen takia liikkeet on tuntunut aika hentoina. Muutenkin kyllä tuntunut vähän rauhallisemmalta tapaukselta tämä kuin isoveljensä.

Niin, ja tytöstä tuo lääkäri puhui... Taas osui äidinvaisto oikeaan, viimeksi oli poikaolo ja poika tuli, nyt ollut enemmän tyttöolo. Ihanaa <3

Ja poksuakin tässä voisi, puoliväli ja 20+0!!

Mulla on myös istukka etuseinässä enkä ole mielestäni tuntenut vielä liikkeitä. Tänään on 20+5 joten malttamattomana odottelen. Ultrassa sanoivat että voi vielä mennä pari-kolme viikkoakin että tunnen jotain.

Tietysti kun on ensikertalainen niin ei oikein tiedä onko mahassa tuntuvat muljahdukset/jotkut jutut liikkeitä vai jotain suolijuttuja vai mitä. Lähes koko ajan mahassa tuntuu jotain normaalista olotilasta poikkeavaa.

Sain tukivyön käyttöön. Olin yksi päivä niin kipeä että konttasin rappuset. Onneksi oli vapaapäivä silloin. Paikkojen löystymisestä kuulemma johtuu. Siinä meni pari yötä istualteen kun en pystynyt makaamaan kipujen takia. Saas nähä mitä ennen toukokuuta ehtii vielä tuntea.

 

Ei minusta väärin ole toivoa tervettä. Toivoohan sitä itsellekin.

Missä vietätte joulunne? Meillä kun on jo omaa väkeä, tulee helpoiten joulu vietettyä omassa kodissa. Viime vuonna omat vanhempani olivat meillä. Tänä jouluna olemme vain omalla porukalla. Miehen perheen luokse ei oikein edes harkita kun en jaksaisi siellä kokonaista aattoa viettää

Raida ja mini 19+0

 

Kauhean pitkältä tuntuu odottaminen tuonne rakenneultraan (vajaa 2 vk vielä).Haluaisin kovasti jo kertoa raskaudesta laajemmin,esim töissä,mutta en viitsi ennen tuota ultraa kun kauhean epävarma olo,että onko siellä mitään elävää kun en kertakaikkisesti mitään liikkeitä tunne Toki viimeksikin ultrassa kaikki oli ok,mutta siitä jo aikaa.Kaikenlaista jomotusta ja vihlontaa on kyllä vatsan seudulla mutta oon kuitenkin ymmärtänyt ettei liikkeet minkäänlaisina kipuina tai epämiellyttävinä tuntemuksina pitäs tuntua..nyt siis 18+6.Ja ymmärtääkseni istukka ois takana niin sitäkin oon miettiny että kun aina sanotaan että sillon pitäs aikasemmin vaan liikkeet tuntua..
Hyvänä asiana edelleen se,että ruuasta pystynyt jo nauttimaan ja hieman jaksavampi olo.Enenevissä määrin oireena (lueskelin jostain et kuuluu asiaan)välillä runsaskin nenäverenvuoto(aamusin),jännä vaan kun normaalisti ei mulla koskaan semmosta oo

 

Ihana lukea täältä kaikkien kuulumisia ja intoa Itellä niin lähellä vielä edellisen raskaus ja se esikoisen odotus oli jotenkin niin ainutkertaista. Ei vielä tiennyt mitä odottaa Vitsi vitsi. No, eihän sitä kyllä ihan tiedä nytkään, vauvat on varmasti niin erilaisia ja ei ole kokemusta vielä siitä että on kaksi lasta. Tämä raskauskin on ollut niin erilainen, tosi vähän mitään vaivoja (paitsi alun pahoinvointi), ei radia niin kuin edellisessä, painoa tullut paljon vähemmän, ei samanlaista pissahätää ja jatkuvaa nälkää (nämä kaikki edelliset taitaa liittyä radiin), ei niin paljon selkä- ym. vaivoja eikä ole tarvinnut olla töissä vaan äitiyslomalla.

Mulla on rakenneultra vasta viikolla 21 eli 10. tammikuuta, mutta jaksan odottaa kyllä. Mulla on sukupuolesta tietty olo, mutta voin olla ihan väärässäkin! Katsotaan osuuko oikeaan.

Me ollaan myös jouluna kotosalla oman pikku perheen kesken. Osui tämä muutto tähän, niin kunhan saadaan koti jotenkuten kuntoon. Sitten vaan syödään hyvin ja nautitaan olostamme. Muuton takia en ole miehelle vieläkään päässyt etsimään joululahjoja, kääk! No, vielä ehtii, eikä me kyllä ressata lahjoista. Kunhan on toisemme ja kaikki hyvin. <3

Muoks. Niin joo, liikkeet tuntuu nyt hyvin! Oli ihana hetki yks ilta, kun esikoinen halus nukahtaa pää mun mahan päällä (on hirveesti halunnut olla mahan päällä nyt, eikä siis tietoisesti voi ymmärtää raskautta kun on vasta hieman vajaa 9 kk) ja siinä ollessaan vauva alkoi jyskyttämään ekaa kertaa oikein kunnolla pojan päätä vasten.

-Pähkinäpuu ja pikku piipero 18+0