Kiva, että oot saanut puhuttua ja muutenkin olisi hyvä tietää, jos olisi jotain periytyvää tai muuten sun omaan yritykseen ja vaikka hoitoihin vaikuttavaaMie oon puhunut tästä asiasta hyvin avoimesti äitini kanssa (hänenkin raskaaksi tulot on kestänyt pikkusisaruksieni kohdalla vähän kauemmin, niin oli luontevaa kysellä onko hänen munasarjojaan ultrattu ja löytynyt sieltä mitään, sainko minä helposti alkuni jne) ja on kyllä vähän tuskallista kun hänkin odottaa ja toivoo ja kyselee. Ja kun mitään kerrottavaa ei ole Muut ei onneksi kysele.. Töissä jotkut saattaa vähän vitsillä aina heittää, mut pitää vaan kiskoa hymy huulille ja sanoa hehe niin varmaan.
Mä en oo ite äitini kanssa väleissä ja hyvä niin, nyt ei just jaksaisi hänen turhanpäiväistä vihaa ja piikittelyä kaikesta. Äitini on saanut minut 19 vuotiaana, välissä yksi kaavinta jostain syystä, seuraavan 22 vuotiaana ja viimeisen 34 vuotiaana, että hänellä ainakin wörkkii..
Tuskallista nimenomaan nuo kyselyt, kun itsekkin niiin haluais sanoa että kyllä tulee
Meillä kyselijöitä tosiaan niin paljon, että voi olla että kerron vaikseuksita poliklinikkakäynnin jälkeen, kun jotain on selvinnyt. Mä en vaan jaksa tätä kaksoiselämää