Piinapäivinä tarkkailen jokaista kehon liikettä ja vertailen edellisiin kuukausiin. Joskus päätän etten testaa ennen kuin menkat on myöhässä ja yritän sen pitää, usein ei pidä (mutta teem testin salassa mieheltä
) ei pidä..jännitän ja kuulostelen sisäistä tunnetta olisinko raskaana.
Ton sisäisen tunteen kuulostelu liittyy viime vuoden marraskuuhun, jolloin olin sisäisesti niin rauhallinen ja varma, että olisin raskaana, isänpäivän aamuna tein testinkin, jotta olisi miehelle lahja. Mutta testi silloin nega, uskoin silti raskauteen ja tein testin menkkojen alkamispäivänä tai sitä seuraavana uudestaan, jolloin sain haamun.
Naiset! Se tunne on mahtavin ikinä, kun voi kertoa, että "myöhäistä isänpäivää"!
Itkuja pidäteltiin, meillä oli silloin sukulaispoika yökyläilemässä.
Onni loppui samana päivänä tuhrutteluun ja parin päivän päästä todella kivuliaisiin menkkohin tai keskenmenoon..kemiallinen vai mikä sitten olikaan.