Taaperon uni- ja syömishäiriöt

[vierailija]

Taapero 1v 9kk ja erittäin raskas hoidettava. Suurimman osan päivästä roikkuu äidin lahkeessa, on pelokas ja ujo eikä leiki muiden lasten kanssa. Suurimmat ongelmat liittyvät ruokailuihin ja nukkumiseen. Unikoulusta huolimatta ei osaa nukahtaa yksin vaan karkaa sängystä ja huutaa itkien kunnes oksentaa. Vanhemman on siis maattava lapsen vieressä niin kauan kuin hän nukahtaa. Ei puhu vielä sanaakaan eikä tunnu osaavan pyytää ruokaa tai juomaa itse. Päivällä ruokailurytmit ovat selkeät eli 5 ruokailua päivässä. Taapero valkkaa ruokia, huitoo kädellään haarukkaa ja kieltäytyy syömästä ruokailuaikana. Puoli tuntia siitä kun ruokailu on ohi hänelle iskeekin kauhea nälkä ja sitten alkaa kiukuttelu sekä huutaminen.
Nykyään emme anna ruokaa vaan odotetaan seuraavaan ruokailuun. Silloin hoidosta tulee raskasta, lapsi kiehnää jatkuvasti ympärillä ja narisee. Ruokaa ja juomaa tarjotaan monipuolisesti aina ruokailulla ja juomista ruokailujen välillä. Silloinkin heittelee ruokia lattialle eikä tunnu tottelevan mitään käskyjä tai kieltoja.

Illalla nukkumaan meno on rumbaa. On säännöllinen rytmi, kylpy, iltapala, hampaanpesu ja iltasatu. Hampaanpesu menee pakottamalla eli taapero ei antaisi pestä hampaita. Usein joudutaan väkisin harjaamaan. Taapero useimmiten vain riehuu paikallaan kun olisi nukkumaanmenon aika, voi olla että jopa tunnin työntää käsiään ja potkii jaloillaan. Hieroo silmiään että väsynyt on mutta taistelee unta vastaan riehumalla. Joskus on pahimpina iltoina pitänyt vanhemman pitää jaloista kiinni ettei pääse potkimaan ja saisi rauhoitettua. Usein ähinän ja puhinan syynä on nälkä, eli ei ole suostunut syömään iltapalaa ja sitten ähisee kun nukuttaessa tuleekin nälkä. Tällaisina öinä kun emme anna ruokaa enää lainkaan, hän herää ainakin 3 kertaa itkemään yön aikana ja aamulla on tosi kiukkuinen. Tyyntyy kyllä aikansa huudettuaan kun saa vettä sekä tutin.

Tuntikausien nukuttamiset ja ruualla pelleily alkavat verottaa jaksamista. Mikä on vikana arjessamme että lapsi ronkkii ruokaa eikä syö ruoka-aikoina? Ollaan tiukasti pidetty nyt kiinni ettei ruokaa tipu milloin vaan. Nämä väliajat kärsitään jatkuvasta narinasta, kiukuttelusta ja siitä ettei voi lähteä oikein minnekään kun lapsi vastustaa kaikkea. Syö taas hetken hyvin ja sitten alkaa taas valkkaaminen ja ruuan torjuminen. Luulemme että illan levottomuus johtuu siitä ettei syö riittävästi että maha olisi täynnä ja tuntisi uupumusta. Äidilleen lapsi on erityisesti vaikea tapaus, isän onnistuu vielä joinakin iltoina nukuttaa helpommin. Mitä tehdä?

 

[vierailija]

Taapero 1v 9kk ja erittäin raskas hoidettava. Suurimman osan päivästä roikkuu äidin lahkeessa, on pelokas ja ujo eikä leiki muiden lasten kanssa. Suurimmat ongelmat liittyvät ruokailuihin ja nukkumiseen. Unikoulusta huolimatta ei osaa nukahtaa yksin vaan karkaa sängystä ja huutaa itkien kunnes oksentaa. Vanhemman on siis maattava lapsen vieressä niin kauan kuin hän nukahtaa. Ei puhu vielä sanaakaan eikä tunnu osaavan pyytää ruokaa tai juomaa itse. Päivällä ruokailurytmit ovat selkeät eli 5 ruokailua päivässä. Taapero valkkaa ruokia, huitoo kädellään haarukkaa ja kieltäytyy syömästä ruokailuaikana. Puoli tuntia siitä kun ruokailu on ohi hänelle iskeekin kauhea nälkä ja sitten alkaa kiukuttelu sekä huutaminen.
Nykyään emme anna ruokaa vaan odotetaan seuraavaan ruokailuun. Silloin hoidosta tulee raskasta, lapsi kiehnää jatkuvasti ympärillä ja narisee. Ruokaa ja juomaa tarjotaan monipuolisesti aina ruokailulla ja juomista ruokailujen välillä. Silloinkin heittelee ruokia lattialle eikä tunnu tottelevan mitään käskyjä tai kieltoja.

Illalla nukkumaan meno on rumbaa. On säännöllinen rytmi, kylpy, iltapala, hampaanpesu ja iltasatu. Hampaanpesu menee pakottamalla eli taapero ei antaisi pestä hampaita. Usein joudutaan väkisin harjaamaan. Taapero useimmiten vain riehuu paikallaan kun olisi nukkumaanmenon aika, voi olla että jopa tunnin työntää käsiään ja potkii jaloillaan. Hieroo silmiään että väsynyt on mutta taistelee unta vastaan riehumalla. Joskus on pahimpina iltoina pitänyt vanhemman pitää jaloista kiinni ettei pääse potkimaan ja saisi rauhoitettua. Usein ähinän ja puhinan syynä on nälkä, eli ei ole suostunut syömään iltapalaa ja sitten ähisee kun nukuttaessa tuleekin nälkä. Tällaisina öinä kun emme anna ruokaa enää lainkaan, hän herää ainakin 3 kertaa itkemään yön aikana ja aamulla on tosi kiukkuinen. Tyyntyy kyllä aikansa huudettuaan kun saa vettä sekä tutin.

Tuntikausien nukuttamiset ja ruualla pelleily alkavat verottaa jaksamista. Mikä on vikana arjessamme että lapsi ronkkii ruokaa eikä syö ruoka-aikoina? Ollaan tiukasti pidetty nyt kiinni ettei ruokaa tipu milloin vaan. Nämä väliajat kärsitään jatkuvasta narinasta, kiukuttelusta ja siitä ettei voi lähteä oikein minnekään kun lapsi vastustaa kaikkea. Syö taas hetken hyvin ja sitten alkaa taas valkkaaminen ja ruuan torjuminen. Luulemme että illan levottomuus johtuu siitä ettei syö riittävästi että maha olisi täynnä ja tuntisi uupumusta. Äidilleen lapsi on erityisesti vaikea tapaus, isän onnistuu vielä joinakin iltoina nukuttaa helpommin. Mitä tehdä?

 

[vierailija]

Jos taapero ei vielä puhu, niin pitäiskö asiasta keskustella lääkärin kanssa. Taustalla voi olla vatsavaivoja tai jotain muita selittämättömiä allergioita, kipuja jota lapsi ei pysty kertomaan. Myös muita herkkyys- juttuja ei pois voi sulkea.

Pelkkä uhma vei meillä puolivuotta lähelle räjähtämispistettä kahdella lapsella ollut puolen vuoden hampaiden hankala harjaus vaihe, syötimme molempia tämän uhmakauden aikana lähes päivittäin, ei kuitenkaan pakottamalla. Lapsi leikki lelulla, selaili kirjaa jne. Ja aikuinen lusikoi ruuan. Jossakin vaiheessa tarttui lapsi itse lusikkaan ja nyt syövät molemmat ihan itse.

Auttaisiko lukeminen rauhoittumaan tai rauhallinen hiljainen musiikki päivällä tai illalla nukkumaan mennessä?

 

[vierailija]

Hei! Olettehan käyneet lääkärillä tarkistuttamassa korvat?! Meillä tuollainen käytös on aina merkki korvatulehduksesta. Poika 1v 7kk ei kipuile korvaansa kovaäänisellä yöitkulla kuten useammat lapset tekevät, mutta olemme jo oppineet tunnistamaan tulehduksen merkit käytöksestä.

 

[Mamma80]

Huoh, niin tutun kuuloista, meillä taapero nyt 1v8kk. Yöt menee aivan hulinoina, on mennyt sen 1v8kk. Nykyään herää se 3-5krt/yössä, eikä rauhoitu ennen vesipulloa, joskus ei silläkään. Tuttia ei huoli. Ilta meillä rauhoitettu jo ties millä keinoin, hyvin selkeästi meillä himmennetään koko koti, rutiinit yms kunnossa mutta ei. Nykyään nukahtaa vain käsi mun kädessä, ja silti pitää se 30min-1h kirkua sängyssä. Ja just viittä vaille siihen oksentamiseen itkusta.

Korvat tutkittu, ei mitään, ei vaan ole nukkuvaa sorttia. Meillä sen verran eri tilanne, että päivisin on kuin herranterttu, tosi hyväntuulinen ja aurinkoinen, halailee kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta, on sosiaalinen yms. Mulla kaksi muuta vanhempaa lasta, jotka jostain kumman syystä pystyy kuitenkin nukkumaan sikeästi vaikka pikkusisko huutaa viereisessä huoneessa.....?? Mulla vaan alkaa kohta keinot loppua, pitäisi itse jaksaa sitten herätä aina näihin aikoihin taaperon kanssa, ja laittaa koululainen kouluun ja nyt tuo keskimmäinenkin aloittaa eskarin.....

Hassua kyllä, ei voi sanoa että saman perheen lapset noudattaisi jotain kaavaa noissa nukkumisissa, kummatkin vanhemmat lapset nukkuneet täysiä öitä 2-4kk iässä. Ja tuleva tokaluokkalainen edelleen vetelee sellaset 10-11h yössä. Mutta sitten on tää nuorin, joka on näköjään saanut isänsä nukkumis"lahjat", eli ei vaan nuku.

Unikoulua harkitsen, miten ap ootte sen toteuttaneet? Tai muutkin, antakaa vinkkejä.


Täytyy muuten sanoa että ei oo paljon veemäisempää kuin sukulaiset jotka kuittailee että nauti nyt kun on vielä pieni, levätä ehtii haudassakin yms ihania latteuksia. Minä en ole kohta kahteen vuoteen nukkunut yli 3h putkeen. Ai näytän väsyneeltä? Huh, ihanko tosi.

 

[vierailija]

Lapsen kuuluukin nirsoilla tuossa iässä, anna nirsoilla ihan kaikessa rauhassa vaan. Ruokamäärät usein vähenee vauva-ajasta, sitä ei tarvi kummeksua. Jos äiti ahdistuu ja kyttää syömisiä ja tuputtaa niin lapsikin ahdistuu eikä syö senkään vertaa. lapseen kannattaa ruokapöydässä kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota ja keskittyä omaan ruokailuun ja vaikka leppoisaan jutteluun vanhempien kesken. Jos lapsi heittää ruoka niin ruoan voi ottaa tyynesti hetkeksi pois ja olla kiinnittämättä huomiota lapsen protesteihin.

Iltapalalla voitaneen tarjota jotain jota lapsi mielellään syö niin ei tarvi huolehtia että yöllä olisi nälkä. Meillä esim kananmunat on maistunu hyvin nirsoiluiässäkin. Tai vaikka marjoja ja pannaria tms jotta saa enimmän stressin pois noista illoista.

Mun kokemuksen mukaan uhmaikäisen kanssa ulkona on usein rauhallisempaa kuin sisällä, ulkoilla kannattaa mahdollisimman paljon. ottaisin eväät mukaan puistoon jolloin yhden aterian voi syödä siellä, vieraassa ympäristössä ruoka saattaa maistua paremmin kuin kotona. Siirtymätilanteet ulos ja sisään aiheuttaa tietysti uhmakasta huutoa mutta huutoahan maailmaan mahtuu.
Sateella voi mennä kauppakeskukseen ja antaa lapsen taapertaa pitkin käytäviä. Tai kirjastoon tai museoon. Kotonakin tulee vähempi sotkua kun pysyttelee poissa kotoa.

Illalla kannattaa ottaa kännykkä mukaan sinne lapsen sängyn viereen ja katsella kuulokkeilla netti-tv:tä niin aika kuluu paremmin. Sitte ku jossain vaiheessa nukahtaminen on rauhallisempaa niin voi yrittää tuoli-unikoulua. Matkasänky on hyvä kun siitä on vaikeampi usein päästä pois kuin pinniksestä.

 

[vierailija]

Musiikki vois rauhoittaa sekä lasta että aikuista. Fröbelin palikat ainakin meillä vähentää kitinää.
Tai tietysti myös korvatulpat vanhemmille voi auttaa jaksamaan.

 

[vierailija]

Voi relatakaa vähäsen. Teistä tuntuu, että lapsi tekee elämästä raskasta, mut nyt vähän kuulostaa siltä, että teidän vanhempien pilkuntarkka säätäminen päivästä päivään se vasta tekeekin elämästä raskasta. Onko lapsi esikoinen, kun olet niin pettynyt siihen, että lapsi kaksivuotiaanakin, eli vielä hyvin pienenä, on noin tarvitseva? Useimmat kaksivuotiaat tarvitsevat vielä runsaasti läheisyyttä ja huolenpitoa, eivätkä sopeudu vanhempien määräämään rytmiin kuin koulutettu koira.

Ensinnäkin lopetat nälkäisen lapsen nukuttamisen, aivan älytöntä touhua. Nousette sieltä sängystä ja annat lapselle ruokaa. Ja lapsen itkettäminen oksentamiseen nukuttamistilanteessa asti ei ole kasvattamista, vaan sen seurauksena lapsi assosioi nukahtamistilanteeseen ahdistuksen, joka vaikeuttaa rentoutumsita entistä enemmän vielä pitkään siitä eteenpäin. Jos lapsi on levoton koska aikuinen on levoton ja kärsimätön, niin vika ja ongelman syy on aikuisessa, ei lapsessa. Ymärrät sen, jos eläydyt lapsen tilanteeseen ja tarpeisiin, ja päästät ihan hetkeksi irti siitä pelosta, että jos lapsi ei ole täydellisessä konrtollissa ja asiat mene kuten sinä haluat, niin kaikki on pilalla. Ei ole, vaan siitä se hyvä perhe-elämä vasta alkaa, että luopuu siitä opaskirjan tuijottamisesta, ja alkaa etsiä niitä tapoja jotka toimii omassa perheessä. Siitä että on itkettänyt itseään ja lastaan jonkun tomeran kasvattamisen nimissä ihan turhaan, ei saa palkintoa vaan pahan mielen. Ja mitä enemmän kuluu aikaa, sitä selvemmin näkee kuinka paljon vaati ihan liian pieneltä ihmiseltä, ja se paha mieli ei varsinaisesti siitä lievenny ajan kuluessa.
Eli siitä yli mistä aita on matalin. Seurauksena ei ole katastrofi vaan enemmän hyvää tuulta, hyvää yhdessäoloa ja iloa lapsesta.

 

[vierailija hoitaja]

Menkää kaikki nukkumaan silloin kun taaperokin.
Älä jätä lasta yksin.

 

[vierailija]

Voi kun tuli paha mieli teidän lapsen puolesta
Toinen on ihan pieni vielä ja te odotatte häneltä täydellistä käytöstä. Vaikka hän ei halua kuin läheisyyttä ja lapsentahtisuutta.

Tuossa iässä ei vielä hypätä ojasta allikkoon vaikka välillä sille lapselle ja hänen tarpeilleen antaa periksi.
Ja tosi kamalaa jos laitatte lapsen nälkäisenä nukkumaan!! Antakaa sitä iltapalaa herran tähden.

Ja jotain kokemusta itseltä löytyy.. vanhin lapsista nyt 9v ja ihan on normaali ja hyvätapainen vaikka ensimmäiset kolme vuotta "lepsuilin" , samoin pienempien sisarusten kanssa.
Välillä meni illasta 1,5 tuntia makkarissa vieressä
maaten että ovat nukahtaneet tuntien turvallisuutta. Se on ihmisen elämästä kuitenkin niin pieni aika ja lapselle tärkeää.

Nyt hölläätte ja kuuntelette enemmän mitä se lapsi tarvitsee. Omat periaatteenne saatte hetkeksi siirtää sivuun!

 

[.....]

Kuulostaa enemmän siltä, että ongelma on etupäässä vanhemmissa. Jos tuon ikäinen haluaa nukahtaa jonkun viereen, niin mitä väliä, antakaa nukahtaa.
Ja älytöntä pitää noin pientä lasta nälässä ja vielä yrittää nukuttaa nälkäistä lasta.
Kuten joku tuossa neuvoi, rauhoittukaa vähän ja miettikää asioita lapsen näkökulmasta.

 

[vierailija]

Voi relatakaa vähäsen. Teistä tuntuu, että lapsi tekee elämästä raskasta, mut nyt vähän kuulostaa siltä, että teidän vanhempien pilkuntarkka säätäminen päivästä päivään se vasta tekeekin elämästä raskasta. Onko lapsi esikoinen, kun olet niin pettynyt siihen, että lapsi kaksivuotiaanakin, eli vielä hyvin pienenä, on noin tarvitseva? Useimmat kaksivuotiaat tarvitsevat vielä runsaasti läheisyyttä ja huolenpitoa, eivätkä sopeudu vanhempien määräämään rytmiin kuin koulutettu koira.

Ensinnäkin lopetat nälkäisen lapsen nukuttamisen, aivan älytöntä touhua. Nousette sieltä sängystä ja annat lapselle ruokaa. Ja lapsen itkettäminen oksentamiseen nukuttamistilanteessa asti ei ole kasvattamista, vaan sen seurauksena lapsi assosioi nukahtamistilanteeseen ahdistuksen, joka vaikeuttaa rentoutumsita entistä enemmän vielä pitkään siitä eteenpäin. Jos lapsi on levoton koska aikuinen on levoton ja kärsimätön, niin vika ja ongelman syy on aikuisessa, ei lapsessa. Ymärrät sen, jos eläydyt lapsen tilanteeseen ja tarpeisiin, ja päästät ihan hetkeksi irti siitä pelosta, että jos lapsi ei ole täydellisessä konrtollissa ja asiat mene kuten sinä haluat, niin kaikki on pilalla. Ei ole, vaan siitä se hyvä perhe-elämä vasta alkaa, että luopuu siitä opaskirjan tuijottamisesta, ja alkaa etsiä niitä tapoja jotka toimii omassa perheessä. Siitä että on itkettänyt itseään ja lastaan jonkun tomeran kasvattamisen nimissä ihan turhaan, ei saa palkintoa vaan pahan mielen. Ja mitä enemmän kuluu aikaa, sitä selvemmin näkee kuinka paljon vaati ihan liian pieneltä ihmiseltä, ja se paha mieli ei varsinaisesti siitä lievenny ajan kuluessa.
Eli siitä yli mistä aita on matalin. Seurauksena ei ole katastrofi vaan enemmän hyvää tuulta, hyvää yhdessäoloa ja iloa lapsesta.

Samaa mieltä. Meillä on nyt tasan 2v lapsi, ja toimimme hänen kanssaan juuri noin. Kun vierotimme pullosta, annoimme maitoa ja vettä lasista muutaman kerran ennen nukkumaan menoa. Se rauhoitti lasta ja auttoi nukahtamaan ilman pulloa. Lapsi on nukkunut vieressämme 1,5v, sen jlk nukutimme, ja nukutamme edelleen niin että lepäämme lapsen vieressä kunnes lapsi nukahtaa. Yöllä herätessään menen taas viereen kunnes nukahtaa.

Ruokailuun osallistuu aina kun me muutkin, mutta saa valita itse kuinka paljon syö. Jos ruokailussa joku laji on ylitse muiden, eli kelpaa, niin saa syödä sitä sitten niin paljon kuin haluaa. Oli se vaikka sitten salaatista tomaatit tms. Jos syö päivällä huonosti, yritämme laittaa iltapalaksi jotain mieleistään mahantäyttäjää, vaikka juurikin ne jonkun mainitsemat kananmunat. Mitä paremmin syö, sitä paremmin nukkuu.

Emme stressaa liikoja, pää asia että lapsi syö edes jonkun verran monipuolisesti joka päivä, ja että saa päivittäin vatsansa täyteen. Tarjoamme paljon erilaisia ruokia noin kaiken kaikkiaan että tottuu niihin vaikkei sitten määrällisesti niitä niin paljoa söisikään.

 

[vierailija]

nn