Mää oon miettiny tänäänkin tätä kurjaa kohtaloa, no kyllä se joka päivä mielessä on kun ei vaan tajua. Muuten pessy monta koneellista pyykkiä ja ollu pihalla. Tänää pitäs alottaa sitä epämiellyttävää hommaa et pääsis ees alkuun.Niin ja oonhan mä töissäkin ollu.
Saanko mä kertoa sinulle tositarinan?
Kerron kuitenkin.
Se kertoo naisesta, joka erosi samoihin aikoihin kuin minäkin.
Aivan ihastuttava nainen.
Hän oli eronsa jälkeen sitä mieltä, että ei enää koskaan ketään miestä. Piste.
No, se normaali läheisyys ja kainalopaikka kumminkin teki sen, että kelpo kandidaatin kohdalle sattuessa juolahti mieleen, että voisihan tuon kokeeksi ottaa. Mut kokeilut päättyivät oikeastaan jo ennen alkamistaan, koska hänellä hälytyskellot päässä jatkoivat soimistaan.
Hän törmäsi myös mistertäydelliseen, jota täydellisempää ei ole eikä tule, mutta ajankohta oli väärä. Ja edelleen ne hälytyskellot kilkattivat.
Mut kuinkas sattuikaan paikalle tulemaan mies puskasta saappaissaan jota ei voi kuvitellakaan... mut ne hälytyskellot lakkasivat soimasta. Ja nyt tuo nainen on sitä mieltä, että käynti kultasepänliikkeessä ei ole mitenkään poissuljettu ajatus.
Noin se aika hoitaa ne haavat.
Täydellisinkään mies ei ollut sopiva.
Mut sopivin mies olikin semmoinen joka osasi sammuttaa ne päässä kilkattavat hälytyskellot.