Toggle sidebar

Opettajalle lahjaksi pariisinmatka, ei voi olla totta!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Lapsi on vikalla luokalla alakoulussa, siis ensi syksynä uuteen kouluun.

Muut vanhemmat keksivät, että ostetaan yhdessä opelle pariisinmatka. Kaikkien pitäis osallistua!

Mä en voi ymmärtää, sehän on jumalauta jo lahjontaa..

Mihin nää virkamiehet ylipäänsä tarviivat lahjoja, kun nehän tekee vaan työnsä niinku me kaikki muutkin? Ja että pariisiin, maksaiskohan se lahjastaan verot?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Lapsi on vikalla luokalla alakoulussa, siis ensi syksynä uuteen kouluun.

Muut vanhemmat keksivät, että ostetaan yhdessä opelle pariisinmatka. Kaikkien pitäis osallistua!

Mä en voi ymmärtää, sehän on jumalauta jo lahjontaa..

Mihin nää virkamiehet ylipäänsä tarviivat lahjoja, kun nehän tekee vaan työnsä niinku me kaikki muutkin? Ja että pariisiin, maksaiskohan se lahjastaan verot?
Click to expand...
Lahjaan osallistuminen täytyy aina olla vapaaehtoista. Kukaan tai mikään ei saa pakottaa osallistumaan lahjaan.

Onko sama opettaja ollut luokalla kokoajan? Silloin ymmätäisin tuon idean. Muuten en kyllä ymmärrä. Ja ei taida tuo lahja vielä ylittää lahjaverokynnystä. Tosin en ole aivan satavarma tästä. Ja joo lahjuksena tuo voidaan tulkita, jos sillä pystyttäisiin todistamaan esimerkiksi parempien arvosanojen saanti.
 
Eiköhän tässä ole jollain vanhemmalla tai useammalla pettänyt todellisuudentaju ja logiikka. Ehkä joku hyväosainen jolle matkat ovat ihan peruslahjoja?

Tuskin se ope mitään matkaa on toivonut, voisi jopa vaivautua asiasta.

Tässä on taas kyse siitä ettei kellään riitä mielikuvitus. Minä sain opettajani aikoinaan itkemään sillä että kirjoitin hänestä kauniin runon ja luin sen hänelle. Opettaja kyynelehti ja halasi minua. Minusta se oli ihan paras lahja.
 
Olen opettaja, ja jos minulle oppilaat tai heidän vanhempansa lahjoittaisivat Pariisin matkan tai mitä tahansa kalliimpaa, niin olisin kyllä aika vaivautunut. Kiitoskortti riittää ihan hyvin, jos nyt joku haluaa erikseen kiittelemään ryhtyä.
 
Pitäähän sitä opettajan jossakin päässä käymään, tylsistyy muuten kolmen kuukauden lomiensa aikana.
 
Miksi opettajia pitää lahjoa? Nehän saa palkkansa tehdystä työstään? Täytyykin huomenna kysyä bussikuskilta (usein sama kuski aamuisin), että mihis maahan haluisit kesälomalla lähteä. Kyllä me matkustajat ny yks reissu kustannetaan. Viikko? Kaksi? Emäntä mukaan? Vai A-luokan matka? Siis voi p.
 
Kai siihen ostetaan kaverille kans matka? Kuka muka yksin haluais lähteä? Ja matkarahaa mukaan... Mun mielestä ei kannata ostaa lahjaa josta koituu lahjansaajalle kuluja ellei sellaista oo nimenomaan toivottu.
 
Miten tuo voi onnistua? Kaikki vanhemmat ei anna opettajille mitään, ja jos antavatkin niin sit max jotain 10 euron juttuja.
Jos on vaikka 25 oppilaan luokka niin 25x10 on 250 €. En tiedä mimmoinen Pariisi-viikonloppu lohkeaa tuolla summalla, ehkä lentojen lisäksi pääsee hotelliin asti.
 
Toivottavasti se opettaja edes haluaa sinne Pariisiin :LOL:

Sinällään on tapana muistaa ala-asteelta pois siirtyessä omaa pitkäaikaista opettajaa ja ryhmälahja on ihan kiva. Mieluummin annan sen kympin, että joku muu vaivautuu sen lahjan keksimään ja hankkimaan kuin ostan jonkun oman kukkapuskan tms. Yhdelle opettajalle meni joku Toikan lintu, toiselle taisi mennä omenapuun taimi.
 
Aika ankeaa olisi lähteä yksin Pariisin reissulle. Passikin pitäisi sitä varten hankkia ja lapsille hoitajat. Eikä ole miehellä intoa, eikä varaa lähteä mukaan matkaseuraksi. Ei kiitos minulle ainakaan tuollaista yllätyslahjaa.
 
Ope täälläkin. Ei todella ole kiva edes saada mitään noin suureellista, olkoon matka tai lahjakortti. Oppilaiden kiitos ja yhteiset muistot lämmittävät sydäntä enemmän, eikä tarvitse tosiaan miettiä lahjoman kriteereiden täyttymistä. Opetajana joutuisin todella miettimään, voinko ottaa vastaan tuollaista lahjaa, ja sitten tulisi paha mieli antajallekin. Sinänsä on kasvatuksellisestikin hyvä, että lapset voivat osoittaa kiitollisuuttaan/haikeuttaan, vaikka virkasuhteessa olenkin ja saan palkan opettamisesta. Opettaja on merkityksellinen ihmissuhde siinä missä läheinen työkaveri kenen tahansa vanhemman työpaikalla. Ei saa aliarvioida eroon liittyviä tunteita, kun yksi vaihe koulu-uralla päättyy.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa