O
OmanOnnenSeppä71
Vieras
Tapasin tossa viikonloppuna vanhoja lukion luokkakavereita ja moni heistä tuntui suunnilleen ihailevan minua. Sanoivat ihan suoraan kun "olet saavuttanut niin paljon" ja etenkin että olen todellakin ansainnut sen. Itse ajattelen ihan toisin...
Olen periaatteessa aika köyhästä perheestä. Siksi kaikki mitä olen saavuttanut on olevinaan kauhean hienoa. Mutta toisaalta mä luulen, että mulla on vaan sopivan verran lahjoja ja sitten tuuria siinä että mitä rupesin tekemään. Moni mua lahjakkaampi ja ahkerampi on joutunut suuriin vaikeuksiin elämässään. Siksi mua ärsyttääkin tämä nykyään vahvana elävä näkemys, että "jokainen on oman onnensa seppä" jne. Ei ole. Enemmän vaikuttaa sattuma, jossa osa on sillä millaiset geenit sulla on ja miten se sattuu sopimaan vallitsevaan ympäristöön.
Itse olin koulussa kohtuuhyvä oppilas, mutta en mikään huippu. Lukiossa en jaksanut panostaa ja olin siinä suhteessa aika poikkeava tyttö. Ainoan laudaturin kirjoitin pitkästä matikasta. Muuten arvosanat oli B-M. Mutta pitkän matikan laudaturilla suorastaan marssittiin yliopistoon. Menin lukemaan tietojenkäsittelytiedettä.
En tosiaan ollut mikään hyvä koodaaja ja muutenkaan ala ei erityisesti kiinnostanut. No 90-luvun lopulla pääsi ihan itsestään IT-alan (joksi sitä ei edes silloin kutsuttu) hommiin jos osasi edes vähän jotain. Niin pääsin minäkin. Hommia oli aina tarjolla vaikken mikään erikoisosaaja ollutkaan. Ja yleensä hyvällä palkalla.
Itsestään pääsin sitten esimieheksikin ja jotenkin tuntui, että sen jälkeen on aina tullut muistakin firmoista kyselyjä. Meinasin jo kerran lähteä, mutta sitten pisti työnantaja 1000 euroa palkkaan lisää.
Viihdyn töissä ja ympärillä on tosi kivaa porukkaa. Mutta olen melko varma, että jos sattumalta olisin lähtenyt opiskelemaan vaikkapa humanistiseen (jota oikeasti suunnittelin) niin huonosti menisi... No onneksi en olis sinne voinut edes päästä.
Äänestän silti yhä sitä vihervasemmistoa. Haluan maksaa isoja veroja, koska jotenkin koen että olen saanut tämän kaiken ilman omaa ansiota. Lisäksi minua suuresti ärsyttää itseään täynnä olevat, kaiken kenties vielä helpommin saaneet hyväosaiset. Juuri siltä porukalta tulee näitä kommentteja, että "kaikki on itsestä kiinni" jne... Toisaalta kyseinen propaganda (jolle toki esim. USA rakentuu) on mennyt erittäin hyvin läpi myös huonompiosaisille... Se on juuri se myytti, jonka ansiosta suurpääoma saa pitää valtansa eikä tarvitse yhtään edes huolehtia. Me keskiluokkaiset ja meidän sosio-ekonomisesti alempana olevat teemme sen ihan itse...
Olen periaatteessa aika köyhästä perheestä. Siksi kaikki mitä olen saavuttanut on olevinaan kauhean hienoa. Mutta toisaalta mä luulen, että mulla on vaan sopivan verran lahjoja ja sitten tuuria siinä että mitä rupesin tekemään. Moni mua lahjakkaampi ja ahkerampi on joutunut suuriin vaikeuksiin elämässään. Siksi mua ärsyttääkin tämä nykyään vahvana elävä näkemys, että "jokainen on oman onnensa seppä" jne. Ei ole. Enemmän vaikuttaa sattuma, jossa osa on sillä millaiset geenit sulla on ja miten se sattuu sopimaan vallitsevaan ympäristöön.
Itse olin koulussa kohtuuhyvä oppilas, mutta en mikään huippu. Lukiossa en jaksanut panostaa ja olin siinä suhteessa aika poikkeava tyttö. Ainoan laudaturin kirjoitin pitkästä matikasta. Muuten arvosanat oli B-M. Mutta pitkän matikan laudaturilla suorastaan marssittiin yliopistoon. Menin lukemaan tietojenkäsittelytiedettä.
En tosiaan ollut mikään hyvä koodaaja ja muutenkaan ala ei erityisesti kiinnostanut. No 90-luvun lopulla pääsi ihan itsestään IT-alan (joksi sitä ei edes silloin kutsuttu) hommiin jos osasi edes vähän jotain. Niin pääsin minäkin. Hommia oli aina tarjolla vaikken mikään erikoisosaaja ollutkaan. Ja yleensä hyvällä palkalla.
Itsestään pääsin sitten esimieheksikin ja jotenkin tuntui, että sen jälkeen on aina tullut muistakin firmoista kyselyjä. Meinasin jo kerran lähteä, mutta sitten pisti työnantaja 1000 euroa palkkaan lisää.
Viihdyn töissä ja ympärillä on tosi kivaa porukkaa. Mutta olen melko varma, että jos sattumalta olisin lähtenyt opiskelemaan vaikkapa humanistiseen (jota oikeasti suunnittelin) niin huonosti menisi... No onneksi en olis sinne voinut edes päästä.
Äänestän silti yhä sitä vihervasemmistoa. Haluan maksaa isoja veroja, koska jotenkin koen että olen saanut tämän kaiken ilman omaa ansiota. Lisäksi minua suuresti ärsyttää itseään täynnä olevat, kaiken kenties vielä helpommin saaneet hyväosaiset. Juuri siltä porukalta tulee näitä kommentteja, että "kaikki on itsestä kiinni" jne... Toisaalta kyseinen propaganda (jolle toki esim. USA rakentuu) on mennyt erittäin hyvin läpi myös huonompiosaisille... Se on juuri se myytti, jonka ansiosta suurpääoma saa pitää valtansa eikä tarvitse yhtään edes huolehtia. Me keskiluokkaiset ja meidän sosio-ekonomisesti alempana olevat teemme sen ihan itse...