The ketju

No moi ..ja kay ihmeessa! Tule hopottelemaan ja ottamaan toivottavasti muutakin ajateltavaa.

Mitas jos kavisit illemmalla happihyppelylla? Toisko se pikkasen parempia unia?

Veikkaan ettei juuri auta olen koittanut mutta eikai siitä haittaakan ole jos vaan käy reippasti ennenkun menee maate.

 

Iltaa. Käyn vaan etten käy hermoillenne taas valitukseni kanssa. Tää päivä on menny lähes kokonaan peiton alla tosin ei se uni vaan tule oli yö tai päivä.

Äh, luinkin tuossa muutaman sivun taaksepäin...oon pahoillani siitä miten kävi, iso halaus siulle ja tsemppiä

 

Äh, luinkin tuossa muutaman sivun taaksepäin...oon pahoillani siitä miten kävi, iso halaus siulle ja tsemppiä

.....kiitos ihq.

 

Veikkaan ettei juuri auta olen koittanut mutta eikai siitä haittaakan ole jos vaan käy reippasti ennenkun menee maate.

..eipa tuota taida oikein tietaa muuten kuin kokeilemalla vain mutta jos vaikka saisit hetkellisesti ajatusta toisaalle ja siten rauhoittumistakin

 

Iltaa. Käyn vaan etten käy hermoillenne taas valitukseni kanssa. Tää päivä on menny lähes kokonaan peiton alla tosin ei se uni vaan tule oli yö tai päivä.

Kuules tinksuliini. Älä välitä yhdestä ilkeästä kommentista. Nyt on tärkeää että saat jotenkin paskaa oloa purettua ulos ja me kestetään se kyllä. Jos et pysty/ halua kavereille jutella niin pura se täällä. Kunhan et haudo kaikkea sisälläsi ja päässäsi.

Jonain päivänä voi olla että minä tartten olkapäätä ja kasaan kaiken sitten sun niskaan.

 

Iltaa. Käyn vaan etten käy hermoillenne taas valitukseni kanssa. Tää päivä on menny lähes kokonaan peiton alla tosin ei se uni vaan tule oli yö tai päivä.

anna tulla vaa, meillä on laitaa lukien lehmän hermot

 

Mulle sanottiin että pitäs joka ilta mennä samaa aikaa nukkumaan jotta keho rentoutuis ja aivot tajuis että joka ilta on sama rutiini ja aivot tajuis että pian on nukkumaan menoaika. Eikä tietty sais katto telsua tai räpeltää kännyä et pitäs vaan hengitellä ja ajatella jotain tosi tylsää.No joo... en mä ainakaan pysty hallitsee ajatuksiani.

 

Tule vaan tänne ketjuun,kyl me jaksetaan kuunnella. Halauksia ja jaksamista.

 

 

Mulle sanottiin että pitäs joka ilta mennä samaa aikaa nukkumaan jotta keho rentoutuis ja aivot tajuis että joka ilta on sama rutiini ja aivot tajuis että pian on nukkumaan menoaika. Eikä tietty sais katto telsua tai räpeltää kännyä et pitäs vaan hengitellä ja ajatella jotain tosi tylsää.No joo... en mä ainakaan pysty hallitsee ajatuksiani.

Mutta onhan tossa muutoin kylla ideaa ja ajatusta - nyt sua auttaa tosi paljon ne tavallisen tylsat arkirutiinit etta pysyt elossa kiinni. Ja ennen nukkumaan menoa ois kylla hyva, jos vois olla erossa telkkarista ja kannykasta ja etsia sita rauhottumista toisaalta...just vaikka lenkkeilyn kautta ja sitten kotiin tullessa kayt suihkussa ja ennen nukahtamista laitat jotain rentouttavaa musiikkia tulemaan...annat sen soida vaikka lapi yon hiljasellaan

Ajatuksilleen ei tietysti voi mitaan ja varmasti ne hairahtuvatkin sen kummemmin pyytelematta viimeaikaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin mutta - jos yrittaisit vain keskittya siihen hengitykseen. Se kun oikeesti mm. auttaa jopa synnytyskivuissakin, kokemusta on ja varsin hyvaa sellaista

 

Kuules tinksuliini. Älä välitä yhdestä ilkeästä kommentista. Nyt on tärkeää että saat jotenkin paskaa oloa purettua ulos ja me kestetään se kyllä. Jos et pysty/ halua kavereille jutella niin pura se täällä. Kunhan et haudo kaikkea sisälläsi ja päässäsi.

Jonain päivänä voi olla että minä tartten olkapäätä ja kasaan kaiken sitten sun niskaan.

Musta tuntuu että olen kaatanu tätä paskaa muiden varsinkin yhden niskaan niin että se ei enää jaksa...vaikka sanookin että anna tulla vaan mutta kyllä mä näen ja luen rivien välistä että... tai sit ei vaan osaa enää sanoa mitään. Yks toinen taas ei osaa yhtään sanoa mitään on itse niin sanonut... et sit mä vaan itken ja puhun ja toine vaan kuuntelee mutta ei kommentoi.

 

Vitutukseen kuin myös sydänsuruihin kannattaa kuunnella hyvää musiikkia.
Kuten Tractorockia:

 

Mulle sanottiin että pitäs joka ilta mennä samaa aikaa nukkumaan jotta keho rentoutuis ja aivot tajuis että joka ilta on sama rutiini ja aivot tajuis että pian on nukkumaan menoaika. Eikä tietty sais katto telsua tai räpeltää kännyä et pitäs vaan hengitellä ja ajatella jotain tosi tylsää.No joo... en mä ainakaan pysty hallitsee ajatuksiani.

Telsun ja kännyn sulkeminen on helppoa. Ajatusten ei. Mutta tulee päivä jolloin huomaat, että oletkin ajatellut jotain muuta. Ensin minuutin. Jonain päivänä vartin. Jonain päivänä säikähdät kun tajuat hymyilleesi. Nuo ajatukset pyörii aikansa päässä ja sitten alkaa tilalle tulla muita ajatuksia. Aikaa se vie eikä se helppoa ole mutta se päivä tulee.

Mistäkö tiedän? Olen menettänyt mulle jotain hyvin rakasta. Aika parantaa kyllä.

 

Mutta onhan tossa muutoin kylla ideaa ja ajatusta - nyt sua auttaa tosi paljon ne tavallisen tylsat arkirutiinit etta pysyt elossa kiinni. Ja ennen nukkumaan menoa ois kylla hyva, jos vois olla erossa telkkarista ja kannykasta ja etsia sita rauhottumista toisaalta...just vaikka lenkkeilyn kautta ja sitten kotiin tullessa kayt suihkussa ja ennen nukahtamista laitat jotain rentouttavaa musiikkia tulemaan...annat sen soida vaikka lapi yon hiljasellaan

Ajatuksilleen ei tietysti voi mitaan ja varmasti ne hairahtuvatkin sen kummemmin pyytelematta viimeaikaisiin tilanteisiin ja tapahtumiin mutta - jos yrittaisit vain keskittya siihen hengitykseen. Se kun oikeesti mm. auttaa jopa synnytyskivuissakin, kokemusta on ja varsin hyvaa sellaista

Lenkilläkin pitäs käydä reilusti ennen kun menee nukkumaan ettei käy sit kierroksilla.Täytyy kai sit noitakin koittaa koska mä olen oikeesti ihan sippi. Moni ei vaan tajua sitä että ei se yks tai kaks yötä vielä kesää tee.

 

Musta tuntuu että olen kaatanu tätä paskaa muiden varsinkin yhden niskaan niin että se ei enää jaksa...vaikka sanookin että anna tulla vaan mutta kyllä mä näen ja luen rivien välistä että... tai sit ei vaan osaa enää sanoa mitään. Yks toinen taas ei osaa yhtään sanoa mitään on itse niin sanonut... et sit mä vaan itken ja puhun ja toine vaan kuuntelee mutta ei kommentoi.

tinku - ma kylla luulen, etta sun ystavat osaa sanoa sulle, jos kuuntelemisen raja tulis vastaan ...ja - se etta paasee ite sanomaan asioita aaneen jo auttaa isosti. Ei ehka ihan heti siina tilanteessa mutta myohemmin, koska isoja asioita tyostaa enemman kuitenkin...

Toisaalta taas....joskus auttaa vain suuresti sekin, etta toinen on siina "vaan" kuuntelemassa, olkapaana. Hiljaisena oleminen on kans sita tukemista, myotaelamista ....voivat myos tahoillansa hieman ehka arkaillakin sanomisiaan, kun tuntevat ja tietavat etta suhun sattuu nyt isosti...

 

Mulle musiikki on aina ollu erojen aikaan myrkkyä en pysty kuuntelemaan mitään ja telsussakin äänet tosi hiljasella. Haluan vaan olla hiljaisuudessa , rupee kiristää kurkkua jos on ääniä.

 

Lenkilläkin pitäs käydä reilusti ennen kun menee nukkumaan ettei käy sit kierroksilla.Täytyy kai sit noitakin koittaa koska mä olen oikeesti ihan sippi. Moni ei vaan tajua sitä että ei se yks tai kaks yötä vielä kesää tee.

Ei teekaan, varsinkin kun sulla on tassa jo pitemman aikaa mennyt huonoilla oloilla ja unilla, siihen jaa ikaan kuin paalle.

Ja totta, lenkilla pitas kayda hyvissa ajoin etta ei jaa tikittamaan. Mutta sen illan voi rentouttaa vaikka venytyksillakin rauhallisen musiikin tahtiin ...yrita jaksaa etsia itsellesi se toimivin vaihtoehto ja tapa. Ja tossa tilanteen normalisoitumisessa menee aikaa kylla. Sita sun pitaa vain ottaa itseasi varten...ja samalla olla itselleskin armollinen eli ei mikaan kaskien tule. Ajan kanssa ja maltilla , pienin eteenpain vievin askelin.

 

Joo, se olis aika ottaa klo 20 napit yhteensä 9 kpl

 

Joo, se olis aika ottaa klo 20 napit yhteensä 9 kpl

Nyt on liian aikasta klo 20 napeille

Vähän tarkkaavaisuutta!

 

Iltaa Luulette varmaan, että tässä kupissa on kahvia. No, ei ole. Keitin rentouttavan ja unettavan kamomillateen Tinkuliinille.

 

Iltaa Luulette varmaan, että tässä kupissa on kahvia. No, ei ole. Keitin rentouttavan ja unettavan kamomillateen Tinkuliinille.

 

Minun viesti mutta karkas ennenaikojaan

 

Musta tuntuu että olen kaatanu tätä paskaa muiden varsinkin yhden niskaan niin että se ei enää jaksa...vaikka sanookin että anna tulla vaan mutta kyllä mä näen ja luen rivien välistä että... tai sit ei vaan osaa enää sanoa mitään. Yks toinen taas ei osaa yhtään sanoa mitään on itse niin sanonut... et sit mä vaan itken ja puhun ja toine vaan kuuntelee mutta ei kommentoi.

Höpsis. Sitä varten ystävät on, että ne on rinnalla hyvässä ja pahassa. Tuetaan ja autetaan kun semmosta tarvitaan.

Sillon kun mun vauva kuoli, olin valmis ampumaan jokaisen joka tuli latelemaan latteuksia. Ystävät tuli sanomaan että nyt perse ylös sohvasta ja lähetään lenkille/leffaan/syömään/shoppailemaan. Olin vahvasti sitä mieltä etten mee mihinkään. Mun elämä oli sortunut, mitä nuo voisi siitä tietää. Nepä ei antaneet mun niskoittelun vaivata, ne repi mut väkisin liikkeelle ja takas kiinni elämään.

 

Mun ystävät ei kyllä paljon revi mua mihinkään... Niillä on omat elämät ja perheet. Toki nyt nähdään sillon tällön jne mutta ei ne nyt mua tuu kotoo repimään. Joskus oon kysyny et nähäänkö kun en kestä olla yksin.

 

Mut toki ne on aina puhelimen vieressä tai no aina aina mutta saatavilla.