The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Ai nii tinku jos luet tän...
Niin nyt kun murehdit, että miksi näin kävi jne...

Niin jossain vaiheessa käännät ajattelun siihen suuntaan, että onko mies joka tekee sinulle noin sinulle se oikea kuitenkaan.
Ja tulisiko siitä enää mitään vaikka tulisi ensi viikolla takaisin.
Et enää koskaan voisi luottaa siihen, että hän ei tekisi samaa milloin tahansa uudestaan, joten asia ei olisi koskaan enää sama.
 
Tuli semmoinen levoton olo, niin päätin kipaista kaupalla vaikka ei olisi sinänsä tarvinnut.
Hankin iltapalaksi burgeritarvikkeet.
Niin ja pitkästä aikaa sipsipussin ja kermaviilidippejä.
Kyytipojaksi pari litraa rasvatonta maitoa. (Joka muuten on krapulajuomista paras jos vaan vatsa kestää. Vierotusoireisiin sitä juodaan litratolkulla.)

Ajattelin iltaleffan seuraksi herkutella. Nyt kun mulla ei jatkossa mene rahaa jalluun eikä kaljaan, niin mä voin vaikka sit herkutella.
 
Mun ystävät ei kyllä paljon revi mua mihinkään... Niillä on omat elämät ja perheet. Toki nyt nähdään sillon tällön jne mutta ei ne nyt mua tuu kotoo repimään. Joskus oon kysyny et nähäänkö kun en kestä olla yksin.
...silloin on vain jostain saatava sita voimaa lahtea repimaan itteensa liikenteeseen.

Mun arkienkelit on kaukana. Semmoset joille voin puolikkaalla sanalla ja henkayksella viestittaa mita tarvitsen...tassa torpan likella on naita hyvanpaivan tuttuja, joille toki juttelen mutta ne painavimmat, syvimmat jutut ja tuntemukset ladon toisaalle...

Nyt hiukan harventuneelle arkienkeliporukalle. Ja koskapa tassa nyt on elo..no sita vittusaatanaperkeleotetta on ollut ja tullut ja sen pureskelemisessa menee viela hyva tovi...niin mulle on henkireikina toimineet liikunta ja musiikki ja kasilla tekeminen muodossa jos toisessa. Ja se on mulle toiminu, etta oon saanut huutaa joko ulkona metassa tai paperille niita perkeleita ja itkee itteni vasyksiin. Arkienkeleillakin on perheensa ja tyonsa ja omat murheensa, niin toki hiukan kuulostelen, etta milloin...

Ja toisaalta. En ma koe yksinolemistakaan mitenkaan vaikeena tai taakkana. Etta osaan sitakin sietaa...ja jotenkin vissiin itteanikin, vaikka toisinaan sekin on ihan pirun vaikeeta. Mutta sen takia jokainen paiva onkin yhta oppimista. Tai niin ma ajattelen. Ei se aurinko aina todellakaan paista vaan se paska tulee turhankin tutuksi isoine menetyksineen ja omine heikkouksineen, niin - ei tassa ole mulla muuta vaihtoehtoa kuin selvita ja noustava ylos ja mentava eteenpain :)! Vaikka sitten itkien ja huutaen ja riutuen...mutta se on vain hetkellista.

Menetyksineen ja paskoineen kaikkineen elama on kuitenkin kaunista <3. Pienista itselleen tarkeista ja voimaa ja iloa tuovista asioista on nautittava ja etsittava ja ymmarrettava se onni. Ja oman elaman onnellisuus on itsesta kiinni :).
 
Tuli semmoinen levoton olo, niin päätin kipaista kaupalla vaikka ei olisi sinänsä tarvinnut.
Hankin iltapalaksi burgeritarvikkeet.
Niin ja pitkästä aikaa sipsipussin ja kermaviilidippejä.
Kyytipojaksi pari litraa rasvatonta maitoa. (Joka muuten on krapulajuomista paras jos vaan vatsa kestää. Vierotusoireisiin sitä juodaan litratolkulla.)

Ajattelin iltaleffan seuraksi herkutella. Nyt kun mulla ei jatkossa mene rahaa jalluun eikä kaljaan, niin mä voin vaikka sit herkutella.
Mä ajattelen toiselta kantilta samoin. Reilut seitsemän olutta on yksi levy fazerin sinistä. Tai pari siideriä väliin jättämällä saa ison jäätelötuutin. Tai mitä milloinkin mieli sit tekeekin...

Mut ehkä oleellisinta on se, että kun ei saa alkoholista turhia kaloreita ja uskaltaa syödä mitä pitää niin voi mieleltäänkin paremmin kun saa tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ja kuidut sun muut sapuskasta mikä on kiinteää!
 
Mä ajattelen toiselta kantilta samoin. Reilut seitsemän olutta on yksi levy fazerin sinistä. Tai pari siideriä väliin jättämällä saa ison jäätelötuutin. Tai mitä milloinkin mieli sit tekeekin...

Mut ehkä oleellisinta on se, että kun ei saa alkoholista turhia kaloreita ja uskaltaa syödä mitä pitää niin voi mieleltäänkin paremmin kun saa tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet ja kuidut sun muut sapuskasta mikä on kiinteää!
Joo ei mulla ole koskaan ollu syömisen kansa mitn ongelmia. Vain kun on putki päällä. Silloin ei muista tai viitti aina syödä, ainakaan mitään kunnollista.
 
IhQ
Oii vitsi kun tuli nälkä..maistuis tommonen pitsa miullekkii.

Pussi nuudeleita saa tähän hätään kelvata korvikkeeks. Ja jospa sitten nukkumaan, alkaa silmiä painamaan jo.
Öitä vaan ketjuun...saas nähdä millon seuraavan kerran ehdin paikalle. Yritän ettei menis näin pitkään ku nyt viimeks :)
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä