Yli ysin keskiarvot koulussa, mitä teistä tuli?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Utelo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Veka";30717586]KA 9,6 yläasteella, sen jälkeen huippulukio ja useita laudatureita. Yliopistoon ekalla alalle, johon otetaan vuosittain vain yhden käden sormilla laskettava määrä opiskelijoita sadoista hakijoista. Valmistuminen todennäköisesti 21 vuotiaana ja tohtorikoulutukseen pääsisin heti, jos haluaisin.

Onko sulla kiire johonkin?

Oletko tutustunut missään vaiheessa tähän tekstiin:
World renowned scientist lost his job when he warned about GE foods - The Pusztai case

Kannattaa miettiä tarkkaan, mille omistautuu.[/QUOTE]

(y)
 
Oma keskiarvoni ei yläasteella ollut aivan ysiä, erittäin harvalla pojalla oli. Suurin osa noista yli ysin keskiarvoista oli toisiaan tyttöjä ja yleisin ammatti heilä taitaa olla opettaja. Niin myös omalla vaimollani. Hän toki sen n. 9,5 keskiarvonsa (sekä yläaste että lukio) sai ihan toisella puolella Suomea kuin minä sen omani n. 8,5:sen.

Koulu ei ole oikein suunnattu pojille. Pojat on muutekin tossa yläasteiässä (ja kenties lukiossakin) vielä sen 2-3 vuotta jäljessä tyttöjä melkein kaikissa henkisissä ominaisuuksissa. Monille tytöille koulu on "ihan kivaa" ja sitten sitä "ihan kivaa" halutaan koko elämä. Välttämättä ei sitten työelämässä oo kaikille tarjolla sitä "ihan kivaa" duunia.

Omalla luokalla ainoa poika joka sai yli ysin keskiarvon (ja veti myös lukiossa yli ysin + 5 laudaturia ml. pitkä matikka) oli sellainen kiltti neropatti, josta tuli Nokian insinööri. Nykyään on sitten joku erityisasiantuntija jossain, mahdollisimman kaukana esimiestehtävistä. Loistava tyyppi, ei normipoika, mutta välttyi isommilta kiusaamisilta aikoinaan...
 
Peruskoulusta 9.2. Lukiosta 8.9 ja työskentelen katsastusasemalla insinöörinä ja päivät niin ikään raskaan kaluston parissa.

Jotenkin vaan isän jalanjäljissä lähdin ajoneuvotekniikkaa lukemaan, mutta en kyllä uskonut koskaan katsastusinssinä toimivani. Sen korjaamouran näin jo pitkään, mutta tämä oli jotain uutta. Mutta kun paikka oli kerran auki, työkokemusta vähintäänkin riittävästi ja ei ainakaan jatkuvaa yt pelkoa niin mikäs tässä.

Hiukset vaan saa pitää lyhyenä, pestä päivittäin ja ne kauniit kädet on menneet, mutta vastapainona taas en uskonut ikinä käyväni kuntosalilla kolmesti viikossa kun työnantaja maksaa vielä osan tykyseteleinä.
 
9,7 lukion päättötodistus, ja koulu oli helppoa. En osannut päättää mitä tehdä, joten yliopistohaahuilu ja mielenterveysongelmat tuottivat keskeneräisen kandintutkinnon. Yliopisto oli kaikessa epämääräisyydessään ja yltiöteoreettisuudessaan pettymys, tai ei toiminut mulle. Tämän jälkeen olen tehnyt taide/media-alan ammattitutkinnon ja kaikenlaisia hommia alalla jonkun verran, sekä kaikenlaisia muitakin töitä sitä ennen ja sen jälkeen. Uramahdollisuuksia olisi varmasti ollut suuntaan jos toiseenkin, mutta en ole niihin tarttunut kun motivaatio ei ole riittänyt alkuunkaan. Nyt on ollut kauemman aikaa suunnitteilla oma yritys, tavoitteena vapaamuotoinen elämäntyyli. En osaa/halua sitoutua työpaikkoihin, en oikeastaan muihinkaan paikkoihin. Jos joskus jotain vielä opiskelen, liittynee luontaislääketieteeseen ja ravinneterapiaan mitkä harrastuksena (ja tarpeellisena oman terveyden kannalta) kiinnostaa paljon.
 
Olen yksi täällä aiemmin lääkäriksi ilmoittautunut äiti, ja itsellänikin masennus/burnout-taustaa vankasti, tosin lapsuutenikin oli poikkeavan väkivaltaisen kodin takia vaikea.
Ihme yleensä, että niistä lähtökohdista katsoen koulu sujui ja lääkäriksikin valmistuin.
Ja jotenkuten vielä normaali ihminen olen.

Pistää vaan silmään, etten ole mielenterveysongelmieni kanssa yksin tässä "yli ysin kerhossa". Tämä tosin ei varsinaisesti yllätä, se kyllä yllättää että "tapaamme" Mitäs Nytissä :D
 
Peruskoulun ka 9,6, lukion 9,1 ja L:n paperit. Teknillisen korkeakoulun keskeytin. Insinööri minusta tuli. Mielenterveysongelmia ei ole ollut. Laiskuuteen olen taipuvainen, enkä ole kunnianhimoinen työuran suhteen (vain urheilupuolella), joten hakeuduin helppoihin koulutustani vastaaviin perusduunaritehtäviin, joissa vastuu ei paina ja on mukavat työajat. Arvostan liukuvaa työaikaa, lyhyitä työpäiviä ja pitkiä lomia. Palkkapussissa tämä valitettavasti näkyy, mutta en ole katunut suuremmin valintojani.
 

Yhteistyössä