IVF hoidoissa oleville/sinne joutuville

Punktio meni hyvin, toki ei se kipulääkkeet kaikkia tuntemuksia multa ainakaan vie, mutta oli siedettävää! Neljätoista munasolua kahdestatoista follista ! Kyllä siellä siis varmaan epäkypsiäkin on, mutta toivotaan että puolet lähtis ainakin hedelmöittyyn ja jakautuun. Perjantaina olis sitten siirto, kun mulla ei ole toistaiseksi syytä tehdä jatkoviljelyä. Nyt jännäämään pariksi päiväksi kotiin... Inhoan sitä puhelua labraan seuraavana päivänä, koskaan ei tiedä mitä sieltä tulee, kokemuksia on kahdesta ääripäästä! Mutta nyt toivo elää vielä ja yhdestä kokemuksesta taas selvitty! Viivojen vahvistumista haamuilijoille ja tsemppiä uuteen hoitokierrokseen lähteville!

 

Onnea naiset plussista ja Marille erityisesti myötätuulta matkaan pitkään taipaleen jälkeen

Täällä kp 34? Päivät maateeeeleeee..mä en pääse ikinä passiin! Ovisplussasta huomenna viikko eli eiköhän tää vielä joku 1,5 vk mee. Sitte letroja naamaan ja ainokaista sulattelemaan.

 

Onko olemassa jotain marinaketjua lapsettomuudesta (myös sekundasellaista) kärsiville? En nyt yhtäkkiä löydä...

 

Onko olemassa jotain marinaketjua lapsettomuudesta (myös sekundasellaista) kärsiville? En nyt yhtäkkiä löydä...

En oo törmännyt marinaketjuun. Kyllähän tietysti voi uuden ketjun laittaa jos tarvetta löytyy.

 

niin, toki vois omankin tehdä. ei viitsis näiden plussauutisten väliin tunkea omaa happamuutta. Tai sitten syljen pahan oloni jatkossakin omaan blogiini.

Hirveitä tunnekuohuja päällä, eikä ainakaan asiaa helpota kun kaikki lukemieni blogienkin pitäjät raskautuvat..

 

Eikös nyt tännekkin ole ihan kaikki tuntemukset saanut jakaa? Siksi kai täällä ollaan, toisia tukemassa eritoten niitä huonoina hetkinä! Jaksamista Hipsunpöpsy! Itse en ole pitkään aikaan muuten lukenut mitään "lapsettomuus blokeja", kun ne loppui, eli kaikki raskautui.. sit oli vaan sellasia o´u mai gaaaad, siis mulla on jo yk 3 menossa ja ei vieläkään!!!

 

Jouduinpa muuten tänään tilanteeseen missä tuli muistutus miten "eri maailmassa" me eletään kuin "lapsia tavallisesti tekevä" (eli niintä taivaan lahjana saavat). Oli puhetta koiran astutuksesta, että pitää käyttää sit kerran pari eläinlääkärillä verikokeessa missä katotaan proge arvot että tietää sit millon on otollisin aika. Tähän sit yksi sanoo et ajatelkaa jos ihmisilläkin olisi noin vaikeeta!!! ÖÖÖH..e hehehe, niin ajatelkaa!!!!! Menin ihan sanattomaks ja tunsin miten naama varmaan alkoi punottaa ja sönkkäsin jotain et juu´u.. jostain syystä jotenkin nolotti tai en osaa selittää kai se vaan niin hämmensi. (samalla mieitin et joo, moneltahan piikittäisin itteeni mahamakkaraan pregnylillä että voin sit ma hakea pakastimesta alkion kyytiin..) hmm.. kyllä ois pari verikoetta iisi homma. Toisena päivänä olisin kotiin tultua saanut varmasti kunnon katkeruus itkupotkuraivarit, mut jostain syystä tänään kykenen seesteiseen ajatteluun, et eihän hän vaan voi tietää.. Voin tunnustaa että 5 vuotta sitten olin itse ihan yhtä naivi ja tietämätön.. ainut murhe oli et miten saan miehen suostumaan/millon hän on valmis, että tehdään lapsi. Ei pienessä mielessä käynyt että neljä vuotta, tuhansia euroja, kymmeniä piikkejä, varmaan sata kusitikkua, helvetisti itkua ja katkeruutta myöhemmin, ei vauvaa.. ontää..

 

Kyllä tänne voi purkaa kaikenlaisia tunteita minun mielestä. Kaikki käy kuitenkin ne samat ajatukset mielessään läpi jossain vaiheessa. Onneksi tänne mahtuu monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Paha mieli on hyvä purkaa, vaikka niissä negatiivisissa ajatuksissa ei oo hyvä jäädä vellomaan. Siksi on hyvä, että täällä on naisia monessa hoidon vaiheessa ja mielentilassa. Kun itse on aallonpohjalla, joku muu kannustaa ja tsemppaa jatkamaan. Eli anna tulla hipsunhöpsy, kyllä me kestetään!

 

Niin paljon taas kaikkea uutta, etten edes yritä kaikkia kommentoida. Sorry, tytöt!

Marille kuitenkin ihan erityisen suuret onnittelut plussasta! Se oli jo todellakin teidän vuoro ja todiste meille muille siitä, että koskaan ei kannata luovuttaa.

Ja samaa mieltä kyllä, että eiköhän tänne ne marinatkin mahdu mukaan, kun kaikilla niitä marinapäiviäkin tulee joka tapauksessa.

Mites kanssakulkijat Darni ja icsimamako - ultrauutisia? Täällä tämän päivän ultrassa löytyi kummaltakin puolelta vain kolme follia kooltaan 6-9 mm ja joitakin pienempiä, jotka tuskin ehtivät/lähtevät mukaan kasvuun. Tällä kertaa sentään suunnilleen tasakokoisia, mutta olisihan noita enemmänkin voinut olla. Viimeksi jos 11 solusta siirtoon selvisi vain yksi, niin eipä kovin hyvältä näytä. Nyt nostettiin Gonal 75 yksiköstä takaisin 150:een ja maanantaina uusi ultra. Punktio tämän päivän perusteella ensi viikon torstaina tai perjantaina.

Uusille vielä yhteisesti tervetuloa ja kaikille tasapuolisesti !

 

Plussatuulet näyttää jatkuvan

Ja samaa mieltä, saahan täällä kertoa kaikista tuntemuksista ja vuoristoradan osista hyvistä ja huonoista
Mä oon kanssa todella paljon kohdannut viime aikoina näitä arkisia tilanteita, kuten Helsingin busseissa erään yksityisen klinikan mainokset munasolujen lahjoittamisesta. Oon nyt toistamiseen todistanut hyvin naiiveja keskusteluja, kun ihmiset aloittavat keskustelemaan asiasta. Onneksi ekalla kerralla mies oli mukana ja rauhoitteli, koska muuten en olisi tiennyt olisinko alkanut itkemään vai valistamaan näitä keskusteluja, toisella kerralla keskustelu toisti itseään niin pystyin pitämään itseni rauhallisena.

Tiltuli, toivotaan että sieltä vielä muutama folli ottais loppukirin ensi viikkoon

Mulla oli myös ultra tänään. Tilanne on vähän parempi kuin viime hoitokerralla, nyt toisella puolella 7 ja toisella 12, kooltaan follit ovat 9-10mm ja 11-12mm, sekä pari jo yli 12mm.
Mites tämä nyt taas menikään, minkä kokoisia näiden olisi hyvä olla punktiopäivänä?
Seuraava ultra maanantaina ja keskiviikkona punktio.

 

Jos en nyt ihan väärin muista, niin follien pitäisi olla vähintään se 19 mm punktiossa. Korjatkaa viisaammat, jos olen väärässä. Ja kasvuvauhtihan on se 1,5-2 mm/vrk.

 

Niin joo ultrassa 6 munista kummallakin puolella. Eli 12 yhteensä ja niistä 6 oli 12-15mm pari oli 10mm ja loput vähän pienempiä. Ylihuomenna uus ultra jossa katsotaan punktio aika, tod näk heti alku viikosta.

 

Nyt tuli romahdus. Vanha ystävä kertoi olevansa raskaana. En vaan voi olla onnellinen toisen puolesta, kun oma tilanne on mitä on. En voi tehdä muuta kuin itkeä ja surkutella omaa kohtaloa. Toivottavasti ens viikolla ois mahdollisesti ees jotain punktoitavaa. En voi muuta kuin itkeä ja itkeä itkemisen perään.

 

Nyt tuli romahdus. Vanha ystävä kertoi olevansa raskaana. En vaan voi olla onnellinen toisen puolesta, kun oma tilanne on mitä on. En voi tehdä muuta kuin itkeä ja surkutella omaa kohtaloa. Toivottavasti ens viikolla ois mahdollisesti ees jotain punktoitavaa. En voi muuta kuin itkeä ja itkeä itkemisen perään.

Reuna, meistä suurin osa on varmasti ollut samassa tilanteessa. Ja minusta noita romahduksia saa tulla, ja joskus se on hyväksikin velloa surussa ja itkeä jopa sitä, kun koko ajan itkettää. Pahaa oloa ei kannata ainakaan tuntea siitä millainen olo sulla on tällä hetkellä. Tuollaiset uutiset tuntuu vielä pahemmalta kesken hoitoa, kun sitä miettii miten omalla kohdalla käy ja koko maailman tunneskaala on pinnassa. Ja kun näitä romahduksia tulee niin sieltä on taas hyvä lähteä nousemaan ylös, ehkä jopa entistä vahvempana. Jaksamisia

Muoks: niin ja ilmeisesti Reuna olet aika samassa tahdissa hoidoissa Tiltulin, Darnin ja minun kanssa, niin voidaan yhdessä jännäillä täällä. Joko sinulla on ollut ultra?
....jaahas, vastailen itelleni täällä, huomasin vasta nyt tuon sun eilisen tekstin. Mulla oli samalla tavalla ekassa hoidossa, että ekassa ultrassa follit oli melko pieniä ja sitten nostettiin menopur annostusta ja lopuksi punktoitavaa oli ihan mukavasti, eli nyt pitää vaan toivoa että sullakin tuo annostuksen nosto auttaa.

 

No kiitos, täältä pesee. Toivottavasti en pahoita kenenkään mieltä, tässä on vaan omaa oksennusta.

Anoppi- voi luoja vaikka on aivan ihana ihminen, mua ärsyttää siinä se, että jaksaa AINA hokea, että "onhan teillä nyt jo yksi". Joo, me tiedetään, että meillä on yksi ja ollaan hänestä enemmän kuin kiitollisia, mutta kun me halutaan hänelle sisarus! Kun / jos saisimme toisen lapsen elävänä syliin asti, olisimme hyvin kiitollisia, enempää emme toivoisi. Mulle sais tällä puheella tehdä kohdunpoiston synnytyksen yhteydessä, ikäkin tulee jo vastaan, tänä vuonna täytän 38.
Mitä ihmeen merkitystä sillä on, että meillä on yksi lapsi? Pitäisikö meidän vain kiltisti tyytyä siihen yhteen, ihanaan lapseen? Tottakai tyydymme, jos emme enempää saa, mutta mitä hittoa? Hän aina muistaa toitottaa siitä, että "ei nyt vaan käy sit sillai että teidän "pakkomielle" on pois tältä jo olemassa olevalta lapselta...." voi huhhuh! Pakkomielle! Meidän lapselta ei ole ikinä mikään ollut pois, olen hänen kanssaan vieläkin kotona, vaikka hän täyttää kohta 5! Hänen kanssaan ollaan aina niin paljon kuin mahdollista, miten voi edes läpällä heittää tuollaista? JA eikö yhden lapsen vanhemmat saa kaivata toista lasta?

Helposti raskautuvat... Voi että sentään. eräs pariskunta erosi monen vuoden lapsettomuuden jälkeen. Kumpikin pariutui tahollaan uudelleen ja tämä toinen näistä pariskunnista on saanut keskenmenon juuri, EKASTA KIERROSTA pillerien jälkeen ja ne on nyt ihan paniikissa, kun jos heilläkin käy samalla lailla, ettei lasta tulekaan yhdessä.. (toisella osapuolella on jo 1). Voi luoja että mun tekis mieli vetästä päin näköä! Eka kierto josta tulee raskaaksi, menee kesken ja kauhee paniikki, jos ei onnistukaan!

Vauvapalstat ja-blogit, lehdet
Yksi valittaa, miten raskasta on ja miten tila loppuu ja rahat loppuu kun kaksosia pukkaa.. vahinkolapsia.. Hylättyjä vauvoja löytyy muovipusseista teiden varsilta, vanhemmat pahoinpitelevät vauvojaan ja vammauttavat loppuelämäksi.. Miten voi olla niin, että joku on ylipäänsä niin julma toiselle, saati sitten vielä täysin puolustuskyvyttömälle pienelle ihmisen alulle?

Oma tilanne
Mä olen jotenkin todella hajalla. Mä olen pääsääntöisesti todella hyvällä tuulella, mä lauleskelen paljon, hömpöttelen lapsen kanssa, teemme päivisin kaikkea kivaa, kokkaillaan, käydään kerhoissa jne... Mutta mä olen hajalla. Mua hajottaa tää tilanne. Mies ei oikeasti kiinnosta mua enää yhtään. EI YHTÄÄN. Mä en halua sitä, mua ärsyttää siinä oikeastaan kaikki. Miten se syö, miten se juo, puree leipää/karkkia/jotain muuta, miten se kuorsaa... Sen mielestä mä teen kaiken väärin, keitän liian vähän perunaakin muusia varten..Silti kumpikaan ei halua erota, ei missään tapauksessa. Pitäis varmaan vaan nostaa kissa pöydälle ja puhua asiat puhki. Mä vollotan ihan pienestäkin asiasta nykyään ja nää perhanan laastarit tekee sen, että vollotan vielä herkemmin. Mä olen nyt kuukauden päivät nukkunut eri makkarissa kuin mies, olen sanonut rehellisesti syyksi sen, etten saa nukuttua hänen vieressään kuorsaamisen vuoksi. Ja jos en nuku, olen kuin herhiläinen seuraavana päivänä.
tää sekundalapsettomuus on kyllä tappanut meidän parisuhteen. Yksikin kun sanoo, ettei toista lasta ole oikeus kaivata ja surra.. en takaa mitä vastaan.

 

Reuna, meistä suurin osa on varmasti ollut samassa tilanteessa. Ja minusta noita romahduksia saa tulla, ja joskus se on hyväksikin velloa surussa ja itkeä jopa sitä, kun koko ajan itkettää. Pahaa oloa ei kannata ainakaan tuntea siitä millainen olo sulla on tällä hetkellä. Tuollaiset uutiset tuntuu vielä pahemmalta kesken hoitoa, kun sitä miettii miten omalla kohdalla käy ja koko maailman tunneskaala on pinnassa. Ja kun näitä romahduksia tulee niin sieltä on taas hyvä lähteä nousemaan ylös, ehkä jopa entistä vahvempana. Jaksamisia

Muoks: niin ja ilmeisesti Reuna olet aika samassa tahdissa hoidoissa Tiltulin, Darnin ja minun kanssa, niin voidaan yhdessä jännäillä täällä. Joko sinulla on ollut ultra?
....jaahas, vastailen itelleni täällä, huomasin vasta nyt tuon sun eilisen tekstin. Mulla oli samalla tavalla ekassa hoidossa, että ekassa ultrassa follit oli melko pieniä ja sitten nostettiin menopur annostusta ja lopuksi punktoitavaa oli ihan mukavasti, eli nyt pitää vaan toivoa että sullakin tuo annostuksen nosto auttaa.

Joo, siis loppujen lopuksi olivat puineet mun tilannetta lääkäreiden miitingissä ja soittivat vielä perään et tauottaa Orgalutran. Perjantaita kauhulla odottaen, onko mitään tapahtunut. Todennäköisesti ei.

Asiasta kukkaruukkuun, miten te jaksatte käydä töissä? Itestä tuntuu kuin motivaatio olisi 0, ajatukset hoidoissa - miettii mahdollista ultra-saalista, punktiosaalista tai raskaustestiä. Päivät menee zombina tyhmästi hymyillen ja kulisseja ylläpitäen. Koskaan ei tiedä, aiheuttaako jonkun vanhan työkaverin vierailu vauvoineen itkua ja hampaiden kiristelyä vai nauraako vain. Toivottavasti joku teistä taas onnistuu, se ei niin pahalta tunnu, kun ei tunne teitä. Mutta auta armias, jos joku lähipiiristä...

 

Onko olemassa jotain marinaketjua lapsettomuudesta (myös sekundasellaista) kärsiville? En nyt yhtäkkiä löydä...

Tuolla esim. http://kaksplus.fi/threads/kiukkuketju.1204530/
ja tossa yks (melko vanha tosin) sekundaarisille,
http://kaksplus.fi/threads/sekundaeaerilapsettomat.1061927/page-32

 

No moi, saako liittyy seuraan? Täällä kirjoittaa yks passaaja, tänään tehtiin kahden alkion siirto luonnolliseen kiertoon. Yks olis siirretty yksinään mutta se ei selvinnyt sulatuksesta ja niinpä kyytiin pääsi kaksi murupuppelia... Oon kyllä ihan yhtä jännitystä nyt koko nainen. . .

Taustaa sen verran, että meillä on yksi tyttö, 2v ja 1. ivf:n tuoresiirrosta syntynyt. Sitä ennen mooonta vuotta yritystä, inseminaatioiden määrää en edes muista. Yksi keskenmeno myös. . . Selittämätön lapsettomuus.

 

Hipsunpöpsy, kunnon rehellistä tekstiä! Joka on ihailtavaa! Mitkä fiilikset tänään?

Reuna, ai sulta jätettiin orgalutran pois. Mut eikös sitten kasvu vois olla jopa vähän nopeempaa, kun jarrulääkettä ei ole?!

Tervetuloa Sipulityttö, toivotaan että alkiot tarraa hyvin kiinni

 

Hyvät ja aiheelliset marinat Hipsunpöpsy! En usko, että kukaan loukkaantui, paitsi ehkä sun anoppi, jos saisi tietää. Kyllä täällä saa marista ja märistä. Musta tuntuu, että minäkin lähettelen vain masentuneita kirjoituksia tänne.
Reuna, ihan varmasti tuntuu pahalta läheisen raskaus. Tuntemattomien mahat voi jättää huomioimatta, mutta ystävien ei oikein voi. Itke, kun itkettää ja niin kauan kuin itkettää. Ei siihen muuta taida voida.
Tuosta sinisilmäisyydestä, kehtaisko myöntää. Ok, menköön. Alussa itse ajattelin mennä klinikalle, tehdä PGS:n kaikille niille hedelmöittyneille alkioille ja valita sen tytön sieltä. Ei mennyt ihan noin... AMH alhainen eli ei paljoa munia jäljellä, ekasta punktiosta nollasaalis, toisesta kolme, joista kyytiläisestä tm, muut ei selvinnyt, kolmannesta kolme, joista kyytiläisestä kem, kaksi nyt pakkasessa. Ryminällä olen pudonnut pilvilinnoista. Mutta se toive on suuri, joten jatkan yrittämistä. En pysty vielä luovuttamaan, etten ikinä saisi lasta. Ajatuksena ihan mahdoton.

 

Ei löytynyt pc:n testejä, oli pakko turvautua rfsu:n herkkään puikkoon. Tulkitsen sen negaksi mä luulen että tämä oli tässä.

 

Voi eiei Yrittäjä!!! Kun se on vaan huono testi! Ei pitänyt ollenkaan tollasella testata! Miten vuoto puoli? Onko pysynyt poissa? Millon pääset kunnon testejen luo?! Tsemppiä.. josko se vielä pitäs kiinni kuitenkin!

 

Rusehtavaa lutinusvuotoa on tullut joka päivä vähän pikkarisuojaan. Me ollaan varmaan Suomessa lauantaina, mutta luulen että vuoto alkaa ennen sitä. Keräilen tässä itseäni. Usko raskauteen on loppu. Kaikki oireet katosi toissapäivänä, samana päivänä kun tuli ensimmäiset rusehtavat tipat.

 

No voi harmi yrittäjä onko sulla ohjeistus jatkaa lutinusta? Vai lopetatko tähän viralliseen testipäivää? Voimia pettymykseen! Halaus.

 

Hei nyt yrittäjäJ sä itse kuulut siihen ryhmään mikä täällä kehoittaa lopettaa luovuttamisen ja katsopas nyt mihin itse syyllistyt
Jäitä hattuun ja oot paksuna niin kauan kuin toisin todistetaan. Onhan tää hoito rumpa kaikin puolin raskasta ja turhan toiveen anti +testeillä on kyllä siellä kärki päässä jos miettii näitä "paskaa niskaan" kierron kohtia. Teeppä luotettava testi heti kun mahdollista ja muista itse ÄLÄ LUOVUTA