tiedättekö mikä on lastenkodeissa ja nuorisokodeissa yks paskimmista asioista. ette varmaan.. sulle tuntemattomat ottaa sut huostaa, pistää asuu paikkaa jota et oo enne nähny, ihmiste kanssa joita et tunne, joille et oo mitää sukua, poikien ja tyttöjen kanssa samassa paikassa ja sulle sanotaan että "tytöt ovat sulle kuin sun siskoja. ei saa olla haluja". aika julmaa. koko lapsuuden 18 vuotiaaks asti viettäny lukkojen takana asuen itselle mitään sukua olemattomien naisten kans saman katon alla muttei saanu tuntea kaveruutta suurempaa ja jos näin kävi, siitä rangaistiin. miten julmaa kieltää nuorilta ensimmäiset ihastumiset sekä normaali nuorille kuuluva kanssakäyti niin seksuaallisesti kuin muutenkin sosiaallisesti. 18 vuotiaaksi asti metsän keskellä lukkojen takana ilman kontaktia ulkomaailmaan.. ja sitten ihmetellää minkä takia oon syrjäytyny ja päihderiippuvainen.. tai no ei sitä kukaan enää ihmettele kun olen jo niin monta vuotta ollut seinien sisällä omassa kodissa omassa rauhassa. miksi? minut kasvatettiin niin, istumaan neljän seinän sisällä eikä saanut vieraita naisia kohtaan tuntea muuta kuin kaveruutta. yksi mamutaustainen, vanhempi poika jopa raiskasi minut eikä ketään kiinnostanut. laitostyöntekijät hakkas minuu eikä ketää kiinnostanu. sain ekan puhelimen vasta kun olin 18 enkä oikeen osaa sitäkään käyttää soittaakseni jollukulle että hengailisi kanssani, en vain osaa. koko lapsuuteni astuin vain huoneestani ulos ja koputin vastapäätä olevaan oveen. nyt en voi tehdä niin, muuten naapurit pitäisivät mua pimeenä, sairaana, mitä varmaan olenkin. nyt olen yksin ja tulen aina olemaan sillä en kykene normaaliin suhteeseen ihmisen kanssa enkä oikeastaan normaaliin elämään, sellaiseen mitä te elätte. en luota enää kehenkään, en vain voi vaikka ehkä haluaisnkin. jokainen on satuttanut. jopa äitini ja isäni ennen kuin olin edes syntynyt, olin vasta kohdussa mutta minua hakattiin. hakattiin syntymäni jälkeen. nöyryytettiin. mutta ei enää. olen syrjäytynyt. en kestänyt enää ihmisiä. ihmisten tarinoita ihanista, lämpimistä jouluista rakastavan perheen parissa. en kestä niitä tarinoita. en kestä kun kaikilla on juuret ja lapsuudenkaverit. omat juureni ovat levällään rikki revitty ja ne vähäiset lapsuudenkaverit päihderiippuvaisia, vankilassa, psykoosissa tai kuolleita mitä nyt heistä kuullut. rakastakaa lapsianne, älkää laittako laitokseen, ei tuu hyvää siitä.. kokemuksella.
