Miksi ihmiset eroaa?!?!

Miksi?

Mä olin viidentoista yhdessäolovuoden jälkeen ihan hukassa. Mua ei oikeastaan ollut, mä vain hoidin talon ja lapset ja... Sit tajusin, että se Norttia vääntävä pitkätukkahippi jonka kanssa menin naimisiin oli muuttunut kaljuksi urheiluintoilijaksi joka jaksoi natkuttaa kun kävin illalla polttamassa savukkeen.

Siksi, kun se viimeinen ripaus mikä musta oli jäljellä, oli miehestä vastenmielistä.

Okei, alan tajuta mitä tässä haetaan.

Minä tarkoitin sitä, että parisuhteessa olevat ovat tutkimusten mukaan onnellisempia ja sitä kautta myös terveempiä sekä elävät pidempään. Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhde on hyvä, kuten se yleensä on.

Huono parisuhde on taas seurausta jostakin "kyvyttömyydestä". Ennen ei ollut mahdollisuuksia valita siten kuin nykyisin, oltiin yhteisöllisempiä ja olihan meillä se uskontokin, johon tukeutua, jos ei muuten pärjännyt. Nykyisin, kun vaihtoehtoja ja houkutuksia on pilvin pimein, ja ihmiset eivät halua nähdä asioita pitkällä tähtäimellä, eikä muuttua toisen vuoksi, eroillaan ja revitään ydinperheet hajalle (katso myös sukupolvi-Y wikipedia, joka on siis nyt eniten edustettu sukupolvi).

Teidän tapauksestanne en osaa sanoa mitään, mutta ymmärrän kyllä tuon tupakointiin liittyvän inhon. Minäkin poltin armeijassa, mutta sitten kun pääsin tupakasta eroon (kiitos vaimolleni), en voisi kuvitella aloittavani uudelleen.

 

Entäs. Tuli mieleen toinenkin syy.

Kun on itse eroperheestä eikä kokenut eroa silloinkaan huonona asiana niin miksei eroaisi jos parisuhde on paska?

 

Rakkausavioliiton käsite on suhteellisen tuore. Ennen oli toisin, eikä paskastakaan liitosta ollut ulospääsyä.
Mut nykyisin kun parinvalinta on vapaa ja parisuhteen muodostamisen syy on rakkaus, niin miksi pitäisi kitua liitossa jos se lakkaa olemasta?

 

Höpö höpö. Sinä olet kuin jokin jeesustelija, joka ei hyväksy faktoja. En voi sille mitään, ettet kykene kunnon dialogiin.

Sulla on vaikeuksia ei muilla.

 

Entäs. Tuli mieleen toinenkin syy.

Kun on itse eroperheestä eikä kokenut eroa silloinkaan huonona asiana niin miksei eroaisi jos parisuhde on paska?

Niin, tämäkin on yksi näkökulma. Eli voisiko sanoa, että eroperheen lapsia ei ainakaan kannata harkita pidempään suhteeseen?

 

Eiköhän niitä syitä ole monia, mutta soisin kyllä useampien eroavan. Lapsien takia yhdessä oleminen on aika hölmöä. Kyllä ne tajuaa jos ne iskä ja äiskä ei ihan hirveesti tykkää toisistaan.

Ja muutenkin tää on aika lyhyt elämä tuhlattavaksi sellaisessa suhteessa, jossa ei ole onnellinen. Kannattaa miettiä montako vuotta elämästään siihen on valmis uhraamaan.

 

Sulla on vaikeuksia ei muilla.

Mitä vaikeuksia?

 

Rakkausavioliiton käsite on suhteellisen tuore. Ennen oli toisin, eikä paskastakaan liitosta ollut ulospääsyä.
Mut nykyisin kun parinvalinta on vapaa ja parisuhteen muodostamisen syy on rakkaus, niin miksi pitäisi kitua liitossa jos se lakkaa olemasta?

Eli kannattaa erota jos rakastuu toiseen?

 

Mitä vaikeuksia?

Käydä keskustelua, tulee mieleen häppärin tapa keskustella. Ei tolkkua vaan säntäilyä sinne sun tänne ilman päämäärää tai pointtia.

 

Eiköhän niitä syitä ole monia, mutta soisin kyllä useampien eroavan. Lapsien takia yhdessä oleminen on aika hölmöä. Kyllä ne tajuaa jos ne iskä ja äiskä ei ihan hirveesti tykkää toisistaan.

Ja muutenkin tää on aika lyhyt elämä tuhlattavaksi sellaisessa suhteessa, jossa ei ole onnellinen. Kannattaa miettiä montako vuotta elämästään siihen on valmis uhraamaan.

Lyhytnäköisesti näin, mutta entä pitkällä tähtäimellä?

 

Käydä keskustelua, tulee mieleen häppärin tapa keskustella. Ei tolkkua vaan säntäilyä sinne sun tänne ilman päämäärää tai pointtia.

Häpyhuulesi tapa keskustella? En tajua?

 

Lyhytnäköisesti näin, mutta entä pitkällä tähtäimellä?

Mitä tarkoitat?

 

Mitä tarkoitat?

"Ja muutenkin tää on aika lyhyt elämä tuhlattavaksi sellaisessa suhteessa, jossa ei ole onnellinen. Kannattaa miettiä montako vuotta elämästään siihen on valmis uhraamaan."

Tarkoitan sitä, että jos on kykenemätön ratkaisemaan tämän liiton ongelmia onnellisuuden suhteen nyt, niin eikö ole kyvytön ratkaisemaan niitä ongelmia myös myöhemmissä liitoissa pitkällä tähtäimellä? Eli kumpi on viisasta pitkällä tähtäimellä, panostaa nykyisen liiton toimivuuteen (ja kestää hetken aikaa onnettomuuttakin) vai etsiä aina tulevaa exää?

 

Niin, tämäkin on yksi näkökulma. Eli voisiko sanoa, että eroperheen lapsia ei ainakaan kannata harkita pidempään suhteeseen?

No miksei? Kai eroperheen lapsi saa toisen eroperheen lapsen naida

Sä voit tietysti kokea että olet jollain tavalla ydinperheessä eläjänä parempi, mutta mä en koe olevani huonompi.

 

Eli kannattaa erota jos rakastuu toiseen?

Ei ole olemassa mitään parisuhdepakkoa. Miks oletat, että toiseen rakastuminen olis ainut mahdollinen eron syy?

 

Rakkausavioliiton käsite on suhteellisen tuore. Ennen oli toisin, eikä paskastakaan liitosta ollut ulospääsyä.
Mut nykyisin kun parinvalinta on vapaa ja parisuhteen muodostamisen syy on rakkaus, niin miksi pitäisi kitua liitossa jos se lakkaa olemasta?

Koskaan en ole sulle sanonut näin, mutta tää oli hyvin sanottu!

 

Eli kannattaa erota jos rakastuu toiseen?

Mun mielestä kannattaa erota kun ei enää rakasta puolisoaan. Siis ennen kuin rakastuu kehenkään. Siis kun sehän sit on vittumainen tilanne niin itselle, lapsille kuin tulevalle eksälle ja uudelle puolisolle.

 

Ei ole olemassa mitään parisuhdepakkoa. Miks oletat, että toiseen rakastuminen olis ainut mahdollinen eron syy?

Niin, tai entäs ne, jotka eivät erottuaan huoli enää minkäänlaista puolisoa.

Ei parisuhde ja perhe oo mikään pakollinen juttu.

 

"Ja muutenkin tää on aika lyhyt elämä tuhlattavaksi sellaisessa suhteessa, jossa ei ole onnellinen. Kannattaa miettiä montako vuotta elämästään siihen on valmis uhraamaan."

Tarkoitan sitä, että jos on kykenemätön ratkaisemaan tämän liiton ongelmia onnellisuuden suhteen nyt, niin eikö ole kyvytön ratkaisemaan niitä ongelmia myös myöhemmissä liitoissa pitkällä tähtäimellä? Eli kumpi on viisasta pitkällä tähtäimellä, panostaa nykyisen liiton toimivuuteen (ja kestää hetken aikaa onnettomuuttakin) vai etsiä aina tulevaa exää?

Aa okei. Ei kaikki eroavat kuitenkaan etsi aina uutta suhdetta. Jotkut vaihtaa ja vaihtaa parempaan ja jotkut pysyy tyytyväisinä sinkkuina.

Mun näkemys on, että olen nyt viimeistä kertaa vakiintuneessa parisuhteessa. En mä silti ole valmis menemään solmuun ja luopumaan itsestäni tämänkään suhteen eteen. Jos erotaan niin sitten erotaan ja that's it. En tarvitse enkä oo koskaan tarvinnut ketään tekemään mua "kokonaiseksi".

 

No miksei? Kai eroperheen lapsi saa toisen eroperheen lapsen naida

Sä voit tietysti kokea että olet jollain tavalla ydinperheessä eläjänä parempi, mutta mä en koe olevani huonompi.

Ei ei ... vaan jos olet saanut mallin vanhemmiltasi, että eroa mieluummin kuin panosta parisuhteen toimivuuteen, niin silloin jos haluaa pitkän suhteen, ei kannata valita eroperheen lasta.

 

Käydä keskustelua, tulee mieleen häppärin tapa keskustella. Ei tolkkua vaan säntäilyä sinne sun tänne ilman päämäärää tai pointtia.

Olen aina ollut sitä mieltä että mies1 ja häppäri on sama henkilö. Tai on tai oli, miten sen nyt kukakin haluaa sanoa. Ja siitä saakka kun tää partaveitsi tuli tänne ja on keskustellut -MINUN- silmiini jokseenkin naista halventavalla ja seksistisellä tavalla ja viesteissään viljellyt linkkejä jos jonkinmoisiin tutkimuksiin ja teksteihin ja omituisissa yhteyksissä käyttänyt mitä ihmeempiä sivistyssanoja ja käsitteitä, olen ollut vakuuttunut että partaveitsi on mies1 ja täten myös häppäri. Harmi kun palasi tänne.

 

Ei ei ... vaan jos olet saanut mallin vanhemmiltasi, että eroa mieluummin kuin panosta parisuhteen toimivuuteen, niin silloin jos haluaa pitkän suhteen, ei kannata valita eroperheen lasta.

Vaan eihän se kaikilla niin mene. Osa eroperheen lapsista kärsii eikä ikinä halua tuottaa omilleen moista murhetta.

Eroja ja syitä on erilaisia. Ja ihmisiä! Musta kasvoi selviytyjä joka tietää milloin pitää lopettaa jotta kehenkään ei tule sattumaan liikaa.

 

Niin, tai entäs ne, jotka eivät erottuaan huoli enää minkäänlaista puolisoa.

Ei parisuhde ja perhe oo mikään pakollinen juttu.

Ei ole, mutta jos nyt konkretisoidaan asioita, niin:

Eroilevat:
- joutuvat elämänsä aikana useasti lähtemään parisuhteen rakentamisessa nollilta,
- kokevat pettymyksiä useammin (ehkä myös niitä alkurakkauden huumiakin),
- eivät opi tuntemaan toista ihmistä niin syvällisesti kuin pitkässä suhteessa olevat,
- eivät voi rakentaa yhteistä kotia,
- aiheuttavat laajalle piirille mielipahaa (lapset sille, lapset tälle, ne ja nämä isovanhemmat, kaveripiirit jne)
- sairastuvat useammin,
- lapset saavat väärän mallin,
- kuolevat aiemmin.

Parisuhteessa elävät:
- oppivat tuntemaan toisensa erinomaisesti,
- ovat terveempiä,
- osaavat ratkaista parisuhteen ongelmia,
- elävät pidempään,
- voivat rakentaa yhteistä kotia ja omaisuutta,
- lapset saavat hyvän mallin,
- aiheuttavat vähemmän mielipahaa.

Muitakin näkökulmia on.

 

"Ja muutenkin tää on aika lyhyt elämä tuhlattavaksi sellaisessa suhteessa, jossa ei ole onnellinen. Kannattaa miettiä montako vuotta elämästään siihen on valmis uhraamaan."

Tarkoitan sitä, että jos on kykenemätön ratkaisemaan tämän liiton ongelmia onnellisuuden suhteen nyt, niin eikö ole kyvytön ratkaisemaan niitä ongelmia myös myöhemmissä liitoissa pitkällä tähtäimellä? Eli kumpi on viisasta pitkällä tähtäimellä, panostaa nykyisen liiton toimivuuteen (ja kestää hetken aikaa onnettomuuttakin) vai etsiä aina tulevaa exää?

Miksi oletat että koskaan edes tulisi myöhempää liittoa? En tiedä muista mutta itse tiedän itseasiassa montakin ihmistä jotka ovat olleet pitkässä parisuhteessa (osa naimisissa, osa ei. osalla lapsia, osalla ei) ja eronneet ja aloittaneet uuden suhteen ja sille tielle (siis siihen uuteeseen suhteeseen) on jääty.

 

Olen aina ollut sitä mieltä että mies1 ja häppäri on sama henkilö. Tai on tai oli, miten sen nyt kukakin haluaa sanoa. Ja siitä saakka kun tää partaveitsi tuli tänne ja on keskustellut -MINUN- silmiini jokseenkin naista halventavalla ja seksistisellä tavalla ja viesteissään viljellyt linkkejä jos jonkinmoisiin tutkimuksiin ja teksteihin ja omituisissa yhteyksissä käyttänyt mitä ihmeempiä sivistyssanoja ja käsitteitä, olen ollut vakuuttunut että partaveitsi on mies1 ja täten myös häppäri. Harmi kun palasi tänne.

Väärin meni. Ehkä te vain ajatte viisaat pois, kun elätte harhoissa, joihin haluatte uskoa? Minä en ole mikään mies1 enkä häppäri. Kumpaakaan nimimerkkiä en ole täällä edes nähnyt.