Jos nyt jätetään laskuista ne selkeät "pahat tapaukset" (pahoja mt-/päihdeongelmia, väkivaltaa tmv.), niin aika paska asenne tuntuu monilla olevan.
Moni ei edes pariudu sillä mielellä, että tässä ollaan nyt sitten elämänkumppaneita, vaan lähinnä lähdetään johonkin "parisuhteeseen" jossa ollaan niin kauan kuin on kivaa ja alunperinkin valitaan joku elämäntilanteeseen sopiva vakipillu/-kulli.
Moni myös pitää kumppaniaan jonain "mun miehenä/naisena" joka halutaan omistaa ja joka on jotenkin ulkoistettu juttu henkisellä tasolla, eikä hyvä ystävä ja sielunkumppani jota ilman ei voisi kuvitella elävänsä.
Vähän sellanen tuntuma useista, että puoliso valjastetaan omien tarpeiden tyydyttäjäksi ja koko suhdekuvio vaikuttaa vähän kieroutuneelta.
Naisten keskuudessa on myös sellasta, että halutaan jotain Hollywood-tyyppistä leffarakkautta ja petytään sitten hulluna, kun se onkin arkisempaa - ja toisaalta taas moni elää jossain illusiossa paskoista miehistä, jonka vuoksi tyydytään huonoon kumppaniin, johon sitten lopulta menee kuitenkin hermo eikä kestä enää (tai "rakkaus ei muuttanutkaan" miestä paremmaksi ja huuman jälkeen havahdutaan, että mies on "muuttunut" kun se ei ollutkaan sitä kuin omissa toiveissa ja haaveissa).
Miehissä taas on käsittääkseni aika paljon sellasia lurkkeja vapaamatkustajia, jotka etsivät naisista lähinnä uutta äitiä jonka helmoissa elää teini-ikäisen ES-jonnen elämää, eikä sellainen mentaliteetti tietenkään kanna hedelmää.
Tässä nyt oli listattu tietenkin vain negatiivisia asioita, kun kerran eroista oli kyse, mutta onneksi omaan välittömään elinpiiriini on sattunut pitkälti tervehenkisiä ja rakkauden täyttämiä liittoja, eli omassa elämässä näkee paljon niitä ihania pareja.
Niitä on mukava seurailla.
Mutta noin ylipäätään ihan joka asiassa monilla on sellanen ME-henki kateissa ja tilalla MINÄ-henkisyys (sen lisäksi, että pariudutaan väärien ihmisten kanssa, johon muuten hormoniehkäisykin voi tutkitusti vaikuttaa).
Perhettä perustaessa nyt ihan ensiksi tarvittaisiin todellista me-henkeä ja sellainen asenne, että tämä on meidän yhteinen "yritys" johon kumpikin panostaa ja jota kumpikin hoitaa.
Lapsettomien parien erot nyt on ihan sama, who cares ku ei ne ketään muita siinä satuta kuin itseään.
