Pettämisen jälkeen...kun haluaa edelleen pitää toiseen osapuoleen yhteyttä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja naenen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

naenen

Vieras
Tilanne: olen ollut naimisissa 15 vuoden ajan, mies on kohta 40v ja minä 2v nuorempi. Lapset 12- ja 10-v. Mies sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä parin viimeisen vuoden ajan, pääasiassa masennuspainotteisena, mutta välillä on toimeliaampia jaksojakin.

Mies tuollaisena virtakautena tutustui netin kautta toiseen naiseen. Tarkoituksena hänellä oli hakea "uusia kavereita", koska hän on kovin yksinäinen. No, tapailivat "kavereina" tuon naisen kanssa ja vähän jo kuulostelinkin hänen ihailevia puheitaan kotona. Mies kuitenkin aina loukkaantui kun kysyin mahdollisesta ihastumisesta.

Mun vanhemmat olivat nelisen viikkoa sitten käymässä viikonlopun ajan ja miehen on vaikea aina jaksaa heitä. Mies meni sitten hotelliin viikonlopuksi. Tämä on siis meillä välillä ihan normaalia :D Viikko tämän jälkeen sain yhteydenoton tuolta miehen naispuoliselta "kaverilta", että on ihastunut mieheeni ja että mies oli ollut hänen luonaan yhden yön tuona viikonloppuna ja olivat harrastaneet suuseksiä.

Kysyin mieheltäni kotiin tultuani asiasta ja mies syöksyi kotoa pois. Parin tunnin jälkeen sain itsemurhatekstiviestin mieheltä ja huomasin että unilääkkeet ovat poissa kaapista. Soitin 112 ja monen mutkan kautta poliisit sit löysivät mieheni valtatien varrelta autosta unilääkkeet ottaneena. Tie vei sairaalaan ja sieltä psykiatriseen sairaalaan, jossa mies itse asiassa edelleen on hoidossa.

Mies pyysi syvästi anteeksi tekoaan ja vakuutti haluaan olla yhdessä. Lupasi katkaista välit tuohon toiseen naiseen. Mutta seuraavana päivänä laittoi minulle tekstiviestin, ettei pysty katkaisemaan välejä. Tuo toinen nainen oli ollut niin syvästi murheissaan välien katkaisemisesta, ettei mieheni pysty sitä tekemään. Haluavat jatkaa kavereina.

Olen tätä nyt pari viikkoa pyöritellyt mielessäni...en yhtään tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mieheni haluaa olla kanssani, mutta toisaalta ei halua luopua toista toisesta. Tiedän, että masennuskausina hän tuskin juuri pitää tuohon naiseen yhteyttä, mutta vauhdikkaampina kausina yhteydenpito ja varmasti ihastuminen tulee olemaan voimakasta. En tiedä, mitä tekisin. Olen itsekin niin uupunut tähän tilanteeseen.
 
Jo pelkästään se, ettei aikuinen mies (sairaudestaan huolimatta)pysty hillitsemäään itseään viikonlopun ajaksi ja tulemaan toimeen appvanhempien kanssa kertoo mielestäni tietynlaisesta itsekkyydestä ja lapsellisuudesta.

Itsemurhalla uhkailu vasta onkin itsekästä.

Jo nämä kaksi asiaa kertovat siitä, että mies ei kunnioita sinua tippaakaan (eikä lapisa?). Ja jo näiden perusteella pakkaisin itse lapset mukaan ja häipyisin.

Puhumattakaan siitä, ettei voi jättää toista naista kokonaan, entä sinun tunteesi sitten?

Taidat olla liian kiltti, etkä väsymykseltäsi ja tilanteeseen tottuneena huomaa sitä.

Lähde samantien, miehessä aivan liikaa vikoja korjattavaksi.

Kun joskus löydät rinnallesi toisen aikuisen, huomaat eron.
 
Jo pelkästään se, ettei aikuinen mies (sairaudestaan huolimatta)pysty hillitsemäään itseään viikonlopun ajaksi ja tulemaan toimeen appvanhempien kanssa kertoo mielestäni tietynlaisesta itsekkyydestä ja lapsellisuudesta.

Itsemurhalla uhkailu vasta onkin itsekästä.

Jo nämä kaksi asiaa kertovat siitä, että mies ei kunnioita sinua tippaakaan (eikä lapisa?). Ja jo näiden perusteella pakkaisin itse lapset mukaan ja häipyisin.

Puhumattakaan siitä, ettei voi jättää toista naista kokonaan, entä sinun tunteesi sitten?

Taidat olla liian kiltti, etkä väsymykseltäsi ja tilanteeseen tottuneena huomaa sitä.

Lähde samantien, miehessä aivan liikaa vikoja korjattavaksi.

Kun joskus löydät rinnallesi toisen aikuisen, huomaat eron.

Näin kai se on, olen liian kiltti. Mutta huomaan olevani myös todella väsynyt ja uupunut. Viimeiset vuodet kaikki on pyörinyt miehen ja hänen sairautensa ympärillä. Perhettä ei ole huomioitu edes hoitotaholta siinä millään tavalla. Kun mies makaa masentuneena olohuoneen lattialla eikä edes vastaa lasten puhutteluun, koskettaa se mielestäni koko perhettä.
 
Näin kai se on, olen liian kiltti. Mutta huomaan olevani myös todella väsynyt ja uupunut. Viimeiset vuodet kaikki on pyörinyt miehen ja hänen sairautensa ympärillä. Perhettä ei ole huomioitu edes hoitotaholta siinä millään tavalla. Kun mies makaa masentuneena olohuoneen lattialla eikä edes vastaa lasten puhutteluun, koskettaa se mielestäni koko perhettä.

Pääsisit niin paljon helpommalla kun lähtisit menemään. Miehelläsi ei ole mitään kunnioitusta sinua kohtaan. Et ole miehesi äiti jonka pitäisi pitää miehestä huolta sillä aikaa kun hän pettää sinua. Se on vaan se lähtemisen vaikeus mutta helpottaa kun saat päätöksen tehtyä ja etsin uuden asunnon itsellesi ja lapsillesi. Ajattele nyt millaisen isän mallin miehesi lapsillesi antaa käytöksellään.
 
Nyt nainen otat itseäsi niskasta kiinni ja nappaat lapset kainaloon ja lähden menemään tuollaisesta 'suhteesta' !!! Ansaitset parempaa. Komppaan edellisiä kirjoittajia 100% !!
 
Minä sanoisin, että keskustele miehen kanssa, ja tee selväksi, että suhde kolmanteen pyörään sekä itsemurhalla uhkailu loppuu, jos hän haluaa olla kanssasi parisuhteessa. Tuollainen käytös ei kuulu parisuhteeseen, oli minkälainen elämäntilanne tahansa. Kumpikaan näistä asioista ei myöskään ole miehellesi hyväksi millään tapaa, joten on kaikkien kannalta järkevämpää lopettaa ne.

Jos mies ei halua näitä lopettaa, menevät lusikat jakoon, mikä sekään ei ole maailmanloppu, vaan ihan normaalia elämää.
 
Kuulostaa sinua kohtaan todella kohtuuttoman vaikealta elämältä. Ehkä sun kannattaisi sitten kertoa tälle naiselle faktaa millainen miehesi sairaus on ja kysyä, onko hän sitten valmis sellaiseen elämään vai olisiko parempi lopettaa yhteydenpito.

Miehesi on muutenkin hankala, tuommoinen suistaa sen vaan enemmän raiteiltaan.
 
Että mua osaa ärsyttää sairauttaan tekosyynä käyttävät ihmiset. Anteeksi vain.

Te lasten kanssa ansaitsette muuta kuin elämää, joka pyörii yhden ympärillä. Lapsetkin pian kärsivät kun alkavat ymmärtää (jolleivat jo ymmärrä). Ja sinä tuhlaat elämäsi mieheen, joka ei edes yritä ajatella sinua.
 
Enpä hyväksyisi, sanoisin heippa ja hyvää loppuelämää sitten ilman mua.
 

Yhteistyössä