Kirjoitit, että tekisitte pari isompaa ulkomaanmatkaa vuodessa lukuisten kotimaan matkojen lisäksi. Aika suuri lisäys se minusta on verraten nykytilanteeseen, jonka kerroit olevan 1-2 etelänmatkaa 10 vuodessa.
Et sinä varmasti kaikkia tapoja muuttaisi, vaikka uisit rahassa. Vaikka yrität nyt vääntää vitsiksi, kai sinä oikeasti teet lastesi kanssa asioita, joista itsekin nautit? Eli tykkäät käydä metsäretkillä ja leipoa?
Minusta lasten kanssa kuuluu tehdä asioita, joista koko perhe vanhemmat mukaanlukien nauttii. Ei marttyyrinä kaikkea itselle ikävää. Minä esim. tykkään käydä museoissa ja olenkin käynyt niissä lapsen kanssa paljon. Mutta jos minua ei kiinnostaisi yhtään, tuskin saisin lastakaan innostettua. Eikä museoiden kiertely mikään välttämätön juttu kuitenkaan ole, sen enempää kuin metsäretkeily tai leipominen. Jos sinä tykkäät leipoa, niin tottakai leivot lasten kanssa. Jos joku toinen ei tykkää, tekee hän lasten kanssa jotain muuta. Toki lastenkin toiveita pitää kuulla ja tehdä joskus asioita joista he tykkäävät, vaikka itse tekisi mieluummin jotain muuta. Mutta en usko, että Milannan tapauksessa on kyse siitä, että lapset niin kovasti haluaisivat metsään, mutta Milanna ei vaan heitä kuuntele.
Tai ehkä sinä tosiaan teet asioita lasten kanssa vain velvollisuudentunnosta, siinä tapauksessa kyllä suosittelisin miettimään miten saisit arjesta ja varsinkin vapaa-ajasta mukavampaa. En minä ainakaan haluaisi kuulla perheen kanssa vietetystä vapaapäivästä, että olipa täysi ja hyvin ohjelmoitu päivä. Se olisi kehu, jos työnantajani sanoisi sen tiiviin palaveripäivän jälkeen. Mutta perheen kanssa vietetyn vapaa-ajan kuuluu minusta olla mukavaa ja rentoa, ei täyttä ja tarkkaan ohjelmoitua.
