Mua oikeasti huolettaa/pännii että toisen äitiyttä ei saa kritisoida

Voi herranjesta.. Tarkoitat kai PUOLET vastuusta? Ja käyhän hyvin monet äiditkin töissä ja on väsyneitä! Ja toisissa perheissä kotivanhemmuus on raskaampi osa kuin palkkatyössä käyminen. Ja jos lapset pelaa liikaa niin molempien vika se on. Yhdessä laaditaan säännöt ja yhdessä niistä pidetään kiinni.

Yök mitä äitien ajojahtia taas.

No tilastojen mukaan, valtaosa miehistä menee mielummin töihin kuin äidit jäävät kotiin, joten tilastollisesti katsoen naiset ovat enemmän aikaa vastuussa lapsista.

Tottakai säännöt ja periaatteet mietitään yhdessä, mutta jos toinen aikuinen on lasten kanssa päivästä 13 tuntia ja toinen 3 tuntia, niin kyllä sillä ensimmäisellä on enemmän vastuuta siitä, miten päivät vietetään.

 

Ja vielä: olen huomannut että monet maltilliset ja rauhalliset mustat kyllä sivaltavat harmaita mennen tullen asiakysymyksissä ihan kuin nämä olisivat halpoja makkaroita, mutta mustille ovat hymyä täynnä.

Ja ettei tämä olisi vain mun arvio niin tämä on vauva av:lla huomattu myös.

Mulla on tapana sanoa asiat suoraan, oli musta tai harmaa.

 

Tajuatko yhtään miltä vaikutat? Jos sulle äitiys on noin kamalaa ja kaipaatkin oikeasti vapautta, teet luettelemasi asiat lasten kanssa vain pakosta niin mitä se kertoo susta? Voiko tekopyhempää olla! Kaipaat lapsistasi eroon ja siksi haukut Milannaa joka onnistuu yhditämään uran ja perheen onnistuneesti, viettää aikaa lastensa kanssa, on selvästi ahkera ja rakastava ihminen.

 

Nyt tuli asiavirheitä ropisemalla.

Me ei käydä missään?
-joka päivä pyritään ulkoilemaan jossei nyt keli ole mahdoton tai joku iltameno (nykyään vanhempainillat) estä
-lenkkeillään, käydään metsässä, tänään on harmi vaan pakko käydä shoppailemassa eli käydä Ikeassa, viikon sisään ollaan käyty uimarannalla.
-meillä on perheen yhteinen liikuntaharrastus jossa käydään kerran viikossa
-eilen opetin kuopukselle lettulastan käytön, leivotaan ainakin kerran viikossa. Siivosivat eilen huoneensa.
Jne.

- Ja taas, Jumalan rangaistuksesta en ole oikeasti puhunut sanaakaan. Iltarukouksessa painotan sitä turvaa minkä Jumala antaa
-mun lapset on yleisellä mittapuulla iloisia ja itseensä luottavia.

Oikeasti, oletko miettinyt koskaan miksi leffoissa on lapsille suojaikäraja? Vai oletko jo pienestä pitäen turruttanut lapset siihen että he eivät ole enää mistään moksiskaan? Juu mä sain lapsena katsoa kaikkea ja turruin (joitakin pelkoja jäi) mutta en ole kauhean ylpeä siitä että olin turtunut ja mikään ei tuntunut missään.

Hmm siis miten ne turrutti sinut? Mua jotenkin ärsyttää et lapsen äiti on antanut luvan katsoa scream kauhuelokuvia miten otan lapsen äitille puheeks et niitä ei tarvitsisi katsoa. Lapsen äiti on huono ottamaan kritiikkiä vastaan ja hermostuu