Parisuhde, välittäminen, vastuullisuus

[kippa]

Kiitos. Hyviä talousneuvoja on tullut ja olen katkaissut luottokorttini sekä tehnyt alustavan suunnitelmat sen poismaksamiseksi. Lisäksi kommentit ovat nostaneet esille että emme keskustele asiasta tarpeeksi, ja eilen paljastui että mies oikeammin on valehdellut minulle sekä salaillut säästöjensä suuruutta ja rahankäyttöään, sekä suorastaan pistänyt rahaa haisemaan viime kuukauden aikana.

Kaipaisinkin nyt teidän kokemuksianne, onko joku saanut muutoksen aikaan keskustelemalla raha asioista? Toisin sanoen, mies väheksyy minua ja toki näen että minullakin on raha asioissa parannettavaa, mutta omissa ratkaisussaan mies on puolustuskannalla eikä pysty ottaan vastaan kritiikkiä, eikä ilmeisesti ota mielipidettäni huomioon.
Mietin onkohan tämä asenne niin perustavanlaatuista että siihen ei minun palkkatulotkaan tulevaisuudesa enää auta.

Ja Tottakai hän saa käyttää rahansa miten haluaa, siis oman osuutensa. Kynnyskysymyksenä pitäisin sitä että jos taloustili on nollilla ja hänellä säästöjä, ja hänen tuhlailunsa takia käyttövarat loppuu, hän NAURAA. Tuntui nii pahalta tahtoa lapsille ja minulle leipää ja mies nauraa että kai me pari päivää ilman leipää pärjätään. Silloin kysyin voisiko hän siirtää ruokaa varten rahaa, mutta aikoi säästää ne parempaan käyttötarkoitukseen (jonka ilmoitti olevan kalusteita ja jotka haluaisi ostaa lähitulevaisuudessa)

Aistin välinpitämättömyyttä. Vai onko se vain halua käyttää omat rahansa kuten tahtoo? Onko se huolestuttavaa ettei tahdo käyttää niitä lasten ja minun leipään? Vinkkejä kuinka tästä asiasta voisi keskustella

 

[viera.s]

Ehkä otat tuon leipä-jutun liian vakavasti. Jos mies ei vaan miellä leipää niin tärkeäksi ruokavalion osaksi kuin sinä. Minä en itse viitsisi edes lähteä sen takia kauppaan, että leipä olisi loppu, vaan muutakin syötävää kyllä aamu- ja iltapalaksi keksittäisiin eikä ruuan kanssa leipää koskaan edes syödä.

Taloustilin rahoja olet sinäkin käyttänyt, oletko itse kaikki ostokset tarkkaan harkinnut? Kun tunnut nyt pistävän rahojen loppumisen vaan miehen juhannusostosten piikkiin, mutta tuskin niihin kaikki taloustilin rahat meni. Ja useimmilla on tapana pyhinä ostaa vähän parempaa ja monipuolisempaa ruokaa, joten se ei ole suuri synti. Juhlapyhiin pitäisi sitten vaan varautua elämällä arkena pikkuisen niukemmin. Jos itse olet hoitanut arkiostokset siten, ettei juhannukseksi ole jäänyt yhtään tavallista enempää rahaa, yhtä lailla sinua voisi syyttää. Mutta paras, kun keskittyisitte muuhun kuin syyttelyyn.

 

[kippa]

Ehkä otat tuon leipä-jutun liian vakavasti. Jos mies ei vaan miellä leipää niin tärkeäksi ruokavalion osaksi kuin sinä. Minä en itse viitsisi edes lähteä sen takia kauppaan, että leipä olisi loppu, vaan muutakin syötävää kyllä aamu- ja iltapalaksi keksittäisiin eikä ruuan kanssa leipää koskaan edes syödä.

Taloustilin rahoja olet sinäkin käyttänyt, oletko itse kaikki ostokset tarkkaan harkinnut? Kun tunnut nyt pistävän rahojen loppumisen vaan miehen juhannusostosten piikkiin, mutta tuskin niihin kaikki taloustilin rahat meni. Ja useimmilla on tapana pyhinä ostaa vähän parempaa ja monipuolisempaa ruokaa, joten se ei ole suuri synti. Juhlapyhiin pitäisi sitten vaan varautua elämällä arkena pikkuisen niukemmin. Jos itse olet hoitanut arkiostokset siten, ettei juhannukseksi ole jäänyt yhtään tavallista enempää rahaa, yhtä lailla sinua voisi syyttää. Mutta paras, kun keskittyisitte muuhun kuin syyttelyyn.

Ei mielläkään. Ärsyyntyneenä sanoi että pari päivää kun hän on töissä niin aina kitisen kun leipä on loppu. (miksi kitisisin jos pystyn aivan hyvin käymään kaupassa itsekin) myöskin jogurttia syömme liikaa. Ja hedelmiä. Näiden lisäksi kaksi lämmintä ruokaa, joka sekin voisi olla yksi hänen puolestaan, mies kun syö harvemmin. Ja kun mies käy kaupassa, kuten juhannuksena, todellakin käytti viimeiset ruokavarat niin että on muikkua ja naudanlihaa ja uusia perunoita, eikä rahat riittäneet koko viikoksi sitten. Oletat että minä teen ruokaostokset? Tai että teemme ne yhdessä? Mies ei tahdo syödä sitä eikä tahdo syödä tätä, katsoo kyllä kilohintoja että mikä olisi halvinta mutta saan itse kuulemma syödä kalapuikkoja ja ranskalaisia (hän kuvittelee että se olisi minun säästöratkaisu). Olisiko sinun mielestäsi hyvä mikäli taloudessamme olisi kaksi taloutta, miehen ja minun? Tavallaan kun itse niukistelen, osoitan huoleni taloudesta, mutta ei sillä ole mitään vaikutusta mikäli mies kokee ettei ole huolta.

En koe syyttelyksi sitä jos otan puheeksi sen missä kohtaa olisi voinu toimia toisin.

 

[kippa]

Laskujeni mukaan en olisi millään voinut arjessa säästää niin että talous olisi kestänyt miehen ratkaisut, joiden vaikutusta talouteen en edes etukäteen tiennyt. Vasta eilen.

 

[viera.s]

Ei mielläkään. Ärsyyntyneenä sanoi että pari päivää kun hän on töissä niin aina kitisen kun leipä on loppu. (miksi kitisisin jos pystyn aivan hyvin käymään kaupassa itsekin) myöskin jogurttia syömme liikaa. Ja hedelmiä. Näiden lisäksi kaksi lämmintä ruokaa, joka sekin voisi olla yksi hänen puolestaan, mies kun syö harvemmin.

Jospa pureudutaan näihin arkipäiväisiin tottumuksiin, ehkä niissä onkin säästämisen varaa.

Leivän suhteen ehdotan, että ainakin nyt hoitovapaasi aikana leivot sämpylät itse ja muuten syötte näkkäriä. Näkkäriä voi ostaa varastoon reilummin, niin ei ole sitten tuotakaan ongelmaa, että leipä olisi parissa päivässä loppu. Samoin jauhot ja hiutalelet säilyy kaapissa ja sämpylät on nopeita leipoa.

Jogurttia ei meidän perheessä syödä juuri ollenkaan, hyvin satunnaisesti. Mutta eihän ne halvimmat litran tölkeissä myytävät jogurtit sinänsä kalliita ole, turhan sokerin takia me niitä lähinnä vältetään. Mutta mitä jogurttia syötte? Jos jotain annospikareita, niin ehdottomasti kannattaa vaihtaa litran tölkkeihin. Eikä tosiaan ihan jokapäiväisenä tapana jogurtin syöminen ole terveydellisestikään hyvä juttu, ellei sitten maustamattomasta versiosta ole kyse (se kyllä sitten taas kalliimpaa).

Monet aikuiset syö lämmintä ruokaa vaan kerran päivässä, mutta lapset tosiaan kaipaa sen kaksi kertaa. Mutta ei joka aterialla tarvitse olla eri ruokaa, vaan samasta keittokattilallisesta tai laatikkoruuasta voi syödä ainakin pari kertaa. Sekasyöjille tulee kahdesta lämpimästä ateriasta kyllä helposti liikaa lihaa ruokavalioon, joka on sekä taloudellinen että terveydellinen ongelma (ja eettinenkin, jos tuotantoeläinten olosuhteita miettii). Millaisia on siis arkipäiväruokanne? Kuinka paljon lihaa kuluu viikossa/perheenjäsen?

 

[+-+-]

Kyllä mä olen ap:n kanssa samaa mieltä monesta asiasta. JOs samassa perheessä eletään, toinen ei salaa säästöjään saati säästä omalle tililleen, jos rahasta on puutetta. Leipää kuuluu olla kaapissa koko ajan, ostettua tai leivottua. Leipä on niin halpaa, että siitä ei pidä tinkiä, Sama juttu puuron kanssa, jotta se on ruokaisaa, se keitetään maitoon ja sitten reilusti marjoja päälle.
Raha-asioissa, niinkuin muissakin asioissa, täytyy vallita täydellinen avoimuus ja luotto, muuten on mahdotonta viedä perhettä eteenpäin.

 

[kippa]

Kyllä mä olen ap:n kanssa samaa mieltä monesta asiasta. JOs samassa perheessä eletään, toinen ei salaa säästöjään saati säästä omalle tililleen, jos rahasta on puutetta. Leipää kuuluu olla kaapissa koko ajan, ostettua tai leivottua. Leipä on niin halpaa, että siitä ei pidä tinkiä, Sama juttu puuron kanssa, jotta se on ruokaisaa, se keitetään maitoon ja sitten reilusti marjoja päälle.
Raha-asioissa, niinkuin muissakin asioissa, täytyy vallita täydellinen avoimuus ja luotto, muuten on mahdotonta viedä perhettä eteenpäin.

Huh. Onneksi joku on samaakin mieltä. Itselleni ei jää mitään muuta kuin lapset enkä pysty edes vaikuttamaan talouden rahan käyttöön tasavertaisesti. Nyt vaan niin keitti kun tuntui itsestä ettei jokapäiväinen leipä olisi niin paljon vaadittu. Leipomani hiivaleivät jää kaikilta syömättä seuraavana päivänä ja hukkaan menee...siksi ostan kaupasta.

 

[viera.s]

Huh. Onneksi joku on samaakin mieltä. Itselleni ei jää mitään muuta kuin lapset enkä pysty edes vaikuttamaan talouden rahan käyttöön tasavertaisesti. Nyt vaan niin keitti kun tuntui itsestä ettei jokapäiväinen leipä olisi niin paljon vaadittu. Leipomani hiivaleivät jää kaikilta syömättä seuraavana päivänä ja hukkaan menee...siksi ostan kaupasta.

Itse leivottu leipä ei tosiaan säily hyvänä huoneenlämmössä pitkään, vaan ne mitä ei syödä samana päivänä pakastetaan. Sämpylät onnistuu helpoiten ja soveltuu parhaiten pakastukseen ja sulatukseen. Ruuan ei tietenkään anneta pilaantua ja päätyä roskiin, kun muutenkin on tiukkaa. Siitä Martta-kurssista taitaisi tosiaan olla sinulle hyötyä.

Hedelmistä jäi kommentoimatta, että mielestäni 1 hedelmä/henkilö/päivä on sopiva määrä. Eli päivän kasvisosuus koostuisi niin, että on 1 annos hedelmää, 1 marjoja ja 3 juureksia ja vihanneksia. Pääpaino jälkimmäisessä juureksilla, kun haluaa säästää. Marjathan onkin ilmaisia ja terveellisiä, joten niitä kannattaa suosia.

Noin muuten, kirjoitit ettet ole painostanut miestä lastenhankintaan. Nyt kirjoitat, että sinulle jää lapset. Tästä tulee fiilis, että jos nyt et olekaan miestä painostanut, niin ihan tasavertainen ei päätös lapsiluvusta ole ollut. Jälkiviisastelusta ei ole hyötyä, mutta yleisesti ottaen minusta olisi järkevää keskustella myös kulupuolesta ennen kuin lapsia hankitaan. Jos toinen toivoo niitä yhtä lailla, eikä halua edes itse jäädä kotiin heitä hoitamaan, pitäisi tietysti osallistua tämän yhteisen päätöksen toteuttamiseen niin, että kulut ja elintason lasku kohdistuu tasaisesti molempiin. Mutta jos vaan toinen toivoo niitä lapsia ja toinen vain suostuu, ei aktiivisesti itse halua (lisää) lapsia, käy helposti noin että taloudellinen taakka kohdistuu lähinnä siihen lapsia enemmän toivoneeseen. Jos lapset ovat enemmän sinun juttusi ja toiveesi, ei kai siinä oikein auta kuin mieltää, että suurella lapsiluvulla on hintansa. Voi tavallaan pitää myös reiluna, että se kohdistuu enemmän siihen, jonka aloitteesta lapsiluku on muodostunut suuremmaksi kuin mikä toisen ensisijainen ajatus on ollut. Vaikka ihanteellisessa tapauksessa tietysti toive olisi molemminpuolisesti yhtä vahva, silloin ei tuosta talouspuolestakaan tule niin herkästi ristiriitoja.

Jos vanhemmuus ja suuri lapsimäärä on tulkinnastani poiketen ollut molemmille yhtä vahva toive, suosittelisin ainakin tilapäistä roolien vaihtoa. Eli mies voisi jäädä hoitovapaalle ja sinä palaisit töihin. Tämä varmasti edistäisi tasa-arvoa perheessänne.

 

[kippa]

G

Itse leivottu leipä ei tosiaan säily hyvänä huoneenlämmössä pitkään, vaan ne mitä ei syödä samana päivänä pakastetaan. Sämpylät onnistuu helpoiten ja soveltuu parhaiten pakastukseen ja sulatukseen. Ruuan ei tietenkään anneta pilaantua ja päätyä roskiin, kun muutenkin on tiukkaa. Siitä Martta-kurssista taitaisi tosiaan olla sinulle hyötyä.

Hedelmistä jäi kommentoimatta, että mielestäni 1 hedelmä/henkilö/päivä on sopiva määrä. Eli päivän kasvisosuus koostuisi niin, että on 1 annos hedelmää, 1 marjoja ja 3 juureksia ja vihanneksia. Pääpaino jälkimmäisessä juureksilla, kun haluaa säästää. Marjathan onkin ilmaisia ja terveellisiä, joten niitä kannattaa suosia.

Noin muuten, kirjoitit ettet ole painostanut miestä lastenhankintaan. Nyt kirjoitat, että sinulle jää lapset. Tästä tulee fiilis, että jos nyt et olekaan miestä painostanut, niin ihan tasavertainen ei päätös lapsiluvusta ole ollut. Jälkiviisastelusta ei ole hyötyä, mutta yleisesti ottaen minusta olisi järkevää keskustella myös kulupuolesta ennen kuin lapsia hankitaan. Jos toinen toivoo niitä yhtä lailla, eikä halua edes itse jäädä kotiin heitä hoitamaan, pitäisi tietysti osallistua tämän yhteisen päätöksen toteuttamiseen niin, että kulut ja elintason lasku kohdistuu tasaisesti molempiin. Mutta jos vaan toinen toivoo niitä lapsia ja toinen vain suostuu, ei aktiivisesti itse halua (lisää) lapsia, käy helposti noin että taloudellinen taakka kohdistuu lähinnä siihen lapsia enemmän toivoneeseen. Jos lapset ovat enemmän sinun juttusi ja toiveesi, ei kai siinä oikein auta kuin mieltää, että suurella lapsiluvulla on hintansa. Voi tavallaan pitää myös reiluna, että se kohdistuu enemmän siihen, jonka aloitteesta lapsiluku on muodostunut suuremmaksi kuin mikä toisen ensisijainen ajatus on ollut. Vaikka ihanteellisessa tapauksessa tietysti toive olisi molemminpuolisesti yhtä vahva, silloin ei tuosta talouspuolestakaan tule niin herkästi ristiriitoja.

Jos vanhemmuus ja suuri lapsimäärä on tulkinnastani poiketen ollut molemmille yhtä vahva toive, suosittelisin ainakin tilapäistä roolien vaihtoa. Eli mies voisi jäädä hoitovapaalle ja sinä palaisit töihin. Tämä varmasti edistäisi tasa-arvoa perheessänne.

Tarkoitin siis että itselleni ei hoitovapaalla jää muuta kuin ilo lapsista, ja sehän on tarkotuskin. Voi olla ettei mieheni nauti samalla tavalla lasten kanssa puuhailusta, mutta se ei ole se syy miksi roolien vaihto ei ole vaihtoehto. Eikä se nyt varsinaisesti askarruta minua...tarkoitatko että sen sijaan että keskittyisin miehen rahankäyttöön perheeni pitäisi alkaa leipomaan sämpylöitä ja syömään näkkileipää? Että kun mies säästää itselleen ja eikä jaa säästöistään perheelleen kun tekee huonoja ratkaisuja vastoin minun mielipidettä, minun pitäisi elää vielä vähän niukemmin? Ja se on tasa-arvoa, koska...?

 

[voi että]

mä ymmärrän ap:tä. vaikka hän ei nyt ole työelämässä, ja suurinosa rahoista on miehen tienaamia, niin kyllä miehenkin pitäisi ostoksiansa miettiä silleen, että on kotona ruokaa lapsille ja vaimolle.
ja kun on monta lasta, niin sitä ruokaa menee, ja ikävä kyllä leipäkin jää välillä puoliksi syötynä pöydälle,jogurtti purkki puolikkaana pöydälle, maitolasit kaatuilee vahingossa lapsilla jne. eli ruokaa menee ikävä kyllä myös pakostakin hukkaan.
että mun mielestä yks kuomukärry (jota ei ilmeisesti tarvittu), ollu pakollinen.
ja turha kenenkään arvostella,että joku ostaa osa maksulla vaatteita lapsille.on toki kirppiksetkin,mutta kun tarve on,niin eipä välttämättä löydy sopivia kokoja jne.
jos mä oisin ap, niin sopisin mieheni kanssa viikkobudjetin, mitä ruokaan tulee, jotta siihen on rahaa, ja mitä säästötiliin tuleen, niin sinne rahaa kun voi, mutta ne rahat käytetään sitten esim. lasten toppahaalareihin/suksiin/luistimiin jne. ja kun peräkärryjä ostellaan, niin semmosista sovitaan etukäteen onko varaa ja onko tarpeellinen.

 

[vierailijahoro]

Sun miehes antaa rahansa mulle, mulla on parempi pillu kuin sulla.

 

[vvaimo]

Samaistun hyvin paljon tilanteeseen. Meillä on nähty ihan suoranaisesti nälkää ihan älyttömän tapahtumasarjan takia, joka söi hirveästi rahaa pitkän aikaa ja kaikki mitä tuli, meni. Paitsi miehen säästöt, oli absurdia elää viikkoja ilman vessapaperia ja olla nälässä kun toisella on satojatuhansia rahaa säästössä. Mutta eipä ne hänen rahansa ole minun asiani, enkä ole koskaan asiasta valittanut, mitä se minulle kuuluu. Jos haluaa osallistua tai ostaa jotai yhteiseks, niin olen iloinen, mutta koskaan en ole vaatinut.

 

[vierailija123]

Vähän omituisia vastauksia jotkut täällä. Erikoista takertua siihen, onko leipä olennainen osa ruokavaliota. Mun huomiota kiinnitti eniten tuo, että mies nauraa, kun kotona oleva puoliso kertoo että ei ole rahaa ostaa ruokaa. Se ei todellakaan ole normaalia käytöstä ja en itse koskaan voisi hyväksyä sellaista, enkä voisi kuvitellakaan, että minä tai mieheni toimisimme noin. Olemmme molemmat olleet pitkään hoitovapaalla jona aikana toinen maksoi asumisen ja ruoan, ja jos kotona olija olisi joutunut tuollaiseen tilanteeseen kuin ap niin työssäkäyvä olisi hävennyt ja siirtänyt kiireen vilkkaa rahaa yhteiselle tilille.

En voi sanoa muuta kuin että raha-asioidenne kuuluisi olla aivan toisella tolalla. Kun toinen on kh-tuella, toisen on hoidettava selvästi suurempi osa yhteisistä kuluista. Eikä kotivanhemman kuulu joutua kerjäämään rahaa lasten kenkiin!

Nythän ap:n mies vapaamatkustaa isyytensä suhteen ap:n kustannuksella ihan 6-0. Ap kärsii kaikki tulonmenetykset, vaikutukset eläkkeeseen ym. ja lisäksi mies vaan kartuttaa omaisuuttaan.

Sillä ei ole tässä väliä, kumpi halusi lapsia enemmän. Ei ole mitään sellaista sääntöä, että jos on suostunut hankkimaan lapsia enemmän toisen pyynnöstä, niin on luvallista jättää toisinaan lasten tarpeet täyttämättä. Etenkin jos lapsia on monta, niin eiköhän mies ole jo ekan tai viimeistään tokan jälkeen tajunnut, mitä se tarkoittaa että lapsi tulee.

Neuvoja minulla ei ole ap valitettavasti antaa, muuta kuin että kunpa saisit miehen tajuamaan, että tilanne on uskomattoman epäreilu sinua kohtaan.

 

[viera.s]

G

Tarkoitin siis että itselleni ei hoitovapaalla jää muuta kuin ilo lapsista, ja sehän on tarkotuskin. Voi olla ettei mieheni nauti samalla tavalla lasten kanssa puuhailusta, mutta se ei ole se syy miksi roolien vaihto ei ole vaihtoehto. Eikä se nyt varsinaisesti askarruta minua...tarkoitatko että sen sijaan että keskittyisin miehen rahankäyttöön perheeni pitäisi alkaa leipomaan sämpylöitä ja syömään näkkileipää? Että kun mies säästää itselleen ja eikä jaa säästöistään perheelleen kun tekee huonoja ratkaisuja vastoin minun mielipidettä, minun pitäisi elää vielä vähän niukemmin? Ja se on tasa-arvoa, koska...?

Tasa-arvoa on se, että perhevapaat jaetaan puoliksi. Samalla molemmat pystyy tasa-arvoisesti etenemään työurallaan, muodostamaan läheiset suhteet lapsiin ja näkevät kolikon molemmat puolet. Silloin molemmille syntyy myös ymmärrys siitä, mitä on toisaalta kotiarki ja mitä on käydä täysipäiväisesti töissä ja olla lapsista erossa. Teillä ilmeisesti sinä olet pitänyt kaikki perhevapaat, joten ollaan tosi kaukana tasa-arvoisesta vanhemmuudesta.

Perheen sisäinen rahajako on sitten toinen kysymys, josta voi olla montaa mieltä. Joku on sitä mieltä, että perheen rahojen tulee olla yhteisiä, toinen taas että kumpikin saa pitää itse ansaitsemansa rahat ja lasten kulut maksetaan puoliksi. Ei tässä asiassa voi sanoa, mikä tapa on oikea. Tällaisista on tapana keskustella jo hyvissä ajoin ennen perheenperustamista, ja valita puoliso, jonka kanssa näkemykset kohtaa. Pakolla sinä et voi kuitenkaan vaatia miehen säästöjä käyttöösi. Sen sijaan voit vaikuttaa siihen, miten käytät omia ja miehen yhteiselle taloustilille siirtämiä rahoja. Joten kyllä, kehottaisin sinua keskittymään ensi sijassa omaan rahankäyttöösi, jossa siinäkin on paljon parannettavaa. Sitä paitsi sämpylöiden leipominen on ihan mukavaa puuhaa, eikä ehdottamani jutut muutenkaan omasta mielestäni ole mitään kamalaa kituuttelua.

Enkä ymmärrä, mitä moitittavaa sinulla on miehen säästämisessä. Kun mies kertoo, että säästöt ovat suuremmat kuin olit ajatellut, sinä oletkin pettynyt ja kiukkuinen. Tämä on minusta todella kummallista. Hyvähän se on, että niitä säästöjä löytyy, silloin hätätilanteessa tilanteenne on turvattu. Jos leivän loppuminen kahdeksi päiväksi ei ollut miehen mielestä hätätilanne jonka vuoksi säästöihin kajottaisiin(ei olisi minustakaan), niin varmasti kuitenkin oikeassa pakkoraossa säästöjä käytettäisiin koko perheen hyväksi.

 

[vierailija123]

Tasa-arvoa on se, että perhevapaat jaetaan puoliksi. Samalla molemmat pystyy tasa-arvoisesti etenemään työurallaan, muodostamaan läheiset suhteet lapsiin ja näkevät kolikon molemmat puolet. Silloin molemmille syntyy myös ymmärrys siitä, mitä on toisaalta kotiarki ja mitä on käydä täysipäiväisesti töissä ja olla lapsista erossa. Teillä ilmeisesti sinä olet pitänyt kaikki perhevapaat, joten ollaan tosi kaukana tasa-arvoisesta vanhemmuudesta.

Perheen sisäinen rahajako on sitten toinen kysymys, josta voi olla montaa mieltä. Joku on sitä mieltä, että perheen rahojen tulee olla yhteisiä, toinen taas että kumpikin saa pitää itse ansaitsemansa rahat ja lasten kulut maksetaan puoliksi. Ei tässä asiassa voi sanoa, mikä tapa on oikea. Tällaisista on tapana keskustella jo hyvissä ajoin ennen perheenperustamista, ja valita puoliso, jonka kanssa näkemykset kohtaa. Pakolla sinä et voi kuitenkaan vaatia miehen säästöjä käyttöösi. Sen sijaan voit vaikuttaa siihen, miten käytät omia ja miehen yhteiselle taloustilille siirtämiä rahoja. Joten kyllä, kehottaisin sinua keskittymään ensi sijassa omaan rahankäyttöösi, jossa siinäkin on paljon parannettavaa. Sitä paitsi sämpylöiden leipominen on ihan mukavaa puuhaa, eikä ehdottamani jutut muutenkaan omasta mielestäni ole mitään kamalaa kituuttelua.

Enkä ymmärrä, mitä moitittavaa sinulla on miehen säästämisessä. Kun mies kertoo, että säästöt ovat suuremmat kuin olit ajatellut, sinä oletkin pettynyt ja kiukkuinen. Tämä on minusta todella kummallista. Hyvähän se on, että niitä säästöjä löytyy, silloin hätätilanteessa tilanteenne on turvattu. Jos leivän loppuminen kahdeksi päiväksi ei ollut miehen mielestä hätätilanne jonka vuoksi säästöihin kajottaisiin(ei olisi minustakaan), niin varmasti kuitenkin oikeassa pakkoraossa säästöjä käytettäisiin koko perheen hyväksi.

No sen voi kyllä sanoa tuosta perheen kulujen jaosta, että lasten tarpeet on täytettävä. Jos toisella on huomattavasti pienemmät tulot tai on kh-tuella, puoliksijaolla tämä ei onnistu vaan työssäkäyvän on maksettava enemmän. Esim ap.n mies olisi voinut valita a) lapsettomuuden, b) lasten hankkimisen hyvätuloisen naisen kanssa, c) lapsiluvun jättämisen yhteen, kun huomasi ettei halua maksaa perheen kuluja. Nyt valinnat on jo tehty ja vaihtoehtona ei ole lasten jättäminen ilman ruokaa.

 

[kippa]

Kiitos kommenteista, lisää vaan! Kokemuksia, mielipiteitä jos tulee mieleen. Ehdotuksia otan vastaan.

Kyllä, rahanpuutetta väheksyvä nauru huolestuttaa minua eniten. Ja salailu ja valehtelu. Siitäkin tulemme puhumaan kunhan lapset eivät ole kuulemassa...en osaa päättää onko se sellaista käytöstä jonka kanssa voin elää. Varmaan silloin ei jos mies ei myönnä sitä että minulla on oikeus niistä pahastua, vai? Valehtelu tulee kyllä vaikuttamaan luottamukseeni merkittävästi, nyt vain pitäisi keskustella että miksi valehteli. Ei oo ainakaan ennen jäänyt kiinni...

 

[vierailija......]

Ei luoja, että täällä on taas niin kitkerää ja katkeraa ämmää liikenteessä...
Joo, ehkä aloittajallakin on parantamisen varaa, mutta jos omien lasteni isä nauraisi päin naamaa sille, että lapsillamme ei ole kunnon ruokaa, saisi mies häipyä.

 

[viera.s]

No sen voi kyllä sanoa tuosta perheen kulujen jaosta, että lasten tarpeet on täytettävä. Jos toisella on huomattavasti pienemmät tulot tai on kh-tuella, puoliksijaolla tämä ei onnistu vaan työssäkäyvän on maksettava enemmän. Esim ap.n mies olisi voinut valita a) lapsettomuuden, b) lasten hankkimisen hyvätuloisen naisen kanssa, c) lapsiluvun jättämisen yhteen, kun huomasi ettei halua maksaa perheen kuluja. Nyt valinnat on jo tehty ja vaihtoehtona ei ole lasten jättäminen ilman ruokaa.

No mutta eihän tässä sentään lasten tarpeita ole laiminlyöty. Tämä oli aloittajan kertoman perusteella ensimmäinen kerta, kun rahat oli tilapäisesti loppu ja ruokaa oli kaapeissa. Erimielisyys koski sitä, voivatko lapset olla kaksi päivää ilman leipää. Eikä leipä ole tosiaan mikään pakottava tarve.

Lasten tarpeetkin voi hoitaa hyvin eri tavoin ja erilaisilla budjeteilla. Varsinkaan pienet lapset ei piittaa, onko vaatteet kirpparilta vai osamaksulla ostetut merkkivaatteet. Ruuassa edullisempi vaihtoehto taas on usein jopa terveellisempi. Esim. puuro on pienelle lapselle paljon parempi ilta- ja aamupala kuin kaupan runsaasti suolaa sisältävä leipä. Lihajalosteet eli esim. leivän päälle tulevat leikkeleet ja makkarat on sekä kalliita, että epäterveellisiä. Jogurtti sisältää turhaa sokeria, itse tehty viili olisi terveellisempi ja edullisempi vaihtoehto. Liha on kallista ja sitä syödään usein liikaa jne. Ruuassa voi siis hyvin säästää lasten edun mukaisesti.

Aloittaja, mistä mies on siis valehdellut?

Lapset kaipaavat muutakin kuin materiaalisia asioita elämäänsä, pysyvä ja vakaa perhetilanne ja läheiset välit molempiin vanhempiin ovat tärkeämpiä kuin se onko pöydässä tuoretta herkkuleipää vai näkkäriä. Siksi vastuullinen vanhempi ei herkästi eroa ole suunnittelemassa, kun puolison kanssa tulee erimielisyyksiä. Jos erouhkaukset vielä heittää harkitsemattomasti tai kiristysmielessä toisen naamalle, rikkoo se luottamusta mielestäni pahemmin kuin joku omien säästöjen määrän vähättely.

Ja olishan muuten aloittajallakin ollut mahdollisuus jättää lapsiluku yhteen, kun ilmeni ettei mies halua hänen mielestään riittävästi lasten kuluihin osallistua. Ei ole minusta vastuullinen valinta tehdä monta lasta, joista pienin vielä taapero ja sitten erota (tai edes heittää sitä uhkauksena ilmaan), kun tulee leivästä ja peräkärrystä riitaa. En sano, etteikö parisuhteessa ja miehen(kin) asenteessa olisi vikaa, mutta eron ei pitäisi olla ensimmäisenä tuollaisessa elämätilanteessa mielessä.

 

[vierailija22]

Ei kuulosta siltä että ero olisi ekana mielessä, eiköhän taustalla ole pitkään jatkuneita ongelmia. Tuollainen äijä joka ei lapsistaan välitä...huh huh. Ei todellakaan kuulu ap:n yksin vastata lapsista jotka yhdes tehty ja haluttu.

 

[kippa]

Ky

No mutta eihän tässä sentään lasten tarpeita ole laiminlyöty. Tämä oli aloittajan kertoman perusteella ensimmäinen kerta, kun rahat oli tilapäisesti loppu ja ruokaa oli kaapeissa. Erimielisyys koski sitä, voivatko lapset olla kaksi päivää ilman leipää. Eikä leipä ole tosiaan mikään pakottava tarve.

Lasten tarpeetkin voi hoitaa hyvin eri tavoin ja erilaisilla budjeteilla. Varsinkaan pienet lapset ei piittaa, onko vaatteet kirpparilta vai osamaksulla ostetut merkkivaatteet. Ruuassa edullisempi vaihtoehto taas on usein jopa terveellisempi. Esim. puuro on pienelle lapselle paljon parempi ilta- ja aamupala kuin kaupan runsaasti suolaa sisältävä leipä. Lihajalosteet eli esim. leivän päälle tulevat leikkeleet ja makkarat on sekä kalliita, että epäterveellisiä. Jogurtti sisältää turhaa sokeria, itse tehty viili olisi terveellisempi ja edullisempi vaihtoehto. Liha on kallista ja sitä syödään usein liikaa jne. Ruuassa voi siis hyvin säästää lasten edun mukaisesti.

Aloittaja, mistä mies on siis valehdellut?

Lapset kaipaavat muutakin kuin materiaalisia asioita elämäänsä, pysyvä ja vakaa perhetilanne ja läheiset välit molempiin vanhempiin ovat tärkeämpiä kuin se onko pöydässä tuoretta herkkuleipää vai näkkäriä. Siksi vastuullinen vanhempi ei herkästi eroa ole suunnittelemassa, kun puolison kanssa tulee erimielisyyksiä. Jos erouhkaukset vielä heittää harkitsemattomasti tai kiristysmielessä toisen naamalle, rikkoo se luottamusta mielestäni pahemmin kuin joku omien säästöjen määrän vähättely.

Ja olishan muuten aloittajallakin ollut mahdollisuus jättää lapsiluku yhteen, kun ilmeni ettei mies halua hänen mielestään riittävästi lasten kuluihin osallistua. Ei ole minusta vastuullinen valinta tehdä monta lasta, joista pienin vielä taapero ja sitten erota (tai edes heittää sitä uhkauksena ilmaan), kun tulee leivästä ja peräkärrystä riitaa. En sano, etteikö parisuhteessa ja miehen(kin) asenteessa olisi vikaa, mutta eron ei pitäisi olla ensimmäisenä tuollaisessa elämätilanteessa mielessä.

ruoan puute ei ole niinkään suuri ongelma kuin hänen reaktionsa siihen ja minun huoleeni. Kyllä, on minunkin mielestäni liioiteltua erota vain ongelman ja erimielisyyden takia! Erimielisyyksiä tulee aina joskus, siltähän ei voi välttyä. Mutta viera.s miten itse suhtautuisit väheksyntään, salailuun ja valehteluun? Mies on valehdellut säästöjensä summan ja salannut kulujen osakohteen (strippibaari-käynnin) ja summan. Valitettavasti suuri muutos on tapahtunut viime vuoden aikana, jonka sisällä minua on huoriteltu ja kutsuttu vittumaiseksi akaksi lasten kuullen. Ikinä en olisi perhettä perustanut sellaisen kanssa, mutta en tiedä miten tästä eteenpäin kun miehen asenne on tuo.

 

[Mörköäiti]

Ky

ruoan puute ei ole niinkään suuri ongelma kuin hänen reaktionsa siihen ja minun huoleeni. Kyllä, on minunkin mielestäni liioiteltua erota vain ongelman ja erimielisyyden takia! Erimielisyyksiä tulee aina joskus, siltähän ei voi välttyä. Mutta viera.s miten itse suhtautuisit väheksyntään, salailuun ja valehteluun? Mies on valehdellut säästöjensä summan ja salannut kulujen osakohteen (strippibaari-käynnin) ja summan. Valitettavasti suuri muutos on tapahtunut viime vuoden aikana, jonka sisällä minua on huoriteltu ja kutsuttu vittumaiseksi akaksi lasten kuullen. Ikinä en olisi perhettä perustanut sellaisen kanssa, mutta en tiedä miten tästä eteenpäin kun miehen asenne on tuo.

Ehkä voisit sanoa, että mielestäsi teidän arjen pyörittäminen ei toimi ja koska olette koko ajan eri mieltä rahankäytöstä ja perheen talousasioista, haluaisit kokeilla erillään asumista. Ei siis heti varsinaista eroa, vaan ikään kuin tuumaustauko. Se voisi herättää. Ja voisihan sitä kokeillakin.

Ihan lapsellista, jos perheen talous menee kuralle jonkun stripparilla käynnin vuoksi.

 

[vierailija123]

No mutta eihän tässä sentään lasten tarpeita ole laiminlyöty. Tämä oli aloittajan kertoman perusteella ensimmäinen kerta, kun rahat oli tilapäisesti loppu ja ruokaa oli kaapeissa. Erimielisyys koski sitä, voivatko lapset olla kaksi päivää ilman leipää. Eikä leipä ole tosiaan mikään pakottava tarve.

Lasten tarpeetkin voi hoitaa hyvin eri tavoin ja erilaisilla budjeteilla. Varsinkaan pienet lapset ei piittaa, onko vaatteet kirpparilta vai osamaksulla ostetut merkkivaatteet. Ruuassa edullisempi vaihtoehto taas on usein jopa terveellisempi. Esim. puuro on pienelle lapselle paljon parempi ilta- ja aamupala kuin kaupan runsaasti suolaa sisältävä leipä. Lihajalosteet eli esim. leivän päälle tulevat leikkeleet ja makkarat on sekä kalliita, että epäterveellisiä. Jogurtti sisältää turhaa sokeria, itse tehty viili olisi terveellisempi ja edullisempi vaihtoehto. Liha on kallista ja sitä syödään usein liikaa jne. Ruuassa voi siis hyvin säästää lasten edun mukaisesti.

Aloittaja, mistä mies on siis valehdellut?

Lapset kaipaavat muutakin kuin materiaalisia asioita elämäänsä, pysyvä ja vakaa perhetilanne ja läheiset välit molempiin vanhempiin ovat tärkeämpiä kuin se onko pöydässä tuoretta herkkuleipää vai näkkäriä. Siksi vastuullinen vanhempi ei herkästi eroa ole suunnittelemassa, kun puolison kanssa tulee erimielisyyksiä. Jos erouhkaukset vielä heittää harkitsemattomasti tai kiristysmielessä toisen naamalle, rikkoo se luottamusta mielestäni pahemmin kuin joku omien säästöjen määrän vähättely.

Ja olishan muuten aloittajallakin ollut mahdollisuus jättää lapsiluku yhteen, kun ilmeni ettei mies halua hänen mielestään riittävästi lasten kuluihin osallistua. Ei ole minusta vastuullinen valinta tehdä monta lasta, joista pienin vielä taapero ja sitten erota (tai edes heittää sitä uhkauksena ilmaan), kun tulee leivästä ja peräkärrystä riitaa. En sano, etteikö parisuhteessa ja miehen(kin) asenteessa olisi vikaa, mutta eron ei pitäisi olla ensimmäisenä tuollaisessa elämätilanteessa mielessä.

Jos on lapsia kotona ja toisella vanhemmalla ei ole yhtään rahaa tilillä, ja itse on lähdössä työmatkalle, niin todellakaan ei ole normaalin, huolehtivan vanhemman toimintaa nauraa ja lähteä jättämättä kotiin rahaa. Piste. Tähän ei nyt mitenkään liity se, käykö ap kirppareilla ja leipooko leipää. Noin ei vaan tehdä jos on lapsia.

Ja miksi ap ei olisi tehnyt lapsia? Ei kai kukaan voi arvata etukäteen, että joku hankkii tietoisesti lapsia joita ei sitten aiokaan elättää?

Ja toki pitäisi yrittää korjata suhde eikä heti erota. Mutta erilaiset elintasot suhteessa toimivat hyvin harvoin, ja ymmärrän hyvin, että ne luovat suuria ongelmia suhteeseen.

 

[viera.s]

Mutta viera.s miten itse suhtautuisit väheksyntään, salailuun ja valehteluun? Mies on valehdellut säästöjensä summan ja salannut kulujen osakohteen (strippibaari-käynnin) ja summan. Valitettavasti suuri muutos on tapahtunut viime vuoden aikana, jonka sisällä minua on huoriteltu ja kutsuttu vittumaiseksi akaksi lasten kuullen. Ikinä en olisi perhettä perustanut sellaisen kanssa, mutta en tiedä miten tästä eteenpäin kun miehen asenne on tuo.

Noita rahajuttuja en näkisi itse ongelmana. Jos mies olisi sanonut, että hänellä olisi säästöjä kymppitonni ja niitä olisikin 12 000 €, olisin vaan iloinen että säästöjä on vähän enemmän kuin ajattelin, enkä pitäisi tuollaista pyöristelyä valehteluna. Eihän sitä summaa välttämättä niin tarkkaan muistakaan. Selkeää tarkoituksellista valehtelua kummeksuisin, mutta miettisin siis lähinnä miksi ihmeessä mies valehtelisi tuollaisesta, eihän siinä olisi mitään järkeä. En paheksu stripparibaarissa käyntiä polttareissa, siitä ei siis olisi tarvinnut raportoida. Ainahan polttareihin menee rahaa eikä strippibaarissa käynti ole edes kalleimmista päästä ohjelmanumeroita. Jos olisi tiukkaa rahasta, toki toivoisin että mies pitää polttaribudjetin kohtuullisena eikä suostu älyttömyyksiin (tyyliin satojen eurojen kulut), mutta strippibaari sinänsä ihan ok.

Nuo muut jutut onkin sitten minustakin pahoja. Vaikea edes ajatella, että sellainen mies jonka kanssa olisin päätynyt perustamaan perheen huorittelisi, se kertoo arvomaailmasta, jollaista kantava mies ei vaan olisi parisuhdemateriaalia. Sanahan se vain on, eikä edes loukkaisi, mutta voisiko naisiin tasa-arvoisesti suhtautuva mies sitä suustaan päästää. Suhteen alussa ennen perheen perustamista kyllä päättäisin suhteen heti, jos mies huorittelisi yhtään ketään (siis vaikka jotain muuta kuin minua). Mutta kuten todettua, perheen perustamisen jälkeen ei niin herkästi voi vaan laittaa lusikoita jakoon, vakavien keskustelujen paikka tuollainen kuitenkin olisi.

Mörköäidin ehdottama tuumaustauko erilleen muuttaen ei minusta kyllä sovi lapsiperheeseen. Ei lapsia sovi pallotella edestakaisin, vaan parempi työstää saman katon alla asuen ongelmia. Jos ihan umpikujassa ollaan eikä mikään auta, erotaan sitten kerrasta, niin ettei lapset joudu elämään epävarmuudessa.

 

[vierailijax]

No sen voi kyllä sanoa tuosta perheen kulujen jaosta, että lasten tarpeet on täytettävä. Jos toisella on huomattavasti pienemmät tulot tai on kh-tuella, puoliksijaolla tämä ei onnistu vaan työssäkäyvän on maksettava enemmän. Esim ap.n mies olisi voinut valita a) lapsettomuuden, b) lasten hankkimisen hyvätuloisen naisen kanssa, c) lapsiluvun jättämisen yhteen, kun huomasi ettei halua maksaa perheen kuluja. Nyt valinnat on jo tehty ja vaihtoehtona ei ole lasten jättäminen ilman ruokaa.

Aijai, tuo nyt on AINA se eka argumentti mitä tulee mieheen, naiseen ja heidän lapsiinsa, siis jos on jotain närää. MIEHEN VIKA KUN SIITTI LAPSET!!!!
Naisen vika ei ikinä koska mies olisi voinut valita selibaatissa elämisen.
Just

 

[vierailija123]

Aijai, tuo nyt on AINA se eka argumentti mitä tulee mieheen, naiseen ja heidän lapsiinsa, siis jos on jotain närää. MIEHEN VIKA KUN SIITTI LAPSET!!!!
Naisen vika ei ikinä koska mies olisi voinut valita selibaatissa elämisen.
Just

Luepa uudelleen. Kukaan ei ole maininnut mitään selibaatista. Pointti on se, että jos lapsia tekee (vaikka sitten passiivisesti suostuen), niin ne on ruokittava ja muutenkin huollettava. Jo lainkin mukaan.