Miten ihmeessä ihmiset eivät tule toimeen tuloillaan? En ymmärrä.

Kyllähän köyhä voi pärjätä ihan hyvin rahoillaan, mutta ei se sitä poista, etteikö hän silti olisi köyhä. Köyhyys ei tarkoita sitä, loppuvatko rahan ennen seuraavaa tilipäivää - koska muutenhan kuka tahansa varakaskin voi olla köyhä, jos vaan tuhlaa koko palkkansa vaikka pokeriin - vaan köyhyys tarkoittaa sitä, että on alunperinkin vähän rahaa käytössään.

Suomessa ei ole absoluuttista köyhyyttä. Täällä esiintyvä köyhyys on suhteellista. Eikä se ole ongelma, että jollain on vähemmän rahaa kuin ihmisillä keskimäärin, jos tämä vähävaraisempi kuitenkin kokee pärjäävänsä hyvin ja olevansa onnellinen pienituloisuudestaan huolimatta. Suhteellinen köyhyys on ongelma vain silloin, kun ihminen itse sen sellaiseksi kokee. Ja siihen omaan kokemukseen vaikuttaa asennoituminen ja talouden hallintataidot, ei pelkästään käytettävissä olevan rahan määrä.

Tosin suhteellista köyhyyttä mitataan nykyään yleisesti pelkästään nettoansioiden pohjalta, verraten niitä kansakunnan mediaaninettotuloon. Minusta tämä on väärä tapa. Jos ihminen ei koe olevansa köyhä, ei ole mitään mieltä määritellä häntä ulkopäin sellaiseksi. Ajattelutapa, että vaikka 1000 euron nettotuloilla (yksinäinen ihminen) on väistämättä köyhä, on minusta masentava, passivoiva ja vie kokemusta siitä, että asiaan voi itse vaikuttaa. Sillä kaikki ei voi mitenkään vaikuttaa tuloihinsa, jos on vaikkapa työkyvytön tai eläkeläinen. Mutta ei silti ole mitään tarvetta tuntea köyhyyttä, jos rahat riittää hyvin eikä tunne puutetta mistään. Köyhäksi leimaaminen voi tuntua silloin jopa loukkaavalta. Suhteellisen köyhyyden määrittelyssä on sekin ongelma, että eihän köyhyys todellisuudessa lisäänny, jos pienituloisten tulotaso säilyy ennallaan, mutta varakkaimman kansanosuuden tulotaso lisääntyy. Suhteellisen köyhyyden määritelmän mukaisesti näin kuitenkin käy. Toisaalta köyhyys ei mielestäni vähene, jos keski- ja hyvätuloisten ansiotaso putoaa. Mutta suhteellinen köyhyys näyttäisi tällaisessa tilanteessa vähenevän, vaikka pienituloisilla ei olisi senttiäkään enempää käytössä tai vaikka jopa heidänkin elintasonsa alenisi (mutta vähemmän kuin keski- ja hyvätuloisten).

Mielestäni köyhyyttä tulisi siis mitata jollain yhdistelmällä, joka huomioi sekä käytettävissä olevan rahamäärän että ihmisen oman kokemuksen.

 

Tähän mun on nyt pakko puuttua. Esim. mun isä: Vuosikymmeniä painoi töitä viallisen selän kans, ei halunnut nuorena jäädä eläkkeelle. Sit ku ei vaan enää pystyny niin säännöt olikin muuttunut eikä päässyt eläkkeelle... Reilu kymmenen vuotta kortistos varmisti sen ettei häävistä eläkettä saa nyt kun on vanhuuseläkkeellä. Isä on koko aikuisikänsä ollut alkoholisti, on silti pystynyt hallita juomistaan eli on esim. hoitanut työnsä ja pystynyt aina halutessaan olla juomatta. Onkohan siitä nyt kolmisen vuotta kun isä sai aivoinfarktin ja sen jälkeen selvis monta muutakin sairautta ja yhden lääkkeen seurauksena puhkesi uusi vakava sairaus. Isä aloitti elämäntapamuutoksen eli lihat ja makkarat vaihtui vihanneksiin, paino putos parikyt kiloa ja tällä sai diabeteksen, verenpaineen ja kolestrolin kuriin. Veneilyn on joutunut lopettamaan, koska selkä ei kestä. Muutenkaan ei voi juuri kodin ulkopuolella liikkua, just pystyy pyörällä käydä kaupas ja lääkäris. Alkoholin jätti kokonaan pari vuotta sitten, tämän myötä kaikkos myös kaverit. Yhden sairautensa takia joutuu pysyä Tays:in lähellä eli ei voi poistua Tampereelta. Isä on siis luopunut ruuasta, veneilystä, alkoholista, kavereista eikä voi edes muuttaa meidän lähelle. Tupakka ja tv on isän ainoat ilot enää... Tupakastakin yritti luopua mutta sai pahoja rytmihäiriöitä.

Äitillä on aika sama tilanne, paitsi sen ilot on tupakka, ristikot ja netti. Ja sillä on suht hyvä eläke.

Ja samanlaisia vanhuksia löytyy varmasti paljon.

Sinänsä monella olis peiliin katsomisen paikka rahan riittävyyden suhteen. Mutta moni on myös syytön tilanteeseensa, on ehkä tehnyt jonkun huonon päätöksen kun päätöksen tekohetkellä on luullut sen olevan hyvä ja parantavan taloutta. Ja vaikka sä oot pärjänny sairaanakin hyvin, niin kaikilla se ei mee samallalailla.

Olen pahoillani että vanhempasi ovat itseilleen epämieluisassa tilanteessa. Mutta omien huonojen valintojen vuoksi ovat tuossa tilanteessa. Ei tässä kukaan kai ole väittänyt etteikö oma elämäänsä voi sössiä huonoilla valinnoilla. Oikeastaan päinvastoin.

 

Kuka on oikeasti köyhä? Entäpä jos he eivät mielläkkään itseään köyhäksi niin kuin sinä miellät. On olemassa paljon elämäntapa köyhiä jotka katsovat pärjäävänsä erittäin hyvin niin kuin elävät. Helsingistä löytyy näitä. Eivät halua töitä vaan elää vapaana miten tahtovat ja tulevat toimeen hyvin vähällä. He eivät edes miellä kaikki olevansa köyhiä.

Köyhyys sana on jo vaikea sillä ihmiset kokevat köyhyyden eri tavoin ja näkevät sen eri tavoin. Ei voi oikein sanoa ja osoittaa sormella, että hei sä olet oikeasti köyhä jos hän itse ei niin koe.

Ja tosiaan on olemassa niitäkin köyhiä joille ei mikään mammona riitä. Vaikka tienaisi miljoonia on rahat aina loppu. Hän kokee olevansa köyhä...

No, nyt puhutaan kahdesta eri asiasta - henkilön subjektiivisesta kokemuksesta ja köyhyyden virallisesta määritelmästä. Näitä ei pidä sekottaa keskenään. Oma kokemus kertoo elämänlaadusta, mutta virallinen määritelmä kertoo yhteiskunnallisella tasolla vaurauden jakautumisesta siellä toisessa ääripäässä. Esim. henkilön omaa kokemusta ei voi yleistää, sen perusteella ei voi tehdä vaikkapa poliittisia päätöksiä (koska jonkun muun kokemus voi olla eri). Virallinen määritelmä auttaa näkemään nimenomaan suhteellisen köyhyyden.

 

Ostetaan vaatteita, kodin sisustus juttuja, kodinkoneita, pelejä yms. osamaksulla, niitä osareita kun kertyy niin huomataankin, että tulot on pienemmät kuin menot. Ja ah, niin ihanat pikavipit...

No, kun köyhyys tai poienituloisuus jatkuu pitempään, tulee ennen pitkää eteen se, että on pakko ostaa muutakin kuin jokapäibväistä ruokaa ja vessapaperia. Esim. vaatteita on joskus vaan pakko ostaa (ja aina niitä tarvittavia ei satu löytämään kirppikseltä). Kodinkoneita tai muita kodinhankintoja voi usein pitää ihan perusteltuina ostoksina. Joten näissä ei edes välttämättä ole kyse mistään turhista ostoksista, ja tämä esimerkkisi onkin sen vuoksi hyvä osoitus siitä, että joskus voi olla vaikea saada rahaa riittämään edes niihin tarpeellisiin hankintoihin.

Tietysti on makuasia, ovatko vaikka siistit hautajaisvaatteet, matto, verhot, jotkut astiat, pyykkikone, tms. välttämättömyyksiä, tarpeellisia tai turhaa shoppailua. Ehkä siihen väittelyyn ei kannata lähteä, koska ihmisten elämäntilanteet ja olosuhteet ovat erilaisia. Itse ymmärrän sen, että köyhäkin ihminen haluaa asua viihtyisässä asunnossa ja hankkii sinne verhot, mattoja ja muitakin huonekaluja kuin vain sängyn ja ruokapöydän (nuo ovat käsittääkseni ainoat, mihin voi saada avustusta sosiaalitoimistosta). Ymmärrän sen, että köyhäkin vanhempi haluaa laittaa lapselleen kivannäköisen kodin. Ei se kohtuuton tarve ole.

 

No, kun köyhyys tai poienituloisuus jatkuu pitempään, tulee ennen pitkää eteen se, että on pakko ostaa muutakin kuin jokapäibväistä ruokaa ja vessapaperia. Esim. vaatteita on joskus vaan pakko ostaa (ja aina niitä tarvittavia ei satu löytämään kirppikseltä). Kodinkoneita tai muita kodinhankintoja voi usein pitää ihan perusteltuina ostoksina. Joten näissä ei edes välttämättä ole kyse mistään turhista ostoksista, ja tämä esimerkkisi onkin sen vuoksi hyvä osoitus siitä, että joskus voi olla vaikea saada rahaa riittämään edes niihin tarpeellisiin hankintoihin.

Tietysti on makuasia, ovatko vaikka siistit hautajaisvaatteet, matto, verhot, jotkut astiat, pyykkikone, tms. välttämättömyyksiä, tarpeellisia tai turhaa shoppailua. Ehkä siihen väittelyyn ei kannata lähteä, koska ihmisten elämäntilanteet ja olosuhteet ovat erilaisia. Itse ymmärrän sen, että köyhäkin ihminen haluaa asua viihtyisässä asunnossa ja hankkii sinne verhot, mattoja ja muitakin huonekaluja kuin vain sängyn ja ruokapöydän (nuo ovat käsittääkseni ainoat, mihin voi saada avustusta sosiaalitoimistosta). Ymmärrän sen, että köyhäkin vanhempi haluaa laittaa lapselleen kivannäköisen kodin. Ei se kohtuuton tarve ole.

Puhut oikeastaan koko ajan siitä että sinun mielestä pienituloisen pitäisi saada sitä ja tätä. Tuo on nyt tullut hyvin selväksi.

Sinun mielipiteesi ei silti poista sitä tosiasiaa että toimeentulotuillakin elävä pärjää Suomessa ja rahat riittää kyllä välttämättömän lisäksi muuhunkin kun hallitsee rahankäytön eikä ole elämänhallintaongelmia.

 

No, nyt puhutaan kahdesta eri asiasta - henkilön subjektiivisesta kokemuksesta ja köyhyyden virallisesta määritelmästä. Näitä ei pidä sekottaa keskenään. Oma kokemus kertoo elämänlaadusta, mutta virallinen määritelmä kertoo yhteiskunnallisella tasolla vaurauden jakautumisesta siellä toisessa ääripäässä. Esim. henkilön omaa kokemusta ei voi yleistää, sen perusteella ei voi tehdä vaikkapa poliittisia päätöksiä (koska jonkun muun kokemus voi olla eri). Virallinen määritelmä auttaa näkemään nimenomaan suhteellisen köyhyyden.

Köyhyydelle ei ole mitään yhtä oikeaa ja virallista määritelmää. Määritelmiä on monia ja uusiakin voidaan kehittää ja säännöllisin väliajoin kehitetäänkin. Tottakai voimme keskustella siitä, mikä on oikea tapa mitata köyhyyttä. Mitään estettä ei olisi huomioida myös henkilöiden omaa kokemusta asiassa. Riittävän tilastollisen otannan saamiseksi ei tietenkään tarvitse jokaisen omaa mielipidettä kysyä. Ihan samoin kuin tehdään vaikkapa puolueiden kannatusgalluppeja, voitaisiin tutkia köyhyyden kokemusta.

Muutama vuosi sitten oli enemmän juttua tästä suht tuoreesta köyhyyden määrittelytavasta: http://www.taloussanomat.fi/raha/2010/06/08/9-merkkia-paljastaa-oletko-koyha/20108139/139

Tuossa määritelmässä korostuu nimenomaan taloudenhallintataidot, sillä samoilla tuloilla voi olla toisella ihmisellä ihan eri tavoin varaa lueteltuihin asioihin kuin jollain toisella. Toisaalta minusta liikaakin, sillä jopa hyvätuloinen voi määritelmän mukaan olla köyhä, jos asuu ylikalliissa asunnossa ja on kerännyt itselleen suuret kulutusvelat. Ja jos asuu suuressa kaupungissa (jossa sitten taas asumiskulut on kalliimmat) ei minusta ole mitään tarvetta olla varaa ylläpitää autoa.

 

Olen pahoillani että vanhempasi ovat itseilleen epämieluisassa tilanteessa. Mutta omien huonojen valintojen vuoksi ovat tuossa tilanteessa. Ei tässä kukaan kai ole väittänyt etteikö oma elämäänsä voi sössiä huonoilla valinnoilla. Oikeastaan päinvastoin.

Kuin myös, olen pahoillani tilanteesta. Mutta oletko koskaan laskenut paljonko viinaan ja tupakkaan on mennyt rahaa? Mitä muuta sillä rahalla olisi voinut tehdä ja minkälainen vanhempiesi tilanne olisi jos rahat olisi aikanaan sijoitettu järkevämmin?

 

Puhut oikeastaan koko ajan siitä että sinun mielestä pienituloisen pitäisi saada sitä ja tätä. Tuo on nyt tullut hyvin selväksi.

Sinun mielipiteesi ei silti poista sitä tosiasiaa että toimeentulotuillakin elävä pärjää Suomessa ja rahat riittää kyllä välttämättömän lisäksi muuhunkin kun hallitsee rahankäytön eikä ole elämänhallintaongelmia.

Koita joskus oikeasti elää toimeentulotuella ja tule sitten vasta puhumaan asiasta. Ihan turha tulla väittämään, että olet elänyt köyhästi. Jos oikeasti olisit, niin sä et väittäisi toimeentulotuella pärjäävän ihan ok.

 

Puhut oikeastaan koko ajan siitä että sinun mielestä pienituloisen pitäisi saada sitä ja tätä. Tuo on nyt tullut hyvin selväksi.

Sinun mielipiteesi ei silti poista sitä tosiasiaa että toimeentulotuillakin elävä pärjää Suomessa ja rahat riittää kyllä välttämättömän lisäksi muuhunkin kun hallitsee rahankäytön eikä ole elämänhallintaongelmia.

Toimeentulotuki oli alunperin tarkoitettu väliaikaiseksi avuksi, jollaisena se toimiikin varmaan ihan hyvin. Kuitenkin se on ongelma, että moni ihminen, jopa työssäkäyvä, joutuu vuodesta toiseen elämään toimeentulotuella. Ja silloin se ei enää riitäkään - sillä pitkällä aikavälillä välttämättömiä tai sellaisina pidettyjä menoja on väistämättä enemmän kuin lyhytaikaisessa tilanteessa.

Tuo voi olla sinun mielipiteesi tai kokemuksesi, että toimeentulotuki riittää hyvin. Tutkimusten mukaan ongelmia tulee juuri pitkällä aikavälillä, eikä siinä tarvitse olla mitään elämänhallintaongelmia.

Mitä sinä tarkoitat tuolla elämänhallintaongelmalla? Se tuntuu olevan palstalla jokin taikasana, jonka avulla voidaan mitätöidä mikä tahansa ongelma. Itse asiassa köyhyys voi aiheuttaa elämänhallintaongelmia, jos ihmisen pakolliset menot ovat suurempia kuin käteen jäävä rahamäärä. Ei siinä tarvitse olla kyse mistään ongelmapelaamisesta, shoppailusta tms. Vaikeahan sellaista tilannetta on hallita parhaimmankaan taloudenpitäjän, jossa raha-asiat kaatuvat päälle itsestä riippumattomista syistä.

Annan yhden esimerkin, keksin sen tässä nopeasti. Jokin aika sitten oli uutinen, että Kelan säännöt muuttuivat siten, että liikaa maksettuja etuuksia ei voi enää periä takaisin vähitellen muista etuuksista, jos henkilö saa toimeentulotukea tai saattaisi joutua takaisinperinnän vuoksi hakemaan sitä. Tällöin summa on maksettava kertasuorituksena "heti" tai muuten se menee ulosottoon. Kuvitellaan, että alkuvuonna tällaista liikamaksua on erehdyksessä tullut. Loppuvuonna Kelasta tulee lasku. Laskun saaja on vuokralla asuva pienten lasten vanhempi, jonka on tehtävä valinta: joko maksaa käyttövaroistaan summan, joka suistaa talouden raiteiltaan, tai sitten antaa sen mennä ulosottoon, joka voi myös suistaa elämän raiteiltaan, ainakin myöhemmin.

Mitä itse tekisitte? Minä maksaisin laskun. Mutta siinä tilanteessa kokisin kyllä, että en pysty hallitsemaan elämää ollenkaan. Ja turha tulla viisastelemaan, että "oma syy, oma valinta", koska nuo Kelan liikamaksut voivat syntyä aika helposti ihan erehdyksessä. Kaikki asiakkaat eivät ole hyvin perillä kaikista Kelan säännöistä ja toisaalta esim. epäsäännöllisten tulojen kohdalla voi olla vaikea arvioida etukäteen. Tällöin liikamaksut ehkä huomataan vasta jälkikäteen.

 

Koita joskus oikeasti elää toimeentulotuella ja tule sitten vasta puhumaan asiasta. Ihan turha tulla väittämään, että olet elänyt köyhästi. Jos oikeasti olisit, niin sä et väittäisi toimeentulotuella pärjäävän ihan ok.

Olen elänyt ilman toimeentulotukea, jälkeenpäin havaitsin että olisin sitä saanut jos olisin hakenut. Palkkani oli niin pieni. Olin töissä pienyrittäjällä joka kitki kaikki mahdolliset työtunnit pois, eikä maksanut palkkaa esim. niiltä ajoilta jolloin avasin ja suljin liikkeen (15 min ennen ja 15 min jälkeen aukioloajan). 2v tuolla työnantajalla kituuttelin. Samalla opiskelin ja hain + löysin itselleni kivan parempipalkkaisen työn.

En tehnyt velkaa noina kahtena vuonna, vaan elin sen mukaan mitä minulla oli rahaa. Rullaluistelin, lenkkeilin, kävin kuntosalilla. En kahvitellut kahviloissa, vaan tapasin kavereita kotonani tai heillä (jos oli varaa paikallisjunalippuun), kävin kirjastossa, sieltä lainasin elokuviakin jota usein katsoin, pyöräilin töihin jne.

Se kyllä on totta että toimeentulotuessa on osin alikäyttöä kun kaikki eivät tiedä että ovat sellaiseen oikeutettuja. Itse olisin saanut varmaankin parisen sataa kuussa, millä olisikin sitten jo vaikka kahvitellut kahvilassakin, tai saanut jotain vaikka säästöön.

 

Rahaa säästöön toimeentulotuella. Aina yhtä huvittavaa. Aina ihan pokkana nämä jotkut väittävät eläneensä pienillä rahoilla, mutta mä en usko teitä pätkääkään. Itse olen opiskelevana yh:na elänyt lapsen kanssa toimeentulotuella ja kyllä joku rahan säästäminen oli vain kaukainen haave. Pääasia oli saada pidettyä asunto ja ostettua ruokaa lapselle. Se oli sitä todellisuutta mitä toimeentulotuella eläminen on. On eri asia pärjätä yksin vaikka pelkällä kaurapuurolla, mutta koittakaapa elää lapsen kanssa. Ja ei, en tehnyt lasta ollessani köyhä.

 

Tähän mun on nyt pakko puuttua. Esim. mun isä: Vuosikymmeniä painoi töitä viallisen selän kans, ei halunnut nuorena jäädä eläkkeelle. Sit ku ei vaan enää pystyny niin säännöt olikin muuttunut eikä päässyt eläkkeelle... Reilu kymmenen vuotta kortistos varmisti sen ettei häävistä eläkettä saa nyt kun on vanhuuseläkkeellä. Isä on koko aikuisikänsä ollut alkoholisti, on silti pystynyt hallita juomistaan eli on esim. hoitanut työnsä ja pystynyt aina halutessaan olla juomatta. Onkohan siitä nyt kolmisen vuotta kun isä sai aivoinfarktin ja sen jälkeen selvis monta muutakin sairautta ja yhden lääkkeen seurauksena puhkesi uusi vakava sairaus. Isä aloitti elämäntapamuutoksen eli lihat ja makkarat vaihtui vihanneksiin, paino putos parikyt kiloa ja tällä sai diabeteksen, verenpaineen ja kolestrolin kuriin. Veneilyn on joutunut lopettamaan, koska selkä ei kestä. Muutenkaan ei voi juuri kodin ulkopuolella liikkua, just pystyy pyörällä käydä kaupas ja lääkäris. Alkoholin jätti kokonaan pari vuotta sitten, tämän myötä kaikkos myös kaverit. Yhden sairautensa takia joutuu pysyä Tays:in lähellä eli ei voi poistua Tampereelta. Isä on siis luopunut ruuasta, veneilystä, alkoholista, kavereista eikä voi edes muuttaa meidän lähelle. Tupakka ja tv on isän ainoat ilot enää... Tupakastakin yritti luopua mutta sai pahoja rytmihäiriöitä.

Äitillä on aika sama tilanne, paitsi sen ilot on tupakka, ristikot ja netti. Ja sillä on suht hyvä eläke.

Ja samanlaisia vanhuksia löytyy varmasti paljon.

Sinänsä monella olis peiliin katsomisen paikka rahan riittävyyden suhteen. Mutta moni on myös syytön tilanteeseensa, on ehkä tehnyt jonkun huonon päätöksen kun päätöksen tekohetkellä on luullut sen olevan hyvä ja parantavan taloutta. Ja vaikka sä oot pärjänny sairaanakin hyvin, niin kaikilla se ei mee samallalailla.

Meidän opistolla aikuispuolella on monia juuri isäsi kaltaisia opiskelemassa uutta ammattia, mutta he eivät ole käyttäneet rahojaan alkoholiin tai tupakkaan. Vaan katsoneet uusia vaihtoehtoja ja nyt kolme 50 vuotiasta on saanut jo ennen koulun loputtua vakinaisen työpaikan uudelta alalta ja sellaisesta josta todella tykkää. On aina mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään ja Suomessa on se hyvä puoli, että se on mahdollistakin vielä.
Olen pahoillani kyllä vanhempiesi tilanteesta mutta tuo tilanne ei ole ollut vahinko vaan he ovat itse valinneet suuntansa.

En itse nää, että alkoholi tai tupakka olisi köyhän ainoa ilo vaan ne ovat köyhän tie kurjuuteen.

 

Rahaa säästöön toimeentulotuella. Aina yhtä huvittavaa. Aina ihan pokkana nämä jotkut väittävät eläneensä pienillä rahoilla, mutta mä en usko teitä pätkääkään. Itse olen opiskelevana yh:na elänyt lapsen kanssa toimeentulotuella ja kyllä joku rahan säästäminen oli vain kaukainen haave. Pääasia oli saada pidettyä asunto ja ostettua ruokaa lapselle. Se oli sitä todellisuutta mitä toimeentulotuella eläminen on. On eri asia pärjätä yksin vaikka pelkällä kaurapuurolla, mutta koittakaapa elää lapsen kanssa. Ja ei, en tehnyt lasta ollessani köyhä.

Siis jos olet yh, niin sinulle kyllä lasketaan toimeentulotuki sekä sinun, että lapsesi mukaan, samoin asumistuki. Lisäksi saat elarit ja lapsilisät. Kyllä niillä pärjää.

Ei yksineläjäkään voi syödä vain ravintoköyhää ruokaa, vaan tarvitsee vitamiineja siinä missä muutkin.

 

Koita joskus oikeasti elää toimeentulotuella ja tule sitten vasta puhumaan asiasta. Ihan turha tulla väittämään, että olet elänyt köyhästi. Jos oikeasti olisit, niin sä et väittäisi toimeentulotuella pärjäävän ihan ok.

Olen elänyt toimeentulotuella ja pärjäsin ihan hyvin. Joka kuukausi jäi jopa vähän säästöön. Kyse on vain siitä, että osasin budjetoida menoni tulojen mukaan enkä tehnyt turhia ostoksia.

Nyt olen töissä ja saan palkkaa (matalapalkka-alalta, käteen jää alle pari tonnia). Loppujen lopuksi en kuluta juuri sen enempää kuin toimeentulotukea saadessanikaan. Ainoa selkeästi isompi menoerä on vuokra, koska halusin muuttaa isompaan asuntoon. Päivittäiset menot ovat jokseenkin samat, joskus harvoin ostan jotain ei niin välttämätöntä, jonka ennen olisin jättänyt ostamatta. Säästöön jää joka kuukausi kohtuullinen summa, jotka jaan pahanpäivänvaraksi ja asuntosäästötilille.

 

Meidän opistolla aikuispuolella on monia juuri isäsi kaltaisia opiskelemassa uutta ammattia, mutta he eivät ole käyttäneet rahojaan alkoholiin tai tupakkaan. Vaan katsoneet uusia vaihtoehtoja ja nyt kolme 50 vuotiasta on saanut jo ennen koulun loputtua vakinaisen työpaikan uudelta alalta ja sellaisesta josta todella tykkää. On aina mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään ja Suomessa on se hyvä puoli, että se on mahdollistakin vielä.
Olen pahoillani kyllä vanhempiesi tilanteesta mutta tuo tilanne ei ole ollut vahinko vaan he ovat itse valinneet suuntansa.

En itse nää, että alkoholi tai tupakka olisi köyhän ainoa ilo vaan ne ovat köyhän tie kurjuuteen.

Ajatteletko sä tosissasi, että joku valitsee alkoholismin?

 

Siis jos olet yh, niin sinulle kyllä lasketaan toimeentulotuki sekä sinun, että lapsesi mukaan, samoin asumistuki. Lisäksi saat elarit ja lapsilisät. Kyllä niillä pärjää.

Ei yksineläjäkään voi syödä vain ravintoköyhää ruokaa, vaan tarvitsee vitamiineja siinä missä muutkin.

Ei elareita ja lapsilisiä saa toimeentulotuen lisäksi, vaan ne otetaan niissä laskelmissa huomioon tulona.

 

Ajatteletko sä tosissasi, että joku valitsee alkoholismin?

Kukaan ei tuosta noin vain sairastu päihteiden käyttäjäksi niin kuin esimerkiksi sairastutaan MS-tautiin. Se muuttuu sairaudeksi salakavalasti mutta sinä valitset otatko vai etkö ota.

 

Ajatteletko sä tosissasi, että joku valitsee alkoholismin?

Kyllä se pullon kallistaminen on valinta joka kerta kun sen tekee.

 

Ja tuo ajatus, että päihteiden käyttäjä ei voisi vaikuttaa omaan elämäänsä ajatuksella, että minä nyt sairastun tahtomattani tähän sairauteen tarkoittaisi hänelle sitä, että hän ei voisi koskaan valita parempaa ja päästä päihteistä eroon.

 

Annan yhden esimerkin, keksin sen tässä nopeasti. Jokin aika sitten oli uutinen, että Kelan säännöt muuttuivat siten, että liikaa maksettuja etuuksia ei voi enää periä takaisin vähitellen muista etuuksista, jos henkilö saa toimeentulotukea tai saattaisi joutua takaisinperinnän vuoksi hakemaan sitä. Tällöin summa on maksettava kertasuorituksena "heti" tai muuten se menee ulosottoon. Kuvitellaan, että alkuvuonna tällaista liikamaksua on erehdyksessä tullut. Loppuvuonna Kelasta tulee lasku. Laskun saaja on vuokralla asuva pienten lasten vanhempi, jonka on tehtävä valinta: joko maksaa käyttövaroistaan summan, joka suistaa talouden raiteiltaan, tai sitten antaa sen mennä ulosottoon, joka voi myös suistaa elämän raiteiltaan, ainakin myöhemmin.

Mitä itse tekisitte? Minä maksaisin laskun. Mutta siinä tilanteessa kokisin kyllä, että en pysty hallitsemaan elämää ollenkaan. Ja turha tulla viisastelemaan, että "oma syy, oma valinta", koska nuo Kelan liikamaksut voivat syntyä aika helposti ihan erehdyksessä. Kaikki asiakkaat eivät ole hyvin perillä kaikista Kelan säännöistä ja toisaalta esim. epäsäännöllisten tulojen kohdalla voi olla vaikea arvioida etukäteen. Tällöin liikamaksut ehkä huomataan vasta jälkikäteen.

Noissa tilanteissa Kela usein luopuu takaisinperinnästä tai ainakin pienentää sitä. Jos siis liikamaksua on tullut, vaikka asiakas on toiminut rehellisesti ja takaisinmaksu johtaisi hänen kohdallaan kohtuuttomaan tilanteeseen. Laki mahdollistaa tämän ja inhimilliset tekijät huomioidaan.

Eli jos minulle noin kävisi, ensinnäkin selvittäisin Kelalle, miten tilanteeseen on päädytty (eli vahingossa inhimillisistä syistä) ja mitä takaisinperintä merkitsisi tilanteessani. Uskoisin ja toivoisin, että päätös olisi kannaltani kohtuullinen. Jos takaisinperintä kuitenkin toteutuisi joko osin tai kokonaan eikä osamaksusuunnitelma olisi mahdollinen, neuvottelisin muiden minulle laskuja lähettäneiden tahojen kanssa, josko jotain muita laskuja voisi maksaa osissa. En siis kokisi, että mitään ei ole tehtävissä, vaan montakin eri vaihtoehtoa on olemassa, sen lisäksi että mielestäni kyllä toimeentulotuen perusosistakin on nipistettävissä rahaa yllättävään lisäkuluun. Ihan vahingossa ei kuitenkaan mitään valtavia liikamaksuja voi syntyä, vaan kyseessä olisi todennäköisesti korkeintaan joidenkin satojen eurojen takaisinmaksuvaatimus.

 

Kyllä se pullon kallistaminen on valinta joka kerta kun sen tekee.

Asiantuntemus on nyt niin suurta sorttia, että on pakko kysyä, että eikö sua yhtään hävetä?

 

Mielestäni on hölmöä vain keksiä selityksiä että miksi tuo ja tuo ihminen ei voi elää varojensa mukaan, kun voitaisi ymmärtää mistä on kyse,ja yrittää ehkäistäkin tilanteita järjestämällä esim. pakollsia kursseja toimeentulotukea saaville. Uskon että pidemmällä aikavälillä tämä varamsti kannattaisi.

Vähän sama kuin että ei anneta köyhälle kalaa, vaan opetetaan kalastamaan.

 

Mielestäni on hölmöä vain keksiä selityksiä että miksi tuo ja tuo ihminen ei voi elää varojensa mukaan, kun voitaisi ymmärtää mistä on kyse,ja yrittää ehkäistäkin tilanteita järjestämällä esim. pakollsia kursseja toimeentulotukea saaville. Uskon että pidemmällä aikavälillä tämä varamsti kannattaisi.

Vähän sama kuin että ei anneta köyhälle kalaa, vaan opetetaan kalastamaan.

Ei millään pahalla, mut veikkaan että sun kalastustaidoillasi nälkä on pikaisesti läsnä.

 

Asiantuntemus on nyt niin suurta sorttia, että on pakko kysyä, että eikö sua yhtään hävetä?

Tosissaanko väität, että joku ulkopuolinen käy väkisin juottamassa? Kyllä se on oma käsi joka sen pullon nostaa ja oma kurkku joka sen pakottamatta nielee. Ja sanon tämän alkoholisteja tuntevana.

 

Siis jos olet yh, niin sinulle kyllä lasketaan toimeentulotuki sekä sinun, että lapsesi mukaan, samoin asumistuki. Lisäksi saat elarit ja lapsilisät. Kyllä niillä pärjää.

Ei yksineläjäkään voi syödä vain ravintoköyhää ruokaa, vaan tarvitsee vitamiineja siinä missä muutkin.

Herätys nyt! Ensin saa asumistuen yms. ja sitten sen päälle toimeentulotukea ja aivan kaikki muut tuet ja tulot huomioidaan kun lasketaan toimeentulotuen osuutta. Vuokraa ei sossussa huomioida kuin tietty määrä aina tietylle henkilömäärälle. Täällä on ainakin vaikea löytää sopivaa asuntoa sillä summalla kun kunta nyhtää niin isoja vuokria ja nostaa niitä joka vuosi vaikka asunnot on remontin tarpeessa. Kyllä siinä saa laskea senttejä jos asumiskulujen jälkeen jää n.400 euroa kahdelle. Siitä kun piti maksaa aivan kaikki muut esim. mun bussikortin lataus vei jo 43€ mikä on iso raha kun se on pois ruokarahoista.

Ei sieltä sossun mielin määrin rahaa vedetä eikä kaikkia menoja huomioida siellä. Jos asut sossun mielestä liian kalliissa asunnossa (vaikka asunto ei ole edes mikään luksusasunto) niin siitä toimeentulotuen perusosasta sen maksat.

Täällä aina lasketaan, että yh:lle ja hänen lapselleen pitäisi jäädä niin ja niin paljon asumismenojen jälkeen. Olikohan joku vajaa 800€ pitäisi muka jäädä. Miten tuo on mahdollista kun me saimme kaikkinensa n.1000€. Meidän olisi siis pitänyt löytää asunto jonka vuokra on reilu 200€. Eihän täällä saa edes yksiötä tuolla vuokrattua!