Mies ei halua huomioida äitienpäivää

Onko täällä muita äitejä, joiden mies ja lapset eivät siivoa huushollia äitienpäivän kunniaksi, eivät osta kukkia saatikka lahjaa, eivät leivo kakkua tai edes osta, eivät hemmottele lempiruualla tai muulla?
Pienimmät lapset antavat iloisesti päiväkodissa askarrellut lahjansa ja korttinsa.
Mutta mies ei halua satsata minuun äitienpäivänä, koska "en ole hänen äitinsä". Ja sama muistamattomuuden meininki on nyt isommissa lapsissa.
Jotenkin tämä mun perinteinen äitienpäivävitutus lähti käyntiin jo eilen kaupassa, kun näin millä tohinalla muut miehet ostelivat kukkia vaimoilleen.

 

Ei meillä tuollaisia syitä ole, mutta ei mies taloa siivoa eikä mitään kakkuja leivo. Tekeekö jonkun mies oikeasti tuollaisia äitienpäivän kunniaksi?

Kukkia saan, mutta en loukkaantuisi vaikkei niitäkään tule. Yhdessä sitten perheen kanssa juhlitaan jotenkin, sushilla tai muulla herkulla.

 

Juu, ei. Emme yleensäkään anna lahjoja toisillemme minään merkkipäivinä. Valkovuokkoja käy muksun kanssa poimimassa ja sitten leipovat kakun. Yhdessäolo on paras lahja.

 

Mun mieheni ei ole lasteni isä, joten en tajua, miksi häen pitäisi jotenkin huomioida se että olen äiti.

Ja lapset osaavat huomioida ihan itse.

 

Esititkö itse toiveet äitienpäivän vietosta?

Itse toivoin äitienpäivä kakuksi mokkapaloja ja lahjaksi irtokarkkihyllystä löytyviä valkosuklaamyslipalleroita. Lisäksi ostin itse itselleni kirjan lahjaksi

Lapselta tulee itsetehty kortti ja mies osti kissakortin.

Siivoukset ovat vähän niin ja näin, eli ei ole tehty.

Huomenna mennään syömään, lähetin miehelle perjantaina töihin sähköpostiin ehdolle kolme eri äitienpäivä buffetrtia ja niistä yhdessä oli jopa vielä tilaa.

Oma äiti oli niin monena äitienpäivänä suuttunut isälleni, etten itse aio jatkaa omassa kodissani samaa perinnettä, vaan yhdessä suunnitellaan mitä tehdään.

 

Mä saan kanssa itse siivota. Koko äitienpäivä tuntuu olevan aika pinnallinen juhla.

 

Minä kyselen aina mieheltä, mitä ruokaa isänpäivänä, millainen kakku, ostan lahjan ja hemmottelen. Mies tietää, että tykkäisin jostain pienestä vaivannäöstä äitienpäivän eteen. En tarkoita, että pitäs koko aloituksen repertuaari mulle tarjoilla, mutta edes jotain. Musta tuntuu vaan jotenki koomiselta järjestää äitienpäivä itse itselleni. Mutta kerrankos tuota arjen komiikkaa. -ap

 

Minä kyselen aina mieheltä, mitä ruokaa isänpäivänä, millainen kakku, ostan lahjan ja hemmottelen. Mies tietää, että tykkäisin jostain pienestä vaivannäöstä äitienpäivän eteen. En tarkoita, että pitäs koko aloituksen repertuaari mulle tarjoilla, mutta edes jotain. Musta tuntuu vaan jotenki koomiselta järjestää äitienpäivä itse itselleni. Mutta kerrankos tuota arjen komiikkaa. -ap

Miksi sinä et itse kerro mitä haluat?

 

Miksi te äidit että itse juhli äitienpäivänä vaan odotatte vain passiivisina muiden muistamisia? Aikuisen asema on erilainen kuin lapsen: jos haluaa olla päivänsankari, on varminta tarttua toimeen itse.

 

Miksi sinä et itse kerro mitä haluat?

Miksi pitäisi kertoa, kerrotko senkin mitä haluat joulu- tai syntymäpäivälahjaksi?

Oikeasti, ei kukaan voi olla niin urpo ettei ilman sanomista tajua ostaa kukkakimppua ja keittää aamukahveja. Kun ei se paljon vaadi (poisluettuna nää mammat joille ei kuulemma kelpaa oikein mikään). Tuntuisi tyhmältä, jos pitäisi itse oikein kertoa, että ostaisitko vaikka kukkia ja hommaisit kakun. Sitten se ja sama jos ostaa itse ja tekee kaiken.

Ap, voithan sanoa miehelle, ettet ole hänen äitinsä mutta olet hänen lastensa äiti. Eikö silloin ole ihan paikallaan muistaa puolisoa? Sama sitten isänpäivänä.

 

Minä kyselen aina mieheltä, mitä ruokaa isänpäivänä, millainen kakku, ostan lahjan ja hemmottelen. Mies tietää, että tykkäisin jostain pienestä vaivannäöstä äitienpäivän eteen. En tarkoita, että pitäs koko aloituksen repertuaari mulle tarjoilla, mutta edes jotain. Musta tuntuu vaan jotenki koomiselta järjestää äitienpäivä itse itselleni. Mutta kerrankos tuota arjen komiikkaa. -ap

Miksi? Hänhän voi itse järjestää sen mieleisekseen. Vai pitääkö hänen jäädä tuosta kiitollisuudenvelkaan?

 

Miksi pitäisi kertoa, kerrotko senkin mitä haluat joulu- tai syntymäpäivälahjaksi?

Oikeasti, ei kukaan voi olla niin urpo ettei ilman sanomista tajua ostaa kukkakimppua ja keittää aamukahveja. Kun ei se paljon vaadi (poisluettuna nää mammat joille ei kuulemma kelpaa oikein mikään). Tuntuisi tyhmältä, jos pitäisi itse oikein kertoa, että ostaisitko vaikka kukkia ja hommaisit kakun. Sitten se ja sama jos ostaa itse ja tekee kaiken.

Ap, voithan sanoa miehelle, ettet ole hänen äitinsä mutta olet hänen lastensa äiti. Eikö silloin ole ihan paikallaan muistaa puolisoa? Sama sitten isänpäivänä.

Kyllä muuten kerron, eikä ole mitään ongelmaa Toki saattavat ostaa jotain ylläriä, mutta ei välttämättä.

Itselläni on sellainen äiti, jolle on todella vaikea ostaa häntä miellyttävää lahjaa. En tahdo samaa kohtaloa omalle perheelle.

Samainen äiti oli joskus äitienpäivänä kuin perseelle ammuttu karhu, jostain syystä äitienpäivää tuntui kristallisoituvan kilomäärin martyyriutta ja huonoa parisuhdetta ja siinä sitten kärvisteli koko perhe.

Aikuiset kertovat mitä haluavat eivätkä roikuta koko perhettä löyhässä hirressä, kun taas ei mennyt ihan nappiin.

 

Meillä mies ei hommaa/siivoa mulle äitienpäiväksi mitään, koska mä nimenomaan sanoin sille että mä en ole sun äitis, hommaa omalle äidilles joku lahja ja muista sitä. Lapselta toivon sitten kun on isompi, niin jotain itsetehtyä lahjaa. Muutenkaan ei miehen kanssa vaihdeta lahjoja vaan juhlitaan esim. Syntymäpäivät vähän paremmalla ruualla ja muilla tavoilla. Eli erittäin tyytyväinen omaan tilanteeseen

 

Valkovuokkoja käy muksun kanssa poimimassa ja sitten leipovat kakun.

Ettekai asu entisen Oulun- ja Lapinläänin alueilla?

 

Ettekai asu entisen Oulun- ja Lapinläänin alueilla?

Valkovuokot ei kasva niin pohjosessa. Vai mihin viittaat entisillä alueilla

 

Mä olen sitä kansakuntaa, jonka mielestä äitienpäivänä muistetaan äitiä - ei vaimoa. Näin toiminut meillä hyvin kohta 15 vuotta.

Mies auttaa lapsia tarvittaessa, mutta en kyllä odota mieheltä itseltään mitään. Tiedän,että oma lapsi on ostanut kotityörahallaan ruusun minulle ihan itse ja toinen on taiteillut jotain eskarissa. Mutta miehen ei tarvitse siivota tai muutenkaan paapoa minua, omaa äitiään hänen tulee muistaa. Minua ja miestäni varten ovat hääpäivät, naistenpäivät, joulut ja syntymäpäivät.

 

Valkovuokot ei kasva niin pohjosessa. Vai mihin viittaat entisillä alueilla

Kasvaa, mutta harvinaisuuden takia kyseisillä alueilla rauhoitettu. Läänit lakkautettiin vuonna 2009, siksi entisiä.

 

Kasvaa, mutta harvinaisuuden takia kyseisillä alueilla rauhoitettu. Läänit lakkautettiin vuonna 2009, siksi entisiä.

Ei asuta siellä, pk-seutu.

 

Meillä tasan tarkkaan menee niin, että mies muistaa omaa äitiänsä kuten parhaaksi näkee. Ja mä olen suuresti yllättynyt, jos hän muistaa sanoa mulle onnittelut - en siis sitä odota ollenkaan

Ipanat meillä hoitavat hyvin sitten mun lahjomisen :heart:...ja se riittää oikein hyvin, paremmin kuin hyvin :heart:

 

Mies teki lasten kanssa viime äitienpäivänä kakun ensimmäistä kertaa 10 vuoden aikana, eiköhän sen muistelulla mennä monta äitienpäivää. Kerran sain kärpäsiä kuhisevan auringonkukan, toisella kertaa kasvihuoneen. Mitäs vielä... ai niin moottoripyörän osti mies itselleen. 16 vuotta olen sanonut lahjauteluihin (kun ei koskaan osaa kuulema ostaa mitään) suklaata, kirjan tai lämpimät sukat. Koskaan en niitä ole saanut yleensä jonkun teknisen härpäkkeen mikä katoaa lopulta romukaapin syövereihin.

Silti olen tyytyväinen että juuri tuo ukkeli teki minusta äidin ja meillä on ihanat muksut.

 

Minulle ei ole tullut mieleenkään odottaa, että mies ja lapset siivoaisivat talon. Olin vain tyytyväinen, että pysyivät pihalla tänään, jotta sain siivota rauhassa. Enkä odota miehen myoskään tuovan kukkia tai leipomuksia. Kun lapset olivat pienä, niin mies auttoi heitä tekemään minulle äitienpäiväkortit ja se oli kiva juttu. Nyt lapset tekevät muistamisensa itse koulussa, joten miehen panostusta ei enää tarvita.

Itse olen leiponut ja valmistellut huomistä äitienpäivää, sillä meille on tulossa minun äitini ja muita minun sukulaisiani.

 

Onko täällä muita äitejä, joiden mies ja lapset eivät siivoa huushollia äitienpäivän kunniaksi, eivät osta kukkia saatikka lahjaa, eivät leivo kakkua tai edes osta, eivät hemmottele lempiruualla tai muulla?
Pienimmät lapset antavat iloisesti päiväkodissa askarrellut lahjansa ja korttinsa.
Mutta mies ei halua satsata minuun äitienpäivänä, koska "en ole hänen äitinsä". Ja sama muistamattomuuden meininki on nyt isommissa lapsissa.
Jotenkin tämä mun perinteinen äitienpäivävitutus lähti käyntiin jo eilen kaupassa, kun näin millä tohinalla muut miehet ostelivat kukkia vaimoilleen.

Mistä tiedät, että ne miehet osteli niitä kukkia vaimoilleen, eikä äideilleen? Meillä vielä suht tuore uusperhe. Mies kyllä sanoo hyvää äitienpäivää ja sään salliessa vaikka grillaa. Mutta ei siihen sen ihmeempiä lahjomisia kuulu miehen puolelta, enkä sitä kaipaakaan. Itse saatan miehelle tehdä jonkun kakun tai parempaa ruokaa isänpäivänä, ihan vaan koska haluan, en siksi että odottaisin jotain vastalahjaa äitienpäivänä.

 

Kliseisesti: minä en ole mieheni äiti. Mulle riittää se, että lapsi on tehnyt mulle kortin ja toivottaa hyvää äitienpäivää. Mieheni ei ole myöskään isäni, joten sama kaava isänpäivänä. Käymme viikonlopun aikana molempien äitien luona, mutta mä hommaan molemmille kukat. Tyttö tekee kortit ja kerää muutaman valkovuokon.

Mä tiedän ihan ilman äitienpäivärituaalejakin, että mieheni arvostaa mua paitsi vaimona, myös äitinä. Ei siihen tarvita mitään. Toki jos kukkia toisi, niin se ois aika yllätys ja tietenkin arvostaisin, mutta en odota mitään. Ei ihme, että vanhemmilla menee huonosti, kun kaikesta on aina niin suuret odotukset.

Ja kyllä, me oikeasti kerromme toisillemme, mitä toivomme lahjaksi. Yleensä emme osat synttäreinä mitään, mutta esim. jouluisin mä annan miehelle muutaman toiveen, mistä tykkäisin. Ja hänellä ei koskaan ole toiveita, joten saa sitä mitä tarvitsee: sukkia, kalsareita, paitoja yms. Rahat on yhteiset ja kaikki menee mitä tulee, joten mä itse asiassa suuttuisin, jos saisin jouluna eteeni satojen eurojen lahjan.

 

Mun mielestä on kyllä vähän outoa, jos ei mies huomioi ollenkaan koko äitienpäivää.. Ei tartte lahjoja ostella tai siivota välttämättä, mutta lähinnä kun lapset on pieniä, niin viu laittaa niiden kanssa yhdessä esim aamupalaa ja kahvia, ja antaa äidin nukkua pidempään.. Ja auttaa lapsia keräämään valkovuokkoja jos eivät yksin voi vielä ulos mennä. Mun käsitys miehen osuudesta äitienpäivään on lähinnä se, että auttaa niitä lapsia järjestämään äidille jonkun mukavan huomionosoituksen, ja pienten lasten kohdalla se käytännössä tarkottaa sitä että mies tekee ja lapset kattoo ja osallistuu sit enemmän ja enemmän kun kasvavat.

 

En pidä äitienpäivämuistamisia minään arvostuksen enkä rakkauden mittarina. Lapsuudenkodissani sain vain sen mallin, että äitienpäivänä äiti saa jotain ekstraa ja lasten isäkin on sitä juttua kätilöimässä. Mun mielestä se on saatana junttia ja laiskaa meininkiä mieheltä ja lasten isältä, jos ja kun ei äitienpäivänä huomioi lastensa äitiä.
Joo ja en tilaa erikseen sellaista ja tuollaista ohjelmaa ja tarjontaa. Lahjoja ei voi tilata tai sitten se ei ole lahja. ap