Mies päättämässä suhteen, kun en ole töissä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surkea
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Surkea

Vieras
Avomieheni, pian 30 v., jonka kanssa olen asunut 1.5 vuotta yhteisessä vuokra-asunnossa (vuokra 1000 euroa kuukaudessa, 500 euroa per naama) on lopettamassa suhteemme sen vuoksi, kun en ole löytänyt työtä. Olen ollut työttömänä 8 kk ja laittanut työhakemuksia, mutta ei vain ole onnistanut. Minulla on kaksi tutkintoa ja työkokemusta eri aloilta (kaikki lyhytaikaisia, määräaikaisia sopimuksia, vakipaikkaa en ole saanut).

Hänen mielestään emme pääse elämässä eteenpäin eikä tästä suhteesta tule mitään, kun minulla ei ole töitä. Hän haluaisi jossain kohtaa uudehkon 2000-luvun ok-talon ja ottaa siihen lainaa. Hän oli selvittänyt pankista laina-asioita ja pankista oltiin sanottu, että myös toisen osapuolen on oltava työssä (määräaikainen työsuhde riittää, kunhan on työ), jotta lainansaanti 2000-luvun taloon olisi mahdollista. Sillä ei ole kuulemma merkitystä vaikka sitten toinen jäisi työttömäksi, mutta lainanottohetkellä on oltava molempien töissä. Avomiehelläni on vakituinen työsuhde ja hyvä palkka sekä säästössä rahaa, mutta yksin hänen olisi kuulemma mahdollista vain päästä kerrostalo-osakkeeseen, jos ei vuokralla halua asua.

Nyt minusta tuntuukin siltä, että olen vain hänen unelmiensa tiellä ja jarrutan hänen elämäänsä. Olen tähän asti maksanut kaikki puoliksi hänen kanssaan (vaikka olisin ollut työttömänäkin). Ostimme upouudet huonekalut rivitalokämppäämme ja ruoat kaupassa maksamme suunnilleen puoliksi. Ymmärrän kyllä, että ilman töitä ja palkkatuloa on hankalaa tehdä ja suunnitella yhtään mitään, mutta olen kyllä kovasti yrittänyt.

Hän ei kuulemma ala kaikkea sponsoroimaan ja hän on yksin maksanut nyt kahden kuukauden vuokran eli 1000 euroa. Senkin jälkeen vaikka hän maksaisi molempien vuokran, jää hänellä vielä hiukan reilu tonni kuussa elämiseen (puhumattakaan siitä, jos hän maksaisi vain oman osuutensa, hänelle jäisi 1700 euroa elämiseen) kun minulla jäisi vuokranmaksun jälkeen nelisensataa euroa. Iso ero siis. En oleta, että hän elättäisi minua enkä ole häneltä enkä keneltäkään koskaan rahaa pyytänyt edes, mutta olisin toivonut suopeampaa suhtautumista vaikeassa tilanteessa.

Onko muita vastaavassa tilanteessa olevia?
 
On ihailtavaa, että tänä päivänä löytyy vielä miehitä joilla on selkäranka eivätkä suostu elättämään vapaamatkustajia. Vain nainen voi olla niin itsekäs, että kuvittelee pillun olevan se helpon elämän lounasseteli jolla saa katon pään päälle ja pötyä pöytään miehen, yhteiskunnan tai molempien avulla.
 
[QUOTE="Hieno mies";30780898]On ihailtavaa, että tänä päivänä löytyy vielä miehitä joilla on selkäranka eivätkä suostu elättämään vapaamatkustajia. Vain nainen voi olla niin itsekäs, että kuvittelee pillun olevan se helpon elämän lounasseteli jolla saa katon pään päälle ja pötyä pöytään miehen, yhteiskunnan tai molempien avulla.[/QUOTE]

Eihän ap oleta mitään vaan yrittää saada töitä. Se vaan nykypäivänä ei ole helppoa. Onneksi oma ukko ei ole ollu tyttömyysaikana tollanen torvi vaan tukenu ja töitäkin sain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näinnnm;30781016:
Eikö kuntasi mol. Fi sivuilla ole yhtään avoinna olevas työpaikkaa?
Kyllä varmasti saat jotain työtä.

Varmaankin sielä on, mutta paljonko se auttaa kun joka paikkaan on kymmeniä tai jopa satoja hakijoita?

Jos ukolle on raha tärkein asia niin parempi on laittaa lusikat jakoon.
 
Monella on parinvalintakriteereinä tuollaisia asioita, varsinkin naisilla. Toisen toivotaan menestyvän työelämässä, varsinkin jos itselläkin on asiat hyvin, jotta voidaan toteuttaa unelmia tasapuolisesti kuluihin osallistuen. Ei siinä ole minusta mitään väärää. Se on tietysti kurjaa, jos suhde on jo alkanut ja sitten toinen jättää tuollaisten asioiden takia. Mutta teidän suhteenne on tuore ja olet suurimman osan siitä ollut työtön, joten ymmärrän miestä. Ymmärrän myös, että asia tuntuu sinusta tosi kurjalta.

Vaikka kirjoitit miehen olevan hyvätuloinen, niin eihän 2000 € nettotuloilla hänkään ole tosiaan hyvätuloinen, ei yllä ihan edes keskituloon. Jos olisi oikeasti hyvätuloinen, ei ehkä niin haittaisikaan jos toinen on hyvin pienituloinen, koska pystyisi yksinkin ostamaan talon yms.
 
  • Tykkää
Reactions: Milla-Mari
Kävin treffeillä. Kaikki meni siihen asti loistavasti, kunnes kerroin, että olen työtön. Nainen ei halunnut enää tavata. Ei kolmekymppiset taida jaksaa enää odotella, vaan perheenperustamispaketti pitäisi olla kunnossa.
 
Kävin treffeillä. Kaikki meni siihen asti loistavasti, kunnes kerroin, että olen työtön. Nainen ei halunnut enää tavata. Ei kolmekymppiset taida jaksaa enää odotella, vaan perheenperustamispaketti pitäisi olla kunnossa.

Totta, monilla näin. Hyvä että selviää jo ensimmäisillä treffeillä ettei kriteerit kohtaa, niin mitään suurempia sydänsuruja ei tarvitse kärsiä. Ja onkos se sen huonompi tai tuomittavampi kriteeri, kuin esim. ulkonäkövaatimukset? Ainahan torjutuksi tulleesta tuntuu kurjalta, mutta sellaisia pettymyksiä joutuu melkein jokainen kumppania etsivä kokemaan.

Mutta löytyyhän niitäkin, jotka ovat itsekin työttömiä ja heistä harvempi kehtaa arvostella toisen työttömyyttä. Tai no ehkä siinä tapauksessa, että uskoo oman työttömyytensä olevan ihan hetkellistä ja toinen taas on pitkäaikaistyötön. Jos itse on ollut työtön vain vähän aikaa ja etsii aktiivisesti töitä tai on suunnitelmissa jatkaa opintoja, kannattaa se toki kertoa eikä vaan täräyttää olevansa työtön. Jos sanoo vaan sen, syntyy helposti mielikuva että asia on kertojalle ok ja pysyvä olotila, joka tietysti joillekin on sekin ihan ok, mutta harvalle vakavaa parisuhdetta etsivälle.
 
Itte oon nuorempana seurustellut työttömän kanssa, ja täytyy sanoa etten kyllä siihen enää toiste alkais. Mielestäni miehen mielipide on ihan ymmärrettävä, vaikka ehkä se kirpaseekin. Toiset nyt vain haluaa päästä elämässään eteenpäin, ja jäkittäminen siinä vuokrakämpässä ei vain toimi. Halutaan vakaa talous ja omistusasunto jne jne.
Ja uskon kyllä että jossain sen vian on oltava jos 8 kk ei ole yhtään mitään duunia (siivous, kaupan kassa tms) löytynyt. Eikö työkkäri jo tuossa vaiheessa ala patistamaan kursseille ja harjoitteluihin?
 
Ei taida mies paljon sinua rakastaa. Itse olin samassa tilanteessa kun tapasin mieheni. Oli koulutus mutta tein vain sijaisuuksia. Kerroin miehelle tilanteen, että työt tulevat olemaan vaikeasti saatavia. Se ei miestäni haitannut. Menmme muutaman vuoden päästä naimisiin ja saimme lapsen. Talo on mihen niinkuin kaikki muukin omaisuus. Avioeroa koskeva avioehto meillä on mutta sekin oikeastaan sen vuoksi kun minulla on nyt yritys. Mieheni mielestä me olemme perhe ja rahat ova perheen. Jos mies ei noon ajattelisi emme olisi yhdessä, sillä nyt asumme siellä missä miehellä on työtä. Minun olisi pitänyt aikoinaan muuttaa muualle työn perässä.
 
Kannattaa nyt lähteä vielä kun ei ole lapsia. Ajatella, että nykyään on paljon perheellisiä miehiä (ja ehkä naisia) joilla puoliso hoitaa kotona yhteisiä lapsia kotihoidontuella ja sitten vaatii, että kaikki maksetaan puoliksi ruokalaskua myöten. Jos miehelläsi on tuollainen asenne niin nosta kytkintä ja äkkiä. Eriasia olisi jos omasta vapaasta tahdostasi olisi työttömänä loisimassa.
 
Ei taida mies paljon sinua rakastaa. Itse olin samassa tilanteessa kun tapasin mieheni. Oli koulutus mutta tein vain sijaisuuksia. Kerroin miehelle tilanteen, että työt tulevat olemaan vaikeasti saatavia. Se ei miestäni haitannut. Menmme muutaman vuoden päästä naimisiin ja saimme lapsen. Talo on mihen niinkuin kaikki muukin omaisuus. Avioeroa koskeva avioehto meillä on mutta sekin oikeastaan sen vuoksi kun minulla on nyt yritys. Mieheni mielestä me olemme perhe ja rahat ova perheen. Jos mies ei noon ajattelisi emme olisi yhdessä, sillä nyt asumme siellä missä miehellä on työtä. Minun olisi pitänyt aikoinaan muuttaa muualle työn perässä.

Eli koitat siis sanoa että jos miehesi ei elättäisi sinua niin ette olisi yhdessä?
 
  • Tykkää
Reactions: Puuhippa
Aika ikävältä tilanteesi kuulostaa. Jos voit silmät kirkkaina vakuuttaa, että olet tehnyt kaikkesi työnhaun eteen, niin ei kait miehelläkään siihen ole mitään lisättävää. Eri asia on, jos lusmuilet.
Mutta mielestäni, miehesi käyttäytyy tökerösti ja ei oikeasti ole SINUSTA kiinnostunut. Hän on ihastunut ajatuksiin talosta ja hyvästä elintasosta. Jos rakastaisi sinua, ei päästäisi sinusta irti näitten asioitten takia.

Joten olkoon sinulla työtä tai ei, nosta kytkintä. Mies ei ansaitse sinua.
 
No hyvä että mies nyt edes jollain tekosyyllä sai kerrottua että haluaa erota.
Ei hän sinua rakasta.
Tähän asti olet ollut panopuu josta ei ole tarvinnut välittää, sitoutua, eikä panostaa. Olet ollut "itsenäinen", johon ei ole tarvinnut sijoittaa penniäkään, ja toisaalta myös oma varallisuutesi on mahdollistanut tietyt herkut miehelle. Tonnin vuokra-asunto????
Paljonko niihin sohviin meni???
Annappa kuule miehen ihan rauhassa itsekseen ostella ja maksaa mitä haluaa. Sen verta itsekeskeinen materialistinen nullikka on, että raha, hänen raha, on kaiken mittari.

Eroa hymyssä suin - et arvaakaan miten hyvää tekee sinun elämälle päästä tuosta kurjimuksesta eroon :)
Hyvää jatkoa Sinun elämään :). Nyt alkaa sinun elämä, ei tarvitse enää elää miehen vaatimalla tavalla
 
Mä olen työtön ja silti mies haluaa olla mun kanssa. Olen ollut nyt työtön 5 kuukautta ja saan onneksi vielä liiton päivärahaa. Mies saa pankista lainan omakotitaloa varten joten etsimme sopivan ja muutamme sinne tästä vuokralla olevasta talosta. Sitten kun mun taloudellinen tilanne on parempi haen oman lainan ja ostan mieheltä puolet talosta. Jos ei sitten jostain kumman syystä pankki suostuisi mut hyväksymään lainaan mukaan, mutta työttömyys taitaa estää sen. Vaikka mun nettotuloni on tällä hetkellä paremmat kuin mitä joillakin saattaa olla nettopalkka. Sitten on aivan eri asia jos tippuu työmarkkinatuelle, mutta toivon saavani töitä ennen kuin sinne asti mennään.
 
Tavallaan ymmärrän että työttömyytesi aiheuttama huonohko taloudellinen tilanteesi häntä ärsyttää mutta mielestäni jos suhteessa ollaan niin pitää tukea myös vaikeina aikoina. Minä sinuna tuossa tilanteessa sanoisin, että selvä, erotaan sitten, koska kokisin moisen niin suurena luottamuspulana etten haluaisi suhdetta jatkaa (mikäli oikeasti olet töitä hakenut). Onneks teillä ei ole yhteisiä lapsia, veikkaan että ongelmia siinä tilanteessa syntyisi.

Itse en varmaankaan ryhtyisi suhteeseen pitkäaikaistyöttömän kanssa mutta töiden loppuminen vakiintuneessa suhteessa ei tietenkään "haittaisi". Elämässä on ylä- ja alamäkiä eikä sellaisella puolisolla tee mitään josta ei saa tukea muutoksissa.
 
Itse en varmaankaan ryhtyisi suhteeseen pitkäaikaistyöttömän kanssa mutta töiden loppuminen vakiintuneessa suhteessa ei tietenkään "haittaisi". Elämässä on ylä- ja alamäkiä eikä sellaisella puolisolla tee mitään josta ei saa tukea muutoksissa.

Onko 7 kk jatkunut suhde sitten kovinkaan vakiintunut? Minusta suhteen pari ensimmäistä vuotta on sitä, että katsotaan onko toinen oikeasti sopiva ja kestääkö suhde myös alkuhuuman jälkeen. Sinä aikana en hankkisi lapsia tai tekisi muutenkaan kovin suuria sitoumuksia uuteen kumppaniin, vaan vasta jos vielä parin vuoden jälkeen suhde tuntuu hyvältä ja kestävältä. Ei pelkästään tunne- vaan myös järkiperustein, sillä kestävät liitot perustuu muuhunkin kuin rakastumisen huumaan.
 
Mä en ihan ymmärrä näitä "en ryhtyisi suhteeseen pitkäaikaistyöttömän kanssa"-juttuja..
Mä olen mennyt yhteen mieheni kanssa kun molemmat opiskeltiin, työllistymisestä ei ollut mitään tietoa. Mulla parempi koulutus kuin mun miehellä. Molemmat ollaan akateemisia.
Mies sai työtä, pienipalkkaista mutta omaa alaa. Saatiin lapsia, mä jäin kotiin. Oman alan töitä, tai muutakaan ei ole löytynyt, täälläpäin huono työtilanne mun alalla. Mies vaihtoi työpaikkaa, sain ylennyksen ja tienaa hyvin. Mä olen ollut nyt työtön.
Mulle olennaisempaa ihmisessä on se, että pystyy keskustelemaan asioista, mua ei lohduttais iso palkka tai hieno työ puolisolla, jos se ei pysty keskustelemaan esim. politiikasta asiantuntevasti. Jos olisin sinkku, niin satakertaa mieluummin alkaisi suhteeseen pitkäaikaistyöttömän akateemisen kanssa (heitäkin riittää tässä maassa nykyään) kuin tosi hyvin tienaavan peruskoulutetun jampan, joka puhuis vaikkapa lähinnä autostaan.
Tokikaan en ryhtyisi suhteeseen päihdeongelmaisen tai elämänhallintaongelmaisen pitkäaikaistyöttömän kanssa, mutta en myöskään päihdeongelmaisen tai elämänhallintaongelmaisen hyvän työpaikan omaavan kanssa. Muut asiat ratkaisee kuin työ..
 
Mä en ihan ymmärrä näitä "en ryhtyisi suhteeseen pitkäaikaistyöttömän kanssa"-juttuja..
Mä olen mennyt yhteen mieheni kanssa kun molemmat opiskeltiin, työllistymisestä ei ollut mitään tietoa. Mulla parempi koulutus kuin mun miehellä. Molemmat ollaan akateemisia.
Mies sai työtä, pienipalkkaista mutta omaa alaa. Saatiin lapsia, mä jäin kotiin. Oman alan töitä, tai muutakaan ei ole löytynyt, täälläpäin huono työtilanne mun alalla. Mies vaihtoi työpaikkaa, sain ylennyksen ja tienaa hyvin. Mä olen ollut nyt työtön.
Mulle olennaisempaa ihmisessä on se, että pystyy keskustelemaan asioista, mua ei lohduttais iso palkka tai hieno työ puolisolla, jos se ei pysty keskustelemaan esim. politiikasta asiantuntevasti. Jos olisin sinkku, niin satakertaa mieluummin alkaisi suhteeseen pitkäaikaistyöttömän akateemisen kanssa (heitäkin riittää tässä maassa nykyään) kuin tosi hyvin tienaavan peruskoulutetun jampan, joka puhuis vaikkapa lähinnä autostaan.
Tokikaan en ryhtyisi suhteeseen päihdeongelmaisen tai elämänhallintaongelmaisen pitkäaikaistyöttömän kanssa, mutta en myöskään päihdeongelmaisen tai elämänhallintaongelmaisen hyvän työpaikan omaavan kanssa. Muut asiat ratkaisee kuin työ..

Jep, mutta ihmisen täytyy myös olla mukautuva, ellei oman alan töitä löydy, voi myös kouluttaa itsensä sellaiselle alalle jossa on töitä, eikä olla työtön vuosia. Itsellänikin on kolme eri ammattia missä on koulutus ja töitä on nyt tällä viimeksi kouluttaudutulla alalla.
 

Yhteistyössä