Miksi, voi miksi ne työpaikan lapsettomat on niitä joustamattomimpia?

[QUOTE="...";30767979]Siksi, että lapsillasi olisi mukavaa seuraa ja he oppisivat hiukan sosiaalisemmiksi...[/QUOTE]

Sä olet muuten helvetin pätevä tekemään päätelmiä. Tietämättä musta yhtään mitään sä olet jo pienessä päässäs päättänyt että minä lapsineni olen epäsosiaalinen.

Tietääkseni en ole kieltänyt lapsiani leikkimästä muiden kanssa, enkä millään tasolla vaikeuttanut heidän tutustumistaan uusiin lapsiin. Se ei silti tarkoita sitä, että mä haluan hengata niiden lasten vanhempien kanssa jostain mystisestä sosiaalisesta pakosta johtuen. Voin kyllä vaihtaa muutaman sanan, mutten ole kiinnostunut tuntemaan sen enempää. Eikä mulla ole tapana tyrkyttää lapsiani hoitoon ties kelle. Jos se tekee musta ja mun lapsista epäsosiaalisia, niin mä kannan epäsosiaalisuuteni suurella ylpeydellä.

 

[QUOTE="...";30768003]Saa toki esim leikkipuistosta aina väliaikaista ikäistään seuraa, mutta ei siinä opi ystävyyttä ja merkittävämpää ihmissuhdetta rakentamaan. Kyllähän sinäkin vaikka Prisman kassajonosta saat hetkeksi ikäistäsi seuraa, mutta tuskin se ystäväsuhteita korvaa.[/QUOTE]

NO ei se seura sinua ainakaan ole opettanut. Aika suppea katsontakanta on. Vaikka mä en "leiki" Pirkko-äitin kaa, Pirkko-äitin Minttu tyttö on tervetullut meille leikkimään. Onko niin vaikea tajuta? Ei aikuisten tartte lasten vuoksi kaverustua. Eikä se estä sitä etteikö lapsille syntyis ystävyyssuhteita.

Entäpäs jos haluaisinkin olla bestis Pirkon kanssa. JA pakottaisin lapseni ja Pirkon Mintun väkisin olemaan ystäviä, koska tartteehan heisän tulla toimeen kun me äiditkin? Ja Minttu ja lapseni eivät kuitenkaan oikeasti viihtyisi keskenään?

 

[QUOTE="...";30768020]Eikö itsestäsi ole lainkaan outoa, että kaupungistasi ei löytynyt yhtään ketään toista äitiä, joka ei olisi seurasi arvoinen? Että kaikki, siis ihan kaikki olivat tyhjäpäisiä vauvakerhoilijoita, joiden kanssa ei voi jutella kuin kipoista ja kakasta.[/QUOTE]
Korjaus:
...siis olisi seurasi arvoinen.
Oikeasti hämmästyttää, kuinka nyt kaikki muut mammat ovat useammankin kirjoittajan kohdalla olleet noita kipoista höyryäviä tätsiä.

 

[QUOTE="mielikki";30767949]Niin no mun ajatus kai perustuu siihen että olen itse ollut joskus lapsi ja pitänyt siitä että sain viettää aikaani silloin perheen kanssa kun heitä tarvitsin => antaa hyvän kiertää.[/QUOTE]

En koe että olisin koko loppuikäni velvollinen "maksamaan" siitä, että olen joskus ollut lapsi. Aika peestä että joutuisi loppuikänsä kärsimään paskoista loma-ajoista vain siksi, että on sattunut syntymään.

Valitettavasti ne on nuo meidän perheellisten lapsoset kun kuittaa jonain päivänä teidän perheettömienkin paksavaippa kulut kun siellä osatolla puolitiedottomana maataan.

Aika klassikko . Tämä ultimatum "vaipanvaihtaja" -kortti kyllä käy sitten ihan kaikkeen. Sillä perustellaan mitä tahansa ostarilla riehuvista lapsista lapsilisiin tai loma-ajan valintaan saakka. Ihan turha arvostella lisääntyneitä mistään, koska vanhusten vaipat. Hulvatonta...

 

[QUOTE="mmmm";30767956]Valitettavasti ne on nuo meidän perheellisten lapsoset kun kuittaa jonain päivänä teidän perheettömienkin paksavaippa kulut kun siellä osatolla puolitiedottomana maataan.

Tai ehkä lapsettomia voidaankin tulevaisuudessa palkata hoitamaan robotit?[/QUOTE]

No jaa, kommentoin, vaikka en lapseton olekaan

Tämä(kään) asia ei ehkä ole ihan noin mustavalkoinen... Kyllä lapsettomat ihmiset työssäkäymällä ja veroja maksamalla kustantavat koululaitosta, opiskelua ja ilmaista terveydenhuoltoa ihan riittämiin. Josko siellä "osatolla paksavaipoissa" ei kuitenkaan pariakymmentä vuotta kuluisi perheellisten lapsosten kuitattavana kuitenkaan... Aika outo asenne sinänsä

Ja juu, lasten hankkiminen on vapaaehtoista. kaikille ei lapsia tule, vaikka kuinka toivoisivat. Lisääntyminen ei mielestäni kuitenkaan sen suurempiin etuoikeuksiin työelämässä oikeuta, ketään.

 

[QUOTE="...";30768020]Eikö itsestäsi ole lainkaan outoa, että kaupungistasi ei löytynyt yhtään ketään toista äitiä, joka ei olisi seurasi arvoinen? Että kaikki, siis ihan kaikki olivat tyhjäpäisiä vauvakerhoilijoita, joiden kanssa ei voi jutella kuin kipoista ja kakasta.[/QUOTE]

Seurani arvoinen? mitä ihmettä. Mä valkaan ystäväni ihan muilla perusteilla kuin onko hällä lapsia vai ei. Ne mitä noissa vauvakerhoissa oli, ne henkilöt ei vaan muhun kolahda. Ihan eri maailmassa elävät kuin minä. JOS ainoa yhdistävä tekijä on samaan aikaan syntyneet lapset niin onko se syy muodostaa ystävyys/ tuttavuus suhde?Joo mä tiedä, on ihmisiä jotka ei voi olla yksin ja heille kelpaa kaveriksi kuka vaan kuhan ei tartte yksin olla. Se on ok. Meitä on erilaisia.

 

Aika klassikko . Tämä ultimatum "vaipanvaihtaja" -kortti kyllä käy sitten ihan kaikkeen. Sillä perustellaan mitä tahansa ostarilla riehuvista lapsista lapsilisiin tai loma-ajan valintaan saakka. Ihan turha arvostella lisääntyneitä mistään, koska vanhusten vaipat. Hulvatonta...[/QUOTE]





Totta varsinkin kun nykyvauvat on tehty sitä kansainvälisyyttä varten. Kansainvälisesti nimetyt Pérmee-Juuhånnukset ja Diamannt-Butter-Flyyt palaavat kotisuomeen sen reisille menneen laulu/lätkänlämimis-uran jälkeen ja ryhtyvät lähihoitajiksi

 

[QUOTE="...";30767963]
En sanonut, että pitäisi mennä tutustumaan ihmisiin hankkiakseen lastenhoitopaikka. On ihan järkevää ja pelkästään lasten kannalta suotavaa, että tutustutaan lähipiirin lapsiperheisiin. Kenen kanssa lapsenne leikkivät kun ovat/olivat pieniä? Kuulostaa oudolta, että esim. vanhempainvapaalla oleva äiti kyhöttää mielummin yksin vauvan kanssa kotona kuin että tutustuu muihin lähistöllä asuviin mammalomalaisiin.[/QUOTE]

Minulla on todella sosiaalinen työ, olen koko työajan tiiviisti toisten ihmisten käytettävissä sillä tavalla, että asiakkaaseen pitää syventyä tunti-pari kerrallaan 100 %. Asiakkaan jälkeen tulee seuraava ja taas seuraava, aikataulu on tiukka ja omille ajatuksille tai omille asioille ei ole tilaa. Samaa asiakasta saatan tavata viikottain monta vuotta putkeen, eli tavallaan siinä tullaan kavereiksi, vaikka harvemman kanssa kuitenkaan niin paljon ystävystytään että vapaa-ajalla nähtäisiin. Elämäni on kuitenkin täynnä näitä "semisyviä" ihmissuhteita ja jatkuvaa sosiaalista elämää. Musta on _ihanaa_, että äitiyslomalla ei tarvitse nähdä niin paljon ihmisiä, enkä todellakaan halua lähteä erikseen varta vasten tutustumaan vieraisiin ihmisiin, minähän teen sitä muutenkin vuodesta toiseen koko ajan. Ja kyllä, tykkään työstäni ja olen sosiaalinen, mutta kivoillakin asioilla on rajansa, sosiaalisuuskiintiö tulee täyteen kun tarpeeksi on ihmisten kanssa. Eli äitiyslomalla olen näitä outoja kotonakyyhöttäjiä, toisin sanoen nautin siitä kun ei ole jatkuvia aikatauluja (paitsi ne vauvan määräämät), saa olla ihan vaan keskenään (eli vauvan kanssa), voi suurimman osan päivästä ajatella mitä haluaa milloin haluaa, eikä tarvitse jatkuvalla syötöllä keskittyä toisen ihmisen asioihin (muihin kuin vauvan, mutta vauvan kanssa oleminen paljon vähemmän intensiivistä keskittymistä vaativaa kuin työni).

Toisaalta olen myös huomannut muskarissa yms. paikoissa, että minulla on todella vähän juteltavaa muiden äitien kanssa. Jutut kun tuntuu pyörivän enimmäkseen lapsissa ja kodissa. Ei mua kiinnosta muiden lapset eikä kodit, vaikka omistani olenkin kiinnostunut. Eikä meikit eikä vaatteet eikä moni muukaan asia, mikä "perusnaista" tuntuu kiinnostavan. Näistä siellä mammakokoontumisissa kuitenkin enimmäkseen jutellaan. Omien ystävieni kanssa voin puhua asioista, jotka oikeasti kiinnostavat molempia osapuolia. Mieluummin harvemmin hyvien ystävien seurassa, kuin jatkuvaa sosialisointia puolituttujen ei-niin-samalla-aaltopituudella-olevien kanssa. Että juu, tästäkin syystä mieluummin valitsen sen kotonakyhjöttämisen kuin mammakoontumiset. Enkä usko, että lapseni syrjäytyy sosiaalisista ympyröistä siksi, että äitiä eivät mammatapaamiset kiinnosta. Kuitenkin lapseni saa mallin ystävällisesti käyttäytyvästä äidistä, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Sitä varten ei tarvitse mammojen kanssa kokoontua.

 

[QUOTE="...";30767963]En kyllä yhtään ihmettele, että tyrvaverkkosi on melko hatara....

En sanonut, että pitäisi mennä tutustumaan ihmisiin hankkiakseen lastenhoitopaikka. On ihan järkevää ja pelkästään lasten kannalta suotavaa, että tutustutaan lähipiirin lapsiperheisiin. Kenen kanssa lapsenne leikkivät kun ovat/olivat pieniä? Kuulostaa oudolta, että esim. vanhempainvapaalla oleva äiti kyhöttää mielummin yksin vauvan kanssa kotona kuin että tutustuu muihin lähistöllä asuviin mammalomalaisiin.[/QUOTE]

Lähipiirin lapsiperheisiin? Oletat, että sellaisiakin jokaisella on?
Mun kaverit ovat mun kavereita he eivät ole lapseni kavereita. Ne joilla on pieniä lapsia asuvat satojen kilometrien päässä. Muutamalla kaverilla on isompia lapsia joten ei niistä leikkikaveria ole. Lapsi leikkii päiväkodissa muiden lasten kanssa, miksi pitäisi ihan vapaa-ajalla on leikkitreffejä. Hän saa ihan itse luoja kaverisuhteita, mua ei siihen tarvita.
Ja yhtään ystävääni en velvoittanut istumaan päivästä toiseen kettiössäni koittaen luoda suhdetta lapseeni. Mä teen ystävieni kanssa ihan omia juttuja ja niihin ei kuulu lapset. Heilläkin on ihan omat elämät.

 

Olen pian 40 v lapseton, varmaan siis ns. vanhapiika kuten ap halveksivasti nimittää. En mikään prinsessa. Ap:n kuvaamassa tapauksessa olisin joustanut, mutta en, jos aina oletettaisiin minun joustavan. Ei ap:lle tule mieleen että vanhapiikakin voi olla vastuussa muista ihmisistä?
"Tulee pysymään vanhana piikana" - öh, onko siinä jotain pahaa? Onko huonompi ihminen jos niin käy?

 

Toisaalta olen myös huomannut muskarissa yms. paikoissa, että minulla on todella vähän juteltavaa muiden äitien kanssa. Jutut kun tuntuu pyörivän enimmäkseen lapsissa ja kodissa. Ei mua kiinnosta muiden lapset eikä kodit, vaikka omistani olenkin kiinnostunut. Eikä meikit eikä vaatteet eikä moni muukaan asia, mikä "perusnaista" tuntuu kiinnostavan. Näistä siellä mammakokoontumisissa kuitenkin enimmäkseen jutellaan. Omien ystävieni kanssa voin puhua asioista, jotka oikeasti kiinnostavat molempia osapuolia. .

Kuulostaa juuri niin kauhealta kuin "mammakokoontumisen" voisi olettaakin olevan...en menisi minäkään.

 

Mitäää? Onko teillä tosiaan tuollaisia työpaikkoja joissa otetaan perheelliset huomioon :O meillä täysin päinvastoin. Vain kaksi ihmistä joilla lapsia ja kuusi lapsetonta/vaihdevuosivinkujaa niin arvatkaa ketkä tekee illat, vkonloput ja pyhät? Vinkiksi että esimies on lapseton....
Lomat menee niin että opiskelijat saavat koulun loma-aikoina pitää, esimies pitkän loman yhteenputkeen kesä-heinäkuun ja tietenkin joulun ja pääsiäisenpyhät. Vaihdevuodet juhannukselta eteenpäin 4 viikkoa koska Raimo ja Martti (miehet) 65vee on ajanut mökille AINA samaan aikaan jo 48 vuotta ja Raimo ja Martti saavat haimakohtauksia jossei näin onnistu.
Lapsellisille sitten jääkin sitä laatuaikaa touko- ja syyskuussa.....nekin pätkissä.

Ai pitäskö lapsettomien tai vanhempien tehdä illat ja viikonloput ja pyhät? Ei, vaan ne pitää jakaa työntekijöiden kesken reilusti, riippumatta onko lapsia vai ei.

 

[QUOTE="mmmm";30767956]Valitettavasti ne on nuo meidän perheellisten lapsoset kun kuittaa jonain päivänä teidän perheettömienkin paksavaippa kulut kun siellä osatolla puolitiedottomana maataan. Valitettavasti tää systeemi ei toimi jos ei ole nuorat sukupolvea kasvamassa - ihan turha siis lapsettomien kitistä siitä että "lapset vaikuttaa liikaa". Ne vaikuttaa, myös teihin ja teidän tulevaisuuteen.

Tai ehkä lapsettomia voidaankin tulevaisuudessa palkata hoitamaan robotit?[/QUOTE]

Mikä ero on työhönsä kyllästyneellä burnout hoitajalla joka inhoaa vanhuksia ja robotilla? Ehkä robotti on inhimillisempi...Ihminen se minäkin olen vaikka olen lapseton.

 

[QUOTE="ihmettelen";30768019]Miksi voi miksi ne työpaikan lapselliset kuvittelee, että kellään muulla ei ole omaa elämää tai mitään oikeuksia?[/QUOTE]

Ne on tehneet niin suuren palveluksen synnyttämällä jonkun jotka ehkä joskus vaihtaa mulle vaipat. Tästä hyvästä mun pitää jo vuosikymmeniä ennen pyydellä anteeksi olemassaoloani...
Kaikkien! pitäs joustaa vuorollaan.

 

Aikoinaan kun olin lapseton ja töissä päiväkodissa. Olin todella joustava. Ja kaikki vuorot kävi. Myös ehdotin työkavereille jos haluavat iltavuoron pois voin vaihtaa. Minulla oli hyvä mieli ja työkavereillä. Lomistakaan en koskaan tapellu. Kelpasi hyvin lomat loma-ajan jälkeenkin.
Aikoinaan sitten sain lapsen ja hoitovapaan jälkeen töihin palasin. Kerran lapsi sairastui torstaina. Sain isovanhemman hoitamaan lasta perjantai aamuksi, mutta oli menoa iltapäivällä. Kysyin vuoron vaihtoa. Hah se ei käynytkään. Jouduin vaan sanomaan, että noh sitten olen koko päivän saikulla. Jos noin joustamatonta on väki. En aina tajua kaikkia.

 

Silloin kun omat lapset olivat päivähoitoikäisiä joustin vuoroissa silloin kun pystyin. Aina se ei ollut mahdollista koska sovittuja hoitoaikoja ei voinut noin vain muuttaa. Lapset olivat vuorohoidossa ja siellä hoitoajat piti ilmoittaa aina viimeistään edellisen viikon keskiviikkona. Nyt kun lapset ovat jo koululaisia pyrin aina vaihtamaan jos joku kysyy ellei itsellä ole sellaista menoa ettei vaihto onnistu koska silloin voi hyvillä mielin itsekkin kysyä sitä vaihtoa jos tarvetta joskus. Jos itse joudun pyytämään esim vaihtoa illasta aamuun niin tarjoan yleensä mahdollisuutta että voin sitten itse tehdä jossain toisessa kohtaa illan niin toinen saa sen aamun ns. "takaisin". Meidän työpaikalla on kyllä nuo vaihdot ihan hyvin onnistuneet. Joustetaan puolin ja toisin.

 

Olen pian 40 v lapseton, varmaan siis ns. vanhapiika kuten ap halveksivasti nimittää. En mikään prinsessa. Ap:n kuvaamassa tapauksessa olisin joustanut, mutta en, jos aina oletettaisiin minun joustavan. Ei ap:lle tule mieleen että vanhapiikakin voi olla vastuussa muista ihmisistä?
"Tulee pysymään vanhana piikana" - öh, onko siinä jotain pahaa? Onko huonompi ihminen jos niin käy?

Oho...pitkä ketju....en mä halveksi ketään ja aika kamalan kuvan musta on näköjään saanu tuon kirjoituksen perusteella
Ja oikeesti, kun mä EN ole jatkuvasti kyselemässä niitä vuoronvaihtoja, olen kerran 12v työuran (nykyisessä työpaikassa) aikana ollut lomalla lasten syyslomaviikon, kiltisti joka toinen joulu töissä, kesälomat ihan puhtaasti kiertävällä periaatteella, viimekesänä pitkästä aikaa yhtä aikaa miehen ja lasten kanssa.

Mua vaan niin rupes ottaa pattiin kun en sitä yhtä hemmetin vuoroa saanu vaihdettua, niin päätinpä täällä avautua, koska en halunnu tietenkään suoraan ko.henkilölle kiivastua!!

Anteeksi kaikki 'vanhatpiiat' ja muutkin, jotka pahoititte mielenne ???? homma on nyt hoidettu ja sain asian järjestettyä ????

P.s oikeesti oon ihan mukava ihminen ????

 

[QUOTE="...";30767974]En kyllä koskaan lakkaa hämmästelemästä tätä perisuomalaista itsekkyyttä ja oman navan tuijottelua.[/QUOTE]

No jos sinulla riittää aika, rahkeet ja voimavarat hoitaa täysipäiväisesti muiden lapset omien töiden, opiskeluiden, harrastusten ja perheen ohella niin siitä vaan. Kaikki meistä kun ei ole työttömiä kotona makaavia lahnoja.

 

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta ap vaikuttaa todella kamalalta mulle kaikki heti nyt -ihmiseltä, joka selvästi pitää itseään näitä "vanhapiikoja" ja "prinsessoja" parempana, koska on naimisiin päässyt ja onnistunut lisääntymään.
En olisi itsekään ap:n työkaverina vaihtanut vuoroja, niin kamala halveksunta muita ihmisiä kohtaan huokuu.

 

Kyllä, joskus. Riippuu vähän siitä totuudesta.

Jos työvuoron vaihtoa kysyy vedoten ongelmaan saada lapsenvahtia tai vaikka läheisen sairauteen, hautajaisiin, lapsen lääkäriaikaan, lapsen joulujuhlaan, omaan muuttopäivään, tms. osoittaa jonkinlaista sosiaalista kyvyttömyyttä vastata "ei se käy kun mä oon ajatellut siivota silloin".

Tunnen yhden tällaisen totuuksien töksäyttelijän. Aiemmin ajattelin, että hän on vaan hirveän epäkohtelias ja hankala, mutta sittemmin tajusin, että hän ei vaan hallitse jotain sosiaalisia taitoja ollenkaan. Hän saattaisi juuri sanoa tuollaisen siivouskommentin. Hän töksäyttelee kaikkia muitakin totuuksia ja faktoja saaden itsensä kuulostamaan todella luotaantyöntävältä. Mutta oikeasti ei kuitenkaan tarkoita mitään ikävää, hän vaan ei hallitse kommunikoinnin kaikkia vivahteita.

Pakkohan ei ole niitä vuoroja vaihtaa, mutta myöskään ei tarvitse perustella sen kummemmin. Ihmisen on helpompi ottaa kieltäytyminen vastaan, jos se kuulostaa siltä, ettei vaihto tosiaan millään onnistu. Joku siivoaminen kuulostaa varmasti sellaisen mielestä typerältä, jolla on oikeasti hätä siitä, miten omat asiansa järjestää. Fiksumpaa olisi pahoitella ja todeta, että on jo sopinut muuta sille illalle.

Höpön löpön ole mitään huonoa käytöstä jos puhuu totta. Kuulijassa on vika ellei sitä kestä.

 

[QUOTE="Minne";30768523]Höpön löpön ole mitään huonoa käytöstä jos puhuu totta. Kuulijassa on vika ellei sitä kestä.[/QUOTE]

No, näitä rasittavia "totuuden puhujia" kyllä löytyy. Mutta heille on elämä helppoa: kun ei osaa ajatella kuin yksinkertaisesti, ei tarvitsekaan ajatella kuin yksinkertaisesti.

 

Mun mielestä tä on älyttömän tyhmästi sanottu. Sä olet vielä niin lapsi, ettei sulla ole kertakaikkiaan mitään käsitystä siitä, miten asiat voi muuttua hetkessä tai välttämättömän pakon edessä.

Mun mielestä on hienoa, että jengi lähtee perähikiältä sinne, missä on töitä. Toki sitä voisi jäädä dippainssin papereilla kilpisjärvelle kaupan kassalle, mutta onko se oikeasti järkevää, vaikka mummo sielä asuiskin.

Ne lasten hoitajat ja se tukiverkosto saattaa sairastua, joku voi kuolla, joku voi muuttaa toisaalle jne. Ja huvittavinta on se, että tällaset jutut tuppaa tapahtumaan yhdessä sysäyksessä. Siinä sitä sitten ihmetellään ilman tukiverkkoa.

Muissa maissa ei ole normaalia... voi tsiisus! Jos jossain, niin suomessa mun mielestä kunnioitetaan kaikkia tasapuolisesti ikään katsomatta, noin yleisesti. Kaikki on tasavertaisia toisiinsa nähden. Jos sä näet kunnioituksena jonkun yltiöpäisen nyökyttelyn ja myötäilyn oli vanhus miten huurupäinen tahansa, niin mun silmissä sellainen on alentavaa sitä vanhusta kohtaan. Siinä ajatellaan, että se on jo niin pimeä, ettei sille kannata edes sanoa mitään.

Ja mikä ihmeen rikkaus on olla sukulaisten kanssa tekemisissä? Miksi ihmeessä kukaan viettäisi aikaa jonkun kanssa vain siksi, että se on sukulainen. Perheeseeni olen toki kiintynyt ja heitä näen useasti. Mä en vaan oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä pitäisi olla sukulaisten kanssa tekemisissä. Mielummin mä olen tekemisissä niiden kanssa, jotka olen valinnut ympärilleni, kuin jonkun serkun kanssa, josta mä en edes tykkää.

Munkin mielestä on hienoa, että tehdään niin kun itsestä ja perheestä tuntuu hyvältä KUNHAN ei valiteta kun ei tukiverkkoa ole! That is my point. Turha aapeen kaltaisten inistä sitten kun ne mukulat on tehty, ettei ole hoitoapuja ja töissä ei anneta joustoja! Itsepähän valitsit asuinpaikkasi.

 

Ihan vaan tiedoksi, että vanhempien vieressä asuminen ei välttämättä ole ihan paras vaihtoehto. Huomaat sen ehkä sitten...

Meille se on. Lapsen mummi ja ukki on siinä vieressä, jota todellakin arvostetaan.

 

Munkin mielestä on hienoa, että tehdään niin kun itsestä ja perheestä tuntuu hyvältä KUNHAN ei valiteta kun ei tukiverkkoa ole! That is my point. Turha aapeen kaltaisten inistä sitten kun ne mukulat on tehty, ettei ole hoitoapuja ja töissä ei anneta joustoja! Itsepähän valitsit asuinpaikkasi.

Jestas, oletko ihan tosissasi noin keskenkasvuinen?

Kaikilla ei ole sitä luksusta, että voitaisiin oikeasti valita asuinpaikkamme. On asuttava siellä, mistä saa töitä, jossa voi myös elättää tämän pyöräyttämänsä lapsen. Voisin toki itsekin muuttaa 600 kilometrin päähän pohjoiseen äitini naapuriin, mutta siinä vaiheessa en tarvitsisi enää lastenhoitajaa kun tulisi itsekin vietettyä kaikki aika työttömänä kotona..

 

Meille se on. Lapsen mummi ja ukki on siinä vieressä, jota todellakin arvostetaan.

Ai, joko teillä on kämppä rakenteilla? Ja anopin tontille?