Miksi, voi miksi ne työpaikan lapsettomat on niitä joustamattomimpia?

Itse vuorotyöläisenä ja lapsettomana olen aina vaihdellut vuoroja niin lapsettomien kuin lapsellisten työkavereiden kanssa. Melkein joka viikko joku työkavereista pyytää vuoronvaihtoa, mutta aina niihin on mun mielestä ollut hyvä syy. Tuntuis kakkamaiselta toiminnalta olla vaihtamatta vuoroa periaatteella "mua kyllästyttää vaihtaa vuoroja, ei oo mun ongelma teidän kakaroiden korvatulehdukset/syytön mä siihen olen, että kummilapsellas on synttärit ja haluut mennä vetää kakkua naamaan Keski-Suomeen".

Ja mulle henk.koht. joku siivousilta ei olis tarpeeks hyvä syy olla vaihtamatta vuoroa työkaverin kanssa, jolla on hätä saada lapselle hoitaja. Kun miettii tilannetta toisinpäin. Tuntuis aika pahalta, jos oikeasti en huvikseni pyydä vuoronvaihtoja ja kaverin vastaus on "mutku sit jäis Emmerdale näkemättä ://"

Parempi joustaa aina kun voi. Vaikka joutuis sitten joustamaan enemmän kuin työkaveri. Kyllä ne hyvät ja fiksut ihmiset sitä arvostaa, vaikkeivät aina pystyis niin paljon joustamaan takaisin kuin haluaisivat.

 

Missä fantasia maailmassa kaikilla on sukulaisia joille edes voi antaa lapset hoitoon tai missä fantasiamaailmassa kaikilla on sukulaisia?

Puhumattakaan siitä, että ne isovanhemmat ovat jo eläkkeellä/työttöminä, että heillä on aikaa hoidella lapsia. Monethan ovat vielä työelämässä mukana eli ei sieltä aina sitä apua löydy. Nykyään on aika paha mennä ilmoittamaan työpaikalle, ettei minulle sovikaan tulla, kun pitää mennä hoitamaan lapsenlapsia.

Seuraavaksi ap tulee varmaan ruikuttamaan, kuinka se ja se mummoikäinen ei voi vaihtaa vuoroa, kun on menossa hoitamaan lapsenlapsia.

 

Puhumattakaan siitä, että ne isovanhemmat ovat jo eläkkeellä/työttöminä, että heillä on aikaa hoidella lapsia. Monethan ovat vielä työelämässä mukana eli ei sieltä aina sitä apua löydy. Nykyään on aika paha mennä ilmoittamaan työpaikalle, ettei minulle sovikaan tulla, kun pitää mennä hoitamaan lapsenlapsia.

Seuraavaksi ap tulee varmaan ruikuttamaan, kuinka se ja se mummoikäinen ei voi vaihtaa vuoroa, kun on menossa hoitamaan lapsenlapsia.

Mun lapsella on tasan yks vaihtoehto hoitajaksi ja jos mummilla on joku kurssi niin sillon jää apu saamatta tai jos on mökkiä rakentamassa.

 

Puhumattakaan siitä, että ne isovanhemmat ovat jo eläkkeellä/työttöminä, että heillä on aikaa hoidella lapsia. Monethan ovat vielä työelämässä mukana eli ei sieltä aina sitä apua löydy. Nykyään on aika paha mennä ilmoittamaan työpaikalle, ettei minulle sovikaan tulla, kun pitää mennä hoitamaan lapsenlapsia.

Seuraavaksi ap tulee varmaan ruikuttamaan, kuinka se ja se mummoikäinen ei voi vaihtaa vuoroa, kun on menossa hoitamaan lapsenlapsia.

Niinpä, ja usein se "mummoikäinen" työkaveri itse asiassa hoitaa niiden iäkkäiden sukulaidensa, yhdeksänkymppisten, asioita... homma se on sekin. Vaikka tuo sukupolvi ja heidän mahdolliset tarpeensa ovat tietysti nuorilta ihmisiltä jo kokonaan unohtuneet.

 

[QUOTE="Nippe";30766678]Itse vuorotyöläisenä ja lapsettomana olen aina vaihdellut vuoroja niin lapsettomien kuin lapsellisten työkavereiden kanssa. Melkein joka viikko joku työkavereista pyytää vuoronvaihtoa, mutta aina niihin on mun mielestä ollut hyvä syy. Tuntuis kakkamaiselta toiminnalta olla vaihtamatta vuoroa periaatteella "mua kyllästyttää vaihtaa vuoroja, ei oo mun ongelma teidän kakaroiden korvatulehdukset/syytön mä siihen olen, että kummilapsellas on synttärit ja haluut mennä vetää kakkua naamaan Keski-Suomeen".

Ja mulle henk.koht. joku siivousilta ei olis tarpeeks hyvä syy olla vaihtamatta vuoroa työkaverin kanssa, jolla on hätä saada lapselle hoitaja. Kun miettii tilannetta toisinpäin. Tuntuis aika pahalta, jos oikeasti en huvikseni pyydä vuoronvaihtoja ja kaverin vastaus on "mutku sit jäis Emmerdale näkemättä ://"

Parempi joustaa aina kun voi. Vaikka joutuis sitten joustamaan enemmän kuin työkaveri. Kyllä ne hyvät ja fiksut ihmiset sitä arvostaa, vaikkeivät aina pystyis niin paljon joustamaan takaisin kuin haluaisivat.[/QUOTE]

Se on sinun valintasi, ja on mukavaa jos olet siihen tyytyväinen. Saa joustaa ja olla mukava, jos haluaa, mutta mikäli vuoronvaihdos nyt ei vaan satu sopimaan päiväjärjestykseeni, niin miksi vaihtaisin?

Lue aloitusviesti ja mieti, kiinnostaisiko tuollaisen ihmisen takia vaihtaa vapaailtaansa.

 

Meillä taas pitää työvuorot ja lomat suunnitella nimenomaan lapsiperheiden toiveiden mukaan. Muut saa tehdä myöhäisemmät vuorot kun pitää hakea lapset tarhasta. Muut saa pitää lomia milloin sattuu kun kullanmuruja ei missään nimessä voi viedä vieraaseen päivystävään päiväkotiin. Joka helvetin viikko on joku räkänokka sairas ja taas muut joustaa.

Lomien kohdalla ilmotin, että mua ei kiinnosta missä hoidossa lapset on tai onko perheillä lomaa yhtä aikaa, mä katson vain oman tiimini tilanteen. Ne jotka oli viime heinäkuun lomalla ei ehkä välttämättä ole tänä vuonna perhetilanteesta riippumatta

Asiat joita työpaikalle ei kaipaa:

Esimies joka ei viitti kirjoittaa vuoro/lomalistaa uusiksi, koska ei viitti.

Kermankuorija joka aina ottaa vapaansa haluamaansa aikaan, vaikka sitten sairiksena.

Kiltti, joka ei osaa sanoa ei ja joutuu joka saatanan asiassa joustamaan muiden ehdoilla ikään kuin hänellä ei omaa elämää oliskaan.

Mut jos ny sattuu käymään sillai, et perheellinen tahtois pitää hiihtolomansa milloin etelässä on hiihtolomaviikot ja perheetön taas milloin lapissa on parhaat kelit, niin tossa vaihdossahan kaikki voittaa.

 

[QUOTE="annim";30766707]Lue aloitusviesti ja mieti, kiinnostaisiko tuollaisen ihmisen takia vaihtaa vapaailtaansa.[/QUOTE]
Ei kuulu mun toimintamalliin olla periaatteesta hankala kellekään. Ja tuskin se työilmapiiriä tai työkaverin asennetta parantaa, jos kieltäydyn vaihtamasta vuoroja. Ja jos vittumaisuuttani panttaan vuoronvaihtoja, niin kyllähän se ap:n tilanteessa vaikuttaa paitsi häneen, niin myös hänen muuhun perheeseensä.

Enkä nyt mitenkään yritä jeesustella. Jos on ihan patamulkku työkaveri, niin en mä sellaisia ala mielistellä. Mutta lähtökohtaisesti uskon, että vaikka olis vähän.. haasteellisempi työkaveri tai ennakkoasennoitunut lapsettomia kohtaan, niin ehkä senkin maailmankuva saattaa vähän muuttua, kun tutustuu lapsettomaan ihmiseen, joka ihan mielellään niitä vuoroja vaihtaa.

 

No siinä tapauksessa on turha valittaa, kun ei mummolaan voi lapsia laittaa ja on kiinni lapsissa 24/7.
Siis minunkin mielestä jokainen perhe saa muuttaa vaikka mihin korpeen ilman ketään tuttuja, kunhan ei sitten rueta marttyyriksi "kun kukaan ei auta lastenhoidossa enkä saa tukea äitiyteeni".

Sinä et nyt ymmärrä. Entä jos rakennan sen taloni mummulan viereen, ja sitten se mummu muuttaa? Tai kuolee? Saako sitten valittaa? Tai entä jos se on edelleen töissä, eikä ehdi/jaksa/viitsi/pysty olemaan avuksi? Onko silloin ok "rueta marttyyriksi"?

 

Jokaisella on mielestäni täysi oikeus suunnitella menonsa, tekonsa ja elämänsä omien työvuorojensa mukaan - eikä edes tarvitse perustella miksi ei voi vaihtaa. 15v vuorotöitä tein, ja toki välillä vaihdoinkin, mutta en minä omia suunnitelmiani alkanut perumaan tai muuttamaan aina kysyttäessä. Enkä vetänyt palkoja nokkaan, jos joku ei minun kanssani vaihtanut, silloin harvoin kun kysyin. Näin oli ennen lasta ja lapsen jälkeen.

Turvaverkoton voi minun mielestäni kyllä olla ilman omaa syytään. Ja hartaasti toivon, ettei tuo oma meidän tontille asumustaan pykää - ainakaan siksi, että saa nlastenhoitoapua aina tarvitessaan

 

Minusta ei ole mitään syytä moittia työkaveria, jos hän ei halua vuoroja vaihtaa. Toisaalta kuitenkin olisi hyvä mahdollisuuksien mukaan olla joustava, jotta sitä joustoa löytyy sitten toisin päin myös.

Tuota kovasti ihmettelen, että joissain työpaikoissa vuorot menee sellaisten pillin mukaan, joilla on lapsia. Ehdottomasti kiertävät vapaat ja lomat, ja siitä sitten oman ammattiosaston luottamusmieheen yhteys, jos ei onnistu. Sehän on syrjintää ja selvää työpaikkakiusaamista esimiehen taholta, jos tekee listat tiettyjen työntekijöiden toiveen mukaan.

 

Totuuden puhujat siis ovat sinun mielestä rasittavia. O.K.

Kyllä, joskus. Riippuu vähän siitä totuudesta.

Jos työvuoron vaihtoa kysyy vedoten ongelmaan saada lapsenvahtia tai vaikka läheisen sairauteen, hautajaisiin, lapsen lääkäriaikaan, lapsen joulujuhlaan, omaan muuttopäivään, tms. osoittaa jonkinlaista sosiaalista kyvyttömyyttä vastata "ei se käy kun mä oon ajatellut siivota silloin".

Tunnen yhden tällaisen totuuksien töksäyttelijän. Aiemmin ajattelin, että hän on vaan hirveän epäkohtelias ja hankala, mutta sittemmin tajusin, että hän ei vaan hallitse jotain sosiaalisia taitoja ollenkaan. Hän saattaisi juuri sanoa tuollaisen siivouskommentin. Hän töksäyttelee kaikkia muitakin totuuksia ja faktoja saaden itsensä kuulostamaan todella luotaantyöntävältä. Mutta oikeasti ei kuitenkaan tarkoita mitään ikävää, hän vaan ei hallitse kommunikoinnin kaikkia vivahteita.

Pakkohan ei ole niitä vuoroja vaihtaa, mutta myöskään ei tarvitse perustella sen kummemmin. Ihmisen on helpompi ottaa kieltäytyminen vastaan, jos se kuulostaa siltä, ettei vaihto tosiaan millään onnistu. Joku siivoaminen kuulostaa varmasti sellaisen mielestä typerältä, jolla on oikeasti hätä siitä, miten omat asiansa järjestää. Fiksumpaa olisi pahoitella ja todeta, että on jo sopinut muuta sille illalle.

 

Minusta ei ole mitään syytä moittia työkaveria, jos hän ei halua vuoroja vaihtaa. Toisaalta kuitenkin olisi hyvä mahdollisuuksien mukaan olla joustava, jotta sitä joustoa löytyy sitten toisin päin myös.

Tuota kovasti ihmettelen, että joissain työpaikoissa vuorot menee sellaisten pillin mukaan, joilla on lapsia. Ehdottomasti kiertävät vapaat ja lomat, ja siitä sitten oman ammattiosaston luottamusmieheen yhteys, jos ei onnistu. Sehän on syrjintää ja selvää työpaikkakiusaamista esimiehen taholta, jos tekee listat tiettyjen työntekijöiden toiveen mukaan.

Itse olen työskennellyt useammassa eri ravintola-alan yrityksessä, ja jokaisessa lomat ja vapaat pyrittiin järjestelemään lapsellisten menojen (mm. lasten hiihto- ja kesälomat ym.) mukaan. Esimiehillä itselläänkin oli lapsia, ja jaksoivat selittää meille lapsettomille miten sitten kyllä ymmärretään, kun meillä on lapsia ja pitää alkaa miettimään lapsille hoitopaikkoja lomien ajaksi ym.

Muille kyllä pyrittiin myös kiertävästi saamaan lomia kesän ja talven "suosituimmille" ajankohdille, mutta pääasiassa lapselliset kertoivat ensin milloin aikovat pitää lomansa, ja muille jaettiin lomia sitten parhaan mukaan. Esim. niin, että lapsellisille annettiin osa lomasta halutulle ajankohdalle ja loput sitten johonkin sopivampaan ajankohtaan. Itse olen saanut pitää koko lomani kerralla vain yhden kerran, muutoin olen pitänyt aina vastoin tahtoani kahdessa (tai useammassa) osassa niin, että olen saanut 1-2 lomaviikkoa esim. kesäkuulle, ja loput on sitten vietetty toukokuussa tai esim. elokuun lopussa (tunnetusti parhaita aikoja viettää kesälomaa).

 

En ole käynyt täällä ilmeisesti todella pitkään aikaan, viimeksi Häppäri oli juuri sinkkuuntunut koska asperger, ja nyt se on pykäämässä taloa äidin/anopin viereen. Toivottavasti kaikki asianosaiset ovat yhtä innoissaan

 

En ole käynyt täällä ilmeisesti todella pitkään aikaan, viimeksi Häppäri oli juuri sinkkuuntunut koska asperger, ja nyt se on pykäämässä taloa äidin/anopin viereen. Toivottavasti kaikki asianosaiset ovat yhtä innoissaan

tjuu, se on ihanaa kuinka onnelateini ehtii olla vain pari viikkoa tietoinen vahinkoraskaudestaan ja on heti maailman paras Äiti joka tietää ja tekee kaiken parhaiten

 

No voi hitto!

Mutta sanokee, että mikä on siinä että kaikilla palstalaisilla isovanhemmat asuu jossain huitsin nevadassa? Meidän talo valmistuu mummilan viereen ja tämä oli ihan ehdoton juttu

Ihan vaan tiedoksi, että vanhempien vieressä asuminen ei välttämättä ole ihan paras vaihtoehto. Huomaat sen ehkä sitten...

 

Tämä voi olla vähän ilkeästi sanottu, mutta silloin voi kyllä katsoa valinneensa sen turvaverkottomuuden. Suomessa on hirveän paljon tämän palstan perusteella perheitä, jotka valitsevat asua kaukana sukulaisista ja sen lisäksi eivät pidä yhteyttä ystäviin tai ovat jotenkin "erakoituneet" perheellistymisen myötä. Muissa maissa se ei ole normaalia, että sukulaisia nähdään pari kertaa vuodessa ja isovanhempia ei kunnioiteta.

Mun mielestä tä on älyttömän tyhmästi sanottu. Sä olet vielä niin lapsi, ettei sulla ole kertakaikkiaan mitään käsitystä siitä, miten asiat voi muuttua hetkessä tai välttämättömän pakon edessä.

Mun mielestä on hienoa, että jengi lähtee perähikiältä sinne, missä on töitä. Toki sitä voisi jäädä dippainssin papereilla kilpisjärvelle kaupan kassalle, mutta onko se oikeasti järkevää, vaikka mummo sielä asuiskin.

Ne lasten hoitajat ja se tukiverkosto saattaa sairastua, joku voi kuolla, joku voi muuttaa toisaalle jne. Ja huvittavinta on se, että tällaset jutut tuppaa tapahtumaan yhdessä sysäyksessä. Siinä sitä sitten ihmetellään ilman tukiverkkoa.

Muissa maissa ei ole normaalia... voi tsiisus! Jos jossain, niin suomessa mun mielestä kunnioitetaan kaikkia tasapuolisesti ikään katsomatta, noin yleisesti. Kaikki on tasavertaisia toisiinsa nähden. Jos sä näet kunnioituksena jonkun yltiöpäisen nyökyttelyn ja myötäilyn oli vanhus miten huurupäinen tahansa, niin mun silmissä sellainen on alentavaa sitä vanhusta kohtaan. Siinä ajatellaan, että se on jo niin pimeä, ettei sille kannata edes sanoa mitään.

Ja mikä ihmeen rikkaus on olla sukulaisten kanssa tekemisissä? Miksi ihmeessä kukaan viettäisi aikaa jonkun kanssa vain siksi, että se on sukulainen. Perheeseeni olen toki kiintynyt ja heitä näen useasti. Mä en vaan oikein ymmärrä, että miksi ihmeessä pitäisi olla sukulaisten kanssa tekemisissä. Mielummin mä olen tekemisissä niiden kanssa, jotka olen valinnut ympärilleni, kuin jonkun serkun kanssa, josta mä en edes tykkää.

 

Itse lapsellisena mieluusti pitäisin lomat silloin, kun muut ei. En oikein ymmärrä, miksi sellaiset, joiden ei ole pakko, haluavat väen väkisin loman viettoon kaikista ruuhkaisimpaan ja kalleimpaan aikaan. Kunhan omat lapset tästä pikkuisen kasvaa, niin en pidä hiihtolomaa viikolla 8 enkä lomiani heinäkuussa, kun ei ole enää koulujen takia pakko.

Turvaverkottomuuden olen itse valinnut, mutta eipä tilanne olisi ollut paljoakaan erilainen, vaikka olisimmekin asuneet jomman kumman mummolan lähellä. Molempien vanhemmat ovat nimittäin eläköityneet viimeisen vuoden sisällä. Lapsemme ovat nyt 15v, 13v ja 8v, joten suurin avuntarve on jokatapauksessa mennyt ohi.

Olen itse kohdannut enemmän joustamattomuutta juuri näiden lapsettomien puolelta ja olen työskennellyt juhlapyhiä ja olen pitänyt lomat täysin eri aikaan mieheni kanssa. Osittain näistä syistä olen nyt sellaisessa työssä, jossa pyhätöitä ei ole ja jossa pulju voi olla vaikka vähän aikaa kiinnikin, jos kaikkien lomatoiveet menevät päällekäin.

 

Asiat joita työpaikalle ei kaipaa:

Esimies joka ei viitti kirjoittaa vuoro/lomalistaa uusiksi, koska ei viitti.

Kermankuorija joka aina ottaa vapaansa haluamaansa aikaan, vaikka sitten sairiksena.

Kiltti, joka ei osaa sanoa ei ja joutuu joka saatanan asiassa joustamaan muiden ehdoilla ikään kuin hänellä ei omaa elämää oliskaan.

Mut jos ny sattuu käymään sillai, et perheellinen tahtois pitää hiihtolomansa milloin etelässä on hiihtolomaviikot ja perheetön taas milloin lapissa on parhaat kelit, niin tossa vaihdossahan kaikki voittaa.

Näin juuri!

 

Missä fantasia maailmassa kaikilla on sukulaisia joille edes voi antaa lapset hoitoon tai missä fantasiamaailmassa kaikilla on sukulaisia? Ja MUOKS. missä fantasiamaailmassa on kaikille niitä oman alan töitä tai töitä ylipäätänsä siellä missä isovanhemmat asuu?

Silloin jos sukua ei ole lähellä, olisi erityisen tärkeää rakentaa sitä turvaverkkoa ja hankkia niitä kavereita, joiden kanssa voi vuorotella lastenhoitoavussa. Eli sikäli on kyllä usein ihan omaa syytä/saamattomuutta, jos ei löydy lastenhoitopaikkaa tuttavista.

 

[QUOTE="...";30767885]Silloin jos sukua ei ole lähellä, olisi erityisen tärkeää rakentaa sitä turvaverkkoa ja hankkia niitä kavereita, joiden kanssa voi vuorotella lastenhoitoavussa. Eli sikäli on kyllä usein ihan omaa syytä/saamattomuutta, jos ei löydy lastenhoitopaikkaa tuttavista.[/QUOTE]

En tiedä muista, mutta mä en halua tuupata lapsiani hoitoon ihan kenelle vaan. Toisekseen, mun sinkkuina tai pariskuntina elävät ystävät kyllä keksii muutakin tekemistä, kuin hoitaa muiden kersoja. Ne, joilla lapsia on, on vähän sellaisia, etten viitsi sinne sekaan enää tunkea omia lapsia. En mäkään jaksaisi meillä mitään viittä samanikäistä hullua remuamaan.
Kenenkään kanssa en viitsi alkaa kaveraamaan siksi, että saisin lapseni sinne hoitoon. Mun mielestä se olis aika moraalitonta.

 

[QUOTE="...";30767885]Silloin jos sukua ei ole lähellä, olisi erityisen tärkeää rakentaa sitä turvaverkkoa ja hankkia niitä kavereita, joiden kanssa voi vuorotella lastenhoitoavussa. Eli sikäli on kyllä usein ihan omaa syytä/saamattomuutta, jos ei löydy lastenhoitopaikkaa tuttavista.[/QUOTE]

Ei ole koskaan käynyt edes mielessä valita kavereita ajatuksella, että he voisivat vahtia mun lasta. Toivon ettei kukaan näin tekisi.

 

No ei kaverit minun mielestä ole sellaisia, joille tuupataan lapsi hoitoon kuin ihan lyhyiksi hetkiksi korkeintaan (nopea kauppareissu tms). Enkä kyllä itsekään vahtisi työpäivän verran jonkun toisen lapsia, ainakaan ilman tuntipalkkaa.

 

Missä fantasia maailmassa kaikilla on sukulaisia joille edes voi antaa lapset hoitoon tai missä fantasiamaailmassa kaikilla on sukulaisia? Ja MUOKS. missä fantasiamaailmassa on kaikille niitä oman alan töitä tai töitä ylipäätänsä siellä missä isovanhemmat asuu?

Niinpä.

Minun sukulaiset asuu noin viidessä eri kaupungissa, 600km säteellä toisistaan. Puolison sukulaiset asuu muilla paikkakunnilla noin 400km säteellä toisistaan. Mikähän paikka näistä siis olisi hyväksyttävä asuinpaikka, ja saako yhtään kiinnittää huomiota siihen faktaan että meille molemmille olisi syytä olla siellä töitäkin? Tuosta se ainakin meillä jumii, kun oman alan töitä ei ole oikeastaan millään niillä paikkakunnista joilla lähisukua asuu. Että muuttaisiko sitten sinne 10 tuhannen vai 2 tuhannen hengen pitäjään työttömäksi, ihan vain siksi että olisi joku verisukulainen naapurissa (josta hän saattaa muuttaa pois vaikka jo ensi viikolla)?

Minä niin toivon että Happygirl on vain sitkeä trolli. Ei kukaan voi oikeasti olla noin typerä. Aika harvassa enää nykypäivänä on ne tapaukset, että puoliso ensinnäkin löytyy kotipaikkakunnalta ja toisekseen siellä kotipaikkakunnalla on molempien suvut ja vielä kolmanneksi molemmille töitä.

 

Ennen lapsia joustin työajoissa lapsellisten puolesta. Jotenkin koin että itse lapsena ollessani oli hienoa olla perheellä lomalla ja tämä oli iskostunut minuun hyvin vahvasti. Plus että tykkäsin lomailla silloin kun "ne räkänokat" ei ole perheineen lomailemassa esim. pohjoisen hiihtokeskuksissa.

Nyt minulla on lapsia ja olen onnellinen että on niitäkin sinkkuja jotka ajattelevat vähän kuin minäkin ajattelin aikoinaan. Jahka lapseni kasvaa, siirryn taas joustavampaan linjaan...

Meistä jokainen on joskus ollut lapsi. On sitten perheellinen tai perheetön. Ajatusta voisi katsoa joskus siltäkin kantilta...

Mutta toki, kaikkeen ei pidä suotua. Raja pitää osata pitää siinä milloin joustaa ja milloin ei.

 

Mitäää? Onko teillä tosiaan tuollaisia työpaikkoja joissa otetaan perheelliset huomioon :O meillä täysin päinvastoin. Vain kaksi ihmistä joilla lapsia ja kuusi lapsetonta/vaihdevuosivinkujaa niin arvatkaa ketkä tekee illat, vkonloput ja pyhät? Vinkiksi että esimies on lapseton....
Lomat menee niin että opiskelijat saavat koulun loma-aikoina pitää, esimies pitkän loman yhteenputkeen kesä-heinäkuun ja tietenkin joulun ja pääsiäisenpyhät. Vaihdevuodet juhannukselta eteenpäin 4 viikkoa koska Raimo ja Martti (miehet) 65vee on ajanut mökille AINA samaan aikaan jo 48 vuotta ja Raimo ja Martti saavat haimakohtauksia jossei näin onnistu.
Lapsellisille sitten jääkin sitä laatuaikaa touko- ja syyskuussa.....nekin pätkissä.