mies haukkui kusipääksi kun avauduin tunteistani...miten kukaan voi kohdella noin kun rohkenee avaamaan sydäntään.

Hahhah, tunteet kuolivat suhteessasi, en kyllä ihmettele LAINKAAN. Sen verran kylmää kyytiä täälläkin kirjoittavat puuhipalta saavat. Ihan OIKEIN SULLE, kuten itsekin sanoit.

Mikä oli mulle oikein?

 

No siinä ajassa on varmasti tapahtunut muutakin, kuin pelkkä tunteiden kuoleminen ilman mitään syytä.

Eli muilla voi tunteet kuolla ihan ajan kanssa, mutta mulla ei Okei, selvä

 

Niin ja? Mikä tossa nyt on sulle omituista? Maailma on täynnä miehiä, sinne vaan katselemaan jos sopiva törmää kohdalle. Häiritseekö sua jos kaikki ei pidä viiden vuoden itkusessioita ja elä selibaatissa eron jälkeen vai mikä on ongelma?

Ai, nyt se ei enää ookaan, että kaupasta löytyy uusi lasi rikkimenneen tilalle, vaan olet samaa mieltä kuin muutkin ihmiset, että on katseltava maailmaa, JOS sopiva löytyy kohdalle. Olen ihan samaa mieltä!
Tosin mä mieluummin selvitän ja haluan selvittää ongelmat olemassa olevassa suhteessani ja katselen peiliin, kuin toimin noin, siinä oli se ero, jos enää muistat.

 

Mikä oli mulle oikein?

Että tunteet kuolivat suhteessasi.

 

Ai, nyt se ei enää ookaan, että kaupasta löytyy uusi lasi rikkimenneen tilalle, vaan olet samaa mieltä kuin muutkin ihmiset, että on katseltava maailmaa, JOS sopiva löytyy kohdalle. Olen ihan samaa mieltä!
Tosin mä mieluummin selvitän ja haluan selvittää ongelmat olemassa olevassa suhteessani ja katselen peiliin, kuin toimin noin, siinä oli se ero, jos enää muistat.

Ihan samasta asiasta puhutaan sä jotenkin lasin ostamisen käsitit väärin.

 

Että tunteet kuolivat suhteessasi.

Sehän oli vaan hyvä juttu. Mulla ei olisi tätä nykyistä elämää jos tuo suhde ei olisi päättynyt.

 

Eli muilla voi tunteet kuolla ihan ajan kanssa, mutta mulla ei Okei, selvä

En minä sitä sano. Kyllä minä uskon, että sinullakin voi tunteet kuolla. Se vain on kovasti ristiriidassa näiden sinun muiden kommenttiesi kanssa. Tuossa joku kertoi tunteiden kuolemisesta ja piti sitä ikävänä asiana. Sinusta siinä ei ole mitään ikävää, ei mitään suremista, ei mitään vaikeaa.

 

Ihan samasta asiasta puhutaan sä jotenkin lasin ostamisen käsitit väärin.

Minä käsitin kyllä ihan samalla tavalla, kuin tämä toinenkin kommentoija. Sanoit, että siksi ei kannata surra, koska voi hankkia uuden. Eli tavallaan se suru muuttuu turhaksi, kun tulee uusi tilalle.

 

Näitä avautumisia kun lukee, niin ei voi kuin ihmetellä, että ihmiset elävät parisuhteessakin kuin kahdessa eri todellisuudessa. On mies omassaan ja nainen sitten omassa sfäärissään. Arjessa mikään ei kohtaa, parisuhteessa mikään ei kohtaa, eikä lastenkaan tultua mikään arvo / elämän todellisuus kohtaa. Missä helvetin itsekeskeisyyden keitaassa te kaikki elätte? Mulle ei vaan aukene. Aina on toisen vika, kun MINUN TUNTEET NYT.. ja jne.. Itse olen ihan nainen vaan, elänyt 15 vuotta onnellisessa parisuhteessa, jossa mies kuuntelee, kun minä itsekin kuuntelen miehen juttuja. Annan tilaa, kootkoon vaikka sen auton moottorin keittiönpöydällä - rakastan kuitenkin. Jos mies on stressaantunut, niin usein sen jo arvaankin ja koetan auttaa. Viikonloppuisin lähdetään aina jonnekin viettämään aikaa pois kotiympyröistä, kummallekin jotain muuta kuin rutiinissa kierintää. Samoin työstressit unohtuu... Kun viettää aikaa sen rakkaimman kanssa, jakaa elon surut ja onnet, ei ole aikaa yksin luoda itselleen tunnetyhjiötä, jossa vaan voi loukata.

 

Mulla ei ole erot koville ottanut, miksi ottaisi. Homma joko toimii tai ei toimi, niin yksinkertaista se vaan on. Asiaa voi harmitella niin kuin lasin rikkoutumista, mutta ei se murehtimalla ehjäksi tule. Niitä saa kaupasta lisää ja voi vaan toivoa parempaa onnea uuden lasin kanssa.
Mä en muutenkaan jää vellomaan tai kummosesti murehtimaan asioita, elämä jatkuu.

Täss on kyllä mustaa valkoisella siitä mitä sanoit, että uusia suhteita saa kaupasta lisää vanhan rikkoutuneen tilalle. En osaa boldata, mutta tuossa keskellä tämä:

"Asiaa voi harmitella niin kuin lasin rikkoutumista, mutta ei se murehtimalla ehjäksi tule. Niitä saa kaupasta lisää ja voi vaan toivoa parempaa onnea uuden lasin kanssa."

Aika avutonta suhtautumista vakavaan suhteeseen minusta. Mutta kukin toki tyylillään.

 

Sehän oli vaan hyvä juttu. Mulla ei olisi tätä nykyistä elämää jos tuo suhde ei olisi päättynyt.

Aivan aivan. Mutta aina se uusi ei ole parempi kuin vanha oli parhaimmillaan. Eikö harmita? Ai niin, kun se oli tarkoitettu. Mitään ei tartte itse tehdä.

 

Täss on kyllä mustaa valkoisella siitä mitä sanoit, että uusia suhteita saa kaupasta lisää vanhan rikkoutuneen tilalle. En osaa boldata, mutta tuossa keskellä tämä:

"Asiaa voi harmitella niin kuin lasin rikkoutumista, mutta ei se murehtimalla ehjäksi tule. Niitä saa kaupasta lisää ja voi vaan toivoa parempaa onnea uuden lasin kanssa."

Aika avutonta suhtautumista vakavaan suhteeseen minusta. Mutta kukin toki tyylillään.

Eli mikä on ongelma? Se, että löytää nopeasti uuden suhteen vai mikä? En todelakaan tuossa tarkoita, että suhde pitäisi alottaa ihmisen kanssa josta ei edes pidä.
Nopeasti ihmiset uudestaan pariutuu, en koe että siinä olisi mitään väärää.

 

Aivan aivan. Mutta aina se uusi ei ole parempi kuin vanha oli parhaimmillaan. Eikö harmita? Ai niin, kun se oli tarkoitettu. Mitään ei tartte itse tehdä.

Ei harmita yhtään, tää meni just oikein.

 

Näitä avautumisia kun lukee, niin ei voi kuin ihmetellä, että ihmiset elävät parisuhteessakin kuin kahdessa eri todellisuudessa. On mies omassaan ja nainen sitten omassa sfäärissään. Arjessa mikään ei kohtaa, parisuhteessa mikään ei kohtaa, eikä lastenkaan tultua mikään arvo / elämän todellisuus kohtaa. Missä helvetin itsekeskeisyyden keitaassa te kaikki elätte? Mulle ei vaan aukene. Aina on toisen vika, kun MINUN TUNTEET NYT.. ja jne.. Itse olen ihan nainen vaan, elänyt 15 vuotta onnellisessa parisuhteessa, jossa mies kuuntelee, kun minä itsekin kuuntelen miehen juttuja. Annan tilaa, kootkoon vaikka sen auton moottorin keittiönpöydällä - rakastan kuitenkin. Jos mies on stressaantunut, niin usein sen jo arvaankin ja koetan auttaa. Viikonloppuisin lähdetään aina jonnekin viettämään aikaa pois kotiympyröistä, kummallekin jotain muuta kuin rutiinissa kierintää. Samoin työstressit unohtuu... Kun viettää aikaa sen rakkaimman kanssa, jakaa elon surut ja onnet, ei ole aikaa yksin luoda itselleen tunnetyhjiötä, jossa vaan voi loukata.

Oletkohan lukenut eri ketjua kuin minä. Tässähän on puhuttu siitä, miten saisi miehen keskustelemaan parisuhteen ongelmista ja siitä kannattaako heti erota vai ei. Aika vähän on puhuttu mistään auton moottoreista ja keittiön pöydistä tai arvojen tai todellisuuksien kohtaamattomuuksista.

 

En minä sitä sano. Kyllä minä uskon, että sinullakin voi tunteet kuolla. Se vain on kovasti ristiriidassa näiden sinun muiden kommenttiesi kanssa. Tuossa joku kertoi tunteiden kuolemisesta ja piti sitä ikävänä asiana. Sinusta siinä ei ole mitään ikävää, ei mitään suremista, ei mitään vaikeaa.

Koska se nyt vaan oli tarkoitettu niin. Eihän sitä kertakaikkiaan vaan voi surra. Alkaa kuulostaa mun fundamentalistikristityn aspergerkaverin puheilta Jumalan tahto ja silleen. Kiwa. Tai sitten ei niin kiva.
Tyyppi on kyllä tavallaan onnellinen omassa maailmassaan...kai

 

Eli mikä on ongelma? Se, että löytää nopeasti uuden suhteen vai mikä? En todelakaan tuossa tarkoita, että suhde pitäisi alottaa ihmisen kanssa josta ei edes pidä.
Nopeasti ihmiset uudestaan pariutuu, en koe että siinä olisi mitään väärää.

Ei kaikki kuulepas pariudu, kun osa vaatiikin siltä suhteelta oikeasti jotain. Ei vain pariutumista. Minkä sä saat toki pitää tasonasi ihan rauhassa, tai jopa neuvoa muille, ei siinä mitään.

 

En minä sitä sano. Kyllä minä uskon, että sinullakin voi tunteet kuolla. Se vain on kovasti ristiriidassa näiden sinun muiden kommenttiesi kanssa. Tuossa joku kertoi tunteiden kuolemisesta ja piti sitä ikävänä asiana. Sinusta siinä ei ole mitään ikävää, ei mitään suremista, ei mitään vaikeaa.

Miten ristiriidassa?

 

Ei kaikki kuulepas pariudu, kun osa vaatiikin siltä suhteelta oikeasti jotain. Ei vain pariutumista. Minkä sä saat toki pitää tasonasi ihan rauhassa, tai jopa neuvoa muille, ei siinä mitään.

Mutta pointtini oli, että se on PASKA NEUVO! Minusta

 

Eli mikä on ongelma? Se, että löytää nopeasti uuden suhteen vai mikä? En todelakaan tuossa tarkoita, että suhde pitäisi alottaa ihmisen kanssa josta ei edes pidä.
Nopeasti ihmiset uudestaan pariutuu, en koe että siinä olisi mitään väärää.

Minusta tuossa on se ongelma, että sinä et arvosta sitä toista ihmistä ja hänen kanssaan vietettyä aikaa ja ylipäätään parisuhdetta sen vertaa, että tuntisit edes pienen pientä surua. Oletko muuten kertonut nykyiselle kumppanillesi, että ero ei satuttaisi sinua ollenkaan?

 

Ei kaikki kuulepas pariudu, kun osa vaatiikin siltä suhteelta oikeasti jotain. Ei vain pariutumista. Minkä sä saat toki pitää tasonasi ihan rauhassa, tai jopa neuvoa muille, ei siinä mitään.

No mä en sille mitää voi jos joillain on vaikeuksia löytää itseleen miestä jonka kanssa natsaa.

 

Minusta tuossa on se ongelma, että sinä et arvosta sitä toista ihmistä ja hänen kanssaan vietettyä aikaa ja ylipäätään parisuhdetta sen vertaa, että tuntisit edes pienen pientä surua. Oletko muuten kertonut nykyiselle kumppanillesi, että ero ei satuttaisi sinua ollenkaan?

Olenhan sanonut monta kertaa, että asiaa voi harmitella. Ja sitten voi siirtyä elämässä eteen päin eikä jäädä vellomaan.

 

Eli mikä on ongelma? Se, että löytää nopeasti uuden suhteen vai mikä? En todelakaan tuossa tarkoita, että suhde pitäisi alottaa ihmisen kanssa josta ei edes pidä.
Nopeasti ihmiset uudestaan pariutuu, en koe että siinä olisi mitään väärää.

Se, että puhut mitä sattuu (pussiin itsesi, muun muassa) on ongelma, mutta sanot tuossa, että suhteita saa yhtä helposti, kuin ehjän lasin kaupasta, ehkä itselläsi suhteiden taso on tuota, mutta mulla ne on ainakin olleet paaaljon ainutlaatuisempia, eikä yhtä rikkimennyttä korvata toisella.
Se on aina eri pohjalta sitten koko juttu.en toista itseäni mielellään. Enkä varsinkaan vain "toivo", että uusi lasi kestäisi, vaan ihan pidän sen ehjänä kuten vain parhaiten kykenen.

 

Oletko kertonut ketjussa esitetyt mielipiteesi nykyiselle kumppanillesi, Puuhippa? Ei kai näissä ajatuksissasi ole mitään salattavaa, ja olisi hyvä jakaa ne toisen kanssa, koska ihmiset jakavat tämäntyyppiset jutut keskenään.

 

Miten ristiriidassa?

Siten, ettet muka sure, kun jotain sinulle tärkeää loppuu/kuolee.

 

No mä en sille mitää voi jos joillain on vaikeuksia löytää itseleen miestä jonka kanssa natsaa.

Kun se taso ei riitä kaikille nii-in. Kyllä sellaisia löytyy, mutta miksi heidän kanssaan haluaisi olla, on toinen kysymys. Ap sen sijaan HALUAA olla miehensä kanssa ja siksii kyseli neuvoja. Think! Vaikka se olisikin sinusta (jonka mielipiteellä ei ole paskkan vertaa väliä) paska mies. Eipä sillä ole merkitystä, mitä mieltä SÄ siitä miehestä olet, kuten sun piti kuitenkin tulla ketjuun heti esittämään.