...kyllä elämässä pitää todellakin olla niitä nautintojakin
, mutta kuten sanoitkin, niin kohtuudella. Semmonen tervehenkinen suhtautuminen niihin herkutteluhetkiin ja ennen kaikkea omaan kroppaansa on hyväksi. Liiallinen nipottaminen ja puntarin kanssa seurusteleminen on ihan turhaa huolikurtturyppyjen hankkimista, kyllä sen huomaa omasta olotilastansa, terveydestänsä, jaksamisesta ja vaatteista että missä mennään.
Itteensäkin pitää osata rakastaa oikein :heart:
Mä olen hirveen huono neuvomaan ketään kohtuuteen, kun elintapani ovat mitä ovat, eli liikaa olutta, jallua ja tupakkaa.
Mut... kolmekymppisenä mä luovuin suolan käytöstä. Tai siis ylenpalttisesta suolan käytöstä. Jos teen sopan ja laitan pari lihaliemikuutiota, niin sen sopan suolat on siinä. Sillä seurauksella, että olen sekä isän, että äidin puolelta sukumme ainoa jolla ei ole ongelmia verenpaineen kanssa.
Eron myötä mulla jäi pois myös sokeri. Ei mitenkään tarkoituksella, mut huomasin vaan, että entinen pahanlaatuinen karkkihiiri ei o pariin kuukauteen pistäny suuhunsa mitään makeaa. Eikä se nykyään enää maistu. Mulla jää pullat syömättä ja limsat juomatta. Jos menen leffaan, niin ostan pussin lakua/salmiakkia, mutta en o vielä tänä vuonna leffassa käyny, joten edellisestä lakupussista on aikaa.
Taannoin laskeskelin kaloreita, laskelma varmaan jostain löytyykin. Vietin nukkumaluukussa leffailtaa asianmukaisin leffamässyin. Iso sipsipussi, dippisoosit, tais olla lakupussi ja kyytipoikana kahdeksan olutta. Kalorit vastas muistaakseni toimistotyöläisen kolmen vuorokauden energiatarvetta... ja ne meni alas heittämällä parituntisen leffan aikana.
Samalla laskin, että jos juo päivässä neljä kuppia kahvia ja niistä jokaiseen laittaa palan sokeria, niin se on vuodessa hitonmoinen sokerikasa jonka poistamiseksi saa rehkiä kuntosalilla viikon.
Ihan mitättömiltä tuntuvat päivittäiset valinnat ovat niitä, jotka vuoden mittaan keräävät vyötärölle voipaketillisen ihraa.
Kiloista pääsee eroon kun pääsee eroon siitä, mikä ne on kerryttänyt.