Onko normaalia käytöstä parisuhteessa?

Mikko,

yksinkertainen vastaus tähän on; sun nainen ei halua sua niin paljoa, että se haluaisi tehdä sulle hyvän fiiliksen. Se ei ole enää rakastunut suhun tai rakasta sua. Se voi olla kiintynyt ja tuntea jotain tunteita, mutta palavaa rakkautta tuo ei kyllä ole. Tai ainakaan intohimoa. Etsi itsellesi sellainen puoliso, jolla on yhtä paljon intohimoa suhun, kuin sulla siihen. Ei tuota voi korjata mitenkään.

 

Mikko,

yksinkertainen vastaus tähän on; sun nainen ei halua sua niin paljoa, että se haluaisi tehdä sulle hyvän fiiliksen. Se ei ole enää rakastunut suhun tai rakasta sua. Se voi olla kiintynyt ja tuntea jotain tunteita, mutta palavaa rakkautta tuo ei kyllä ole. Tai ainakaan intohimoa. Etsi itsellesi sellainen puoliso, jolla on yhtä paljon intohimoa suhun, kuin sulla siihen. Ei tuota voi korjata mitenkään.

Kyllä voi rakastaa erittäin paljon puolisoaan, vaikka seksiä ei joka päivä jaksa/halua/ehdi. Ei se rakkautta mihinkään muuta, jos toisella on alhaisempi libido kuin toisella.

Mitä ihmeen lapsia täällä oikein pyörii, kun suuri osa näkee maailman niin mustavalkoisena.

 

[QUOTE="vaimo";30708523]Kyllä voi rakastaa erittäin paljon puolisoaan, vaikka seksiä ei joka päivä jaksa/halua/ehdi. Ei se rakkautta mihinkään muuta, jos toisella on alhaisempi libido kuin toisella.

Mitä ihmeen lapsia täällä oikein pyörii, kun suuri osa näkee maailman niin mustavalkoisena.[/QUOTE]

No katso kokemus. Itse olen tälläisessä suhteessa, se ei-antava osapuoli, ja mä olen huomannut, että syy siihen on etten tunne niin voimakkaita tunteita miestäni kohtaa, että haluaisin tehdä hänen eteensä mitään. Olen itsekäs, en halua "uhrautua", en ajattele miestäni, en koskettele, en halua kokeilla eri seksijuttuja, en vain halua. Ei ole mitään intohimoa edes lähteä yrittämään. Kyllä mä rakastan, mutta en ole rakastunut enää.

Normaalisti en ole tälläinen, kyllä mä aina haluan toista miellyttää, mutta kun se rakkaus katoaa... Valitsen mielummin tv:n, kuin että antaisin miehelleni läheisyyttä.

 

No katso kokemus. Itse olen tälläisessä suhteessa, se ei-antava osapuoli, ja mä olen huomannut, että syy siihen on etten tunne niin voimakkaita tunteita miestäni kohtaa, että haluaisin tehdä hänen eteensä mitään. Olen itsekäs, en halua "uhrautua", en ajattele miestäni, en koskettele, en halua kokeilla eri seksijuttuja, en vain halua. Ei ole mitään intohimoa edes lähteä yrittämään. Kyllä mä rakastan, mutta en ole rakastunut enää.

Normaalisti en ole tälläinen, kyllä mä aina haluan toista miellyttää, mutta kun se rakkaus katoaa... Valitsen mielummin tv:n, kuin että antaisin miehelleni läheisyyttä.

Ok, itselläsi on tälläinen kokemus. Mutta se ei tarkoita sitä, että se pätisi kaikkien kohdalla.

 

No katso kokemus. Itse olen tälläisessä suhteessa, se ei-antava osapuoli, ja mä olen huomannut, että syy siihen on etten tunne niin voimakkaita tunteita miestäni kohtaa, että haluaisin tehdä hänen eteensä mitään. Olen itsekäs, en halua "uhrautua", en ajattele miestäni, en koskettele, en halua kokeilla eri seksijuttuja, en vain halua. Ei ole mitään intohimoa edes lähteä yrittämään. Kyllä mä rakastan, mutta en ole rakastunut enää.

Normaalisti en ole tälläinen, kyllä mä aina haluan toista miellyttää, mutta kun se rakkaus katoaa... Valitsen mielummin tv:n, kuin että antaisin miehelleni läheisyyttä.

Sun kokemus on tuo, mutta et sä voi sen perusteella sanoa, että näin on kaikkien kohdalla. Kummallista ettei jotkut tajua, että se oma kokemus ei kerro totuutta kaikista ihmisistä.

 

[QUOTE="vaimo";30708513]Et sinä nyt vaan mitenkään saa siitä epänormaalia, jos joku haluaa seksiä kerran viikossa, vaikka miten yrität asiaa kääntää.[/QUOTE]

Kyse ei ole määrästä. Vaan siitä jos toinen ei ylipäänsä halua. Jos Mikko84 heittäis hanskat tiskiin ja jäis odottamaan, että seuraavaa seksikertaa ehdottaa vaimo, niin siin menis jouluun.
Jos taas kyseisellä naisella olis Mikon sijaan mies, johon hän tuntisi vetoa, niin mitään ongelmaa määristä riippumatta ei olisi.

Jotenkin kun veikkaan, että suhteen alussa ei ole ollut samanlaista? Jos nimittäin olis, niin Mikko ei olisi koskaan muuttanut saman katon alle.

Jokin puolisonsa seksihalut on tappanut, mutta mielestäsi se ei ole ongelma?

 

[QUOTE="Maarikka";30708549]Sun kokemus on tuo, mutta et sä voi sen perusteella sanoa, että näin on kaikkien kohdalla. Kummallista ettei jotkut tajua, että se oma kokemus ei kerro totuutta kaikista ihmisistä.[/QUOTE]

No mä en usko pätkän vertaa, että jos sä rakastat palavasti sun puolisoa, ja tunnet edelleen intohimoa sitä kohtaa, jättäisit sen noin huomioimatta ja laiminlöisit teidän suhdetta, vaan koska elätte ruuhkavuosia.. Ja huomioikaa että tässä heillä ei ole edes lapsia, harrastuksia, asuntolainaa.... mitään ihan hirveän aikaa vievää, kuin työ.

Eri asia on lapsiperheessä, kiire, arki.. valvominen.

 

Mikko 84 kuulostaa ihan Mikko 8v4kk ikäiseltä mamman tissiposkinillittäjältä jonka kaveri saa leikkiä bionickleillä 2kertaa viikossa enemmän kuin Mikko itse!! Ryhdistäydy mies ja kaada se naaras vaikka heti eteisessä niin saatte puhtia tohon touhuun!!! Kukaan tollaselle vinkujalle anna....

 

Mun kolmivuorotyöni on raskasta ja ajattelen asioita vielä kotonakin. Töiden jälkeen mun pitää saada rauhassa tuijottaa tyhjyyteen tai katsoa tölsyä keskittymättä siihen. En haluaisi heti kenenkään häiritsevän. Hieroa saisi kyllä jos ei heti puhu mulle mitään.
Sen jälkeen voisin huomioida miestä, kun pääni on tyhjennetty.

 

Mikko 84 kuulostaa ihan Mikko 8v4kk ikäiseltä mamman tissiposkinillittäjältä jonka kaveri saa leikkiä bionickleillä 2kertaa viikossa enemmän kuin Mikko itse!! Ryhdistäydy mies ja kaada se naaras vaikka heti eteisessä niin saatte puhtia tohon touhuun!!! Kukaan tollaselle vinkujalle anna....

Aika vaikeaa nähdä sellaista naista "naaraana" joka mielummin katsoo 4 tuntia tv-hömppää kuin harrastaa seksiä miehensä kanssa.

Jotenkin sun jutusta saa käsityksen, että kaikki naiset ovat seksistä nauttivia ja ihanan estottamia laatunaaraita, vain miehissä on syy jos nainen ei syty?

 

[QUOTE="vaimo";30708129]Eli et siis tehnytkään näitä juttuja pyyteettömästi ja myös omaksi iloksesi, vaan odotat vastapalvelusta. Eiköhän se paista naisellesikin selvästi läpi, kun kerran me ulkopuolisetkin huomaamme sen.[/QUOTE]

Joo ei kovin moni tunnu ymmärtävän lukemaansa tai ei vaivaudu lukemaan kaikkia vastauksiani...

Mutta on sullakin hieno logiikka ei voi muuta sanoa.

Kukahan ihminen tekee loppuelämän pyyteettömästi asioita puolisonsa eteen saamatta itse takaisin mitään ?
Esim nainen miellyttäs aina miestä ja mies olis kylmä sille ja se olis ihan ok koska eihän nainen nyt saa odottaa mieheltä takaisin mitään vastaavia ihania tekoja ?

Kyllä minusta parisuhteessa 2 toisistaan välittävää puolisoa tekee toisen eteen kivoja juttuja ihan pyyteettömästi mutta jos se on kovin yksipuolista niin kyllähän se alkaa kyllästyttämään toista ajan kanssa.

Seurustelin aikanaan 7 vuotta naisen kanssa ja meillä ei ollut ikinä mitään ongelmia seksin suhteen vaan se oli ihan luonnollista koko 7 vuoden ajan ja sitä oli monta kertaa viikossa ja alotteita teki molemmat..
Välillä kun itseä ei niin paljoa haluttanut niin silti suostui rakastelemaan toisen kanssa eikä se pahalta ikinä tuntunut vaikkei joka kerta voi molemmat olla superhalukkaita aina samaan kellonaikaan....

 

Mjaa. En mä tota kyllä niin lue, että "tiskasin/toin kukkia - onhan tänään seksiä?"

Pikemminkin paistaa läpi turhautuminen siihen, että tekee mitään tai ei tee, niin sillä ei rouvan seksihalut korjaannu. Niin sanotusti konstit on loppu.
Ja aloitteen seksiin joutuu aina tekemään itse tai muuten sitä ei ole lainkaan, jolloin se alkaa itsestäkin tuntua yksipuoliselta vonkaamiselta.

Olisko perheasiain neuvottelukeskuksen paikka?

Kiitos ymmärsit todellakin mitä tarkoitan !
Pystyn keskustelemaan avoimesti mutta puoliso ei halua keskustella eikä lähde terapiaan eikä mihinkään.
Jos kerron miten asiat on niin menee mielummin mököttämään ja nukkumaan, ei pysty keskustelemaan...

 

Kyse ei ole määrästä. Vaan siitä jos toinen ei ylipäänsä halua. Jos Mikko84 heittäis hanskat tiskiin ja jäis odottamaan, että seuraavaa seksikertaa ehdottaa vaimo, niin siin menis jouluun.
Jos taas kyseisellä naisella olis Mikon sijaan mies, johon hän tuntisi vetoa, niin mitään ongelmaa määristä riippumatta ei olisi.

Jotenkin kun veikkaan, että suhteen alussa ei ole ollut samanlaista? Jos nimittäin olis, niin Mikko ei olisi koskaan muuttanut saman katon alle.

Jokin puolisonsa seksihalut on tappanut, mutta mielestäsi se ei ole ongelma?

Itsellä ainakin on käsitys, että naisilla on enemmän kuin yleistä että suhteen alkuaikana annetaan pillua minkä ehditään (jottei mies karkaa) ja sitten kun suhde vakiintuu niin jotenkin kummassa ei haljua olekaan.

 

En kyllä ymmärrä näitä neuvoja että eroa, eli tän perusteella vois päättellä että suhteenne perustuu seksiin, ei ihme vaikka suhteet nykyisin kestää niin vähän aikaa kun suhteen perustana on vain ja ainoastaan seksi... jos on pitkässä parisuhteessa voi tulla paljon eri asioita jotka vaikuttaa siihen kuinka usein haluaa jne.. työkiireet, väsymys, masennus jne ja heti ollaan eroamassa kun halut ei mene yhteen. Mites sitten jos löydät jonkun uuden, aluks voi halut kohdata mutta voi tulla elämäntilanteita kun seksi ei vois vähempää kiinnostaa kuten raskaus tai valvominen vauvan kans yms ja sillon vaan ero on mielessä! kyllä kypsän aikuisen pitäis ymmärtää jos on sitoutuneessa suhteessa, että ei ne halut koskaan sataprosenttisesti välttämättä kohtaa kun elämässä on eri aika kausia kun halut voi vaihdella.

Lue kaikki kirjotukseni niin ymmärrät että suhteemmee ei todellakaan perustu seksiin eikä seksi ole minulle pelkkää seksiä.

Seksi on minulle erittäin tärkeä asia parisuhteessa niinkun monelle muullekkin.
Ja seksin laatu ja tunteet ja läheisyys on tärkeitä minulle.
Ei siis riitä että on pelkkää seksiä, seksikin voi olla huonoa jos siinä ei ole tunteita, muutenhan tyytysin käymään huorissa jos minulle riittäisi pelkkä seksi !

Joo ei tarvitse saarnata elämäntilanteista vaan lue aikasemmat vastaukset...

 

[QUOTE="hmm";30708483]Älä pakota sitä lattialle! Mun mies eina kinus mua lattialle kanssaan, vaikka en yhtään tykännyt olla kylmällä ja kovalla lattialla. Se, että sun mielestä lattia on täkkien ja maton takia pehmeä ja lämmin ei takaa sitä todellakaan, että se olisi sitä naisen mielestä! Naiset on helpommin palelevia ja herkempiä. Mä sanoin miehelle monta kertaa, et tule tähän sohvalle mielummin, et mulla on tässä parempi. Mies ei kumminkaan ottanut kuuleviin korviin, koska silti ehdotti lattiaa kymmeniä kertoja. Älä sä te niin, kuuntele ja usko naistasi! Sillä ei ole hyvä lattialla.[/QUOTE]

Lattialla ei ole kylmä vilttien alla. Kyse ei ollut kylmyydestä eikä meidän asunnossa ole kylmä

Ja sohva eikä mikään kelpaa kun todella todella todella harvoin. Sänky on ainut paikka missä ollaan yleensä.

 

Aika rajuja kommentteja tullut, ja kaikessa syyllistetään miestä, melkeinpä . Aika hauskaa...

Mut asiaan, lopeta se liika yrittäminen, se ei vie kuin energiaa vaan sulta itseltä. Kokeile olla 'vonkaamatta' ja vihjaamalla seksiin pidempi aika, jospa sitten vaimosi mieli muuttuisi eikä se olisi hänelle niin pakkopullaa.
Tuli myös sellainen mieleen että ootko varma ettei petä sua? Tokihan niitä kuivia kausi tulee itse kullekin.

En ole vongannutkaan pitkiin aikoihin... en alennu vonkaamaan..
Ei petä. Siitä olen 100% varma.
Huono yleensäkään poistumaan koko asunnosta edes vapaapäivillä kun korkeintaan lenkille...

 

Kuulostaa vähän siltä, että aloittajan puolisolta on vähentynyt kunnioitus tai arvostus puolisoaan kohtaan, syystä tai toisesta. Siksi ei pysty tarjoamaan läheisyyttä/seksiä tunteet mukana, joten helpompi/mukavampi olla tarjoamatta ollenkaan, kun ei niitä tunteita löydy mukaan?

 

Mikko,

yksinkertainen vastaus tähän on; sun nainen ei halua sua niin paljoa, että se haluaisi tehdä sulle hyvän fiiliksen. Se ei ole enää rakastunut suhun tai rakasta sua. Se voi olla kiintynyt ja tuntea jotain tunteita, mutta palavaa rakkautta tuo ei kyllä ole. Tai ainakaan intohimoa. Etsi itsellesi sellainen puoliso, jolla on yhtä paljon intohimoa suhun, kuin sulla siihen. Ei tuota voi korjata mitenkään.

Jos ei olisi rakastunut minuun niin miksi sitten romuttui täysin kun jätin sen kesällä ja muutin omaan asuntoon 3kuukaudeksi.
Palattiin yhteen kesän jälkeen.

Ja avokkini haluaa kanssani naimisiin ylikaiken ja olla loppuelämän ja lapsiakin haluaa kanssani ainakin usein niin sanonut vaikka vihaakin lapsia ylikaiken....

Kuulemma jos meille ero tulee vielä niin hän ei halua enää ikinä ketään muuta miestä..

Intohimo joo uupuu seksin suhteen.
Alussa oli enemmän mutta melkeenpä se hiipui rankasti heti yhteisen asunnon oston jälkeen eli vuodessa jo hiipui rankasti...

 

Jos ei olisi rakastunut minuun niin miksi sitten romuttui täysin kun jätin sen kesällä ja muutin omaan asuntoon 3kuukaudeksi.
Palattiin yhteen kesän jälkeen.

Ja avokkini haluaa kanssani naimisiin ylikaiken ja olla loppuelämän ja lapsiakin haluaa kanssani ainakin usein niin sanonut vaikka vihaakin lapsia ylikaiken....

Kuulemma jos meille ero tulee vielä niin hän ei halua enää ikinä ketään muuta miestä..

Intohimo joo uupuu seksin suhteen.
Alussa oli enemmän mutta melkeenpä se hiipui rankasti heti yhteisen asunnon oston jälkeen eli vuodessa jo hiipui rankasti...

Me erottiin miehen kanssa myös, ja mä muserruin täysin.. mutta kun palattiin yhteen, en mä edelleen tehnyt yhtään mitään.

Enemmänkin mua pelotti se ero, ja olla omillaan, ja toisesta luopuminen. Ei siinä ollut oikeastaan täysin rakkaudesta kyse.

 

No katso kokemus. Itse olen tälläisessä suhteessa, se ei-antava osapuoli, ja mä olen huomannut, että syy siihen on etten tunne niin voimakkaita tunteita miestäni kohtaa, että haluaisin tehdä hänen eteensä mitään. Olen itsekäs, en halua "uhrautua", en ajattele miestäni, en koskettele, en halua kokeilla eri seksijuttuja, en vain halua. Ei ole mitään intohimoa edes lähteä yrittämään. Kyllä mä rakastan, mutta en ole rakastunut enää.

Normaalisti en ole tälläinen, kyllä mä aina haluan toista miellyttää, mutta kun se rakkaus katoaa... Valitsen mielummin tv:n, kuin että antaisin miehelleni läheisyyttä.

Edelleen avokkini haluaa kanssani naimisiin eikä ole rakastanut ketään niin paljoa kuin minua kuulemma.
Haluaa saman sukunimen ja lapsiakin joskus.
On onnellinen ja iloinen seurassani koska meillä on sama huumorintaju eikä vaikuta muuten mitenkään masentuneelta.

Romuttui täysin kun muutin vuosi sitten omaan asuntoon 3 kuukaudeksi mutta palasin takaisin.
Sanoi ettei minun jälkeen ottaisi ketään miestä tilalle.

Kyllä puolisoni haluaa sängyssä kokeilla vaikka mitä juttuja välillä ja on erittäin halukas ja rakastaa kun annan hänelle orgasmeja nuolemalla ym ym mutta sitten tulee vain ne viikon tauot eikä tee juurikaan mitään alotteita eikä halua rakastella muualla kun sängyssä eikä aamulla eikä päivällä vaan kerran viikossa keskellä yötä...

Torjuu heti jos huomaa kiihkeän suutelun johtavan johonkin muuhun keskellä päivää, haluaa aina odottaa yöhön mutta usein sitten on liian väsynyt ja käy suoraan nukkumaan ja tästä ne viikon tauot yleensä johtuu.... Pitää olla yhteinen vapaapäivä tai aamulla ei saa olla aikasin herätystä

 

Me erottiin miehen kanssa myös, ja mä muserruin täysin.. mutta kun palattiin yhteen, en mä edelleen tehnyt yhtään mitään.

Enemmänkin mua pelotti se ero, ja olla omillaan, ja toisesta luopuminen. Ei siinä ollut oikeastaan täysin rakkaudesta kyse.

Meinaatko että valehtelee mulle että haluaa mun kanssa naimisiin ja saman sukunimen ?
Teeskentelee iloista seurassani....

 

No mistä sä arvelet sen kovan väsymyksen johtuvan?

 

Meinaatko että valehtelee mulle että haluaa mun kanssa naimisiin ja saman sukunimen ?
Teeskentelee iloista seurassani....

Ei. Mä halusin myös mun miehen kanssa naimisiin, ja lapsia ja meillä oli super hyviä hetkiä, sama huumorintaju ja mahtava arki.. Mutta silti se intohimo puuttui, ja se ei tule koskaan takaisin mikä oli alussa, teillä ei vain himot/intohimot/halut kohtaa. Sä et voi sitä mitenkään muuttaa, sun tuleva vaimo ei sitä välttämättä voi muuttaa, ja jos sä et ole tyytyväinen NYT teidän suhteeseen, et sä tule sitä olemaan häiden ja lapsien jälkeen. silloin varsinkin elämä on rankkaa, lapset verottaa, ne nukkuu välissä, roikkuu sun vaimon tississä kiinni, ja silloin on niitä tekosyitä. Me ei esim harrastettu seksiä 2 vuoteen lapsien jälkeen... Edelleen yhdessä ollaan ja yritetään, mä yritän antaa miehelle,mutta en edelleenkään halua tehdä itse mitään.

Exän kanssa olisin voinut antaa 4kertaa päivä,mutta en halunnut jakaa hänen kanssa nimeä tai lapsia.

 

Itsellä ainakin on käsitys, että naisilla on enemmän kuin yleistä että suhteen alkuaikana annetaan pillua minkä ehditään (jottei mies karkaa) ja sitten kun suhde vakiintuu niin jotenkin kummassa ei haljua olekaan.

Jottei mies karkaa?
Jokseenkin huvittavaa juttua sulta, joka ei varmasti ole saanut yhtäkään naista aikoihin vällyjen väliin, edes hetkeksi.

Se nyt vaan menee niin, että alkuhuumassa siinä miehessä on jotain uutta ja himoittavaa ja siitä halut sitten vähän laantuu ajan myötä. Vaikka mä tykkäänkin suklaajätkistä tosi paljon, niin kyllä se vuoden jälkeen päivittäin syötynä alkais vähän tökkiä. Sitä saattais pärjätä vähän vähemmälläkin.

 

Jos ei olisi rakastunut minuun niin miksi sitten romuttui täysin kun jätin sen kesällä ja muutin omaan asuntoon 3kuukaudeksi.
Palattiin yhteen kesän jälkeen.

Ja avokkini haluaa kanssani naimisiin ylikaiken ja olla loppuelämän ja lapsiakin haluaa kanssani ainakin usein niin sanonut vaikka vihaakin lapsia ylikaiken....

Kuulemma jos meille ero tulee vielä niin hän ei halua enää ikinä ketään muuta miestä..

Intohimo joo uupuu seksin suhteen.
Alussa oli enemmän mutta melkeenpä se hiipui rankasti heti yhteisen asunnon oston jälkeen eli vuodessa jo hiipui rankasti...

Sun kumppani haluaa lapsia ylikaiken, vaikka se vihaa niitä ylikaiken?
Onko se ihan täyspäinen?