12 v on hyvin nirso, miten teillä toimittais tällaisessa tilanteessa

Meillä nirso 13 v ja meillä ei ruoalla kiristetä eikä painosteta! Kun syödään niin hän syö sen verran ja sitä mitä haluaa. Pikkuhiljaa ruokavalio on laajentunut ja mielestäni juuri syystä kun edetään hänen ehdoillaan. Vitamiinilisät ovat käytössä varmuuden vuoksi. Vaikka lounaalla olisi mennyt vaan makaronia ja meillä on jätskiä herkkuna niin tietysti kaikki saa sitä, ruoalla ei saa rankaista! Mutta tyttö ei käy salaa kaapeilla eikä kaupassa.

 

[QUOTE="Tuuti";30702785]Kyllä meillä on lapsia "kiristetty" maistelemaan ja syömään monipuolisesti. Esikoinen on ollut hyvin nirso, epäilen että jonkinlaista aistiyliherkkyyttäkin hänellä on ja se on vaikeuttanut aina syömistä hänellä. Kaikki makea kyllä maistuisi, mutta mikään "oikea" ruoka ei oikein. Meillä on selvä peli: jokainen tulee ruoka-aikana pöytään ja kaikkea lautasella olevaa maistetaan, pakko ei ole kuitenkaan syödä sen enempää. MUTTA JOS mielii jälkiruokaa tai jotain herkkua, silloin ruoka syödään. Esim. tänään ravintolassa tapahtunutta: tilasin kaikille lapsille lohiannokset (ainoa edes etäisesti terveellinen vaihtoehto). Ja jopa alkoi taas nenännyrpistely..en syö...tää on pahaa...mitä tää on!!?...eihhh...ei mulla oo nälkä... Ilmoitin napakasti, että ne annokseen kuuluvat jätskit jää sitten syömättä, jos ei ala ruoka maistumaan. Ja lapset tietävät, että niin myös todella käy. Ja johan alkoi vähitellen ruoka mennä alas. Viimeinenkin sai hommaan vauhtia kun näki ensimmäisen jätskikulhollisen tulevan pöytään. Siinä meni nätisti kasviksetkin.

Mun mielestä sekään ei ole kovin järkevää, että todetaan vaan, että ei se syö, minkäs teet, pakottaakaan ei voi... Se on mun tehtävä vanhemapna opettaa ja totuttaa eri makuihin. Toisaalta olisin kait tänään voinut ravintolassa antaa lapsille periksi ja antaa heidän elää pelkillä pehmisannoksilla. Vai miten tän handlaisi ne, joiden lapsia ei saa kiristää ruoalla??[/QUOTE]


Tämä on vähän eri juttui, kun lomamatkan peruminen tai vaikka puhelimen takavarikointi. Ja tämä taisi teillä mennä ilman taistelua?? Jos ruuasta tulee valtataistelun välione, se on pahasta. Ei meilläkään herkkuja annettu, jos ruokaa ei syöty. Ja maistellakin täytyi, mutta "pakottaminen" ja vaikka loman peruminen on erijuttu. Yleensä lapsi syö, kun on nälkä, jos ei suklaalla tms mahaansa täytä.

 

Tuutille; nirsoilusta huolimatta käymme suht usein ulkona syömässä mutta lapset saavat itse tilata mitä haluavat ja täytyy sanoa että monesti yllätyn valinnoista, siis positiivisesti! Minusta ruoan pitäisi olla nautinto sielulle samalla kun ravinto keholle.

 

Kyllä sunkin tajuntaan vielä mahtuu ajatus, että jos ihminen elää n. 85-vuotta niin on ihan yks hailee jos muutaman vuoden elämästään syö miten sattuu. Mitä vähemmän lapsen syömiseen kiinnittää huomiota sitä paremmin ne loppujen lopuksi alkavat syödä.

Lapsena opitut elintavat seuraa usein loppuelämään tai ainakin nuoruuden. On paljon vaikeampi vaikuttaa ja puuttua aikuisen epäterveisiin syömistottumuksiin, kun kotona opettaa oikeanlaiseen ruokavalioon. Se on ihan lapsen oikeus saada ruokaa joka on ravitsevaa ja hyväksi kasvulle ja kehitykselle. Aikuisena sitten voi tehdä päinvastaisia valintoja omalla vastuulla.

 

Lapsena opitut elintavat seuraa usein loppuelämään tai ainakin nuoruuden. On paljon vaikeampi vaikuttaa ja puuttua aikuisen epäterveisiin syömistottumuksiin, kun kotona opettaa oikeanlaiseen ruokavalioon. Se on ihan lapsen oikeus saada ruokaa joka on ravitsevaa ja hyväksi kasvulle ja kehitykselle. Aikuisena sitten voi tehdä päinvastaisia valintoja omalla vastuulla.

Mutta toisaalta ruokaan liittyvä kova painostus voi aiheuttaa syömishäiriön, joka ei ole pohja terveellisille elintavoille. Mutta ehkäpä sä näet itse sitten, millaisia menoiluja lapsen syömisen kanssa voi joutua tekemään, kun sulla itsellä on lapsi.

 

Tämä on vähän eri juttui, kun lomamatkan peruminen tai vaikka puhelimen takavarikointi. Ja tämä taisi teillä mennä ilman taistelua?? Jos ruuasta tulee valtataistelun välione, se on pahasta. Ei meilläkään herkkuja annettu, jos ruokaa ei syöty. Ja maistellakin täytyi, mutta "pakottaminen" ja vaikka loman peruminen on erijuttu. Yleensä lapsi syö, kun on nälkä, jos ei suklaalla tms mahaansa täytä.

No sä menit nyt asioissa vähän edelle Onko se valtataistelua tai muuta älytöntä, että opettaa mikä on lapsen paras ja huolehtii lapsestaan? Mitä lapsi ottaisi jos saisi valita? Joka tapauksessa vanhemmat joutuvat valitsemaan lapsen puolesta mitä ruokia syödään ja ohjaamaan niissä, eikä antaa syödä yksipuolisesti vaikka vaan muroja tms.

 

Mutta toisaalta ruokaan liittyvä kova painostus voi aiheuttaa syömishäiriön, joka ei ole pohja terveellisille elintavoille. Mutta ehkäpä sä näet itse sitten, millaisia menoiluja lapsen syömisen kanssa voi joutua tekemään, kun sulla itsellä on lapsi.

Mitä painostusta se on, että katsoo mitä pöydään tuodaan ja mitä tarjoillaan? Eikös se ole vähän kun vanhemman tehtävä huolehtia myös siitä ruokapuolesta?

 

Lapsena opitut elintavat seuraa usein loppuelämään tai ainakin nuoruuden. On paljon vaikeampi vaikuttaa ja puuttua aikuisen epäterveisiin syömistottumuksiin, kun kotona opettaa oikeanlaiseen ruokavalioon. Se on ihan lapsen oikeus saada ruokaa joka on ravitsevaa ja hyväksi kasvulle ja kehitykselle. Aikuisena sitten voi tehdä päinvastaisia valintoja omalla vastuulla.

tai sitten lasta voi opettaa tekemään oikeita valintoja, jos ei syö lihaa, syö sitten jotain millä korvaa siitä saatavat hivenaineet jne

se että lapsi ei syö samaa mitä vanhemmat pitää terveellisenä, ei tarkoita etteikö silti voisi syödä terveellisesti

tärkeintähän jokatapauksessa on et lapsi syö , ja saa kaiken tarvittavan kasvamistaan varten.

helpoin tapa tietysti on se että pakotetaan syömään, kiristämällä tai uhkaamalla, mut onko se järkevin tapa?

 

Mitä painostusta se on, että katsoo mitä pöydään tuodaan ja mitä tarjoillaan? Eikös se ole vähän kun vanhemman tehtävä huolehtia myös siitä ruokapuolesta?

Mitä tapahtuikaan sille suunnitelmalle, että nirsoilusta seuraa jonkun kivan jutun menetys, vaikkapa lomareissun peruminen? Siitä mä puhuin, en mistään katsomisesta, mitä pöytään tuo. Ymmärrät tämän varmasti itsekin.

 

[QUOTE="hmm";30703026]tai sitten lasta voi opettaa tekemään oikeita valintoja, jos ei syö lihaa, syö sitten jotain millä korvaa siitä saatavat hivenaineet jne

se että lapsi ei syö samaa mitä vanhemmat pitää terveellisenä, ei tarkoita etteikö silti voisi syödä terveellisesti

tärkeintähän jokatapauksessa on et lapsi syö , ja saa kaiken tarvittavan kasvamistaan varten.

helpoin tapa tietysti on se että pakotetaan syömään, kiristämällä tai uhkaamalla, mut onko se järkevin tapa?[/QUOTE]


Mutta kerrotko mikä se järkevin tapa on, jos lapsi ei vaan kerta kaikkiaan itsenäisesti osaa tehdä hyviä valintoja? Miten ihmeessä lapsi edes oppii tekemään järkeviä valintoja, jos hän itse saa aina päättää mitä söisi tai sitten vaan päättää olla syömättä?? Meillä lapset voisivat elää pelkällä jugurtilla ja leivällä, muroilla, jäätelöllä ja karkeilla. Mutta nyt kun he eivät asiaa itse saa päättää, onneksi, niin sieltä lautaselta löytyy monipuolisesti kasviksia, lihaa/kalaa/kanaa jne. ja ne myös opetellaan syömään.

Niin tosiaan, mikä se järkevin tapa sitten on? Meillä on lapset otettu mukaan ruoanlaittoon ja kyselty heidänkin toiveitaan, mutta tällä ei ole ollut mitään isompaa vaikutusta. Mä voin tuon 7v laittaa pilkkomaan paprikaa, mutta ei se tee hänestä yhtään halukkaampaa maistamaan sitä. Mutta kyllä se paprikakin kummasti menee alas kun tulee puhe jälkiruoasta.

 

Mitä tapahtuikaan sille suunnitelmalle, että nirsoilusta seuraa jonkun kivan jutun menetys, vaikkapa lomareissun peruminen? Siitä mä puhuin, en mistään katsomisesta, mitä pöytään tuo. Ymmärrät tämän varmasti itsekin.

No varmasti meidän taloudessa ainakin seuraa jos tuleva mukula ei suostu syömään normaalia terveellistä ruokaa, vaan toimii kuten aapeen lapsi. Mulla on ohjat ja en anna lapsen pilata terveyttään - toiv. en ole tässä poikkeus

 

No varmasti meidän taloudessa ainakin seuraa jos tuleva mukula ei suostu syömään normaalia terveellistä ruokaa, vaan toimii kuten aapeen lapsi. Mulla on ohjat ja en anna lapsen pilata terveyttään - toiv. en ole tässä poikkeus

Kyllä sulle tulee vielä karu totuus eteen.

 

No varmasti meidän taloudessa ainakin seuraa jos tuleva mukula ei suostu syömään normaalia terveellistä ruokaa, vaan toimii kuten aapeen lapsi. Mulla on ohjat ja en anna lapsen pilata terveyttään - toiv. en ole tässä poikkeus

Niin, ei tietenkään kannata miettiä, mistä se nirsous johtuu, vaan kannattaa heti ylireagoida. Nirsous kun ei automaattisesti johdu siitä, että lapsi ei "suostu" syömään jotain, vaan se voi olla ihan geneettinen taipumus herkempään makuaistiin, aistiyliherkkyyttä tai psyykkistä oireilua. Psyykkistä oireilua toki saa aikaan esim. tuolla sinun mainitsemallasi reseptillä - ruualla painostetaan.

Terveellinen syöminen ja lapsen henkinen pahoinpiteleminen eivät kulje käsi kädessä. Mutta tämän sinä ihan oikeasti varmasti ymmärrät siinä vaiheessa, kun sinulla on oma lapsi. Suuri osa lapsista syö enemmän tai vähemmän sitä, mitä kotona tarjotaan, ilman suurempia ongelmia. Mutta kyllä siihen polulle mahtuu monenlaista eri vaihetta jo ihan ikäkausiin liittyen. Parhaiten niitä ongelmia saa tehtailtua, jos alkaa painostaa sillä ruualla.

Mä luulen, että muutaman vuoden päästä sä naurat noille omille suunnitelmillesi perua lapsen lomamatka, jos hänellä on hankaluuksia syömisen kanssa!

 

Kyllä sulle tulee vielä karu totuus eteen.

En tietenkään toivo, että Häppärin lapselle tulee mitään ongelmia syömisen kanssa, mutta kun nämä nirsoilu/perseily/syömishäiriöt eivät ihan tosissaan ole vanhempien päätettävissä.... ei vaikka kuinka haluais niin uskoa ja yrittää inttää asian siksi.

 

[QUOTE="Tuuti";30703041]Mutta kerrotko mikä se järkevin tapa on, jos lapsi ei vaan kerta kaikkiaan itsenäisesti osaa tehdä hyviä valintoja? Miten ihmeessä lapsi edes oppii tekemään järkeviä valintoja, jos hän itse saa aina päättää mitä söisi tai sitten vaan päättää olla syömättä?? Meillä lapset voisivat elää pelkällä jugurtilla ja leivällä, muroilla, jäätelöllä ja karkeilla. Mutta nyt kun he eivät asiaa itse saa päättää, onneksi, niin sieltä lautaselta löytyy monipuolisesti kasviksia, lihaa/kalaa/kanaa jne. ja ne myös opetellaan syömään.

Niin tosiaan, mikä se järkevin tapa sitten on? Meillä on lapset otettu mukaan ruoanlaittoon ja kyselty heidänkin toiveitaan, mutta tällä ei ole ollut mitään isompaa vaikutusta. Mä voin tuon 7v laittaa pilkkomaan paprikaa, mutta ei se tee hänestä yhtään halukkaampaa maistamaan sitä. Mutta kyllä se paprikakin kummasti menee alas kun tulee puhe jälkiruoasta.[/QUOTE]

no tuo nyt on ihan normaalia käytäntöä, puhe oli edelleenkin siitä pitääkö lapsi pakottaa syömään, valitahan on tuokin, syötkö paprikaa ja saat jälkkärin?
lähinnä puutuin tuohon et jos lapsi kieltäytyy syömästä jotain niin aletaan viemään pois asioita joilla ei ole tekemistä sen ruoan kanssa.
lapselle ei saa sanoa et jos et syö joulupöydässä lanttulaatikkoa, niin kesällä et pääse mummolaan, tms, niinkuin tuosta yhdestä kirjoituksesta saa ymmärtää.

ja sanoinkin että korvataan tuotteet jollain vastaavalla, jos et halua syödä lihaa, tarvisee sitten syödä jotain vastaavaa.en sanonut et jos et halua syödä lihaa voit syödä jäätelön.

lapselle ei tietystikkään saa antaa kokonaan päätäntävaltaa tässäKÄÄN asiassa, mut vaihtoehtoja voi antaa.

meillä ei kukaan tykkää esim keitetystä porkkanasta, joten en pakota ketään sitä syömään, syövät porkkanansa raasteena tai muuten vaan raakoina, eivätkä oleta et voivat sen tilalle ottaa suklaapatukan

 

En tietenkään toivo, että Häppärin lapselle tulee mitään ongelmia syömisen kanssa, mutta kun nämä nirsoilu/perseily/syömishäiriöt eivät ihan tosissaan ole vanhempien päätettävissä.... ei vaikka kuinka haluais niin uskoa ja yrittää inttää asian siksi.

Näin juuri! Meillä esim. syödään lähinnä kasvisruokaa, ja todellakin KASVISruokaa, ei jotain nuudeleita ja juustoa, mutta silti 3-vuotiaan ensireaktio useimmista ruuista on aina "yäääääk, en tykkää". No, oikeasti hän syö lähes kaikkea, mitä tarjotaan, mutta kyllä neuvottelut on silti jokapäiväisiä ja joitain asioita hän ei yksinkertaisesti syö.

 

Niin, ei tietenkään kannata miettiä, mistä se nirsous johtuu, vaan kannattaa heti ylireagoida. Nirsous kun ei automaattisesti johdu siitä, että lapsi ei "suostu" syömään jotain, vaan se voi olla ihan geneettinen taipumus herkempään makuaistiin, aistiyliherkkyyttä tai psyykkistä oireilua. Psyykkistä oireilua toki saa aikaan esim. tuolla sinun mainitsemallasi reseptillä - ruualla painostetaan.

Terveellinen syöminen ja lapsen henkinen pahoinpiteleminen eivät kulje käsi kädessä. Mutta tämän sinä ihan oikeasti varmasti ymmärrät siinä vaiheessa, kun sinulla on oma lapsi. Suuri osa lapsista syö enemmän tai vähemmän sitä, mitä kotona tarjotaan, ilman suurempia ongelmia. Mutta kyllä siihen polulle mahtuu monenlaista eri vaihetta jo ihan ikäkausiin liittyen. Parhaiten niitä ongelmia saa tehtailtua, jos alkaa painostaa sillä ruualla.

Mä luulen, että muutaman vuoden päästä sä naurat noille omille suunnitelmillesi perua lapsen lomamatka, jos hänellä on hankaluuksia syömisen kanssa!

No meillä ei nyt ihan näkemykset kohtaa, mutta ei voi mtn.

Ilman muuta perun matkan jos lapsi osoittaa noin törkeää välinpitämättömyyttä ja vihamielisyyttä meitä vanhempia kohtaan, että uhkailee levitellä viranomaisille valheita, ettei saa kotona ruokaa!

 

No meillä ei nyt ihan näkemykset kohtaa, mutta ei voi mtn.

Ilman muuta perun matkan jos lapsi osoittaa noin törkeää välinpitämättömyyttä ja vihamielisyyttä meitä vanhempia kohtaan, että uhkailee levitellä viranomaisille valheita, ettei saa kotona ruokaa!

Tai sitten, kun olet itse vanhempi, haluat sen lapsesi parasta, eikä sun ainoa halu olekaan saada häntä kuriin. Kyllä mä muistan itsekin, kun mulla ei ollut lapsia, ajattelin hirveän paljon tuota kuriasiaa. Mutta sitten sain lapsen ja toisenkin, ja tajusin, että ne lapset ovat tosiaan omia persoonoitaan, eikä niitä yksinkertaisesti voi saada käyttäytymään just sillä tavalla, kun on joskus ajatellut.

Mä sanoisin, ettei ihan hirveästi kannata puhua näkemyksistä, jos et tosiaan vielä edes ole vanhempi. Parempi olla rakentamatta ihan hirveitä odotuksia etukäteen niistä lapsista tai omasta vanhemmuudestaan, kun mikään ei kuitenkaan ole niin kuin on suunnitellut.

 

Tai sitten, kun olet itse vanhempi, haluat sen lapsesi parasta, eikä sun ainoa halu olekaan saada häntä kuriin. Kyllä mä muistan itsekin, kun mulla ei ollut lapsia, ajattelin hirveän paljon tuota kuriasiaa. Mutta sitten sain lapsen ja toisenkin, ja tajusin, että ne lapset ovat tosiaan omia persoonoitaan, eikä niitä yksinkertaisesti voi saada käyttäytymään just sillä tavalla, kun on joskus ajatellut.

Mä sanoisin, ettei ihan hirveästi kannata puhua näkemyksistä, jos et tosiaan vielä edes ole vanhempi. Parempi olla rakentamatta ihan hirveitä odotuksia etukäteen niistä lapsista tai omasta vanhemmuudestaan, kun mikään ei kuitenkaan ole niin kuin on suunnitellut.

Kasvatusta se ihan vain, ei kuria tmv.

 

Kasvatusta se ihan vain, ei kuria tmv.

Huomaatko muuten, että muilla tässä ketjussa on jo kokemusta vanhemmuudesta, sinä olet ainoa, jolla ei lapsia ole, mutta kuitenkin sinä olet kaikkein varmin siitä, ettei teillä tule olemaan minkäänlaisia ongelmia ruuan suhteen, kun olette niin loistavia kasvattajia? Mistä luulet sen johtuvan? Mä sanoisin, että se johtuu siitä, että sulla ei ole vielä hajuakaan, millaista se lapsen kasvatus ihan oikeasti on.

 

Minusta kuulostaa enemmän syömishäiriöltä. Onko mieliala/kiusaamisasiat ym. selvitetty? Onko kavereita, harrastuksia, miten nukkuu?

 

Meillä ainakin on tytön kanssa on toiminut se, etten ole asioihin huomiota kiinnittänyt. Nirsoiluun siis. Tavallista normi kotiruokaa on pöydässä ollut, ja jos ei ole maistunut niin se on kuitenkin annettu mikä on tarjottu. Toki oma pääsääntöisesti on aina normiruokaa hyvin syönytkin, urheillut kun paljon on, on ollut nälkäkin. Poikkeuksena on ollut kouluruoka joka jostain syystä ei ole maistunut koskaan.

Minä uskon myös, ettei kaikki ole kasvatuksellista(kaan). Itselleni maistui lapsena ruoka tosi huonosti, oikeinkin hyvästä kasvatuksesta huolimatta, ja ehkä siksi en koskaan ole lapsella maistattanut pakolla mtn tahikka käskenyt syömään lautasta tyhjäksi. Nykyään taas ei löydy ruokaa, jota en naamaan vetäisi jos riittävän nälkäinen olen. Poikkeuksena ehkä etanat ja sisäelinruoat, mutta kaikki muu uppoaa.

Niin me ihmiset ollaan lapsesta saakka erilaisia monissa asioissa.

 

Ap, tulee mieleen eräs tuttu poika, jolla oli todella rajallinen lista ruokia, joita suostui syömään. Hänellä taustalla oli aistiyliherkkyyttä. Oletko huomannut, että suosikkiruoat olisivat rakenteeltaan tietynlaisia? Tämä tuttu poika ei voinut syödä esim. keittoja yökkäämättä.
Miten hedelmät, maistuuko ne? Meillä kuopus nirso arkiruoalle, mutta perso makealle ja suolaiselle. Olen korvannut ilta- ja välipaloja hedelmillä, hänellä on toiminut.

 

Kyseessä siis 12 v tyttö. Esim liha kelpaa vain makaroonilaatikossa, kala ei missään muodossa, broiler ei missään muodossa. Alkaa itsellä jo olla epätoivo kun huolestuttaa tytön syömiset.. leipä kelpaa ja ranskalaiset yms..pizzakin vain pelkällä ketsupilla ja juustoilla. Makeasta tykkää mutta sitä kotona on tarjolla hyvin rajoitetusti. En siis tiedä enää miten voitais häntä kannustaa syömään.. ei kuitenkaan pakottaakkaan voida.

Esim tänään söi lounaalla pelkkää riisiä ja oli omilla rahoillaan sit ostanu suklaalevyn vaikka oltiin sovittu ettei kaupunki reissulta karkkia tuoda, takavarikoin levyn ja saa seuraavana karkkipäivänä. Siitä asiasta ietenki järjetön taistelu ja suuttumus. Ei syönyt ipruokaa koska ei tykännyt.. huh huh mihin tässä vielä joutuu tuon asian kanssa. Hän usein uhkaa kertoa terkalle koulussa, ettei hälle anneta kotona ruokaa mutta totuus on tietenkin se ettei hänelle kelpaa.

Aika samankaltaisesti söin itse tuon ikäisenä ja 13-vuotiaana olin jo täysi vege. Jouduin kyllä tekemään itse omat ruokani mut varmasti joku mukavempi mutsi ku mulla oli opettelis varmasti muutamia kasvisreseptejä sekä korvaavat proteiininlähteet. Kannattaa muuten hakea apteekista B-vitamiinia ja rautaa niin voi tyttö reipastuakin vaikka kokkailemaan yhdessä.

 

Ja vielä ap: minun tytöllä oli juurikin tuossa 12 - 13v iässä samanlaista. Oli kasvissyöjäkin vähän aikaa (into loppui, kun sanoin, että saa itse kokata, minä en tee monenlaisia ruokia). Makeakin maistui. Sitten se vaan meni ohi. Muistaakseni alkoi tehdä itse enemmän ruokaa kotona, ostin sitten suunnitelmiensa mukaisia raaka-aineita, ja alkoi sitten syödä taas paremmin.

Jos asia vaivaa sinua kovin, voisitko laittaa vaikka kouluterkkarille viestiä? Tiedätkö syökö koulussa miten hyvin?