minkälaisia asioita 8-vuotias osaa/pystyy tekemään itse?

Kiinnostais tietää että mitä kaikkea teidän 8-vuotiaat osaa (tai on osanneet tuossa iässä) tehdä?

Lähinnä siksi kyselen, kun olen välillä vähän huuli pyöreänä tuon tytärpuolen kanssa.. tuntuu ettei hän osaa tai ole tottunut tekemään monia juttuja mitä ajattelisin tuon ikäisen jo tekevän itse.

Eli vaikka pitäiskö osata tehdä itelle välipalaa tai hakea juotavaa jääkaapista? Käydä suihkussa? Pestä, kuivata ja / tai harjata omat hiukset? Leikata kynnet (toisesta ketjusta tuli mieleen)? Pukea itsensä, eli valita kaapista vaatteet omatoimisesti? Kävellä yksin naapuriin (okt-alue) kaverin luo leikkimään?

Muutakin saa mainita, jopa itsestäänselvyyksiä..

 

Meillä 7-vuotias tekee nuo jutut itse, lukuunottamatta kynsien leikkaamista. Ja toisaalta, etäpoika, joka on toisessa kodissaan ainoa lapsi, ei vielä 10-vuotiaanakaan saa aikaiseksi monia noista jutuista

 

Omat on vielä pienempiä, mut veljen 7v tekee tuon kaiken paitsi kynsien leikkuun. Makaronilaatikon osaa tehdä itse jos on aikuinen jolta varmistaa mittoja. Kaupasta osaa hakea muutaman elintarvikkeen listan kanssa (kirjoittaa/piirtää itse).

 

Meidän kohta 8 vuotta täyttävä tyttömme osaa tehdä nuo kaikki muut paitsi kynsiä ei ole leikannut (repii useimmiten kyntensä...). Hän on pyöräillyt yksin parin kilometrin päähän kaverilleen kylään.

 

'No mutta sinähän voit opettaa nuo kaikki. Varmasti on tytöstäkin kivaa oppia.

Meillä osasi mm. tiskata ja tehdä alkeellisesti ruokaa/leipoa.

 

Meillä poika 8v osaisi varmaan valikoida vaatteet itse mutta tähän asti ne valikoitu hänelle. Osaa tehdä itsenäisesti leipää/ottaa jugurttia ja juotavaa, mutta ei sen vaativampia välipaloja. Ei osaa leikata kynsiä vielä itse. Kulkee itsenäisesti parin km matkat, käy kaupassa listan kanssa pieniä ostoksia (max. 5 tuotetta tms).

Ei silti täysin itsenäisesti selviä aamutouhuista, ei täysin ymmärrä kelloa eikä aikamääreitä.

 

Joo siis meillä opetetaan ja patistetaan omatoimisuuteen. Tyttö osallistuu mm. ruoanlaittoon meillä, kykyjen mukaisesti. Olen opettanut häntä pesemään hiuksiaan ja käyttämään bideesuihkua ja muutamia muita juttuja. Välillä kyllä tosiaan ihmettelen että tekeekö hänen äitinsä kaiken hänen puolestaan, esim tuo ja vie ruokalautasen, roskat roskiin tytön puolesta, päättää vaatteet, ja ihan itse tytön äiti kertoi pyyhkivän tytön pepun ainakin vielä 7-vuotiaana. En olis yllättynyt jos pyyhkis vieläkin. Ja meillä tyttö on kyllä suoriutunut pyyhkimisestä jo 5-vuotiaasta.

Mielelläni opetan ja teen juttuja hänen kanssaan mutta jos tyttö on meillä 4 vuorokautta kuukaudessa niin ei siinä kauheasti ehdi.

Jotenkin aina jaksan ihmetellä, kun uudestaan ja uudestaan tyttö yrittää nakittaa simppelitkin jutut niin että joku muu tekis ne hänen puolestaan, tai vähintään auttais joka askeleessa. Vaikka monet kerrat keskusteltu ja autettu, niin että tiedetään kyllä hänen pystyvän suoriutumaan asioista itse.

 

Katsos kun kaikki lapset ovat erilaisia.

 

Jotenkin aina jaksan ihmetellä, kun uudestaan ja uudestaan tyttö yrittää nakittaa simppelitkin jutut niin että joku muu tekis ne hänen puolestaan, tai vähintään auttais joka askeleessa. Vaikka monet kerrat keskusteltu ja autettu, niin että tiedetään kyllä hänen pystyvän suoriutumaan asioista itse.

Siskoni on jo täysi-ikäinen, mutta kuopuksena sitä palveltiin aivan liikaa eikä sen tarvinnut tehdä mitään.
Oppi nakittamaan hommat muille. "Ei mun tartte". Sellanen siitä tuli.

 

Meillä kyse on ollut siitä, että toisessa kodissa tosiaan passataan ihan kaikki valmiiksi, ja poika on meillä vain muutaman vklopun per kuukausi - ei sitä oikeaa arkea siis juuri ollenkaan, eli ei tule rutiiniksi nuo tavat. Osaisi kyllä, mutta ei vain halua/tule mieleen että voisi itsekin tehdä, jos ei patisteta.

 

Meidän 8-vuotias (eli tokaluokkalainen) on lähtenyt koko kouluvuoden itsenäisesti kouluun, me ollaan molemmat yleensä lähdetty ennenkuin herää, joten pukee ja syö itse, myös iltapäivällä välipalaa ottaa itse yms. Ja kävelee tuon vajaa 2 km kouluun ja iltapäivällä kotiin tai kaverille ja sieltä kotiin.

 

Jos lapsi on teillä vain muutaman päivän kuukaudesta, niin voisko olla osittain kyse siitäkin, että lapsi kokee itsensä vieraaksi, eikä uskalla "mennä kaapeille" ja tarttua toimeen? Mä olen ihan aikuinen ihminen ja monen lapsen äiti, hoidan kokkaukset, siivoukset sun muut arkiaskareet ihan suitsait sukkelaan. Mutta jos mun täytyy alkaa kyläpaikassa huushollaamaan, niin yhtäkkiä mä en osaa käyttää tiskaria, en pyykkikonetta, räpellän mikron kanssa ja oon yhtäkkiä ihan hirveän epävarma ihan kaikessa. En vaan osaa toimia toisten kotona.

 

No olen miettinyt tuotakin (ja otan sen huomioon) että lapsi tuntee olevansa "vieraassa" paikassa ja siksi tietyt jutut ymmärrän. Esim. ei joudu meillä nukkumaan yksin, vaikka äitinsä luona hänellä on oma huone jossa nukkuu. Meillä saa nukkua joko meidän vieressä tai pikkuveljen vieressä, koska tykkää niin tehdä ja ymmärrän että "vieraassa", tai ylipäätään ei niin tutussa ja muutenkin isossa talossa voi piillä vaikka mitä mielikuvitusmörköjä ja muita. Sitten toinen asia, äitinsä luona kulkee koulumatkat yksin, kävellen + bussilla. Meillä ei kuitenkaan joudu, tai oikeastaan edes saa kulkea naapurustossa yksin. Naapuriin kaverille patistetaan menemään, mutta ei tulis mieleenkään lähettää häntä tuohon lähikauppaan joka sijaitsee n. 1,5km päässä. Jos asuisi meillä ja reitti ois tutumpi, kävis siinä vieressä koulua jne niin varmasti kävelis nuo matkat itse ja vois vaikka kavereiden kanssa joskus käydä tuossa lähikaupassa (kauppakeskus) koulun jälkeen jätskillä tai jotain sellaista.

Mutta mun mielestä se, että hän tulee esim nyt vaikka aamiaispöytään norkoilemaan että hänelle tehdään murolautanen tai voileipä valmiiksi, vaikka näkee että mulla on kädet täynnä pikkuveljien kanssa, ja kun monet kerrat on puhuttu että hän osaa kyllä voidella itselleen leivän ja valita siihen päälliset, tai vastaavasti ottaa murokulhon kaapista (tietää kyllä tasan tarkkaan missä ne on) ja kaataa siihen murot ja maitoa..

Puhumattakaan sellaisesta tilanteesta, että syö jonkun karkin tai vastaavan josta tulee paperiroska, ja sitten automaattisesti ojentaa tuon roskan mua kohti, katsoen itse ihan muualle, olettaen että tuo roska kiikutetaan hänen puolestaan roskikseen. Siis asia jonka 3-vuotias pikkuveli osaa toimittaa oma-aloitteisesti. Jotenkin vaan jään aina ihmettelemään että tosiaanko hän ei joudu kotonaan ihan perusjuttuja tekemään itse?

 

Katsos kun kaikki lapset ovat erilaisia.

on ne erilaisia,silti ikäkauteen kuuluu jo tietyt asiat. 8v ei estä mikään hakemasta juotavaa tai pukemasta omatoimisesti. Munkin 7v osaa nuo ap:n mainitsemat asiat,paitsi kynsien leikkuuta opettelee. Kai se vaan on oppinu kun ei oo koskaan kyseenalaistanu sen taitoja enkä palvellutkaan. Kuten oon itsekin aikanaan opetellu vaan.

 

Meillä 7v.

"Eli vaikka pitäiskö osata tehdä itelle välipalaa tai hakea juotavaa jääkaapista?" - periaatteessa osaa, leipäpalan voidella tai ottaa esim.viilin ja lusikan.
"Käydä suihkussa?" - Käy, pesee myös hiukset (joskus oon avustanut/seurannut vierestä että varmasti onnistuu)
"Pestä, kuivata ja / tai harjata omat hiukset?" - Hiusten kuivaamisessa suihkun jälkeen autan, harjaa hiuksensa itse.
"Leikata kynnet (toisesta ketjusta tuli mieleen)?" - Leikkaa kynnet semmoisella kynsileikkurilla itse.
"Pukea itsensä, eli valita kaapista vaatteet omatoimisesti?" - Valitsee vaatteet itse, joskus avustan/etsin apuna tiettyjä sukkia/paitaa tms. Toki mainitsen jos vaate ei syystä tai toisesta ole hyvä (jos on tahraa, reikä tms.)
"Kävellä yksin naapuriin (okt-alue) kaverin luo leikkimään?" - Kävelee yksin kouluun ja sieltä kotiin. Tosin mielellään viedään/saatetaan ja haetaan/tullaan vastaan mahdollisuuksien mukaan.

 

Tykkää myös kovasti olla mukana esim.ruuanlaitossa ja leipomisessa. Isosiskonsa (9v.) kanssa tekevät joskus mikrossa puuroa.

 

Meidän uusperheessä on kans ihmetelty koulu ikäisen avuttomuutta ja saamattomuutta. Siitä saa mieheni kyllä täyden syyn niskoille kun teki aina kaiken toisen puolesta eikä opettanut mitään. Nyt on sitten saanut korjata asiaa myöhässä ja on hankalaa kun kaikki opetellaan myöhässä. En ymmärrä mitä vanhemmat saa siitä että tekee lapsistaan uusavuttomia.

 

Minusta pitkien hiusten pesu on 8-vuotiaalle ja isommallekin hankala juttu. Kynsien leikkuukin hankalaa.

Vieraassa paikassa vaikeampi olla omatoiminen. Ymmärrystä lapselle.

 

Joo siis ymmärrystä tyttö saa enkä kiristele pipoa tästä hommasta ihan hirveesti

Mietin vaan että minkälaisia asioita on kohtuullista vaatia häneltä.. ja tän ketjun perusteella oon vissiin suht oikeella linjalla ollut ja sitä siis jatkan. Tosi reipas ja ihana tyttö muuten. Ja sillon kun on meillä pidempiä aikoja (eli lomilla) niin asiat alkaa sujua paremmin kun hänkin tottuu parissa päivässä siihen että meillä asioita pitää tehdä itsenäisesti Ja tuntuu siitä ihan tykkäävänkin, itsevarmuuskin kasvaa kun saa vähän vastuuta

 

Mitä mieltä lapsen isä on? Ja passauttaako lapsen isää samalla tavalla kuin sinua?

 

8v osaa otta "helppoa" välipalaa, tyyliin muroja, jugurttia tms. Osaa leivänkin voidella halutessaan.usein kyllä ainakin aamuisin teen sen valmiiksi. Osaa kävellä/pyöräillä kavereille/kouluun (okt alue, kaverit ja koulu kaikki n. 500m sisällä). Osasi varmaan valita vaatteet, mut käytännössä teen sen 90%:sesti. Ulkovaatteet kyllä löytää ja pukee, niissä on vähemmän valinnanvaraa
Suihkussa käy yksinkin, mut ei osaa pestä (pitkiä) hiuksiaan, autan myös kuivaamisessa ja harjaamisessa, eu myöskään osaa laitta ponnaria tms. Ei osaa leikata kynsiä. Ei osaa pyyhkiä pyllyä kakulla käynnin jälkeen , niin että tulis puhdas

Pikkusisko 6v taas hallitsee kaikki nuo em.asiat ja vielä paljon paljon muuta.
Samalla tavalla on lapsia paasattu/vaadittu tekemään. Erilaisia vaan ovat...