The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
Mulle ei enää kukaan tässä maailmassa tule sanomaan, että mitä on olla väsynyt.
Jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä ollut väsynyt, turha siinä on kenenkään muun tulla vähättelemään yhtään mitään. Sama pätee muuten myös teihin. Ihan turha tulla meille sanomaan, ettei mukamas tiedetä millaista on olla väsynyt. Vai ootteko te eläny meidän elämää?
 
Aika ikävästi sanottu ettei saa olla väsynyt kun ei ole lapsia.
Jokainen on joskus väsynyt oli sitten lapsia tai lapseton.

Miekin oon joskus väsynyt eikä kellään ole oikeutta sanoa, että mä en saa olla väsynyt.
 
  • Tykkää
Reactions: Dee Dee Ramona
...öh.

Uskaltaako tässä kellekään sanoa mitn :snotty: :D

tinkuliini - hyvää yötä, näe kauniita unia ja nuku hyvin :kiss:. Eläkä mieti tässä ennää mitään hupeluuksia eikä höpöhöpöjuttuja, sie oot väsynyt ja hyvä niin - tulee uni helpommin eikä tartte pyöriä. Joten - hyvin väsyttäviä ajatuksia lähetän sulle ja niitä lempeitä unikuvia :)

Ja. Sen vain sanon tosta teijen väsymys- rouhaisustanne.

Jokainen meistä kokee väsymyksen omalla tavallansa. Se ootko lapsien kanssa vai ilman - pöh, ei se ole ydinasia. Väsymykseen vaikuttaa niin moni asia. Miten on syönyt, onko sairauksia, mimmonen työ, mikä on huolimurheiden tilanne, miten osaa käsitellä väsymystilaansa jne. Eniveis - jokaisella on oikeus olla ja tuntea olevansa väsynyt, jopa kuoleman väsynyt. Ja sitä väsymyksen tunteen määrää on paha mennä toisen arvottamaan ja arvostelemaan.

Halki poikki ja voita väliin :D

Miepä söin applesiinin. Aivan älyttömän mehukas oli, nams :p
 
Sori nyt vaan, mutta lapsetonkin voi olla kuolemanväsynyt. Musta ihan hullua edes kiistellä tällaisesta asiasta
Onnistuinko ottamaan hymiöt pois?

Puheet yli- ihmisyydestä voit heittää romukoppaan hetimiten. Vaihtoehdot vaan lakkaavat olemasta.

En tietääkseni ole koskaan valittanut siitä, että lapsia tuli neljä. Päinvastoin, he ovat upeinta mitä olen elämässäni ehtinyt saavuttaa.
Myöskään et mistään koskaanikipäivänä löydä mitään minun sanomaani, että kaikki olisi onnistunut jos vain itse olisin ollut parempi, rouvani ahkerampi ja kunpa persettä olisi ollut saatavilla 24/7.

Se ei me niin.
 
Onnistuinko ottamaan hymiöt pois?

Puheet yli- ihmisyydestä voit heittää romukoppaan hetimiten. Vaihtoehdot vaan lakkaavat olemasta.

En tietääkseni ole koskaan valittanut siitä, että lapsia tuli neljä. Päinvastoin, he ovat upeinta mitä olen elämässäni ehtinyt saavuttaa.
Myöskään et mistään koskaanikipäivänä löydä mitään minun sanomaani, että kaikki olisi onnistunut jos vain itse olisin ollut parempi, rouvani ahkerampi ja kunpa persettä olisi ollut saatavilla 24/7.

Se ei me niin.
No tää ei edes liittynyt enää koko asiaan mitenkään.

Pointti oli se, että kuka tahansa voi olla väsynyt, oli niitä lapsia tai ei. Ihan turha alkaa väittää mitään muuta paskaa.
 
ja mulle ei kenenkään tarvii tulla sanomaan että en saa olla ihan sippinä koska mulla ei ole lapsia koska kukaan ei tiedä sitä miksi mulla ei niitä ole.
Mä ny en missään nimessä tarkoittanut sinun mieltäsi pahastuttaa.

En osaa (tai siis osaan) tehdä kenellekään mitään aktiivista pahaa.

Mut siin vaiheessa kun sinun aamukolmelta tarttee lähteä kuskaamaan lasta lastenklinikalle, niin kukaan ei kysy, että oletko kuinka sippi ja koska olet itse nukkunut viimeksi. Aamuseiskalta soitat työpaikallesi sanoaksesi, että olen nyt täällä, oli päivä palkaton tai ei.

Ja seuraavan vuorokauden vietät maailman lohduttomimmassa paikassa, missä on kuolemansairaita, mutta iloisia lapsia tippaletkujen varassa leikkimässä lätkäsäätiön lahjoitusnallejen kanssa.

Väsymys saa tos paikkaa ihan uuden merkityksen.

Kuin myös ammatinvalinta. En tiedä mitä osastokympin henkilökunnalle maksetaan, mutta se on aivan liian vähän.
 
Hetki menee. Korvat soi, en oo vielä tähän mennessä oppinut käyttämään tulppia vaikka olen keikan jos toisenkin nähnyt ja kuullut
...ja muutoinkin sitä on vielä semmosessa huikeessa olotilassansa -hyvää musiikkia, jammailua, se yleisfiilis jne. - että meneehän siinä väkisinkin oma aikansa ennen kuin kroppa edes hiukan hidastaa tahtiansa unille.

Ota vaikka iltapäivällä sitten nokoset jos mahdollista. Onneksi on jo torstai :)
 
Hetki menee. Korvat soi, en oo vielä tähän mennessä oppinut käyttämään tulppia vaikka olen keikan jos toisenkin nähnyt ja kuullut
En o koskaan ymmärtäny, et musaa pitäis mennä kuuntelemaan tulpat korvissa.

Soittajilla sen saatan ymmärtää, koska pipit korvat ne vaatii.

Mut kun soittohommissa mikään ei korvaa korvaa. Se on musikantista riippumati tärkein työkalu. Sitä ei kuulu pilata, mut ilman sitä ei tule toimeen, edes harrastelijana.

Niinpä mun ymmärrys on hirveen vähissä niit bändejä kohtaan, mis runpali takoo ratakiskon pätkällä kirkonkelloa, kitarisa vääntää marsusta hanat kaakkoon ja basista ei muuta voi kuin toivoa, et ampeggi ja rantasauna riittää. Ja sit kaikki huutaa miksaajalle, et pienennä volaa, vaik mikserissä ei vielä ole edes virrat päällä.

Mun ensimmäisestä maksullisestani keikasta on ny aikaa yli kolkyt vuotta. Ainakaan kahteenkymmeneenyhdeksään vuoteen mä en o suostunut soittamaan missään, mis tarttee tulppia.
 
Ai nii.

Osaisinkohan mä tän oikein sanoa... mut tää on niin totta kuin osaan.

Korvassa on sisäänrakennettu sopeutumismekanismi, joka pystyy jossain määrin suojaamaan korvaa vaik äänenpaineet vaihtelevatkin.

Oikeita tulppien käyttötapoja on vain yksi. Ne laitetaan korvaan ennenkuin mennään metelipaikkaan ja ne poistetaan korvasta vasta kuin ovi takana on varmasti lukittu.

Muussa tapauksessa korvat ovat huomattavassa vaarassa joutua siihen, että tulpattuun äänenpaineeseen sopeutunut korva joutuu ykskaks tekemisiin tulppaamattoman äänenpaineen kanssa. Jolloin se on korvan kannalta kuin ydinpommi.

Tää on paskanjauhantaketju, mut edellämainittu on kaukana paskasta.
 
Miksi, oi miksi kännykässäsi on tulvan verran viestejä neitokaiselta jota en ole aikoihin tavannut?

Hän on aivan ihana, upea ja jokaisen tietämäni miehen mieleen hyvin kaunis, niinkuin viimeisimpänä.
Mutta on minulle aivan liian nuori. Parhaassa perheenperustamisiässä.

Miksi, oi miksi kiduttaisin häntä turhilla toiveilla. Olen lapseni tehnyt jo kauan sitten. Jokainen kanssani vietetty päivä olisi hänelle vain hukkaan heitettyä aikaa. Maailma on täynnä miehiä ja hän, joka voi sormia napsauttamalla valita kenet vain ei tarvitse hetkeäkään olla kiinnostunut minusta.

Eli miten mies pystyy sanomaan ei? Vaikka itseä kiinnostaisi suhde, mutta ei mahdoton.

Vissiin semmoinen first world problem?
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä