En minä sanoisi, että kaikki, jotka ovat huolissaan maahanmuutosta, ovat heti rasisteja tai vihapuhetta lietsovia. Olen itse tavallinen perheenäiti, korkeasti koulutettu ja melko rauhallinen asenteissani. Viime aikoina, ihan lehtien uutisoinnin perusteella olen kuitenkin alkanut huolestua yltyvästä ulkomaalaistaustaisten miesten harrastamasta rikollisuudesta, yleensä naisiin kohdistuvista pahoista teoista. Sekin on jo riittävän ikävää, että ulkomaalistaustaiset miehet huutelevat kommenttejaan, kun kävelee keskustassa. Yksikään suomalainen mies ei ole huudellut minulle mitään.
Mielestäni ei ole asiatonta ilmaista omaa huoltaan. Kuitenkin, jos siitä puhuu, saa vastaansa useita kommentteja, kuinka suomalaiset miehet tekevät raiskauksia tai pahoinpitelyjä kodeissaan paljon enemmän; tällä ikäänkuin koitetaan nollata esitetty hätä.
Mielestäni erona ulkomaalaisten julkisissa tiloissa tekemien ja suomalaisten miesten kodeissaan tekemien naisiin kohdistuvien rikosten välillä on se, että olen voinut itse vaikuttaa siihen, kenet olen miehekseni kotiini valinnut. Sen sijaan EN voi vaikuttaa siihen, jos joku ulkomaalaistaustainen käy kimppuuni; tai sitten ainoa vaikutuskeinoni on lähestyä asiaa niin, että totean, etten halua ulkomaalaistaustaisia henkilöitä Suomeen.
Tässäkin (raiskaus) keskustelussa kulttuurin tai uskonnon vaikutuksesta ei ole ollut soveliasta puhua. On totta että niinkutsutut puskaraiskaukset ovat käytännössä lähes täysin maahanmuuttajien tekemiä. Vastalauseeksi tarkoitettu: "suomalaiset raiskaavat sitten kotona" -kommentti ei ole pohjimmiltaan edes mietitty. Jos ylipäänsä mietimme millainen rikos on raiskaus, sehän on yleensä naiseen kohdistettu seksuaalinen alistaminen. Nainen nähdään objektina, joka pakotetaan tuottamaan raiskaajalle mielihyvää. Tässä nimenomaan raiskaajan maailmankuva on jostain syystä muodostunut sellaiseksi, että "naisen on pakko antaa".
No jos oletamme, että "luterilainen suomalainen mies" raiskaa suhteellisesti enemmän kuin "muslimi somalialainen mies", niin oletamme samalla että taustoiltaan suomalainen kulttuuri, uskonto ja käyttäytymisnormit ovat enemmän naista alistavia, kuin toinen vertailukohta. Jos näin oletamme, niin millaisia indikaatioita yleensäkin näemme tästä elävässä elämässä? Onko Suomessa naisten kiellettyä ajaa autolla, liikkua kaupungilla ilman miestä ja onko täällä naisten pakko peittää itsensä miehiltä? Onko tässä vertailtavassa kulttuurissa sitten?
Kaikki merkit ja faktat siis puhuvat asian olevan
todennäköisesti juuri päinvastoin. Suomessa siis naisen arvostus ja itsemääräämisoikeus ovat korkeammalla, kuin mitä ne ovat esimerkiksi Somaliassa.
Jos edelleen ajattelemme, että "kyllä suomimies raiskaa enemmän kotioloissa", niin mihin pohjaamme tämän oletuksemme? Usein vastaus on, että rikostilastoihin. Rikostilastoissa puskaraiskaukset ovat maahanmuuttajien tekemiä ja yhtä totta on se, että kotioloissa tehtyihin raiskauksiin tekijäksi on nimetty yleensä kantasuomalainen.
Rikostilastot siis sotivat ristiin tuon naisen arvostuksen ja itsemääräämisoikeuden kanssa kulttuurien välillä. Miten tämän voi selittää? No tärkeintä on nimenomaan selittää se, eli etsiä ilmiölle syy. Tähän sopisi hyvin sanonta, että
ei näe metsää puilta. Rikostilastoissa näkyy ainoastaan sinne ilmoitetut rikokset. Jos nainen on jossain kulttuurissa ja uskonnossa jo lähtökohtaisesti miehen omaisuutta, vailla juuri mitään itsemääräämisoikeutta, niin millä todennäköisyydellä tällainen maahanmuuttajanainen tekisi miehestään rikosilmoituksen? Se ettei tapaukset päädy rikostilastoihin, ei tietekään tarkoita etteikö rikoksia tapahtuisi.
Tilastoja ja kulttuurillisia eroja katsottuna, on valitettavan todennäköistä että maahanmuuttajaperheiden sisällä tapahtuvat raiskaukset eivät etene poliisille ja päädy tilastoihin. Nainen on näissä suhteissa niin äärimmäisen alistettu, ettei se ole mahdollista. Tällaisen kulttuurin miehet eivät myös jätä asennettaan kotiin oven sulkeuduttua, vaan näkyy myös kodin ulkopuolella niinkutsuttuina puskaraiskauksina.