No miksikäs ei?
Mä olin kotihoidettu lapsi sinne eskariin saakka (ja silloin eskariakin oli vain 3pv/viikko), enkä kyllä kaivannut ikinä päiväkotiin tmv.
Kotona oli rentoa ja oli sitä tekemistä, kun piha oli iso ja siellä oli erilaisia aktiviteetteja. Naapureissa oli ikätovereita kotona olevien eri ikäisten sisarusten lisäksi.
Päivisin käytiin talvella hiihtoretkillä (sinne tuli usein muitakin lähitienoon perheitä, eli ikätovereita myös), mäkeä laskemassa, kyläiltiin muissa perheissä jne.
Kesällä aika sama meininki, mutta silloin vietettiin aikaa uimarannalla, missä oli koko kylän lapset.
Kerran viikossa kävin 1,5h kerhossa, mutta siitä en erityisemmin pitänyt, vaan se oli joku äidin oma juttu eikä niinkään sellainen, mistä itse tykkäsin tai sinne olisin halunnut.
Viikonloput meillä kävi vieraita ja me kyläiltiin, eli todella paljon tuli erilaisia aikuiskontakteja ja muiden lasten kanssakin oltua.
Mun mielestä toi oli aika unelmaelämää, ainakin lapsen näkökulmasta.
Hieman harmittaa, ettei oma lapseni saa kokea samaa (ja etenkin tuota sosiaalisen elämän laajuutta ja aktiivisuutta), vaan joutuu olla arkipäivät päiväkodissa.
Noh, onneksi ehtii iltaisin ja viikonloppuisin kyläilemään ja tekemään kaikkea kivaa, nukkumaan pitkään jne.
Ei jää ihan suppeaksi kuitenkaan siis hänenkään elämä.